Tuo Esmerkixin sanoma alkusoinnut Kalevalassa - hain eri säkeiden välisiä alkusointuja mutta Esmerkix taisi tarkoittaa säkeiden sisällä alkusointuja.

Mieleni  minun tekevi

Olen ennenkin lukenut Jenni Haukion runoja enkä ole päässyt juoneen.

Teekkarit sanailivat

Käki kuksi kuusikossa
pientä lintu raukkaa
vaikka lintu pieni onkin
alta koettaa auttaa

Varmaan koulussa ollessa tuon tiesin, sen jälkeen en ole Kalevalaa lukenut.
Helkavirsiä jonkun kerran.

Lainaus käyttäjältä: Rrape - 22.04.15 - klo:11:13

Lainaus käyttäjältä: Tiistai - 22.04.15 - klo:10:58
[ mutta puro ei tarvitse ketään, se solisee vain omaksi ilokseen

Puro tarvitsee ainakin yhden idiootin joka havaitsee tämän tosiasian.

.

jaa-a, kyllä sellaistakin ajatellaan että puro ja se solina ovat olemassa vaikka kukaan ei niitä havaitse. Zenissä kysytään kuuluuko siitä ääntä kun puu kaatuu metsässä eikä kukaan ole kuulemassa.
Tämän arvoituksen kun ratkaiset olet jo aika valaistunut.

Olin Asta-myrskyn yönä mökillä kun puuta kaatui kymmenien miljoonien eurojen edestä. Kaikki tiet kilometrien päähän olivat tukossa ja sähköt poikki, kännykkäasemat hiljaisina.
Ilman apua ei pois olisi päästy.
Apukin viivästyi kun bensaa ei saanut, bensapumput eivät toimineet.

Ei tehnyt kutaa vaikka suuri osa puista oli kaatunut kenenkään kuulematta, tuuli ulvoi ja sade roiski niin rajusti. Ei tullut mieleen meditoida kun katseli maisema.

Moottorisahan bensapumpusta loppui neste kun bensa-aseman bensapumpusta, jolla piti kanisteri täytettämän, puuttui sähkö.

Se oli aika raakaa puuhaa. Kun lähti naapuriin kulkemaan läpi metsän, jossa oli puuta nurin parhaillaan 5 runkoa päällekkäin, tuli mieleen että tänne kun jalkansa katkaisee kukaan ei löydä, ei osaa etsiäkään ennen kuin ukko on mennyt vaitonaiseksi.

Heh, näyttää aivan siltä ettei Esmerkix saa sanaakaan ilmoille ketjussaan, mutta kirjoitelkaa silti.
Tämä oli vain eräs huomio.

Lainaus käyttäjältä: Syrinx - 22.04.15 - klo:20:10

Lainaus käyttäjältä: Suti - 22.04.15 - klo:12:47
Varmaan koulussa ollessa tuon tiesin, sen jälkeen en ole Kalevalaa lukenut.
Helkavirsiä jonkun kerran.

Jaa, miulla oli pitkään oikein tuollainen pikkuinen taskuun mahtuva Kalevala retkilukemisenani metsissä ja saaristossa, ei tosin enää tämän vuosituhannen puolella...

Minulla on ainakin kaksi Kalevalaa kirjahyllyssäni. Toinen on Kalevala lyhennettynä, SKS:n toimituksia 172. osa, painovuosi 1964. Kirjassa lukee Esmerkix 5.a. Siihen on koulutytön käsialalla kirjoitettu mm. Elias Lönnrot s. 1802. Alku-Kalevala 16 1833; Vanha-Kalevala 1835; Uusi-Kalevala 58 1849. Sitten on lueteltu muutama nimi: Ontrei Malinen, Vaasula Kieleväinen, Arhippa Perttunen. Trokee; tyylikeinot: 1. alkusointu 2. kerto.
Toinen Kalevala-kirja on painettu Otavan laakapainossa Keuruulla 1985. Se on Suuren suomalaisen kirjakerhon julkaisema ja Björn Landströmin kuvittama. Oikein mahtavat kuvat.

Hyllyssä W&G:n Kalevala 1973 Porvoo, somistettu painos, Paikkarin Eliaksen muistolle
Varmaankin joskus divarista ostettu.

Ja nyt löytyi vielä yksi "runo" suppeasta koko elämänmittaisesta kokoelmastani vuodelta 2011, kun olin flunssassa. Se on lähetetty kaverilleni selitykseksi, miksi en nyt voi liittyä iloiseen joukkoon:

POTILAAN TOIVEUNI

Kaivolla vettä rassaamassa
vanhalla sinkkiämpärillä...
Laiturilla särkiä narraamassa
kastemadoilla luikertavilla...৸
Veneen pohjalla makoilemassa
poutapilviä tiiraamassa
Sielläpä minä nyt tahtoisin olla
kanssa iloisten toisten.
* * *
EN sängynpohjalla hikoilemassa
kuumemittaria vatkaamassa
höyrypilveä imaisemassa
loitolla iloiset toiset.