Juulin Ikioma

[Juuli Hukkaskukka 1]

[Amanda]

Kiitos samoin ja välitäthän terveiset myös H:lle Tiistailta!   

Mutta miksei hän itse osallistu, kun kuitenkin aina meitä muistaa?

[Juuli Hukkaskukka 1]

SUON RUUSUT

Kaukana kätköissä korpien  hehkui
suonruusut, suopursut.
Viluisella,
hallaisella sammalsuolla
suolampea reunusti.
Valkeat tertut sammalmaton peitti
kelopuun vettyneen koristi.
Tuoksu mystinen huumasi.
Kuvastui kukat mustaan lampeen,
valaisi tien vesikirppujen.

Oli kukka valkea  petollinen
kukka myrkkyä kehräsi.
Sen kettu kaukaa kiersi,
ei jänö koskenut.
Vain suokärpänen kukalle istahti.

Ne oli noitien aarre,
lehdistä huumaliemensä keitteli.
iltateenä nautti.
Kukista sitoi ne seppeleet
lammen kalvosta peilasi
Oli noidat  kauniita, niin kauniita
ihan silmiä häikäisi.
Oli pursu noitien hajuvesi.

Ne kesän loisti
lumi peitti
alla valkean lumen valkeat suonruusut.

Tullessa kevään
suon peitti
tuoksuvat,
lumenvalkeat suonruusut.



juuli2016

[Juuli Hukkaskukka 1]

Hyvää räiskis uutta pum vuotta räiskis kaikille pumpum !

toivottaa Hukkaselan väki,  juuli & a.

[Juuli Hukkaskukka 1]

MENNYT

Elämä oli paennut talosta
talo ei tuntenut enää aikaa.
Se tunsi vain aution hiljaisuuden,
yksinäisyyden.
Viela aika hetken raunioittaisi
antaisi kulkea talon itse loppuun.
Jättäisi nurkissa kutovat lukit.
Tuulen vinkunan seinänraoissa.

Joku uskalikko  saattoi nähdä
portaissa edestakaisin vaeltavan
naisen valkoisessa kaavussa.
Saattoi nähda kaavun alta vilahtavan
sifonkisen, punaisen röyhelöhelman
kuulla silkkikenkien kopinan.
Se oli talon entinen valtiatar
joka oli tyhjyydelle joutunut
luovuttamaan valtansa.

Pustossa kukki uhmalla punaiset ruusut .
Muurilla kuihtunut muratti.
Kun kaikki luhistuu, särkyy

mistä löytyy valtiattarelle uusi portaikko.



juuli2017

[Juuli Hukkaskukka 1]

KANERVANUMMEN TALO

Talo seisoi kanervanummella.
Se ei ollut lammaspaimenien maja
ei majatalo, ei kirkko.
Lammaspaimenien majat olivat turvemajoja.
Majatalot hirrestä.
Kirkon tornissa oli risti.
Tämä oli muurattu valkeasta tiilesta.

Koskaan ei ollut pihalla ihmisiä
ei lapsia, ei aikuisia.
Muutama puu kasvoi
nummikanerva kukki.

Kun aurinko laski kaukaisen metsänreunan taa
se kultasi valkean talon.
Kanervanummi purppuraa liekehti.

Oliko talo rakennettu vain auringonlaskua varten.



juuli2017

[Juuli Hukkaskukka 1]

VAUNU

Se seisoi unohdettuna sivuraiteella
muisteli kulta-aikoja
julmaa maata
kullanakaivajia, intiaanitaistoja
löydettyjä kultakimpaleita.
Hurjaa riemua.

Se oli tuonut muonat lautahökkeleihin
nyt lahonneisiin.
Se oli tuonut viskin, pelikortit, lamppuöljyn
kiväärit
kellot, mustetolpot, sulkakynät,
kirjoituspaperin, postikortit
armottomille miehille.
Kaikki ne olivat kadonneet.

Vaunu oli rautaa, se kesti.
Se muisteli.

Se itki kadonnutta aikaa.



Juuli

[Juuli Hukkaskukka 1]

JOKU

Minä olin punainen möhkäle,
taottu raudasta.
Olin kömpelö, painava.
Minä en tiennyt mikä olin, missä olin
missä minä palvelin.
Epäilin  olevani rakennuksella .

Serkkuni oli ratakiskon osa
minä sitä kadehdin.
Se sai junamatkat kaukomaihin,
matkustajat, kaikki tuntea.
Kuuli junan, konduktöörin vihellykset.
Se eli mukana.

Minä olin samalla paikalla
rakennuksen perustalla
en saanut liikkua.

Ei saanut serkkukaan
se vain luuli niin.


juuli

[Amanda]

Ihan pakko ihailla, miten Juuli saa runon aikaiseksi aiheesta kuin aiheesta!
Tuli eteen juuri tuo, olisi herttaisempi aihe

[Juuli Hukkaskukka 1]

KUKKAHATTU -  HINNI


Minä olen Hiirulan kukkahattu
Hinni Hiirulainen.
Olen oikein iloinen hiiri
asustan mökissa pikkuisessa
sananjalan alla.
On hattuja minulla useita
vaaleita ja tummia
joka päivälle omansa.

Ei millään voisi kuvitella
ilman hattua liikkua.
Se olisi peräti noloa
olisi maineeni mennyttä.
Silmät päästä saisi hävetä.
Tämä on nelikan kukasta
muotia viimeistä.

Nyt on minun kipaistava
tulee sulhoni ystäväjuhliin
pieneen sanajalkamökkiini
juustopiirakalle.
On pöytä katettava
ruusuliina pöydälle.
On aperitiivi sekoitettava
alkaa olla jo kiire.

Siis  heippa nyt hetkeksi
sekä hyvää ystävänpäivää.



juuli