Uutiset:

Outomaa on outo maa.

Mobiili päämenu

Juulin Ikioma

Aloittaja juuli, 13.08.12 - klo:17:14

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 5 Vieraat katselee tätä aihetta.

Juuli Hukkaskukka 1

#1100



LAATIKKOTALOT

Meillä oli koulun retki museoon
Ummehtuneeseen,
vanhojen kirjojen tunkkaiseen hajuun.
Mikään ei kiinnostanut
kunnes näimme  talot.

Laatikoissa esi-isämme olivat eläneet
syntyneet, kasvaneet, kuolleet.
Talon tai laatikot olivat arkkitehtimme
restauroineet suuren tuhon jälkeen
atomisodan
vikaamista muistoistaan.

Eläimet ja ihmiset asuivat
pienissä puulaatikoissaan.
viljelivät tuhoontuneita peltojaan.
söivät peltojensa tuotteita.
Sairastuivat,
kuolivat melkein sukupuuttoon.

Me asumme kuplissa
atomisodan jälkeen rakennetussa
missä on ilmastointi hapelle, ilmalle
emme syö  kiinteää  ravintoa,
viljelykset olivat atomituhkaa.

Me nautimme  pillereitä
lisäännymme koeputkissa.
Yöt me nukumme seinälokeroissa
erilisissä lokeroissa jokainen.
erillisissä lokerotaloissa.
Meillä on vuosi  2200.

Laatikkotaloissa elettiin
arvailujen mukaan vuotta 2050.

Silloin oli ollut vasta yksi atomisota.



juuli2017
aino hukkanen

Juuli Hukkaskukka 1

#1101



SYDÄMENi RASIAT

Huomasin ne vasta tänä aamuna
sydämen pohjalla
viimeisellä reunalla.
Ilon rasiat.

Ne olivat olleet siellä kauan
odottaneet
kunnes suuri suru hellittäisi.
Suru ei ollut poistunut
mutta nyt ilmaantuivat
elämämme säilytetyt  ilot.

Ne olivat pienissä rasioissa
jotka tulvivat esiin lohduttavina
kun ne avasin
Kaikki onnen, ilon hetket.

Vain yhtä en voinut avata
sen päällä oli ruusukimppu.
Sekin oli ilon rasia.
Ruusukimpun toisin muassani
kun Sinut kohtaisin.

Siellä missä nyt olet
sinne minä tulen.



juuli2017
aino hukkanen

Juuli Hukkaskukka 1

#1102


Silloin itki taivaskin
yhtyi suruun yksinäisen.
Seestyi taivas.
Itkee yksinäinen ikuisesti.


juuli2017
aino hukkanen

Juuli Hukkaskukka 1

#1103


Tyhjyys.
Kaipaus.

juuli
aino hukkanen

Amanda



Voisit sammuttaa jo lukulampun, säästyisi sähköäkin (tänä kesänä meillä kauhistellaan sähkolaskua, kun oli puolitoista kk vieraita ja ilmastointi usein päällä). Kyllä me jo uskotaan, että on ikävä.


Onko vanhempasi yhä elossa, tuli mieleen, että olisi ensimmäinen menetyksesi?
12 v, pikkusisikoni kuoli muutaman vuoden kestäneen harvinaisen sairauden uuvuttamana ollessani 18 vuotias, toisen siskon hautasimme jonkun aikaa sen jälkeen. Perhehaudassa on jo 4 hekilöä.


Esmerkix

Kyllä minullakin palaa lukulamppu kaiken aikaa. Eihän täällä muuten näe mitään, kun aina on pilvistä tai sataa. Eilen oli kova ukonilma Etelä-Suomessa, mutta onneksi ei täällä Hämeessä. Sadetta sen sijaan riittää täälläkin.

Isoäitini kuoli, kun olin 15 ja se oli kova paikka. Asuin hänen kanssaan kaksistaan kymmenenvuotiaaksi saakka. Sen jälkeiset menetykset ovat olleet huomattavasti helpompia. Kuolemaan alkaa tottua. Ehkä sitä vähän kyynistyy ajan mittaan. Pahinta olisi kokea oman lapsen kuolema. Siitä toipuminen ei onnistuisi varmaan koskaan. Kun ajattelen aikaisempia ikäluokkia, niin heillehän lapsen kuolema tuli hyvin tutuksi. Joillakin kaikki lapset sairastuivat peräkkäin ja kuolivat pois, kulkutauteihin yleensä.

Olisi todella kiva löytää jotakin positiivisempaa keskustelunaihetta.



Juuli Hukkaskukka 1

#1106


Parvekkeen seinältä lennähti villiviininlehti, kuiskasi...
se on syksy nyt.

juuli
aino hukkanen

Juuli Hukkaskukka 1

#1107



MEREN KIVETTYNEET

Meren pohjassa olivat kivet
kivettyneet tunteet, muistot.
Pinnalla ne olivat  keinuneet
aikojen saatossa meren syvänteeseen
uponneet.

Kaikki tunteet, muistot
viha, rakkaus, kateus, ilo,  suru
kun olevaiselta tunteet muuttui, katosi
pohjaansa  meri ne upotti
Väreet veden särmät niistä hioi.

Yhtään punaista ei sureva nähnyt
ei mustaa iloitseva.
Ne meri salasi
antoi tunteen kuluttaa itsensä loppuun.
Lopun kivesi.
Jos kivet avautuisi
kumpi  myrskyn nostaisi
suru vaiko ilo.

Näkisikö vain sen mitä tunsi.



juuli2017

aino hukkanen

Juuli Hukkaskukka 1

#1108


Tuodaan syksy sisällekin...

juuli
aino hukkanen

Juuli Hukkaskukka 1

#1109



ENSIMMÄINEN

Syvälle korpeen, pois ihmisten mailta
metsälampeen pikkuiseen
oli syksytär lehden lennättänyt.
Siihen sen jätti, pois riensi
tuuli hiljaa nyt lehteä keinutteli.


Oli lämmintä vesi
sen huomasi keijut
jotka hiuksiaan huuhteli.
Ei tienneet oli veden lehti  lämmittänyt.
Menninkäiset mi  puun takaa kurkisteli
ei muistaneet,  tulisi syksy
toisi monia lehtiä muassaan.

Lehdet uudet ei  lampea lämmittäisi
oli kuurassa maa
alle lehtien keijut nukahtaisi.

Hiljaista olisi kaikki.

Vain tuuli lehteä keinutteli.



juuli2017
aino hukkanen