Uutiset:

Outomaa on outo maa.

Mobiili päämenu

Kultainen nuoruus ja timantti lapsuus?

Aloittaja THL tiedottaa, 18.02.10 - klo:11:10

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 2 Vieraat katselee tätä aihetta.

THL tiedottaa

.

Avataanpa jälleen vaikea aihe.

Kerron aluksi erään tositapauksen.

Olimme kansakoulun viidesluokkalaisia, kun teimme retken Turkuun.
Juu, nähtiin Turun linnakin, oikein sisältä. Siellä tehtiin silloin isoo remonttia, joten ihan joka paikkaan ei päästy, mutta moneen moneen koppiin ja vankityrmään... siis sinne tyrmään vaan kurkattiin sieltä ylhäältä, sellaisesta luukusta. Huh, pimeetä oli!

Tuli ensimmäinen ilta ja yö. Majoituimme jonkin koulun tiloihin. Sen ensimmäiseen kerrokseen.

Kolme pojista ei nukkunut lainkaan, he lähtivät muiden nukahdettua ulos. Ikkunasta.
He suunnistivat satamaan. Jonkun pojan isoveli oli kertonut, miten ja mistä sitä saa.
Muutaman tunnin kuluttua pojat palasivat. Ja voi sitä opettajien ihmettelyä: "Että noin pienet lapsetkin jo!", Tämä on aivan kauheeta!".

Arvaat varmaan, mitä pojat olivat ostaneet ja nauttineet.

Tuolloin, noinakin aikoina lapsia otettiin huostaan ja laitettiin lastenkoteihin. Entä nyt?

Nuorten huostaanottojen määrä on kaksinkertaistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Lasten ja nuorten pahoinvointi on käsinkosketeltavaa, vaikka aineellinen elintasomme on kymmenkertaistunut edellä olevan kertomukseni ajoista, eli 1950-luvun puolivälistä.

Missä me menemme?

Mihin olemme menossa?

Kenen, keiden syyksi laitamme lasten ja nuorten pahoinvoinnin?









Ei noista muiden puheista kannata välittää.

karpalo

Lapsi tarvitsee yhteisön

Kiireinen elämäntahti on johtanut siihen, että unohdamme kertoa toisillemme, mitä meille kuuluu. Perheenjäsenetkin saattavat elää enemmän rinnakkain, omia projekteja toteuttaen, kuin aidosti yhteistä arkea. Sitä juuri lapsi kuitenkin kaipaa. Lapsi haluaa tietää, mitä perheessä tapahtuu, ja kertoa oman mielipiteensä asioista. Asioiden jakaminen ja yhdessä tekeminen viestittää lapselle, että hän on tärkeä ja rohkaisee yhteyteen toisten kanssa.

Paha mieli ei tule siitä, että vanhempi myöhästyy lapsensa joulujuhlasta, vaan siitä, että lapsi ei tiedä, että vanhempi tulee myöhästymään. Kun pulmasta puhutaan yhdessä, siihen voidaan keksiä ratkaisu. Lisäksi asian miettiminen yhdessä kertoo lapselle sen, että kyse ei ole aikuisen välinpitämättömyydestä.


Yhteispeliin kuuluu se, että kaikki saavat oman osansa yhteisistä resursseista, oli sitten kyse ajasta, rahasta tai tavarasta., Huomaa sana., AJASTA!


Amanda

Maailma on muuttunut, siinä kai syy. 

Ennenvanhaan oli eri elämä, nuorena jo kannettiin vastuuta ja tehtiin töitä, lapsityövoima oli ihan OK.  Nyttemmin on ns. hyvinvointiyhteiskunta, kun lapsilla on enemmän rahaa hankkia kamaa ja ne, joilla ei ole syrjääntyvät ja etsivät lohtua tai korvausta muusta.. ne viinat ja huumeet, tai sitten väkivalta.  Jälkimmäinen kohottaa ehkä enemmän kolhiintunutta itsetuntoa kuin hienot kännykät ja MP3 soittimet.  Tätä pitääkin mietiskellä..

Ennen myös pikkulapset hoidettiin pääasiassa kotona tai isovanhempien luona - melkein sama juttu kuin omat vanhemmat, hyvin tärkeä seikka myöhemmän mielenterveyden kannalta.  Ihan pieni lapsi tarvitsee turvallisuuden tunnetta, rutiinia ja kotipesän lämpöä :)

rapevainaa

Lainaus käyttäjältä: postman - 18.02.10 - klo:12:30

. Lisäksi asian miettiminen yhdessä kertoo lapselle sen, että kyse ei ole aikuisen välinpitämättömyydestä. [/i]



KÄÄK!

Kun olin lapsi, vanhemmat eivät leikkineet lasten kanssa vaan tekivät vaan helvetisti töitä. Lpaset olivat ihan omin nokkinensa.

Edellinen sukupolvi taas meni töihin 12 v kun kansakoulu oli käyty.

Pulma on nyt vaan sellainen että sitä tekemistä ei löydy sillä tavalla kuin maalaistaloissa ennen vanhaan.
Maailma on nyt vaan muuttunut niin totaalisesti maalaisesta kaupunkilaisuuteen.
Aikuistuville nuorillekaan ei tahdo löytyä työtä.


Mutta onko sellaista sukupolvea, joka ei olisi haukkunut nuoria kelvottomiksi. Jo muinaiset roomalaiset....


rapevainaa


Työttömyysaste kasvoi Tilastokeskuksen mukaan joulukuussa 7,9 prosenttiin.
Nuorten työttömyysaste oli jo 20,1 prosenttia.




Tiistai




Aloitetaanpa otsikosta, joka heti tuntui moniselitteiseltä.

"Kultainen nuoruus ja timantti lapsuus? " 
Koska ketjun aloitti Se, alan saivartelemaan: timanttinen lapsuus tai timanttilapsuus! :P
Missä on kielitieteilijämme AveLazio, sen pitäisi tietää.

Aika monella lapsella oli  timantinkova lapsuus, joka muovasi psyyken loppuiäksi. Tarkoittikohan aloittaja tuota..

Mutta toisaalta ei saisi syyllistää vanhempiakaa, heilläkin on voinut olla timantinkova lapsuus .. tai timantinkova nuoruus. Vasta viime aikoina on tullut enemmän pohdittua oman isän nuoruutta. Tosi hyvästä koulutodistuksesta huolimatta ei voinut mennä oppikouluun, ammanttikoulun sentään kävi. Ja sitten molempiin sotiin, joista hän ei koskaan puhunut.

Pari viikkoa sitten kysyin veljeltäni, että tietäisikö hän missä isä haavoittui, sitä multa joskus kyseltiin enkä hämmästyksekseni tiennyt! Veljellä on isän sotilaspassi: Heinjoella, nykyisen rajan takana Kannaksella.  Mutta ei ole kuulemma poikienkaan kesken koskaan kertonut mitään siitä, vaikka muuten puhelias olikin, oikeassa seurassa ;)

Äidin äiti, kuoli hänen ollessaan n. 10 v. keuhkotautiin ja äiti sai äitipuolen pian.. välit eivät tainneet olla kummoiset ..  :-\

Aakku

Lainaus käyttäjältä: Tiistai - 18.02.10 - klo:15:33Pari viikkoa sitten kysyin veljeltäni, että tietäisikö hän missä isä haavoittui, sitä multa joskus kyseltiin enkä hämmästyksekseni tiennyt! Veljellä on isän sotilaspassi: Heinjoella, nykyisen rajan takana Kannaksella.  Mutta ei ole kuulemma poikienkaan kesken koskaan kertonut mitään siitä, vaikka muuten puhelias olikin, oikeassa seurassa ;)
Kappas - isäukkoni oli samassa paikassa. Silloin talvemmassa sodassa - jos en vallan väärin muista, niin Mauri Sariola kirjoitti kirjan "Aaamu Heijoen tiellä", kun ryssät alkoivat tulla silmille. Yritykseksi se kumminkin jäi .... senverran kovaa porukkaa oli vastassa.

Juha Vainio teki aiheesta laulun :

http://www.outomedia.net/sounds/kaverit.mp3

Tiistai

Unohtui vastata tähän.
Isäni haavoittui Heinjoella kesäkuussa pari kuukautta ennen jatkosodan loppumista. Onneksi ei kovin pahasti, siististi läpi käsivarresta ranteen yläpuolelta.  Pikkujäykkyydestä huolimatta ei häirinnyt paljon työntekoa, 20% invaliidi.

Kiitos tuosta kirjavinkistä, lähetän sisaruksille :)

THL tiedottaa

Lainaus käyttäjältä: Tiistai - 18.02.10 - klo:15:33



Aloitetaanpa otsikosta, joka heti tuntui moniselitteiseltä.

"Kultainen nuoruus ja timantti lapsuus? " 
Koska ketjun aloitti Se, alan saivartelemaan: timanttinen lapsuus tai timanttilapsuus! :P
Missä on kielitieteilijämme AveLazio, sen pitäisi tietää.

Aika monella lapsella oli  timantinkova lapsuus, joka muovasi psyyken loppuiäksi. Tarkoittikohan aloittaja tuota..



"Timantti lapsuus"

Tuon voi käsittää kahdella tavalla.
Tässä tapauksessa tarkoitan sen hyväksi ajaksi.
Kuten tuon kultaisenkin.
Näkeehän sen jo tuosta kysymysmerkistäkin.
Eli kysyn, onko lasten ja nuorten hyvä olla vai ei?




Ei noista muiden puheista kannata välittää.


Pikavastaus

Varoitus: tähän aiheeseen ei ole vastattu yli 356 päivään.
Jollet ole varma, että haluat vastata juuri tähän, harkitse uuden aiheen aloittamista.

Huomioi: tämä viesti näytetään vasta, kun valvoja on sen hyväksynyt.

Nimi:
Sähköposti:
Varmistus:
Ole hyvä ja jätä tämä laatikko tyhjäksi:

Oikotiet: paina ALT+S lähettääksesi viestin tai ALT+P esikatsellaksesi sitä