Ihmeitä ei ole - on vain luonnollisia asioita?

[Tiistai]

Ja ihmeetkin, jos sellainen sattuisi tapahtumaan, on luonnollinen ilmiö. Me maan matoset emme vain vielä sitä ymmärrä

[S]

Monimuotoisen maailman erikummalliselta vaikuttavat oudot ihmeet & ilmiöt ovat pohjimmiltaan luonnonmukaisia, jos ne siksi ajatuksissaan mieltää. Mutta niin runsaasti erilaisia joidenkin mielestä merkillisiä ilmiöitä kuin tähän maailmaan mahtuukin, niillä on kuitenkin yksi yhteinen piirre olemassa; nimittäin ovat ne kuinka mielikuvituksellisia tahansa, niin ne ovat kaikki lopulta ihmismielen itselleen luomia todellisuuspohjaisuuteen perustuvia tietoisen mielen ilmentymiä.

Kaikki ne liittyvät kuitenkin jollakin tavalla ihmisen omiin havaintoihin, sekä hänen tietoisuutensa yksilöllisesti koettuihin subjektiivisiin kokemuksiin. Näin ollen ei olekaan mikään ihme, että ihmisen pyrkimykset päästä perille selittämättömistä ilmiöistä ovatkin usein varsin minäkeskeisiä. Ne antavat samalla myöskin yhdessä monipuolisen kuvan elämän jatkuvasta hämmentävyydestä.

- Mutta yksilön kannalta ei ole aina niinkään olennaista, onko joku ilmiö yleisesti hyväksytty, tai objektiivisesti todennettu. Pääasia on, että ihminen itse tietää, mikä hänen mielestään on luonnollista - eli todenperäistä omassa havaintomaailmassa. Yksilöllä on näin myös yhä selvempi käsitys siitä, mikä oman elämän kannalta on todellisuutta, mikä taas ei.  

- Joten millään ulkopuolisella todistusarvolla ei tätä taustaa vasten tarvitse olla tässä katsannossa olennaista merkitystä henkilökohtaisen maailmankuvan ilmentymisen kannalta. Ihmisellä voi siis olla perustaltaan oma toimiva käsitys maailmasta; joka saattaa olennaisilta osiltaan erota muiden maailmankuvista, tai elämänkatsomuksista - olematta yhtään sen oikeampi kuin väärempi, kuin muidenkaan vastaavat käsitykset maailman todellisesta luonteesta, sekä sen tosiasiallisesta olemuksesta!  

[THL tiedottaa]

- Joten millään ulkopuolisella todistusarvolla ei tätä taustaa vasten tarvitse olla tässä katsannossa olennaista merkitystä henkilökohtaisen maailmankuvan ilmentymisen kannalta. Ihmisellä voi siis olla perustaltaan oma toimiva käsitys maailmasta; joka saattaa olennaisilta osiltaan erota muiden maailmankuvista, tai elämänkatsomuksista - olematta yhtään sen oikeampi kuin väärempi, kuin muidenkaan vastaavat käsitykset maailman todellisesta luonteesta, sekä sen tosiasiallisesta olemuksesta!  

"--- kuin muidenkaan vastaavat käsitykset maailman todellisesta luonteesta ---"

Juu, juu, eihän siinä mitään ristiriitaisuuksia tuolloin olekaan, kun käsitykset ovat toisiaan vastaavia.

Entä, kun käsitykset ovat täysin toisistaan poikkeavat?

Kenen, tai keiden käsitykset tällöin ovat yhtä todellisuuden kanssa?

Ratkaistaanko asia huutamalla?
Vai tappamalla eri mieltä olevat?

Ehdotan tieteellistä tarkastelua.

[Patu]

Jos et kuitenkaan tällä foorumilla ehdottelisi tieteellistä etenemistä.
Mr. Ässän tieteellisiä tarkasteluja ei ihmisoikeussopimuksen nojalla saa luetuttaa kenelläkään.

[S]

Niin kuin olen aiemminkin todennut; niin tieteelliset todisteet eivät ole vältämättä nekään absoluuttisia totuuksia, joten niidenkin todistusvoima on suhteellista. Monet vakiintuneet teoriat joilla on aikoinaan ollut tukenaan mitä pätevimmiltä vaikuttavat todisteet, voidaan nykyisin osin kumota vanhentuneina oppeina.

Toisaalta taas mahdottomilta vaikuttavat hypoteesit ovat aikaa myöten muuttuneet arkitodellisuudeksi. Vastauksia ratkaisemattomilta vaikuttaneisiin ilmiöihin voidaan etsiä/tutkia myös yleisesti totuttujen realiteettien ulkopuolelta, vaikka niistä ei pääsisikään yleisluontoisesti objektiiviseen yhteisymmärrykseen mm. tieteellisten tahojen kanssa.  

Yhdenlaista totuutta ei kuitenkaan ole olemassakaan. Kaikkia asioita ei kyetä useinkaan aukottomasti todentamaan. On monia eri totuusarvoja, joita voidaan tarkastella objektiivisuuden sijaan subjektiivisesti. On kiinnitettävä huomioita myös näistä omakohtaisesti viriävistä ajatuksista syntyviin ideoihin, eikä pelkästään niiden välittämiin kysymyksiin tai vastauksiin.

Käsitysten ristiriitaisuudet, tai poikkeavuudetkin ovat monesti asioiden vastakkaisuuksien täydentämistä. Eri mieltä oleminenkaan ei näin vähennä totuuden olemassaoloa mitenkään, pikemminkin se parhaimmillaan vahvistaa omakohtaisen todellisuuskäsityksen monimuotoista ilmituloa. Näin on tiedekin aikoinaan synnyttänyt itsensä - omavaloisten teorioiden tullessa julki, kovan vastustuksenkin kautta.  

- Tarkkaavaisen havainnoitsijan tuleekin havainnoissaan tarkastella sekä puolesta että vastaan esitettyjä todisteita, muodostamalla lopulta näkemyksistään oma yksityinen käsityksensä. On lopputulos sitten millainen tahansa; niin jokaisen on tehtävä ratkaisunsa itse, sillä ihmisten havainnoissa & kokemuksissa on monilta osin useinkin suuria eroavaisuuksia.

- Erimielisyydenkään vallitessa, ei omasta kannastaan ole syytä luopua, vaikka se täysin muiden toimesta teilattaisiinkin. Onneksi mielipiteen vapaus on yksilön etuoikeus - josta kannattaa pitää ehdottoman tiukasti kiinni; koska vain siten voi pitää kiinni omaehtoisesta totuudesta, kahlaamatta vastentahtoisesti vanhentuneiden käsitysten loputtomassa suossa...?!

[mrsFox]

Eivät kaikki vanhentuneilta vaikuttavat käsitykset ole totuudenvastaisia. Sekin kun voi riippua katsantokannasta, kuten tuossa mainitsitkin omaehtoiset totuudet.

[THL tiedottaa]

Jos et kuitenkaan tällä foorumilla ehdottelisi tieteellistä etenemistä.
Mr. Ässän tieteellisiä tarkasteluja ei ihmisoikeussopimuksen nojalla saa luetuttaa kenelläkään.

Juu, myönnän, väärä foorumi.
Mut, ehkäpä joku tänne toistaiseksi rekisteröitymätön lukija innostuisi?
Perin vähälukuinen on todellakin se poppoo, joka täällä kirjoittavista ymmärtää tieteen päälle. Mitä lukumäärää ehdotat, olisiko kaksi liikaa?

Mitä tulee Ässän juttujen yhteensopivuuteen YK:n ihmisoikeusjulistuksen ja siitä johdetun sopimuksen kanssa, jonka ratifioinnin Suomikin tiettävästi on tehnyt, niin olen kanssasi samaa mieltä. Siinä rajoilla mennään, että olisiko Ässän tiedettä käsittelevien ja etenkin sivuavien viestien jollakulla viattomalla sivullisella luettaminen rikoksena törkeimpien rikosten luokkaan kuuluva vai ei. Ainakin, jos tähän joskus syyllistyisi, arvelen, että kyllä siitä pitkäaikainen trauma seuraisi. Syyllisyys painaisi koko eliniän.

Ihme, jos ei niin kävisi.

[THL tiedottaa]

Edellä Ässän kirjoittamaan viestiin viitaten totean, että yksilöterapiassa käytetään melko usein menetelmää, jossa yksilön kokemusmaailma ja terapoitavan oma todellisuus pyritään eheyttämään ulkomaailman todellisuuden kanssa. Eli rajat näiden kahden (itsen ja ulkomaailman) väliltä häivytetään.

Eräiden terapeuttien käsityksen mukaan tämä raja häviää mm. orgasmissa, taiteessa tai pyhyyden kokemuksessa.

Joiltakin tuokin näyttää käyvän ihan muuten vain.

[S]

Tuossa edellä olevassa viestissä tarkoitetaan luultavasti yksilöterapiaa, jota käytetään luonteenpiirteiden sekä kognitivisten kykyjen kartoittamisessa - toisin sanoen jos yleisten normien mukaan yksilön todellisuudentaju on ratkaisevasti heikentynyt, tai hänen ajatusmaailmansa 'vääristyneisyys' haittaa yleisesti ottaen arjen toimia. Mutta tässä tullaankin sitten niihin omaehtoisiin katsantokantoihin, mihin eivät enää normimääreet päde.

- Kuka voi todellakaan varmuudella sanoa, mikä on oikeasti vääränlaista ajattelua. Nämä ihmisten väliset sanellut normithan ovat pitkälti yhteisesti sovittuja tapoja/käytäntöjä, joita noudatetaan yhteisön luomien sääntöjen perusteella. Näin onkin arveluttavaa pelkästään yksioikoisesti leimata kaavoista poikkeava käytös terapeuttisessa mielessä sopimattomana. Todellakin, nämä määritellyt rajat sopivan tai sopimattoman välillä ovat monesti varsin häilyvät, varsinkin kun puhutaan yksilön omista kokemuksista, jotka eivät välttämättä aina ole yhtenäisten käytöskoodistojen mukaisia.

- Rationaallisuudesta poikkeava ajattelu saattaa tietyissä konteksteissa kuitenkin olla hyvinkin innovatiivista; sekä muutenkin luovalla tavalla tervehenkisyyteen pyrkivää omaehtoisuuden toteutumista, jota mm. taiteessa tai muussa hengenlennon kokemuksellisuudessa ilmenee. Näin ollen, henkinen tiedostava voima saavutetaan useinkin luovan mielikuvituksen edesauttamana - joka taas on joissain tapauksissa enemmänkin voimavara kuin haittaava tekijä yksilön elämässä. Miksi siis tälläisiä luovuuden luonnollisia piirteitä pitäisi terapoida, tai yrittää jotenkin parantaa, elleivät ne ole ympäristölle tai yksilölle itselleen haitaksi. Tämä jos mikä herättää järkiperäisesti ajatellen monessakin mielessä ihmetystä.

- Joten on vaarallista lähteä yksisilmäisesti karsinoimaan/diagnosoimaan ihmisiä johonkin tiettyyn normatiiviseen lokeroon; pelkästään sen perusteella, että jotkut käyttäytyvät toisin kuin on totuttu - vaikka kuinka olisi olemassa jotkut vanhanaikaiset käytöskoodit, jossa usein ahdasmielisten odotusten mukaan pitäisi toimia, tai ajatella yhteisöllisessä mielessä samansuuntaisesti. Tälläiseen karsinoimiseen syyllistyvä leimakirveen heiluttaja voikin itse olla pahasti todellisuudesta vieraantunut persoona - joka yrittää projisoida omia riittämättömyyden/turhautumisen tunteitaan toisella tavalla ajattelevien persoonallisuuksien kautta.

- On myös äärimmäisen helppoa syyllistää toista vääränlaisesta ajattelusta, tukeutumalla itse vanhakantaisiin ajattelumalleihin, jotka eivät tietenkään kaikki ole järjestään totuudenvastaisia. On vain osattava poimia erilaisista käytännön sovelluksista realistisen järjenkäytön avulla käyttöönsä toimivat mallit toimimattomista. Joten kyseenalaistamisen taito on tässäkin mielessä se käyttökelpoinen työkalu, joka erottaa ihmisen tahdottomasta massa-ajattelun karsinasta; missä enemmänkin oma sisäinen tahto määrittelee yksilön peroonallisuuden todelliset ilmentymät - monesti paljon totuudenmukaisemmin, kuin kollektiivin sisältä suunnatut ulkopäinohjailtavuuden epämääräiset, osin järjenvastaisetkin säännönmukaisuuteen perustuvat määreet/vaateet - jotka eivät lisäksi läheskään aina pyrkimyksiltään, tai edes motiiveiltaan vastaa yksilön omaa käytännön tarpeiden kautta koettua yksilöllistä kokemusmaailmaa!

[Patu]

Perin vähälukuinen on todellakin se poppoo, joka täällä kirjoittavista ymmärtää tieteen päälle. Mitä lukumäärää ehdotat, olisiko kaksi liikaa?

Kuten varmaan ymmärrät, en ilman perusteellisempaa tutkimusta tuohon vastaa.