Lapsuus

[Esmerkix]

Lasten kaltoin kohtelu ei ollut ennen mitenkään poikkeavaa, siihen ei edes kiinnitetty huomiota. Nyt kiinnitetään. Aika monet tukeutuivat Raamatun sanaan: joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa.

[Aprilli]

Lasten kaltoinkohtelua on tosiaankin esiintynyt menneisyydessäkin, aina historiallisiin mittoihin saakka.
Euroopan menneisyys nousee tässä varsin tummana pilvenä esiin, lähinnä kristinuskon myötä.

Se mitä historiallisesta eurooppalaisesta lastenkasvatuksesta tiedetään, on synkintä luettavaa koko maailmanhistorian mittakaavassa.
Toki sitä on esiintynyt muuallakin maailmassa surullisena ilmiönä, mutta vasta kristinusko vapautti lasten fyysisen kurituksen lailliseksi
eikä pelkästään niin, vaan myös velvollisuudeksi. Lasten kuritus oli perheenisän velvollisuus ja oikeus. Isän tehtävä jota äiti tuki.
Myös vanhemmat lapset saivat luvan valvoa pienempiään ja tarvittaessa kurittaa heitä "isän kädestä", kuten myös tapahtui.

Vanhan testamentin juutalaisten uskontoon kuuluvat jakeet ja käskyt otettiin siten kirjaimellisesti myös kristillisyyden perinteeseen
kuuluvaksi kasvatusohjeeksi, ja piiska on hyvässä uskossa vinkunut ja paukkunut.

Tämän päivän kirkko sekä sen paimenet eivät enää suosittele laitonta kuritusta lapsille, lähinnä keskusteluapua kirkon puolesta kasvatusongelmiin.
Tässä asiassa luterilainen kansankirkkomme on antanut periksi, toisin kuin katolinen sisarensa
tai amerikan lainsäädäntö lukemattomine yksityiskirkkoineen.

[Aprilli]

Edelliseen lisään myös erään seikan.

Lapsityövoiman käyttö.
Siinä lapselta viedään paitsi lapsuus, myös aikuisuus.

Miettikää ihmiset mitä tuotteita ostatte.

[risto]

.
No eikä mietitä. Esim mun vanhempien sukupolvi oli puhdasta lapsityövoimaa.
Moni vammautui jo lapsena, eikä siihen aikaan vaurioita pystytty korjaamaan.

Esim mun vaimo meni hammaslääkäriin kouluiässä Savossa. Kun hammasta särki, lääkäri alkoi kiskomaan hampaita pois vaikka piti paikata reikä. Vaimon isä esti sitten enempien hampaiden nyhtämisen. Oli varmaa 60-lukua.

[Tiistai]

Neljävuotiaan lapsuus loppui, kun 10 vuotias kaveri kuristi hyppynarulla ja vei ruumiin metsänreunaan. Se löytyi vasta 2kk myöhemmin  

Toinen lapsi surmasi nelivuotiaan Ruotsissa

[Tiistai]

No en ole hullaantunut!
Nämä ovat niitä uutisia, mitkä hätkähdyttävät ja panevat Ajattelemaan..

Mistä sitten keskustellaan?
Kuinka ankea lapsuus oli itsekullakin ja miten meistä siitä huolimatta ei tullut psykopaatteja? Vaikka mistä sen tietää,, pychopath in waiting?..   aika moni kiertää noidankehää siitä pois pääsemättä.

[THL tiedottaa]

Jaaha.

Mulla oli niin surkee lapsuus, ettei kenelläkään toisella voi olla sellasta.
(Lukuunottamatta niitä, jotka ei sitten kovin kauaa eläneet.)

Oli köyhyyttä niin että tuntu. Oli pulaa ruuasta, puhumattakaan vitamiineista. Hedelmiä ei ollu ollenkaan.
Ja ahdasta, samaan sänkyyn meitä poikia laitetiin kolme nukkuun. Kyllä kai tiukkaa tilasta olikin, kun 48 neliömetrin huushollissa eli kolme aikuista ja kahdeksan lasta. Sit vielä vastapäisen naapurin miehensä hakkaama nainen tuli meille pakoon. Yöllä tietenkin.
Oli sikotautia, vihuri-, vesi-, tuhkarokkoo, luteita, kihomatoja, täitä – no, parempi olis luetella ne lajit mitä ei ollu.
Vaatteetkin saatiin armollisilta tuttavilta, kengätkin, vaikka melko isoksi pojaksi minäkin kuljin paljain jaloin. Osan vaatteista saimme köyhänapuna kunnalta, hienoo, kun ne housutkin teetettiin oikein mittojen mukaan. Mut eihän mukavat housut ollu pitää ne sarkahousut, pistelihän ne. Villapaidan sain sen jälkeen, kun sitä oli ensin kaksi isompaa veljeäni riepotellut muutaman vuoden. Hyvin sen äitini oli parsinut ei sempualeen.
Kesällä, sit vähän isompana sain pitää saappaita, talvella monoja. Mulle ei mahtunu mun isojen veljien jälkeensä jättämät jalkineet, mut onneksi vastapäisen naapurin jo aikuinen mies lahjotti mulle kengät ja kerran jopa – luistimet! Sukset oli sellaiset puusukset, joissa oli voitto-siteet. Ne oli hienosti paikattu kuparipellillä muutamasta kohdasta. Nää sukset mää sain isosiskolta sit jossain vaiheessa, olisinko ollu vähän toisella kymmenellä.
Töihin piti mennä viimeistään kymmenen vanhana: aina aamulla ennen neljää ylös ja lehtiä jakaan. Siinä lehdenjaossa meni seitsemään, sit kahdeksalta kouluun. Nukkuun.

[Tiistai]

Jaaha. Vaikuttava kertomus. en tiennytkään, että Noin ankeaa..

Vähän samaan tapaan meni meillä, vaikka ei nyt suorastaan nälkä ollut. Oli ohraleipää, voita, juustoa, pottuja- Vitamiineista oli talvella puute. Muistan olleen usein suupieli ruvella, silloin sanottiin sen olevan selvä merkki C-vitamiinin puutteesta.  Jotain uusia vaatteita sai kerran vuodessa kouluvuoden aluksi (lapsilisistä jo ennalta laskuun ostettu), useinmiten. Kevätjuhliin äiti ompeli meille tytöille aina samanlaiset mekot. Niitä sitten pidettiin vuosi vuorotellen vanhojen mekkojen kanssa. Joskus tuli Paketti äidin ystävältä, vanha rouva Kaarinasta, lähetti tutuiltaan keräämiänsä lastenvaatteita.  

Oli lämmintä, katto pään päällä, isä raitis (ehkä 2x vuodessa haki pullon kylältä). Ahdasta oli, mutta en halua olla kiittämätön. Olen Kiitollinen varsinkin myös siksi, että kaikesta huolimatta saatoin käydä oppikoulua, opettaia oli suositellut vanhemmille, että vaihtaisin koulua.  Opiskeluun sitten piti ottaa laina.  Sellasita se oli sodan jälkeisinä vuosikymmeninä..

[Tiistai]

Jatkoa.

Mistä sitten tulee psykopaatit? Kuin tuo Norjan murhamies?
Me ollaan hyvin empaattisia heikompiosaisia kohtaan, ei se siis ankeista kotioloista tule.

..ehkä väkivallasta kotona, ja tässä 'henkinen pahoinvointi voi olla paljon pahempaa kuin fyysinen piiska. Onkin, mielestäni. Pieni lapsi tarvitsee turvallisen kodin, jos kotona ei ole turvallista eikä kukaan rakasta niin pahasti on asian laita. Nyt kun noita pieniä on siunaantunut toiseen sukupolveen niin sitä ehtii ajatella selvemmin, kuin itse oli vielä kasvatus- ja kodinhoitostressissä ..

Me nauretaan jo viikko yhdelle asialle: pikkuneiti, joka puhuu 3-vuotiaana jo kahta kieltä ja on ikäisekseen muutenkin pitkällä. Sai olla isovanhempien mukana pikkureissulla kaupungilla, uhmaikä kun on, piti kokeilla olla ilman turvavyötä takapenkillä ja kun piti jarruttaa valoissa tyttö horjahti ja minämummi moittimaan ehkä liian ankarasti, että miksi avasit turvavyön?!  Koko loppumatkan piti saarnaa vihaisena meille, alkoi jo ääni kähistä.. ja että me puhutaan hänestä  pahaa "englanniksi" (osaa vain saksaa ja arabiaa ). Leppyi, kun ostettiin kioskista kurkkupastilleja, ettei ääni lopu! Olihan sillä pikkuflunssaakin vielä, ei silti  Rauhoituttuaan sanoi, ettei ollut tosissaan.. "pretend".. osaa sittenkin vähän englantia.   Mutta oli oiva demo siitä. miten herkkä pikkuisen mieli on  

[Tiistai]

Kevennykseksi pikkutyttö.. nelivuotias live,
sattui eteen, ihanaa

http://www.youtube.com/watch?v=QwPlU3MHxAA&feature=related