Uutiset:

Outomaa on outo maa.

Mobiili päämenu

Luovuus ja hulluus

Aloittaja THL tiedottaa, 03.05.12 - klo:15:29

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

THL tiedottaa

En tarkoittanut sitä, että kukin esittää tässä keskustelussa oman hulluutensa tason.

Ei noista muiden puheista kannata välittää.

Sini

Lainaus käyttäjältä: THL tiedottaa - 04.05.12 - klo:10:07
En tarkoittanut sitä, että kukin esittää tässä keskustelussa oman hulluutensa tason.

Yleensä foorumilla ollaan kärkkäitä tekemään hulluusdiagnooseja toisista kirjoittajista. Se tehdään herjausmielessä.

On hyvin vaikea tunnustaa asioiden oikea laita itse kunkin kohdalla. Mutta minäpä kerron totuuden itsestäni; minulla on bipolaaritauti l. kaksisuuntainen ja olen ollut muutaman vuoden sairaseläkkeellä. Nykyään en enää salaile ja häpeä asiaa.

Kysymyksiä? Vastaan mielelläni.

Sini

THL aloitti aiheen luovuudesta ja hulluudesta. Tässä on vuoden takainen juttu Hesarista.



Runoilijat joutuivat mielisairaalaan 20 kertaa useammin kuin muut
8.2.2011 9:36 | Kommentit
A A
Helsingin Sanomat

Wikimedia Commons


Byron

Byron oli "hullu ja vaarallinen" erään rakastajan mukaan, Keatsin ajoi hulluuteen pakonomainen rakkaus, ja Sylvia Plath päätti oman elämänsä.

Masennus, hulluus ja mielisairaus ovat teemoja, jotka ovat kulkeneet läpi runouden historian, BBC News kertoo.

Mielenterveyshäiriö, itsemurha ja joutuminen laitokseen olivat 20 kertaa yleisempiä vuosina 1600–1800 eläneiden tärkeiden englantilaisten ja irlantilaisten runoilijoiden kuin muiden ihmisten keskuudessa, paljastaa psykologi Kay Redfield Jamisonin tutkimus.

Toisin sanoen runoilijat joutuvat mielisairaalaan 20 kertaa todennäköisemmin kuin väki yleensä.


Tiede on yrittänyt selittää tätä. Eräs tuore tutkimus löysi samankaltaisuuksia taiteilijoiden ja skitsofreenikoiden aivoista, toisen mukaan luovilla ihmisillä on samankaltaisia persoonallisuuden piirteitä kuin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöistä kärsivillä.

Mikä runoudessa sitten houkuttaa ihmisiä, joilla on taipumus kärsiä mielenterveyshäiriöistä?

Runous on lyhyttä ja joustavaa, siinä voi tehdä mitä hyvänsä, runous sallii kielen vivahteita ja erilaisia tapoja nähdä maailma, ovat selitysyrityksiä.


Monet psykologit ovat yrittäneet määritellä, mikä tekee ihmisestä luovan, ja miten tätä voi arvioida.

"Luovuuteen liittyy, ettei anna sääntöjen pakottaa eikä hyväksy yhteiskunnan asettamia rajoituksia", psykologi Gary Fitzgibbon sanoi BBC:lle.

"Ja mitä enemmän rikkoo sääntöjä, sitä todennäköisemmin luokitellaan 'henkisesti sairaaksi'."

Ajaako mielisairaus ihmisiä taiteen pariin vai aiheuttako taide mielisairautta?

"Suuri osa luovuudesta tulee konfliktista mielesi jossain osassa", runoilija Luke Wright sanoo.

"En usko, että sinun täytyy olla 'hullu' ollaksesi runoilija, mutta jos mielesi on elossa, se voi tuottaa sekä positiivisia että negatiivisia reaktioita. Se voi merkitä ihania asioita, mutta myös sitä, että sopeutuminen 'normaaliin' elämään on vaikeaa."


Muualla verkossa:
BBC:n uutinen aiheesta

risto

.
Joo mut kuka normaali ihminen jää kotiin runoilemaan kun pitäisi tienata ruokarahat ja katto pään päälle.

Kun kattoo tämäkin foorumin runoja niin kuka noitakaan riimejä ostaisi.

Sini

Niinpä. Yleensä runokirjojen painos on n. 150-300 kpl. Josta menee kaupaksi ehkä 30 nidettä.

Kuitenkin runous on kaiken taiteen ydin. Runous on taiteen arvostetuin osa-alue.

AveLazio

pelkäätko runoilijoita, poika. Ne ovat naisten vastine sotapojille.....
At a narrow passage there's no brother, no friend

Sini

Lainaus käyttäjältä: AveLazio - 04.05.12 - klo:12:58
pelkäätko runoilijoita, poika. Ne ovat naisten vastine sotapojille.....

Ou, sweet... näin kauniisti kukaan ei ole sanonut minulle... ei koskaan...

risto

.
Niin. Kuuskymppinen sotapoika. Kyllä huonostakin runosta saa enemmän kiksiä kun tommosesta sotilaasta joka vaan sotii ja sotii.

Kuinka vanha muuten oli Don Quiote?

.

.

Sini

Lainaus käyttäjältä: Ossi - 04.05.12 - klo:13:07
.
Niin. Kuuskymppinen sotapoika. Kyllä huonostakin runosta saa enemmän kiksiä kun tommosesta sotilaasta joka vaan sotii ja sotii.

Kuinka vanha muuten oli Don Quiote?


Taitaa se Ave, Ossi sinuakin, aika tavalla inspiroida. Avea on niin ihana mollata ja haukkua. Ave ei mene rikki.

Patu

Ave on jo rikki.
Säälillä ja empatialla pitäisi rikkonaisiin suhtautua, mutta kun itse kerjää verta nenästään. Tosin kerjää myös sääliä.



Runous ei ole taiteen ydin. Runous on sidottu kieleen, kiinalainen runo ei ole sama suomeksi.
Minä pidän ytimenä enemminkin maalaus- tai kuvanveistotaidetta. Ne ovat ja toimivat kielestä riippumatta, tosin teokset ymmärretään kaikkialla eri tavoin.

Minun mielestäni taide on kommunikaatiota. Taidetta ei ole teos vaan sen aiheuttama kokemus sen katsojassa (jos puhutaan maalauksesta tai veistoksesta).
Näin sanoessani tuomitsen kaikki pelkät itsetoteutusesitykset, omaa ahdistusta tai narsismia terapetisoivat esitykset.
Rajanveto siihen mikä on vain itsensätoteuttamista, mikä taidetta, on vaikea. Siksi taidetta ei kai ole kaikkien hyväksymällä tavalla määriteltykään. Mikään kone tai tietokoneohjelma ei pysty päättelemään onko joku kuva tai veistos taidetta vai ei.
Ehkä se ei ole tärkeääkään pystyä.
Jos kieli ei ole tuttu, teos ei kommunikoi. Siksi runous jos mikä on sidottu kieleen, kulttuuriin, yksilön kokemuksiin.

Taiteella on, ja varhemmin oli vielä selkeämmin, joku tarkoitus - varhaisempi taide oli uskonnollista ja myös julistavaa.
Karkeasti yksinkertaistaen voisi väittää että teoksella on sekä sisältö että muoto ja ne palvelevat toisiaan. Kirkkolaulun tunnistaa kirkkolauluksi ilman sanojakin.

Pikavastaus

Varoitus: tähän aiheeseen ei ole vastattu yli 356 päivään.
Jollet ole varma, että haluat vastata juuri tähän, harkitse uuden aiheen aloittamista.

Huomioi: tämä viesti näytetään vasta, kun valvoja on sen hyväksynyt.

Nimi:
Sähköposti:
Varmistus:
Ole hyvä ja jätä tämä laatikko tyhjäksi:

Oikotiet: paina ALT+S lähettääksesi viestin tai ALT+P esikatsellaksesi sitä