Uutiset:

Outomaa on outo maa.

Mobiili päämenu

Lyhytmuistin kadottaminen

Aloittaja THL tiedottaa, 16.07.10 - klo:10:16

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

THL tiedottaa

(Viime ajan surullisesta tapahtumasta huolimatta yritän jatkaa...)



Mitkä tekijät vaikuttavat meidän muistiimme? Onko hyvämuistisuus opeteltavissa oleva asia vai onko se esimerkiksi perinnöllistä: eli onko niin, että ellei sinulla ole hyvän muistin mahdollistamaa perimää, sinusta ei voi koskaan tulla ankarankaan harjoittelun tuloksena hyvämuistista?

Miten on?

Sen tiedän, olen lukenut tutkimuksia, että lyhytmuistiimme vaikuttavat monet tekijät. Esimerkiksi pitkään jatkunut unettomuus leikkaa lyhytmuististamme aimo annoksen. Toki unettomuudesta on muitakin, todella vakavia seurauksia.

Sairaudet, ääripäässään dementia, jotkin lääkkeet ja monet muutkin tilapäisetkin tekijät, esimerkiksi stressi, perintötekijöiden rinnalla vaikuttavat siihen, miten meidän muistimme toimii.

Seuraavassa kerron hieman omista kokemuksistani tällä muistamisen saralla.

Kouluaikoina muistin ulkoa sen, mitä opettajat tunneilla puhuivat. Tämän vuoksi minun ei tarvinnut enää kerrata asioita koulukirjoista. Tulin siis lukeneeksi kirjastosta suorastaan ahmimalla niin tietokirjoja kuin romaanejakin. Tästä puolestaan oli se seuraus, että usein vastasin kokeissa näistä koulun oppimäärän ulkopuoleisista teoksista saamieni tietojen pohjalta. Ja jouduin kahnauksiin opettajien kanssa. Lopulta opettajat päättivät, sanoen sen ääneen koko luokan edessä: "Virtaselta ei sitten enää kysytä mitään. Se kyllä tietää kaiken."

Vielä nykyäänkin muistan ulkoa sen, mitä jossain tilaisuudessa puhutaan. Ellei tilaisuus kestä koko päivää, jolloin kaiken muistaminen on jo mahdotonta. Parituntinen puherupeama jää mieleeni sellaisenaan, kuin se on pälpätetty. Etenkin numerot ovat helppoja muistettavia. Myös kunkin puhujan asema salissa, hänen eleensä ja puhetapansa jäävät mieleeni. Puhumattakaan puhejärjestyksestä.

Tietenkään jonkin tilaisuuden puheet eivät säily muistissani vuosikausia. Ajan kuluessa yksityiskohdista häipyy osa tyystin. Se on välttämättömyyskin, jotta voin muodostaa käsiteltävistä asioista kokonaisnäkemyksen. Sellaisen tekemiseksi ei tarvita jokaista nippelitietoa. Eikä etenkään muistumia puhujien asenteista tai tunnekuohuista. Vain asioiden tärkeimmät piirteet, jotka seuloutuvat esiin ajan kuluessa valtavista tiedon massoista.

Tällaisesta muistista on ilonsa. Mutta myös surunsa, johon tuolla edellä jo hieman viittasinkin. Useimmiten minun on parasta olla vain hiljaa, vaikka hyvin muistan, miten joku on sanonut aiemmin juuri näin, puhuen nyt siitä poikkeavasti, eli näin. Puhuja ei itse muista omia sanomisiaan, ja jos menen oikomaan hänen puheitaan, siitä seuraa vain helvetinmoinen riita. Eli olen vain hiljaa. Joskus en malta olla ja – lopun arvaattekin.

Sama pätee julkisuudessa sanottuun ja kirjoitettuun. Päivittäin törmään sellaiseen, että eilen tai viime viikolla sama asia uutisoitiin NÄIN, tänään NÄIN. Aivan kuin toimittajat eivät lainkaan muistaisi tai eivät ainakaan ole tietävinään mitään siitä, mitä ovat aiemmin samasta asiasta kertoneet.

Tällaisen ihmisen elämä on, uskokaa tai älkää, rasittavaa. Tärkein sana, mitä minun on ollut opittavanani, on: EI.

Mitä tämä EI tarkoittaa käytännössä?

Se tarkoittaa sitä, että aina kun huomaan jälleen ristiriidan jossain asiassa, sanon ensimmäiseksi EI, en ala penkoa tuota juttua. Puutun vain niihin havaitsemiini asioihin, joilla on jokin merkitys oman elämäni kannalta. Jos puuttuisin kaikkeen mahdolliseen, ei minun tämä yksi elämäni kerta kaikkiaan riittäisi siihen.

Jotta elämäni helpottuisi, olen alkanut harjoittaa sellaisia menetelmiä, joilla saisin muistini heikkenemään.
Valvominen on osoittautunut todella tehokkaaksi metodiksi.

-------------------------------------
(Älkää kiinnittäkö huomiota terminologiaan. Tai, miten vain haluatte. Lyhytmuistilla tarkoitan sitä lyhytkestoista muistamme, jonka avulla ensimmäistä kertaa kiinnitämme jonkin asian muistiimme. Jos jokin asia ei lainkaan kiinnity ensimmäistä kertaakaan muistiimme, me emme voi sitä myöskään muistaa myöhemminkään.)







Ei noista muiden puheista kannata välittää.

allekirjoittanut


"entäs ne kelamuistelmat, muistatko ? "


nm. kuka .............

S

Näihin muistijärjestelmiin voidaan liittää vielä aistinvarainen sensorinen muisti. Ilman sitä ei lyhytmuistikaan toimisi toivotulla tavalla. Tiedonkäsittelyn kokonaisuus kun syntyy näiden erilaisten monimutkaisten prosessien sekä toimintamekanismien edesauttamana.

Ihminen muokkaa & työstää muistissaan aktiivisesti erilaisia tietorakenteita, joista osa tallentuu lyhytkestoiseen ns. työmuistiin, tai sitten varastoituen pitäkestoiseen säilöttyyn muistiin. Muistikeskus valikoi näin tietojärjestelmän materiaalin pohjalta kulloiseenkin muistialueeseen sopivaksi informaatioksi muistijälkiä, joita sitten hyödynnetään muistamisen kokonasikuvassa.

Onneksi ajattelumme tai toimintamme perustuu omalta osaltaan myös asioiden unohtamiseen, muuten psyykkeemme ei kestäisi valtavaa informaatiotulvaa, joka saattaisi vahingoittaa muistiamme. Siksi valikoivaa muistiin on syytä kiinnittää erityistä huomiota, koska se suodattaa haittallista informaatiota, sekä suojaa aivojemme synapseja vahingolliselta impulsseilta. Siksi joidenkin muistettujen mm. tietoisten traumaattisten tilanteiden katoaminen muistista voi olla jopa hyödyksi - varsinkin kun ne on kertaalleen käsitelty muotoon, jossa ne voivat siirtyä pitkienkin prosessien kautta alitajunnan tiedostamattomiin osiin.

- Olen sitä mieltä, että muistiaan voi myöskin aktiivisesti harjaannuttaa, työstämällä erityyppistä informaatioita itselleen sopivaan muotoon. Helppoa se ei ole, koska tämä vaatii kognitiivisesti ajatellen valtavaa itsekuria ja mielenhallintaa - jossa yksilöllisessä tiedonkäsittelyssä prosessoidaan tunteiden, järjen sekä muiden aistinvaraisten hermoimpulssien kanssa - muokkaamalla niiden toimintaa käyttötarkoituksiinsa nähden tarkoituksenmukaisilla tavoilla.

- Jos joku ei tätä kyseistä informatiivista ajattelukulkua kyennyt aivojensa muistipiireissä prosessoimaan, niin se johtunee yksinomaan siitä; että sensorinen muisti ei välttämättä vastaanota kunnolla tietoa, eikä pysty sitä edes lyhytmuistinsa yksikköön siirtämään. Näin toimii siis kiteytettynä ihmisen muisti, joka muokkaantuu olosuhteiden sekä tilanteiden mukaan yksilöllisesti - miten vain ihmisen vastaanottokyvyn, tai ymmärryksen edellytykset ovat siihen olemassa.     
- Tiedon jyvät versovat viisautta -

Perjantai

Valvominen tosiaankin heikentää tehokkaasti muistia,samoin stressi.
Minulla on aika hyvä valokuvamuisti.Sitten puhelinnumerot(siis lankaliittymien aikoihin),sotut yms sellaiset muistan aika hyvin.
Nykyään tuo numeromuisti on alkanut  kuitenkin heikkenemään,koska en harjoita sitä niin hyvin ja ne tärkeimmät voi aina tallentaa jonnekin masiinoille(puhelin,tietokone).
Lukiossa Fysiikassa muistin hyvin kaavat,eikä niiden opetteluun tarvinnut juurikaan aikaa tuhrata.

Äitilläni on jonkinasteinen muistiongelma,joten on käynyt mielessä,että periytyykö ja voisko sen eteen tehdä jotain,että ei kävisi noin.

S

Todellakin, valvominen unihäiriöineen vaikuttaa merkittävästi muistiin, sekä asioiden muistissa säilymiseen. Myös oppiminen on stressaavassa tilassa vaikeampaa kuin normaalisti. Tällöin keskittymiskyky herpaantuu, joten muistikin alkaa näin tietyiltä osiltaan pätkiä.

Erilaiset muutkin elimelliset tai psyykkiset häiriötekijät erilaisine oireyhtymineen saattavat sekoittaa muistia, koska silloin reaktiokyvyt puutteellisten hermoimpulssien johdosta heikkenevät - jossa myös mieleen painaminen, mielessä säilyttäminen yleensäkin häiriintyy. Muistin parantaminen on tiettyyn pisteeseen asti mahdollista erilaisten aktivointien kautta. Eli aivojen olisi hyvä saada sopivassa suhteessa töitä, mutta myös ansaittua lepoa osakseen.

- Muistiaineksen laatu on myöskin yksilöllinen, vaikka perimän kautta joitain oleellisia piirteitä saattaakin usein henkilön geeniperiytyvyyden myötä ilmentyä. Merkittävämpiä seikkoja ovat kuitenkin ympäristöstä tulevat vaikutteet, olosuhteet, kasvatus, tai muut virikkeet, jotka aktivoivat aivosynapsien ehdollistuneita reaktioita/refleksejä - muodostaen samalla reseptorisia kytkentöjä aivojen välittäjäaineissa.

- Näin muistikin kytkeytyy ihmisen yksilölliseen persoonallisuuteen mitä perustavanlaatuisemmalla tavalla. Muistaminen on olennainen osa ihmisyyttämme, ajatteluamme, toimintamalleja, menettelytapoja, joita noudatamme joko tietoisesti - tai sitten tiedostamatta, kulloistenkin tilanteiden & olosuhteiden mukaan. Muistimme onkin itse tietoisuus, kokemustemme varastotajunta/säilöntäpaikka, josta parhaimmillaan hetkessä sen enempää ajattelemattakin poimimme tarpeellisen informaation, silloin kun sitä tarvitsemme.   
- Tiedon jyvät versovat viisautta -

Perjantai

Lainaus käyttäjältä: se - 16.07.10 - klo:10:16
(Viime ajan surullisesta tapahtumasta huolimatta yritän jatkaa...)



Jotta elämäni helpottuisi, olen alkanut harjoittaa sellaisia menetelmiä, joilla saisin muistini heikkenemään.
Valvominen on osoittautunut todella tehokkaaksi metodiksi.

-------------------------------------
(Älkää kiinnittäkö huomiota terminologiaan. Tai, miten vain haluatte. Lyhytmuistilla tarkoitan sitä lyhytkestoista muistamme, jonka avulla ensimmäistä kertaa kiinnitämme jonkin asian muistiimme. Jos jokin asia ei lainkaan kiinnity ensimmäistä kertaakaan muistiimme, me emme voi sitä myöskään muistaa myöhemminkään.)



Näinhän se elämä jatkaa kulkuaan ja nämä miedän jutut jatkuu...

Aika jännä näkökulma muistamiseen,että yrität huonontaa tietoisesti mustiasi....vaikka toki ymmärrän nuo ongelmat joihin vittasit tuossa aiemmin.
Lähinnä hämmästyin siksi,kun muistin huononeminen on minulle jonkunlainen huolen aihe.Se taas tietysti johtuu siitä ,kun näkee lähipiirissä tuota  toistakin negatiivisempaa puolta asiasta.


S

Niin pitääkin tapahtua; eli kaikesta huolimatta aivot on pidettävä aktiivisina, eikä ajatuksiaan ole syytä päästää liiaksi jumittamaan. Toisinaan on myös hyvä vähän lepuuttaa sekä säästää aivojaan, ettei rassaa niitä kohtuuttomasti erilaisilla ongelmilla, huolilla yms. asioilla, joiden ylenpalttien vatvominen ei ole pidemmän päälle hyväksi. On vain unohdettava se mitä ei voi enää muuttaa, silloin on ajatuksineen oikealla tiellä.

Muuten voi liiallisesta murehtimisesta seurata mm. aivojen ylikuormitusta; sekä sen myötä henkistä/fyysistä uupumusta, joka vaatiikin sitten omanlaisen palautumisensa, että ajatus kulkee taas entiseen malliinsa. Asiat on käsiteltävä mielessään kunnolla tiettyyn pisteeseen asti, ennenkuin pystyy taas jatkamaan toimintakykyisenä elämäänsä. Akut on ikäänkuin ladattava uusia koitoksia varten.

- Virkistävä aivovoimistelu säännöllisesti toteutettuna pitää kuitenkin mielen sekä muistinkin virkeänä, kaiken infotauhkan keskelläkin. Muistiaan voi näin valikoiden käyttää, hakea tietoisesti ne toimivimmat/mielekkäimmät tavat miten saada ajatuskulkunsa oikeille urilleen, häiriötekijöistä huolimattakin. Kuullostaa ehkä näin sanottuna yksinkertaiselta, vaikka näin helppoa se ei tietenkään aina käytännössä ole. Tämä kaikki vaatii oman tilansa & aikansa.

- Jokaisella onkin omat tapansa & tyylinsä työstää vaikeitakin asioita tietoisuudessaan; eli mitään yhdenlaista ainoaa oikeaa keinoa selviytyä ongelmistaan ei ole olemassakaan. Jokainen toimii tässäkin mielessä yksilöllisellä tavallaan, omaan tahtiinsa edeten - itseään kuunnellen, aikaa ottaen. Olemalla läsnä tässä hetkessä, vaikka samalla ennakoiden myös tietoisen optimistisesti tulevaa - mutta kuitenkin vallitsevat realiteetit huomioon ottaen. Vain näin voi selvitä elämisen haasteista, tai sen tuomista erityyppisistä vastoinkäymisistä - hallitsemalla samalla omaa ajatteluaan rakentavampaan suuuntaan!
- Tiedon jyvät versovat viisautta -

rapevainaa

Mulla ìhan testeissä on todettu että muistini on pahasti heikentynyt stre$sin takia. Se ilmenee mm. Nìin ettei muista mihin on työkalun laskenut kun touhuaa ulkona. Normaalisti se rekisteröityisi päähän.
Ostin proffan kirjoittaman kirjan, Kun muisti pätkii. On kaksi yleistä muistiongelmaa stressi ja dementia. Dementia tulee vastaan vasta 80 v.
60:sellä ei juurikaan ole.

no jos muistaa kaiken, on se parempi olotila kuin että unohtelee tärkeitä asioita, esim et mihin se vasara jäi?


THL tiedottaa

Lainaus käyttäjältä: Rape - 17.07.10 - klo:14:29

no jos muistaa kaiken, on se parempi olotila kuin että unohtelee tärkeitä asioita, esim et mihin se vasara jäi?



Tottakai on parempi muistaa hirmuisesti, kuin ettei muista yhtään mitään.

Halusin vain tuolla aloituksessani hieman provosoida kertomalla, ettei se liika muistaminenkaan aina niin helppoa ole.
Syntyy niitä sosiaalisia kahnauksia ja noloja tilanteita helposti. Puhumattakaan siitä, miten paljon pitää toistella EI-sanaa kaupungin päättäjien 'unohtamisia' huomatessaan. Ministerit ovat aivan oma lukunsa.

Se on tämä demokratiaksikin mainittu yhteiskuntamme sellainen, että jokaisella on oikeus puuttua havaitsemaansa hulluuteen.

Jos olisi diktaattori vallassa, vois vain katsella vierestä.



Ei noista muiden puheista kannata välittää.

S

Ainahan sitä voi mielessään /kuvitelmissaan kuvitella puuttuvansa kaikenlaisiin epäkohtiin mitä yhteiskunnassa vallitsee. Todellisuudessa tavallisen kansalaisen vaikutusmahdollisuudet ovat hyvinkin pienet. Pieni ihminen omassa ahtaassa piirissään ei voi juurikaan vaikuttaa yhteisten asioiden kulkuun, ei vaikka olisi sitten ministerin salkku kainalossa. Ääntään ei saa juurikaan kuuluville, vaikka kuinka mesoaisi, koska asiat päätetään demokraattisen järjestelmän/koneiston puitteissa. Demokratia on oikeastaan vapaasti ajattelevan yksilön kannalta kirosana, jossa tehdään liikaa myönnytyksiä sekä kompromissejä mm. ryhmäkurin varjolla.

- Sitähän saisi muutenkin olla koko ajan äänessä, tai valittaa jokaisesta epäoikeudenmukaisesta jutusta, minkä päättäjät ovat katteettomissa lupauksissaan unohtaneet, tai jättäneet tekemättä. Tietysti jos haluaa elämäntehtäväkseen ns. 'ammattivalittajan' maineen, niin voihan asioita tietysti omalta osaltaan näinkin hankaloittaa. Välttämättä mikään ei kuitenkaan korjaannu, eikä asiat muutu siitä paremmaksi - mutta ehkä sitä kuitenkin kokee osallistuneensa johonkin tärkeään, saadakseen olla esillä ajamassa jotain itsellleen ehkä muillekin tärkeää asiaa.

Päättäjät tekevät joka tapauksessa päätöksiään kansalaisten nurinoista huolimattakin, joten vierestä sitä joutuu useinmiten yksittäinen ihminen näiden vallanpitäjien metkuja katselemaan. Onko tämä sitten jonkinlaista valistunutta demokratiaa, tai demokratisoitunutta diktatuuria, siihen ei ehkä heti löydykään sopivaa termiä kuvaamaan tämänsuuntaista arvomaailmaa, jossa kansalaistottelemattomuutta tai kapinahenkisyyttä ei juurikaan arvosteta korkealle. Änkyröinti on valtaapitävien mielestä menneen maailman ilmiö, jota yritetään yleisen edun nimissä vaientaa - mikä ei taas välttämättä ole hyvä juttu sananvapauden tai yksilön oikeuksien kannalta!  
- Tiedon jyvät versovat viisautta -

Pikavastaus

Varoitus: tähän aiheeseen ei ole vastattu yli 356 päivään.
Jollet ole varma, että haluat vastata juuri tähän, harkitse uuden aiheen aloittamista.

Huomioi: tämä viesti näytetään vasta, kun valvoja on sen hyväksynyt.

Nimi:
Sähköposti:
Varmistus:
Ole hyvä ja jätä tämä laatikko tyhjäksi:

Oikotiet: paina ALT+S lähettääksesi viestin tai ALT+P esikatsellaksesi sitä