Wanhan ja kunniakkaan muistolle.

[S]

Ei pidä todellakaan kiirehtiä. Rauhallisesti askeltaen, vaikka porras kerrallaan edeten. On sitten menossa ylös, tai alaspäin. Jos kompastuu ja liukastuu, niin sinnikkäästi vaan noustaan takaisin jaloilleen; koska siksi me välillä kaadumme, jotta oppisimme taas nousemaan ylös.

[allekirjoittanut]

Ei ole olemassa mitään portaita minnekkään, jos ei niin ole.

Jos olisi, niin kuka nuo portaat olisi rakentanut ?

Ja miksi, sinullekkin ?

[S]

Mielemme talo ja sen portaat ovat olemassa jos niin haluamme. Vaikka emme haluaisikaan, ne rakentuvat tajuntamme sokkeloisissa syövereissä, esiintyen välillä tiedostamattomasti. Koko kompleksi saattaa olla myös luoksepääsemätön linnoitus, jonne  emme päästä sisään tunkeutumaan ketä tahansa vierasta.

Harvoin asumme ovet täysin avoinna, tai toivotamme kaikki tervetulleiksi taloomme käymään. Ulkoisesti 'avarat' huoneemme voivat olla myös tyhjiä, jopa autioita sisältäpäin. Joskus on taas muutettava uuteen ja paremmin sisustettuun taloon. Silloin meissä syntyy uudisrakennus, jonka johdosta koemme kotiutuvamme, sekä löytävämme uuden kodin turvaksemme; paikan jonne voimme juurtua.

[Ztara]

Mielen vertauskuvalliset portaat helpottavat hyvin oman itsensä hahmottamista. Jos pyrkii korkeammalle, niin on helpompi kuvitella ottavansa yhden askelman ylöspäin rappusilla kuin hyppäävänsä vaikkapa puun oksalle. Puissa ei ole oksia tarpeeksi alhaalla ja eteneminen voi tyssätä kokonaan liian suuren harppauksen vaatimukseen. Portaita pääsee mukavasti hiljaakin ylöspäin ja välillä voi tosiaan vaikkapa istuskella ja katsella vain maisemia eväitä syöden. Portaita ei luultavimmin kukaan haluaisi kuitenkaan kavuta vapaaehtoisesti alaspäin. Silloin putoamisen täytyykin olla liukastuminen ja putoaminen alemmalle rapulle ihmettelemään kuinkas tässä näin kävi. Toiset kai kutsuvat tätä pään seinään lyömiseksi .

Sellaiset ihmiset joilla ei ole tietoisia tavoitteita eivät tarvitse portaita. Kun portaita on alkanut kiipeämään, niin siitä en ole varma, onko jossain se tasanne johon voi vain pysähtyä ja olla tyytyväisenä siellä. En oikein usko. Henkinen kehitys ei pääty, eivätkä tavaran- ja rahankerääjätkään saa koskaan tarpeekseen. Asia taitaakin siis  riippua täysin elämänkatsomuksesta. Henkisen pääoman kerääjät eivät halua kiivetä materialismin rappuja enää korkeammalle, ja materialistit taas eivät koe kaipuuta kartuttaa henkistä pääomaansa etenemällä jonnekin minne eivät halua mennä. Ehkäpä onkin kahdet rappuset vierekkäin?

[allekirjoittanut]

Eli vaikka ihminen ei uskoisikaan olemassaolollaan olevan mitään todellista syytä ja tarkoitusta, hän arvottaa itsensä kuvittelemalla mieleensä portaat jotka ilmentävät hänelle "henki-älyllistä" kehittymistään ?


Heille jotka uskovat olemassaolon hyvään tarkoitukseen, nuo portaat myös vievät "jonnekin" ?

[THL tiedottaa]

Jospa joku portaiden yläpään saavuttaneista kertoisi, mihin ne portaat päätyivät?
(Staralle: menevätkö ne kahdet eri portaat kuitenkin lopulta aivan samaan paikkaan?)

.

[rapevainaa]

Jospa joku portaiden yläpään saavuttaneista kertoisi, mihin ne portaat päätyivät?
(Staralle: menevätkö ne kahdet eri portaat kuitenkin lopulta aivan samaan paikkaan?)

.

Kyllä mielen portaat aina palaavat samaan paikkaan. Todisteena siitä on, että  herää samassa sängyssä mihin nukahti. Jos ei herää samassa, niin sitten on muissa maailmoissa.

Jaakon papu on toisen tyyppinen porrasrakennelma ja sieltä tullaan alas sitten kovaa. Ei sinnekään jäädä yötä pidemmäksi aikaa.

[Paha setä]

Hmm... Ainakin minulle viimeinen kuva näyttää tekstiä "Permission Denied!"

Se on vissiin sitten se lopputeksti elämän suurella valkokankaalla  

[Ztara]

Jospa joku portaiden yläpään saavuttaneista kertoisi, mihin ne portaat päätyivät?
(Staralle: menevätkö ne kahdet eri portaat kuitenkin lopulta aivan samaan paikkaan?)

.

Minä en pysty muuta kertomaan kuin mitä nuo rappujen päähän saakka päässeet ovat meille kertoilleet. Niitä saa lukea jokainen tahollaan jos kiinnostusta on ja kenen kertomina olevaisen tuolla puolen olevista asioista sitten haluaakin lukea. Minä olen vasta alhaalla menossa, mutta näen kyllä ylös. Häikäisee vain niin kovasti etten pysty kuvailemaan vielä sinulle tarkkaan...

Molemmat portaat päättyvät lopulta täysin samaan paikkaan. Toiset portaat ovat suoremmat ja jyrkemmät, toiset ovat pidemmät, matalammat ja kiemurtelevaiset..vähän kuin tuo Rapen kuva   . Että mitäkö niiden rappujen päässä on? No Rakkaus tietysti. Kaikkea sinäkin kyselet, kai sinun pitäisi jo tuohon ikään se tietää  :roll: .

[rapevainaa]

.
Minä olen luonnehtinut elämääni niin että 50-vuotiiaaksi se on ollut pelkkää ylämäkeä ja sen jälkeen pelkkää alamäkeä.

.