Lainaus käyttäjältä: Tiistai - 22.02.17 - klo:12:45
Yksi vahvimmista ja vaikutusvaltaisimmista kriitikoista on republikaani vuonna 2008 ollut presidentttiehdokas John McCain, Vietnamin sotaveteraani, jota kidutettiin vuosien ajan ja on invaliidi (käsistään). Trump hyökkäsi häntä vastaan vaalikampanjan aikana, ettei hän ole "war hero" ..vaan ties mitä, kun antoi ottaa itsensä vangiksi.

Hän on jatkuvasti medioissa olemassa eri mieltä..

Yllättävää että Trump käy McCainin kimppuun. Sotasankaruus on kovaa valuuttaa USAssa, esim. John F. Kennedy.

Kymmenet vaikuttavat republikaanit ovat ilmoittaneet etteivät tue Trumpia, vaaleja ennen eräät jopa ilmoittivat  äänestävänsä Clintonia. Ehkä Trumpin taustat eivät vielä ole selvitetyt, itse odotan että Venäjä-yhteyksistä vielä paljastuu jotain.

Lainaus käyttäjältä: Suti - 22.02.17 - klo:17:27

Yllättävää että Trump käy McCainin kimppuun. Sotasankaruus on kovaa valuuttaa USAssa, esim. John F. Kennedy.

Presidentti ei kestä kritiikkiä ja siksihän han haukkuu ja mitätöi kaikki, jotka julkisesti kritisoivat häntä.. Meryl Streeppiäkin    --epämiellyttävät uutisetkin ovat valeuutisia.

Katsoin McCainin wikisivua.. ammuttiin alas Hanoissa 1967 ja oli kuolla, pahasti haavoittuneena joutui vankeuteen, joka kesti kuin muistinkin kuutisen vuotta 1973:n asti.

Hän on oiva esimerkki siitä, mistä syystä vähemmän tunnetut republikaanisenaattorit eivät uskalla olla kovin avoimesti kritiikkiä ts. olla eri mieltä jostain toimenpiteistä. Poliittinen ura voi loppua kuin kanan lento..

Lainaus käyttäjältä: Keijo Kullervo - 22.02.17 - klo:10:36
"Jos kaikki poliitikot puhuisivat pelkää 'paskaa' ainakin vastustajiensa mielestä, niin ajatelkaa mikä poliittinen kasvuvoima niissä olisi uusille virkistäville ajatuksille."

Muisto Keijo Kullervo

Mikä tuottaa politiikalle elinvoimaa eli mikä on politiikan lannoitetta?
Olisiko se tuo vastakkaisen mielipiteen teilaaminen julkisuudessa?

Lainaus käyttäjältä: Esmerkix - 03.03.17 - klo:21:20
Mikä tuottaa politiikalle elinvoimaa eli mikä on politiikan lannoitetta?

Hyödylliset idiootit kuten Keijo Muisto Kullervot.

Rauhallista vappua!

Huomenna olen sitten lähdössä Lappiin, itäiseen Lappiin...
Siellä on vielä lumi maassa ja päivälämpötilatkin näyttävät pysyttelevän 1-2 asteen tuntumassa. Saa nähdä, millaisia retkiä luontoon voi tehdä. Lumikengät lienevät ainoa mahdollinen väline, jonka avulla maanteiden ulkopuolelle voi astua. Toivottavasti kesä viimeinkin saapuu talven keskelle vai olisiko toisin päin...

Tulehan takaisin ja kerro kokemuksista.

Olen aikonut jo aiemminkin kysyä: oletko retkilläsi tavannut THL:ää eli utsua eli suokkista?

Uskomaton kevät suomalaisille.. siskonpola otti lomansa toukokuun loppupuoliskolla, pariskunta sinnitteli melkein viikon mökillä. Tämä Mika on intohimoinen metsällä kävija ja luonnonytävä .. eikä näe siinä mitään ristiriitaa.
Viikko sitten oli päivitys FB:ssä, että "onneksi on äkkilähtöjä".. Itämeren rannoille!

Exmerkix viisaana naisena tietenkin otti villahousut mukaan! 

Lainaus käyttäjältä: Tiistai - 04.06.17 - klo:13:00

Uskomaton kevät suomalaisille.. siskonpola otti lomansa toukokuun loppupuoliskolla, pariskunta sinnitteli melkein viikon mökillä. Tämä Mika on intohimoinen metsällä kävija ja luonnonytävä .. eikä näe siinä mitään ristiriitaa.
Viikko sitten oli päivitys FB:ssä, että "onneksi on äkkilähtöjä".. Itämeren rannoille!

Exmerkix viisaana naisena tietenkin otti villahousut mukaan! 

Eipä tarvittu villahousuja, ei. Lauantaina 3.6. oli vielä viileää ja sunnuntainakin, kun kiipesin korkealle tunturille. Lunta oli runsaasti matkan varrella ja melkein joka toinen askel upposi syvälle lumeen. Mutta sitten tapahtui rytinällä muutos ja lämpötila olikin jo melkein 25 astetta. Aurinko paistoi niin kirkkaalta taivaalta, että pelkäsin saavani auringonpistoksen. Oli pakko riisua päällystakki pois ja kävellä pelkällä t-paidalla. Kaula paloi punaiseksi ja kasvot muuttuivat tummanruskeiksi. Lakkia ei pystynyt pitämään päässä ja hiuksetkin vaalenivat pari astetta. Osa lumesta muuttui vedeksi ja useimmat reitit olivat mahdottomia kulkea, joten aika paljon jouduin asfalttitietä pitkin liikkumaan. Metsässä pystyi kyllä jonkin verran kahlaamaan ja tutulla laavulla vuolaan virran varrella tulistelinkin. Laitoin vähän linnunruokaa näytille (auringonkukan siemeniä ja pähkinöitä) ja samassa kuulin karmeasti rääkkyvän parven lehahtavan paikalle. Parvessa oli ilmeisesti monia erilaisia lintuja, kuten harakoita, korppeja ja ehkä jopa pajulintuja. Hämmästykseni oli suuri, kun eteeni pieneen mäntyyn laskeutui vain yksi lintu, kuukkeli. Se piti minulle hienon matkimiskonsertin. Kun se oli lopettanut, laitoin suustani leipäpalan linnunruokien viereen ja kutsuin sitä syömään. Samassa se laskeutui viereeni, otti suuhunsa leipäpalan ja lensi tiehensä. Linnunruuista se ei piitannut. Ehkä se muisti minut vielä edellisiltä Lapin-käynneiltäni. Ehkä minun suussani käynyt leipäpala oli sen mielestä parasta, mitä se voi saada tai sitten se kelpuutti sen kohteliaisuudesta minua kohtaan.

THL:ää en tunne ulkomuodolta, joten en tiedä, olenko hänet tavannut retkilläni. En tiedä, joko hän on parantunut sairauksistaan niin paljon, että pystyy liikkumaan jälleen Lapissa.

Nyt olen varaamassa jo seuraavaa matkaa.

Hieno kertomus Esmerkix:ltä.

Kuukkelia kävi ihan kateeksi.