Uutiset:

Outomaa on outo maa.

Mobiili päämenu

Juulin Ikioma

Aloittaja juuli, 13.08.12 - klo:17:14

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 3 Vieraat katselee tätä aihetta.

Juulianna

#1180



HUKKAVÄRIT

Se oli tuhansia vuosia vanha.
Tuhansien tähtisumujen
miljoonien tähtien takana
ikuisuudessa se eli.
Se muisti planeettojen elon.
Nyt piirittivät mustat tähdet
mustaa kuuta se palvoi.

Räjähdys surmasi tähtien valon
tuhoutuivat planeetat
sen pinta oli täynnä hukkavärejä
kuolevista planeetoista sinkoutuneita.

Se odotti uutta tuhoa
pääsisi eroon hukkaväreistä
planeettojen perinnöistä.

Se loistaisi taas.


juuli-19
Niin kaunis on maa,,

Juulianna

#1181


Kaunista juhannusta.
Niin kaunis on maa,,

Juulianna




MAFIAVARIKSET

Oli Pispalanharjulle räpistellyt varismafia uninen
yönsä oli viettänyt naavakuusen oksilla keikkuen
synkässä metsässä, korvessa piilossa kateilta,
suuhunsa nappasi jokaisen joka uskalsi ryppyillä.

Oli capo Villehartti, Yrjänä, nuorimmainen Santeri
Oli pikatienvarteen  suunnistettu vahtipaikalle.
Oli kelopuuhun istahtaneet aamuparlamenttiin.
Nyt mietittiin mitä tehtäisiin  kun päivä valkenee.
Silllä aikaa kaikki tarkasti pantihin merkille.

Villehartti tupakkikurkullaan ensiksi köhimään :
" Essonpaariin ei ainakaan siellä viimeksi kävi nolosti
Leijonien kokouksessa joutui puheen pitämään.
Ei asiasta tiedetty mitään. "

Taas pantiin nokat yhteen asia syvältä pohdittiin
kun Yrjänä äkisti kuulutti :
"On Toropaisen Natalian mansikat kuulemma kypsiä
nehän me tiedämme entuudestaan on taatusti hyviä.
Mitäs jos sinne räpytellään ihan joukolla aamupalalle."

Kannatti sitä tietenkin ihan jokainen,
oli Natalian mansikat maakunnankuuluja.
Käyntiin räpyttimet, lentoon joukkko räpisti
nelosvaihteella hurjalla matkaa jatkettiin.
Vaikkei  harmia, ei kiirettä varismafialla.

Jo pilkotti puiden takaa Natalian mansikkamaa
sitä kohti joukolla nokat suuntaamaan.
Alettiin laskeutua kohti mansikkarivistöjä
kun huomattiin punaisia outoja kylttejä
pitkin ja poikin mansikkamaalla
ei koskaan oltu nähty moista.

Santeri joka vähän osasi  lukea, alkoi kylttejä tavata
- Pääsy kielletty. Miinoitettu. Käynti omalla vastuulla -.
Päästi Villeharti ruman sanan, Santeri varoitteli :
" Älä manaile Hartti. Rumaa se on. Äitikin kieltänyt."
Vielä enemmän suuttui Vllehartti.
Koko kulmakunnan herätti.

Ei auttanut, räpistimet lentoon, suunta yläilmoihin
perässä haukkuva koiralauma, kylän kulkurikatit.
Muutama isäntä haulikkoineen mafiaa seurasi
pikkuisen siinä Santerin  perssulat kärvähti.

Kelopuun oksalle onnella koko lauttue räpisteli
pikatien varressa pohdittiin mikä pieleen meni.
Kiukkuinen Hartti manaili varmuudeksi
korkeimmalla oksalla :
" Ne tynamiitit pitää kieltää lailla
uhkailee ne reiluja rosvojoukkoja. "
Eipä siihen sanomista ollut kellään
varismafia vain nokkaansa nyökytteli.

Yöllä unessa naavakuusen oksalla
jokaisella nokassa punainen mansikka suli.

juuli
.
Niin kaunis on maa,,

Juulianna

#1183



LENTO

Tähtien alla
jossakin siellä
taivaanrannalla asusteli
silmänkääntäjä Mikkelsson.

Pajassaan
kuun valossa
outoa laitetta rakenteli.
Pyöräänsä, avaruuspyörää
hitsaili, kilkutteli.
Öisin oli työ tehtävä
taiat, loitsut tehosi.

Valmistui pyörä
avaruuteen tähtien taa
Mikkelsson lähti seikkailemaan.

Matkalla tähtiin taakseen vilkaisi
silmänkääntäjä Mikkelsson.
Sateenvarjonsa liiteli siellä
kohti avaruuspyörää suunnisti.
Varjon pyöräänsä Mikkelsson pyydysti
ei tiedä vaikka sataisi.

Viereen Maan Mikkelsson jäi
vaikka luulikin tähdissä käyneensä.

Kotiin Mikkelsson palasi
varjonsa naulaan ripusti.

Matka tehty
unessa Mikkelsson kuussa käväisi.


juuli-19
.
Niin kaunis on maa,,

Juulianna

#1184
Maailma on muuttunut kovin siitä kun Juuli ynnä ikätoverit töppöstelivät kotopirtin lattialla. Ei tullut aikaisillekaan mieleen lentomatkalle lähteä. Nyt on toisin. Kun katsoo lentotietoja googlelta missä näkyy kaikki maailman koneet ei voi kuin kauhistella mikä tungos on esim. New Yorkin kohdalla. Miten tuosta sumasta kukaan kentälle tai pois sieltä selviää.
Etelänmatkoja ei omalla autolla tehdä. Slalomrinteillekin usein lentäen. Myös työmatkat, pidemmät lennetään. Vaikka omatunto suorastaan rääkyy autolla kulkemaan.
Ennen kun ei paljon lennetty ei paljon putoiltukkaan. Nyt tullaan alas, pudotaan ei omasta tahdosta melkein joka päivä jossakin. Väkisin tulee mieleen ovat koneet monimutkaisine varusteineen niin heikkoja että jo esittelyssä kivenä maahan tullaan.
Vai eikö pilotti kenties ole ihan normaalikunnossa. Onko kentän henkilökunta vajaata , puuttuuko tarkkailija tältä osin että koneen rattiin päsee milloin vain ja missä kunnossa tahansa.  Jos niin ei ole onko koneiden teko niin heikko etteivät kestä. Tai onko lyöty laimin huolto. Vai tekikö pilotti huomaamattaan se lopullisen putoamisvirheen. Onko koulutus puutteellinen.
Minä en tiedä.
juuli
jk. Kuva on matkan iloisesta osasta. Tuskin halutaan katsella kuvaa pirstaleina olevasta koneesta.
.
Niin kaunis on maa,,


Juulianna




LUOSTARIN VANHA

Tummassa illassa vaelsi luostarin vanha munkki.
Hävitettävä oli luostari, sen usko uusi määräsi.
Munkki, asuja ainoa.
Veljet ikiuneen vaipuneet.

Ei eteensä munkki nähnyt, tähdiltä suuntaa anoi
pilvet mustat taivaan peitti
ei tähdet vastanneet.

Puut vihreät joskus lämpöä soi
nyt vain vihreän kylmyyden loi
Ei yöpyä juurellaan halunnut munkki

Meren löysi.
Turvekömmänä rannallaan yön suojan antoi.

Nousi aamu
luodollaan huuto tiiran.
Ei herännyt
ei matkaa jatkanut vanhus
oli ikilepoon vaipunut
vanha apotti luostarin.


juuli-19
.
Niin kaunis on maa,,

Juulianna




VISIITTI

Sain minä vieraaksi perhosen
minä, peltojen kauhistus, pellonojien rumistus.
Oli perhonenkin vaatimaton, kai kaaliperhonen.
Niin me istuimme lähekkäin, minä ja perhonen
kaksi rumuuttaan surevaa.

Kielellä perhojen kuiskasi perhonen :
" Nyt en minä ole ainoa. Olet ruma sinäkin.
Ei  vain minua tuijoteta sanota onpa se kalpea
ei tuommoinen ole perhonen,  mikä lie turilas.
Vaan et ole kaunis sinäkään sinusta sanotaan
ei tuo ole kukka ensinkään mikä lie rikkaruoho. "

Hetken ne vaiti istuivat  sitä rumuuttaan surivat
kun jostain ilmestyi sittikuoriainen, nosti lakkiaan
kumarsi kohteliaasti, ihan maahan asti :
"Saanko tiedustella, miten on päivä mennyt
ihanilla neideillä.
Saanko pyytää pienelle aperitiiville
tai punaiselle limonaadille.
Päivänkakkarabaarin. "

Ohdake perhoa vilkaisi:  "On tämä ennenkuulumatonta
sittiäinen kehtaa drinkille pyytää meitä kahta kaunista.
Mutta voidaanhan me lähteä.
Ei ole muutakaan tekemistä meillä kahdella kauniilla."

Niin ne lähtivät.
Ne kolme kaunista.


juuli
.
Niin kaunis on maa,,

Juulianna




PRINSESSA NOKKAVA

Jossain kaukana maan sylissä
asui nokkava prinsessa.
Maa oli Maahismaa
toimi maahiset palvelijanaan.

Raunio oli linnansa
sen salissa pöllöt pesi.
Nokkava sen kuvitteli
kistallipalatsiksi.

Puistossa nokka pystyssä
kulki prinsessa nokkava.
Maahiset laahusta kannatteli
perhot nokkavaa piiritti.

Maahiset, sulkapäiset
jotka laahusta kannatteli
toisilleen kuiskutteli:
"Saisi lentää nokkava nokalleen
se opiksi olisi."

Jopas jotakin, niin kävikin
lensi nokkava nokalleen
nokka maahan vaon aurasi
riiviöt maahiset nauraa julkesi.

Nokkansa mullassa
linnaansa palasi prinsessa.
Nyt katsoo nokkava tarkasti
mihin astuisi.


juuli-19
.
Niin kaunis on maa,,

Juulianna

#1188



KUVA

Ohi näyteikkunoiden
katuja kapeita kaupungin
kulki pikkuinen tyttö
käsi tiukasti kädessä äidin.
Päämääränä valokuvaamo.

Tyttöä pelotti.
Oli serkku kertonut
siellä leimahti salamat
mustasta lakanasta.

Äiti sanoi
ettei siellä tuli leiskunut
mutta mistäs äiti
sen niin varmaksi tiesi.

Tukka kammattiin
korkeaan tuoliin istutettiin
käskettiin hymyilemään
sanomaan muikku.
Kumpaankaan ei suostunut tyttö
jos se muikku näkyy kuvassa.

Maksettiin,
kadulle taas
pikkuinen tyttö
käsi tiukasti kädessä äidin.

Ulkopuolella kaupungin
metsään siirryttiin.
Pitkä matka kotiluolalle
syvällä metsässä
polkua kuljettiin.

Kuva valmistui
oli kuvassa

menninkäistyttö pikkuinen
heimonsa viimeinen.



juuli-19

.
Niin kaunis on maa,,

Juulianna

#1189



LOVE

Minä olin metsän sieni, ihan tavallinen kanttarelli.
Kun hehkui värit syksyn minä rakastuin etanaan.
Ei siinä kauan aikailtu
muutti luokseni asumaan.

Se tuki varttani hentoa, minä sateelta suojasin.
Mietin minne johta tieni kun etanaan turvasin.
Meni kesä, tuli syksy, myrsky metsässä myllersi.
Yhä jatkui yhteiselo.
Luonto talvea odotti.

Tuli talvi,  valkean hunnun heitti ylle mun lakkini.
Kuinkas ollakaan, miten sattuikaan
lähti etana matamaan.
Jätti minut kuin rukkasen.

Matkasi muille maille, minä jäin tukea vaille.
Minä käperryin, minä luhistuin
se oli minun loppuni.

Vaan syksynä tulevana
kohtaan etanan uudestaan.


juuli-13
.
Niin kaunis on maa,,