SIENELÄ

Ulkopuolella Metropolin
lähiöistäänkin kaukana
takana vanhojen kuusien
sijatsi sienien valtakunta.

Kuvitella ei osaa kukaan
valtakuntaa sienien.
Oli sienillä kuningaskin
oikein herkkutatti
Amandus Ykkönen
vaimonaan kärpässieni
Cavala Kakkonen.

Lapset monilukuiset
aivan  erinäköiset
kaikki pahantapaiset
kuusen alla riiteli.

Ei kaukana
Amanduksen hermostus.
Pahalla äänellä karjaisu:
" Turvat tukkoon
muuten  seuraa siellä
kaikkienaikojen  risutus."
Nuorin prinsessa kikatti:
"Ei risua löydä isukki.
Aina on vatsa tiellä."

Silloin jostain kuusien takaa
kuului rapinaa
kuului toistakin ja kolmatta.

Amanduksen muoto muuttui
ihan valkoinen lakana
kuusten taakse kurkotteli
hetken hiljaa, karjaisi:
"Siellä on sienestyspartio
ei auta enää vartio.

Kaikki mökkeihin sännätkää
ei sieltä ne tule etsimään.
Kaikki tuvat onttoja, lahoja
kasvaa  toukkia, matoja.
Niitä ei partio huoli."

Niin kulki partio ohitse
mökkejä tuskin vilkaisi.

Saivat rauhassa elellä
rauhassa mökit mädätä.

En tiedä mitä kuuluu Sienelään
ehkä kaikki on ihan entisellään.


juuli2020

Tämä elämä menee niin ettei yllätyksiltä välty oman itsensäkään suhteen. Vaikka miten väittää että itsensä tuntee.
En minäkään  itsessäni enää uusia puolia havainnut.
Vaan niin kävi että oheinen juliste/lakana/taideteos ei löydä paikkaa asunnossani. Aikanaan Tampereella asuessani ostin se torifiistä kun silloin sitä niin erinomaisena pidin. Tämä puuvillalakana maksaa uutena 38 € . Minua huijattiin kunnolla sillä minä maksoin siitä 150 €. Myyjä väitti ettei niitä enää valmisteta. Voi niinkin olla mutta miksi uuden hinta ilmoitetaan. Sitä minä en silloin tarkistanut joten kiltisti maksoin pyydetyn hinnan kun luulin suuren taidelöydön tekeväni.

Olen pitänyt itseäni jonkinmoisena sisustajana. Ei ole asuntoa ollut jossa jokaiselle tavaralle ei olisi oma harkittu paikkansa. Nyt tämä lakana oli ainakin kolme vuotta seikkaillut vuoroin komerossa, vaatehuoneessa ja sohvalla johon sen aika-ajoin nostan inspiraation toivossa. Asia kun sattuu olemaan niin ettei ole ainuttakaan tyhjää seinää kun kaikilla on taulu ja ryijy, ryijy ja taulu plus muut tärkeät esille pantavat. Joskus ihmettelen itsekin niiden määrää. Kaikkien alkuperää en heti muistakkaan. Selviää kyllä kun hetken mietin.
Nyt tuijottavat nuo papukaijat joita ensin luulin teeriksi, punaista nokkaa luulin läikäksi, minua ikäänkuin todeten että ilman paikkaa jäävät taas tässä huushollissa. Ikuisiksi vaatehuoneen hyllyasukeiksi. Se ei pidä paikkaansa sillä asuivat ne yhteen aikaan saunassakin kun se toimii minulla varastona kun en siedä sitä onkaa. Siis omalaatuista kuumuutta jossa happi on poistunut.
Minä siis tuijotan takaisin ja varsin hyvin tiedän ettei sitä paikkaa tälläkään istumisella löydy.

Tuijottaessani huomaan etten oikeastaan pidä tämänlaisesta taiteilusta yhtään. Mikä minut sai sen aikanaan isolla rahalla ostamaan. Se ilmeisesti kun luulin ostavani katoavaa marimekkoa. Niinkuin se nyt minnekään , ainakaan lopullisesti pimeyteen haihtuisi. Aina sillä säilyy lakana-vaatepinot jossain varastossa. Joten niitä harvinaisuuksia on ilmeisesti jos ei määrättömästi niin paljon ainakin jäljellä.
Taavamuori osti huutokaupassa laatikollisen vanhoja höyliä. Kotona vaari ihmetteli että mitäs sinä noillakin teet. Taava tokaisi: " On sitte kalua kirjotuksis. " Tarkoitti perukirjoitusta.
Onko minunkin todettava
"On sitte kalua kirjotuksis."

juuli

Lukupiiri.

Lainaus käyttäjältä: Juulianna - 09.06.20 - klo:17:56


---

Tuijottaessani huomaan etten oikeastaan pidä tämänlaisesta taiteilusta yhtään. Mikä minut sai sen aikanaan isolla rahalla ostamaan. Se ilmeisesti kun luulin ostavani katoavaa marimekkoa. Niinkuin se nyt minnekään , ainakaan lopullisesti pimeyteen haihtuisi. ---

Kokeilepa Juuli laittaa sille kehykset ja lasi päälle. Kehys saattaisi tehdä siitä arvokkaamman näköisen ja lasi päällä haihduttaa lakanavaikutelman. Hieno puinen kehys, sellainen 5 cm leveä, esim. siniharmaaksi maalattu, ja joka olisi kuvioitu pinnaltaan, voisi mielestäni olla aika hieno.

Lainaus käyttäjältä: Esmerkix - 10.06.20 - klo:19:00

Lainaus käyttäjältä: Juulianna - 09.06.20 - klo:17:56


---

Tuijottaessani huomaan etten oikeastaan pidä tämänlaisesta taiteilusta yhtään. Mikä minut sai sen aikanaan isolla rahalla ostamaan. Se ilmeisesti kun luulin ostavani katoavaa marimekkoa. Niinkuin se nyt minnekään , ainakaan lopullisesti pimeyteen haihtuisi. ---

Kokeilepa Juuli laittaa sille kehykset ja lasi päälle. Kehys saattaisi tehdä siitä arvokkaamman näköisen ja lasi päällä haihduttaa lakanavaikutelman. Hieno puinen kehys, sellainen 5 cm leveä, esim. siniharmaaksi maalattu, ja joka olisi kuvioitu pinnaltaan, voisi mielestäni olla aika hieno.

Varmasti olisi hieno. Vaan ei poista tilaongelmaa. Jospa vaikka partsin takaseinälle. Ei kastusi, homehtuisi kylläkin. Ei käy sekään. On otettava entisiä alas . Eteiseen sopisi kun poistelen muita.
Siitä tulee lasin kanssa hirveän painava.

Ah tätä onnea ! Pistän silmät kiinni ja kuvittelen olevani ihanassa  kukkia täynnään olevassa puutarhassa. Suvituuli heiluttelee pöytäliinan hapsuja. Linnutkin pitävät siestaa paitsi fasaani joka ei hiljene koskaan. Puutarha on  järven lähellä joten kuulen rantaan liplattavat laineetEi huolen häivää muistu mieleen. Sinitaivaalla harhailee muutama poutapilvi .
Ai niin,,,tähän pöytäänhän voi tulla joku muukin istumaan joten kokoan kamppeeni ja äkkiä kotiin . Siellä neljän seinän sisällä olen niin turvassa kuin ikinä voi olla.

juuli

Viime yönä poistuivat meidän suosituskieltelyt tekemästä sitä ja tekemästä tätä. Hyvä . Kesää on vielä runsaasti jäljellä jotta voi tehdä hyvällä omallatunnolla sitä jos tätäkin. Voi sieltä jotain rajoja vieläkin tulla eteen mutta pääsasioissa on tämä v -20 kieltolaki poistettu. Minä ehdin jo odotella viina- ja elintavaroiden ostokorttia ja tavaroiden säännnöstelyä niinkuin pula-aikaan sotien jälkeen. Tämä kieltolaki v-20/korona taisi olla vielä pahempi. Kun ei saanut kokoontuakaan kuin kaksi kerrallaan  parin metrin välein. Ei tainnut kuitenkaan trokareita ilmestyä eikä muijat kuskanneet linja-autoissa sianpuolikasta hameensa alla kaupunkiin sukulaisilleen. Kun kävivät taas tehtaat puolella teholla jos toimivat ollenkaan. Kuitenkaan en vanhana kettuna syö happamia pihlajanmarjoja, en usko vielä tähän onnen satamaan. Sehän alkoi eilen taas Kiinassa uudelleen ties monenko aallon jälkeen. Sieltähän se tämä aalto tuli Suomeenkin. Eikä se ole tämä aalto poistunut eikä poistu koskaan. Rokotteen muodossa voi tapahtua käännös mutta aina korona meillä pysyttelee niinkuin muuallakin tällä Telluksella. Aina on sille ruokaa rokottamattomissa kansalaisissa. Nyt ei muuta kuin , ainakin minä odottamaan uutta kieltolakia josta voikin tulla pitkä. Jospa silloin tulee elintarvikekortit käyttöön. Minulla on vanha , sotien jälkeen nimelleni kirjoitettu ostokortti. Ei taida se enää käydä mutta saahan siitä mallin kehitettyä  kauppojen päätteisiin. Niin ja voihan tässä mennä jokunen pankkikin nurin tai leikataan taas seteleitä puoliksi . Toisella puolella oli sitten puolikkaan ostovoima ja toinen puoli meni valtiolle pakkolainaksi. Valtio maksoi pienen koron lainapuolikkaalle kun maksoi lainan takaisin mutta se koron oli inflaatio syönyt moneen kertaan.
Minä pikkuhiljaa käyn Otolla nostelemassa vähäisiä säästöjäni piirongin laatikkoon. Jospa vaikka mitä tapahtuu,,,

juuli
.

Jestas sentään. Miten tässä osaa ollenkaan enää elää oikeaa elämää. Kun kolme kuukautta on hoidellut asioitaan kännyllä, oven läpi, partsin kaiteen yli. Ynnä jättänyt menemättä terveysasemalle koipirepsun hoitoon. Sen ruusun jälkiä paikkailemaan. Koipirepsu ei ole tykännyt hyvää eikä pahaa kun itse olen hoitajana. Nyt sen kanssa pääsimme vaiheeseen että paikkasin ne kaksi jäljellä olevaa reikää laastarilla. Ilmeisesti se ei ollut huono ollenkaan se uuden apteekkarin neuvo jotta sen pitäisi saada ilmahoitoa. Päättelen siitä ettei ole koipi reagoinut pahasti tähän ilmahoitoon. Putkisukka kuitenkin laastarien irtoamisen varalta.
On se kuitenkin nyt mentävä näyttämään kun hoitotarvikkeiden saanti ilmaisin loppuu ellei hoituri totea koiven olevan vielä epäkunnossa.
Kun puhelimitse ei uskota. Mihin ne luulevat minun niitä käyttävän ellei koipirepsuun. Ei oikein kantsi toiselle sairaallekaan antaa kun samallalailla sekin saa ne ilmaisin.
En oikein ymmärrä.

juuli

Oli se hyvä etten isommin pärskähdellyt , mennyt ihan raitille hillumaan ja mekkaloimaan kun oletin meiltä 70-kymppisiltä poistuneen sen sisällä jökötyksen. Eihän se ollut kielto vaan semmoinen ohjeistus joka kuitenkin tarkoitti että kunnatkin antoivat kauppa ja muuta ulkoapua. Eli älä suotta mene ulos hankkimaan koronaa.
Kun nämä likanheitukkaministerit poistelivat hätälakia vai  mikä se oli niin sanallakaan eivät viitsinneet mainita meitä, hyvin suurta osaa Suomen kansasta, 70  ja yli -kymppisiä. Sehän olisikin ollut jo ennekuulumatonta että kaikenmaaliman jouto-akat ja ukot olisi erikseen mainittu. Istukoot siellä mörskissään vaan. Tokaluokankansalaisia ollaan vaikka taas  eläkeelläkin maksamme eläkkeestä veroa mikä on päin honkia. Johan me maksoimme koko työssäkäyntimme ajan sitä tai niitä veroja.
Nyt ei ollut väliä mainita mitään joutilaista. Kuitenkaan mikään ei muuttunut vaan tiukentui,, kävi niin että jos joku tulee esim. minulle oven sisäpuolelle eli kylään niin tällä tulijalla on oltava hengityssuojain. Ennen ei vaadittu vaan nyt on oltava. Minulla ei, jostain syystä.
On myös pidettävä se kahden metrin hajurako edelleen.
Kun kaikki muiden muuttelut ja poistot lueteltiin pikkutarkasti niin  olisi luullut edes yhden ajatuksen meillekin suoneen sen likkaporukan.
Vaan ei. Itse hain tiedot omalta kohdaltani kun luulin kaiken siinäkin muuttuneen.
Oli muutttunut, pahemmaksi. Mistä saavat ne joilla ei ole tiekkaria tai ei osaa sitä käyttää minkäänlaista tietoa. Vähällä etten minäkin luullut palaavani tavalliseen arkielämään.
Voi sun.

juuli
.

Poikani ( 55 v ) itse keräämä kimppu.
juuli