Kuolleiden päivä

[PusiSusi]

Joku voisi sanoa, et Halloween ja Samhai menni jo. Suomalaisittain on kuitenkin tänään virallinen Pyhäinpäivä. Se ei sinällään muuta rutiinejani, mutta yksi kynttilä on nyt kovin kirkas. Siihen on painettuna näkymättömällä musteella nimet Aakku ja ed.men. työkaverini.

Ainahan näitä kuolleita riittää, voi herranjessus, mutta nyt on minulle aika laittaa kahdelle pöljälle kynttilä ja kuinka heitä lopulta rakastinkaan.

Kuitenkin töissä tunnen ed.men. kollegani läsnäolon ja täällä Aakun vaakun. Ei siis paha, mielestäni tämä kuolleiden muistopäivä.

[PusiSusi]

Kun en saa unta, valvon. Runoketjuun.

Kauniita sanoja? Typerä traditio. Ok.

Aakku eli meve, en uskonut kuolemaasi.
   Ei kuolematon voi kuolla.

Kollegani Jukka, hullu kuten minäkin
   mihin katosit sinäkin?

Näitä on sit turha analysoida mitenkään.

[PusiSusi]

Onpas kuollutta tähän aikaan vapaapäivänä 

Lykäkkää vaikka rautakangella päähän, (hitto kun ette sitä tee, ootte niin outoja), kyl mie sitä meveä muistelen.
On tietenkin harmi, et meven ja näkkärin tiet eivät voineet jatkua ennallaan. Nostalgiaa ja ihan vaan sitä, mut kyl meve rohkaisi minua jatkamaan tätä kirjoittelua, en tietenkään voi arvostella sitä julkisesti, oliko siinä mitään järkeä, mut oli se kova jätkä, Aakku.

Työkaverini oli myös, siksi uskon tänään piikkeihini. On muuten jatkopiikitkin. Trukinpiikit.

Sanansäilät

Get on.

[THL tiedottaa]

Ketoon! Ketoon!

Sinne kai sitten kuolleet pannaan. Maan sisään.

Sitä kuolemaa kohtihan tässä jokainen omaa tietään, tai sit umpimetsäänsä, taivaltaa.
Eikä auta yhtään, vaikka kääntäisi sille selkänsä tai heittäisi kuperkeikkaa.

Se on ihmisenä olemisen tärkein piirre, se mikä erottaa meidät muusta luomakunnasta.
Eli tietoisuus siitä, että siellä se kuolema meitä odottaa. Ja etenkin tämän tilanteemme ajatteleminen.
Tosin kerrotaan, että muillakin kädellisillä olisi jonkinlainen ymmärrys elämänsä rajallisuudesta. Joku Koko – vai mikä sen gorillan nimi nyt oli – kuulemma on surrut lajitoverinsa kuolemaakin melko samaan tapaan kuin me ihmisetkin teemme vastaavassa tilanteessa.
Joten onko tietoisuus sittenkään se ihmisen ominaisuus, joka erottaa meidät muista elämänmuodoista?

Ehkä tässä olemisemme pohtimisessa kaiken muun luonnon osana on kuitenkin jotain erityistä laadultaan, poikkeavaa kaikkien muiden eliöiden harjoittamasta ajattelusta.

[PusiSusi]

Ehkä tässä olemisemme pohtimisessa kaiken muun luonnon osana on kuitenkin jotain erityistä laadultaan, poikkeavaa kaikkien muiden eliöiden harjoittamasta ajattelusta.

Pitikönny sit tästäkin tehrä vilosofiaa?

[S]

Kyllä kuolemaa voi pohtia myös filosofisesta perspektiivistä käsin, samalla tavalla kuin elämääkin. Kuolema on väistämätön tapahtuma, joka kuuluu ihmiselon luonnolliseen kiertokulkuun. Kaikki päättyy lopulta aikanaan, mutta jatkuu taas toisessa olomuodossa toisaalla - muistoissa tai muissa elämisen jäljelle jääneissä kokemuksissa.

- Turha kuolemaa on mystifioida, tai kammoksuakkaan sen enempää. Meissä asuu kuitenkin syvällä kuolemisen, sekä jäähyväisten/menetyksen elämykset. Kuolema on joka tapauksessa perustyyppinen alkuperäinen elollisuuden tapahtuma, johon on kaikesta huolimatta suhtauduttava oikein.

- Sillä kaiken tulee olla kohdallaan, niin elämän kuin kuolemankin - joka sekin on vain yksi olotila muiden joukossa, jopa elämisen edellyttävä ehto. Ottakaamme se siis ajallaan vastaan, koska sitä ei voi kukaan olevainen loputtomasti paeta!

[PusiSusi]

Niin niin, kuolemaa kyllä pohditaan ja samalla väitetään, että antimateria on mielikuvitusta. Sanos nyt sinäkin, Jukri jotakin.

[AveLazio]

Pistin minäkin kynttilän palamaan eräälle kuolleelle aseveljelleni. Ja aattelin et sama kynttilä kattaa muutkin lähipiirissä kuolleet.

Muuten en harrasta rituaaleja enkä juhlapäiviä.

[rapevainaa]

.
mikä päivä missä? Koskeeko se kirkosta eronneitakin?

Suomessa ja Ruotsissa luterilaiset viettävät pyhäinpäivää (vanhemmalta nimeltään pyhäinmiestenpäivä) nykyään aina lauantaina, aikaisintaan 31. lokakuuta ja viimeistään 6. marraskuuta. Ennen vuotta 1774 se oli Ruotsissa ja siihen kuuluneessa Suomessakin viikonpäivästä riippumatta 1. marraskuuta, mutta tuolloin se siirrettiin marraskuun ensimmäiseen sunnuntaihin. Lauantaina se on ollut Suomessa vuodesta 1955 lähtien,[2][3] Ruotsissa jo muutamaa vuotta aikaisemmin. Samalla Marian ilmestyspäivä siirrettiin sunnuntaille,[3] jolloin se menetti merkityksensä vapaapäivänä. Pyhäinpäivän siirto sunnuntailta lauantaille korvasi tämän vapaapäivän menetyksen, sillä tuolloin lauantait olivat Suomessa vielä yleensä työpäiviä.

Samana lauantaina Suomessa katolinen kirkko viettää kaikkien poisnukkuneiden uskovien muistopäivää ja sitä seuraavana päivänä eli marraskuun ensimmäisenä sunnuntaina (kaikkien pyhien juhlaa) eli pyhäinpäivää.[4]

Latinalaisessa Amerikassa Kuolleiden päivä (esp. Día de los Muertos, Día de los Difuntos tai vain Día de Muertos) on vainajien muistojuhla, jota vietetään 1.–2. marraskuuta.

[rapevainaa]

.
Pitää jatkaa kun teksti muljahtelee



Itäisessä kristillisyydessä kaikkien pyhien sunnuntaita vietetään ensimmäisenä sunnuntaina helluntain jälkeen.[5][6][7] Marras­kuinen pyhäin­päivä ei kuulu ortodoksiseen juhla­kalenteriin, mutta Suomen ortodoksinen kirkko viettää nykyään samana päivänä (lauantaina aikavälillä 31.10.-6.11.) Karjalan pyhittäjäisien ja valistajien muisto­päivää.[8]

Halloween eli vanha pyhäinpäivän aatto on kuitenkin anglosaksisten maiden tapaan yhä 31.10. eli viimeistään pyhäinpäivänä, joskin käytännön syistä Suomessa tätä epävirallista päivää juhlitaan eniten jo edeltävänä lauantaina tai vasta pyhäinpäivänä.


JOO, ON PUUROT JA VELLIT SEKAISIN