Uutiset:

Outomaa on outo maa.

Mobiili päämenu

Miten sekaisin sekaisin mennyt polla voi olla?

Aloittaja THL tiedottaa, 18.03.11 - klo:21:38

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

THL tiedottaa

Heips!

Sain vinkin – tuolta jostain – että olis niinku tarvetta 0–7 portaiselle asteikolle, joka kuvaa pään sekaisuutta.

Tässä jotain luonnostelua:

0 satunnaisesti vähän pehmeitä näkemyksiä
1 päivittäista sumeutta, tajuaa sen vielä itsekin
...
6 tullut pihalle vetoisesta ovenraosta, saattaa joskus vielä pistäytyä sisälläkin
7 totaalisesti pihalla niin tiedot, asenteet kuin päättelykin

Niinkuin havaitset, asteikko on vielä joiltakin osin puuttellinen.
Täydennä, jos osaat.
Huom. Kokemuksesta on tässä lajissa hyötyä!



Ei noista muiden puheista kannata välittää.

S

#1
Jos nuo vinkit pään sekaisuuden asteikosta tulevat yksinteoin sivupersoonien kautta, niin silloin niihin on syytä suhtautua varauksella. Varsinkin kun tuon sekavuuden näkee vielä tuplana - tai vieläkin useampana projisiona, niin silloin pitäisi jo hälytyskellojen alkaa soimaan. Jos nämä äänet kuulee vielä selvästi päässään, niin aina parempi/pahempi.

Jokainen voi tietenkin yrittää parhaansa mukaan ymmärtää oman päänsä sisältöä - analysoimalla mm. hallitun itsereflektion kautta mielensä eri poikkeamia. Mutta tuskin siihen minkäänlaisia laskelmallisia asteikkoja, tai edes mitään paragraafeja välttämättä tarvitaan. Tietysti jokaisella on omat metodinsa & diagnosointinsa tähänkin probleemaan. Kokemuksesta ei ole ainakaan haittaa tässäkään mielessä.

- Jos siis jatkuvasti alkaa nähdä omassa, tai varsinkin muiden käytöksessä, asenteissa, sekä päättelykyvyssä havaittavia puutteellisuuksia, joka itsessään vielä haittaa arjessa omaa toimintakykyä/elämänhallintaa - niin silloin olisi syytä ottaa asia vakavasti hoidettavakseen. Jos nimittäin alituiseen tuntuu myös siltä; että vaikka pääsikin päänsä sisälle, mutta on silti täysin pihalla - niin suositeltavaa olisi, että jos omat kyvyt eivät riitä tarkempaan itseanalyysiin, niin kannattaa turvautua kompleksissaan ammattiauttajan, tai joidenkin muiden viranomaisten apuun.

- Jos tästäkään huolimatta polla ei säteile - niin sitten ei voi muuta kuin valittaen todettava; että jos mitkään kuviteltavissa olevat terapiat, tarjotut napit, lataamot, eikä kallonkutistamiset enää auta - niin ns. sekaisin menneen päänupin pitää vain antaa rauhassa olla sekaisin, jos se ei kuitenkaan kohtuuttomassa määrin aiheuta itselle tai ympäristölle haittaa & vaaraa!

- Minkä sitä ihminen kuitenkaan lopultakaan luonteelleen voi; joten miksi sitä pitäisi väkipakolla persoonaansa, tai niitä rakkaita sivupersooniaan muuksi muuttaa - eli antaa kaiken olla vaan niin kuin tähänkin asti. Tähän jatkoksi voisi mielellään vaan todeta ykskantaan että;  Ei noista muiden puheista kannata välittää!  
- Tiedon jyvät versovat viisautta -

S

#2
Onneksi muiden tekemät diagnoosit eivät aina sittenkään joka suhteessa vastaa todellisuutta. Varsinkaan silloin, kuin pitäisi vilkaista sinne peiliin - huomata että oma elämä ei välttämättä olekaan yhtään sen paremmassa hallinnassa mistä muita arvostelee. Sisäiset projektiot heijastavat näin ollen aina henkilön omia motiiveja, niitä intressejä, miten ympäristöönsä kulloinkin reagoi. Silloin itsekriittinen lähestymistapa auttaa selviytymään; eli ei ota itseään, ympäristöään, eikä muita ihmisiä liian vakavasti. Toisin sanoen; hyväksyy muut sekä oman persoonansa sellaisina kuin ne ovat.

- Jokainen on kuitenkin viime kädessä oman itsensä paras asiantuntija. Kun osaa työstää ongelmansa itsenäisesti - on tiukasti kiinni arjessa, kykenee myöskin selviytymään probleemeistaan pääosiltaan ilman ulkopuolisten apua. Silloin on mahdollista suhtautua ongelmiinsa realistisesti, lähestyä affektioitaan käytännönläheisesti, käsittelemällä niitä analyyttisesti mielessään. Pitää vain keskittyä siihen, miten asioihin kulloinkin asennoituu, ikäänkuin katsoa ulkoista minäänsä sisältä päin. Vain näin voi löytää minuutensa kokonaisuuden, joka on juuri niin ehjä kuin sen mielessään tuntee.

- Kukaan toinen ei voi kuitenkaan toisen pään sisään mennä, eikä päättää jonkun puolesta mitä hän ajattelee, tai kuinka pitää itsensä sekä elämänhallintansa koossa. Yksilöllä itsellään on loppujen viimeksi vastuu mielensä koossapitämisessä. Tietenkin sitä yrittää kaikin keinoin hallita ympäröivää maailmaa; mutta lopulta sitä huomaa, että se todellisuus jossa henk.koht. itse elää, on kaikkein tärkein - eikä muiden elämää pysty kuitenkaan millään muotoa kontrolloimaan.

- Näillä kokemukseen pohjautuvilla puheilla, kukin nähköön tai koetkoon asiat omalla tavallaan. Turha on murehtia mitä muut ajattelevat, tai että onko toisten silmissä kelvollinen. Jos itse tietää olevansa terveellä tavalla itsetuntoinen oman elämänsä hallitsija, niin silloin ulkopuolisten säälittävät puheet ovat tässä kokonaisuudessa täysin merkityksettömiä!
- Tiedon jyvät versovat viisautta -

allekirjoittanut

#3
Esim.voimakkaan päähän kohdistuneen iskun seurauksena ihminen voi menettää hetkeksi tai pidemmäksi aikaa käsityksensä itsetajuisuudestaan ja ympäröivästään todellisuudesta.

Myös ns.stimulantit saattavat aiheuttaa ja kertomien mukaan ovat joillekkin aiheuttaneet todellisuudentajun vääristymistä, joten monet elävät kasiakin.

allekirjoittanut

#4
Lainaus käyttäjältä: THL tiedottaa - 19.03.11 - klo:10:12
Elävät kasiakin?
Selitä – älä sittenkään...

Nimimerkki Laukkanen kirjoittaa Ajatusmyllyssä tänään:

Huumeiden käyttäjät ovat tutkitusti sekakäyttäjiä: huumeita, alkoholia ja imppaamista.
Huumeiden käyttäjät "unelmoivat" hallitusta käytöstä.– Sen arvaa kun pää on sekaisin, mikä on silloin hallinnassa.



On todellisuutta vastaavampaa ajatella sekakäyttäjien (stimulantit, alkoholi, liuottimet) olevan huumeiden käyttäjiä,  kun yleistää esim. alkoholia nauttivat sekakäyttäjiksi.

Joten Laukkasen ja sinun (joka Laukkasta komppaat) käsitys asiasta kuluu kategoriaan 7  :)




S

#5
Menemättä sen enempää oman psyykkeeni tiloihin; en siltikään aio millään mittapuulla täydentää tuota mittaria, koska se ei ole mielekäs tapa selvittää kenenkään muunkaan mielentiloja. Sen sijaan olen yrittänyt viesteissäni analysoida ihmismielen perimmäisiä motiiveja, jotka tuskin olisivat onnistuneet tuossa mittakaavassa mieleltään häiriintyneeltä potilaalta. Joten koetan antaa selväpäisen panokseni tässä nimenomaisessa muodossa, kun tuollainen otsikon mukainen leimallinen ote ei oikein tunnu tarkoituksenmukaiselta tässä mielessä ajateltuna.

Jos sitten paneudutaan taas näihin käsillä oleviin ongelmakohtiin, joihin tuossa hieman edellä kapeakatseisesti viitattiin. Tarkoitin siis tuolla pääosiltaan ilman ulkopuolisten apua selviytymisellä juuri sitä miksi sen tarkoitinkin; eli ihmisen on hyvä kyetä selvittämään päänsisäiset konfliktinsa omaehtoisesti, mutta joissakin kohdin hän saattaa joutua turvautumaan ulkopuoliseeen apuun, mutta tämähän on ihan yksilöstä riippuen luonnollinen prosessi, joka ei kuitenkaan aina päde kaikissa tapauksissa, kaikkien kohdalla.

Takertumatta kuitenkaan yksittäisiin sanoihin; niin kokonaiskuvan kannalta on tärkeää pohtia myös sitä, kuinka yksilö itse oman tilansa näkee. Siinä tuo mainitsemani ulkoisen minänsä sisältäpäin tarkastelu on yksi olennainen osa ihmisen identiteetin, sekä itseyden eheytymisen prosessiluonteisuutta. Eli yksilö menee siinä tavallaan itseensä, heijastaen ulkoapäin tulevia vaikutteita sisäisten itsereflektioidensa kautta. Sen voi myös tehdä terveellä tavalla itseään peilaten - missä oma minuus nähdään tavallaan ympäristöään tarkkailevana analyyttisenä hahmoutumana, joka kykenee vuorovaikuttamaan & kommunikoimaan ympäristönsä kautta, tiedostaen koko ajan todellisuuden realistisen luonteen.  

- Ehkä tämä analyysini näin ilmaistuna tuntuu hieman korkealentoiselta psykologialta, mutta minusta yksilön psyyke ei ole mikään yhtenäinen välikappale, jota voi käsitellä vain tietyllä tapaa luokitellen, tai kategorisoiden. Ihmisen mieli on kuitenkin parhaimmillaan muuntuvainen personoituma; jolla ei välttämättä ole mitään kaavamaisuutta, jolla hän toteuttaisi itseään. Ympäristön sosiaaliset vaateet, pelot, normiajattelun kahleet, asettavat vain tiettyjä rajoja kuinka pitäisi käyttäytyä; mutta mielestäni ne eivät saisi liikaa vaikuttaa siihen miten yksilö itsensä tässä olevaisuudessa itse omien motiiviensa kautta kokee. Yksilöllisyys ei tosiaankaan aina myöskään tarkoita ylikorostuneen omahyväisyyden, tai itsekeskeisyyden sairaalloista ilmentymistä, vaan se voi henkevimmillään olla itsensä tervehenkistä toteuttamista - omien intressien esiintuomista, vaikka ne sotisivatkin yleisiä normatiivisia määritelmiä vastaan.  

- Ei siis ole mitään yhtä tapaa toteuttaa itseään, joten kaikenlainen ulkoapäin tuleva normitettu diagnosointi, tai leimaaminen yleensäkin on vain yhteisöllinen tapa hallita toista ihmistä - yrittää omissa pelkoreflekseissään sulloa yksilö johonkin ahtaaseen kollektiiviseen muottiin, jossa häntä voi arvioida joidenkin säännönmukaisten kriteerien mukaan. Tälläinen ajattelu ei vain tosiaankaan aina toimi kaikkien kohdalla, vaikka erilaisia mielikuvia, olettamuksia, tai luuloja toki aina voi esittää. Ei yksilöllistä persoonaa noin vain siltikään pysty ahtaamaan johonkin tunkkaiseen lokeroon; missä hän on joku tahdoton olio, jota voi mielivaltaisesti arvostella/määritellä mm. lääketieteellisin termein.

- Tästä yhteiskunnan holhousmentaliteettista on päästävä omalta osaltaan eroon, jossa täysvaltaisia järkeään käyttävien yksiöiden ihmisarvoa alennetaan, pelkästään sen takia että halutaan mielivaltaisesti lyödä leima poikkeavasti toimivien/ajattelevien otsaan, pelkästään joidenkin normien, tai medikalisoituneen yhteisön vaatimuksesta. Jos ei jostain syystä ole sosiaalisesti hyväksytyin tavoin suuntautunut, niin sitten on epäsosiaalinen syrjäänvetäytynyt ihmispolo. Ei tämä määrittely onneksi ihan näin yksioikoista kuitenkaan ole.

- Näin kuitenkin valitettavan usein joissain nimenomaisissa tilanteissa on - joten tämäkin syvämietteinen pohdinta saattaa joistakin tuntua tätä taustaa vasten sekaiselta tilitykseltä - mutta en voinut vastustaa kiusausta, kun aloituksen viitteenomaisuus antoi siihen omanlaistaan pontta. Muiden arviot omasta mielenterveydestäni jätän kuitenkin omaan arvoonsa, koska ne eivät vastaa kuitenkaan todellisuutta. Totta on vain se minkä itse kokee; siten on aivan turha lähteä analysoimaan toisten mielentiloja, tai murehtia siitä mitä muut ajattelevat. Eiköhän jokaisella ole siinä omassa psyykkeessä ihan tarpeeksi tekemistä, ettei tarvitse huolehtia muiden ajatusmaailmoista. Tälläinen leimakirveiden heiluttelu kun ei yleensä ottaen johda mihinkään rakentavaan..?!          
- Tiedon jyvät versovat viisautta -

karpalo

#6
Lainaus käyttäjältä: THL tiedottaa - 19.03.11 - klo:10:12

Tuosta Patun mainitsemasta epäsosiaalisuudesta voisi kirjoittaa vaikka romaanin. Parin tietokirjan ohella.


Siis Tee Se !!

Mitäpä sillä muita vaivaamaan?

PS: Mielestäni Ässä osaa kiteyttää ja hajauttaa sanomisensa moniin eri tasoihin. Kaikkia tasoja ei ole edes vielä nähty.

Nuo arviot ed. post. sijoittunevat asteikolle 2-3, ai supous.

S

#7
Niin kuin jo totesinkin, minulle nuo oletetut välitasotkaan eivät merkitse mitään. Omassa ajatelussani kun ei ole minkäänlaisia asteikkoja ensinkään. Itselleni psyykkinen kokonaisuus sen eri ilmentymineen on tärkeintä - koska vain se merkitsee, miten itse ympäristön näkee & kokee. Muiden mielipiteillä ei siten ole tässä kontekstissa suurtakaan painoarvoa. Jos joidenkin katsannossa mielikuva jostain ihmisestä jostain syystä muuttuu, tai jopa romahtaa, niin se on sitten heidän ongelmansa. Onneksi se on vain yksi mielipide muiden joukossa, mikä ei tietenkään muuta tosiasioita miksikään.

- Muut voivat tietenkin vapaasti esittää myöskin omia arvioitaan, oletuksiaan tai muita tulkintojaan jonkun persoonasta; jotka eivät tietenkään anna totuudenmukaista kuvaa siitä mikä toisen ihmisen luonne on todellisuudessa. He voivat tarjota ylimielisyydessään, omaa puutteellista itsetuntoaan pönkittäessään jopa jonkinlaista puolivillaista 'vertaistukea', yrittämällä samalla hallita toisen mielialoja, siinäkään tietenkään onnistumatta.

- Mutta tuohon epäsosiaalisuuteen vielä palatakseni. Joskus pistää oikein mietityttämään miksi ihmiset haluavat välillä eristäytyä - ehkä juuri siksi, että he kokevat sosiaalisuuden jonkunlaisena ahdistavana pakkopaitana, jopa vankilana - joka pahimmillaan kahlitsee vaatimuksillaan oman minuuden toteutumat. Minusta sosiaalisuuden ahdasmieliset pakot ovat loppujen lopuksi psyykkeelle haitallisempia, kuin omasta tahdostaan välillä kaikesta turhasta hälystä syrjään vetäytyminen.

- Jos ihminen joutuu jatkuvasti kamppailemaan sosiaalisen hyväksyttävyyden taistelutantereella, niin ei sekään ole tervettä toimintaa missään muodossa. On sittenkin osattava tarvittaessa irrottautua tästä epäterveestä ihmisten välisestä kyräilystä, naamioiden irvokkaista irvistyksistä, sekä rooliodotusten kohtuuttomista vaateista. Joka tähän eriytymiseen sujuvasti mielenhallintansa kautta kykenee, on tavoittanut ihmisyyden olennaisen olemuksen; jossa yksilöllä on oma tahto toteuttaa itseyttään, eikä siten ulkoapäin tulevat paineet, tai muutkaan odotukset määrittele ihmisen omaa todellista arvoa mitenkään!
- Tiedon jyvät versovat viisautta -

Samja

Lainaus käyttäjältä: THL tiedottaa - 18.03.11 - klo:21:38

Sain vinkin – tuolta jostain – että olis niinku tarvetta 0–7 portaiselle asteikolle, joka kuvaa pään sekaisuutta.


Eiköhän ketjun motiivina ole pohjimmiltaan henkilöön menevät arvostelut?

Jos, niin miksi?

S

#9
Tuollaisen henkilöön käyvän vihjailevan käsityksen itsekin tästä ketjun aloituksesta ensin sain. Tai sitten näissä vastauksissa ehkä vain peilataan omia patoutumia, turhautumia, sekä riittämättömyyden tunteita - eikä haluta tunnustaa että omissa asenteissa saattaisi myös olla jotain korjaamisen varaa. Sen jälkeen muissakin tämä ketjun argumenteissa on tässä mielessä ollut lievä metailun maku.

- Mutta tälläistä tämä foorumikommunikointi tuppaa vähän joka paikassa olemaan. Etsitään rikkaa muiden silmästä, vaikka sitä malkaa voisi kaivaa omienkin silmänurkkiensa takaa. Ei tämä harmiton sanailu nyt kuitenkaan mitään maailmaa kaada, jos vaikka välillä vähän arvostellaan muiden tapaa kirjoittaa. Eikä pidä myöskään häiriintyä, tai olla niin herkkänahkainen että ottaa itseensä, jos joku sattuu olemaan eri mieltä asioista.

- Itseäni tälläinen sivujuonne ei juurikaan häiritse, koska minua ei sanoilla pysty nujertamaan. Olen nimittäin täysin immuuni asiattomille, tai perusteettomille arvioinneille. Se kun monesti paljon kuvaa enemmän arvostelijan omia mielentiloja, kuin niiden kohteeksi joutuneen vastapuolen ominaisuuksia. Joten näillä eväin asian käsittely kaikin mokomin jatkukoon - ainakin omasta puolestani saatan vielä oman analyyttisen sanaseni sanoa tämä aiheen tiimoilta, jos siihen vain jonkinlaista vastustamatonta tarvetta ilmenee...?!
- Tiedon jyvät versovat viisautta -

Pikavastaus

Varoitus: tähän aiheeseen ei ole vastattu yli 356 päivään.
Jollet ole varma, että haluat vastata juuri tähän, harkitse uuden aiheen aloittamista.

Huomioi: tämä viesti näytetään vasta, kun valvoja on sen hyväksynyt.

Nimi:
Sähköposti:
Varmistus:
Ole hyvä ja jätä tämä laatikko tyhjäksi:

Oikotiet: paina ALT+S lähettääksesi viestin tai ALT+P esikatsellaksesi sitä