Unelmista ja vähän muustakin

[Tiistai]

Tiistai  

Vilkutan takaisin ...toivottavasti et ehtinyt jo mennä

Hyvää kesää:

Ei vielä, tänään on muutama asia hoidettava ja sitten huomenna. Kesä alkoi teille lupaavasti, toivotan vielä parempaa jatkoa, mutta sataakin saa välillä.. miten ne mansikat ja muut herkut muuten kypsyisivät. Viime kesänä toin avomaan kurkkuja, lupaavasti nekin nyt kukkivat.. (muokkaus: siemeniä tietenkin sen varalta, että joku lukee kirjaimellisesti  :twisted:)

On se varmaan Outomaan syy, SEkö sitä tässä.. vai jossain toisaalla  arveli,  Näkkärin hiekkalaatikon murkku-Aakun kaktusasetelmat ovat muuttuneet  parin tusinan ruusukimpuksi    :wink:

Tykkään muuten kaktuksista, tyttökin on kerännyt parvekkeelle  kokoelman niitä, tuskin mikään laji puuttuu ja yhdestä kukkivasta laitoin joskus kuvankin tänne.

unelmat
unohdelmat
emmä muista
onks mulla ollu unelmia?

On sulla ollut ja on vieläkin, Hippi on sun toinen nimesi Kuuntelet vain rokkia ynnä muuta sellaista.

Tässä ketjussahan se oli  :shock::

Voiko tuota yleispäteistää?

Tiistaki se kirjottaa niin erikoisesti, että olis ihan mukava kuulla kuinka hää haastaa... voi olla aika vinkeetä!

Aihe on kans sitte niin holja*, että tästähän sitä vielä juttua piisaa.

------------
*) "holja" on hämäläistä murretta ja tarkottaa jotenkin semmosta eli samaa ku mielenkiintoinen.

.

Tiistai-parka yrittää, tuota noin, vain tuoda, niinku tulla ymmärretyksi  :oops: (lähtee pöyän alle häpiämään, eikun taas siivoamaan  :evil: )

[Aakku]

Vaihtoehdot ovat juuri niin huonoja tai hyviä, miten ne itselleen kokee. Omannäköistään elämää elelemällä on mahdollista saavuttaa kuitenkin sisäinen mielenrauha. Jokaisella on kuitenkin omat edellytyksensä tehdä valintoja suuntaan jos toiseenkin. Kyse on tahdosta ja asenteesta, sekä tietenkin kyvystä osata soveltaa ja ottaa vastuu tekemisistään. Suuntaviivat ovat vain viitteitä, joiden mukaan niitä voi soveltaa parhaaksi katsomillaan tavoilla käytännössä.

Useimmat kohdalleni osuneet valintatilanteet ovat olleet juuri niitä, joissa huonoista on pitänyt valita vähiten huono ... Sellaista täydellisesti itseä tyydyttävää ratkaisua/valintaa ei mielestäni ole olemassakaan ... kaikilla asioilla on myös se kuuluisa kääntöpuoli. Elinympäristö ja -olosuhteet myös antavat/rajoittavat valinnanmahdollisuuksia. Useimmiten joutuu hakemaan sellaisen siedettävän kompromissin, jolloin on tyytyväysyysasteikolla 0 --> 10 elelee jossain 3-4 paikkeilla Joskus jopa tasolla 6-7.

Myönnän kyllä että olen vähän jäävi puhumaan vapaudesta, koska itselläni se on muokkaantunut aikojen saatossa omaehtoisesti, ympäristön paineista ja vaateista huolimatta. Olen ikäänkuin raivannut vaikeuksien kautta itsenäisen riippumattoman reviirini, jossa on mahdollisuus toteuttaa vapauttaan omanlaisesti. Kaikilla ei ole tietenkään mahdollisuuksia samaan; eikä kyse olekaan ehkä siitä, vaan että jokainen yksilö maalaa oman elämänsä taulun kehyksineen ja raameineen. Värit & spektrit voivat vaihdella, mutta pääasia on että paletti pysyy tavallaan kasassa.

Yksi tärkeä seikka valinnanvapaudessa tai sen puutteessa on ammatinvalinta - jos on kykyjä esimerkiksi ryhtyä vapaaksi ja riippumattomaksi taiteilijaksi, niin tilanne on tyystin erilainen kuin käpystikolla, jolla on tiettyjä velvotteita ja jolta vaaditaan tiettyä sitoutuneisuutta ... ilman näihin alistumista töitä ei löydy ... Tämä on pelin henki. Ei minuakaan suuresti huvittaisi kirjoittaa kesällä työjuttuja, mutta kun on pakko

Itse en voi millääntavoin vaikuttaa tähän asiaan - asioista päättävät "isommat herrat" ja ilmoittavat Aakulle, että sinä sitten otat nämä hommat hoitaaksesi ... no jaa, olihan siinä sentään valinnanmahdollisuuksia, että viidestä sain valkata kaksi, mitkä siis lankeavat minun harteilleni. Kaksi niistä putosi automaattisesti kun ilmoitin, etten ole laisinkaan perillä ko. jutuista --> siis käytännössä jäi valkattavaksi kolmesta kaksi :lol: Otin sellaista vähän "tutumpaa" hoideltavakseni...

Yksityiselämässäni en juurikaan välitä nk. sosiaalisista paineista, joita minusta ei varsinaisesti edes ole, vaan elää kohellan, miten parhaaksi katson - tai pikemminkin, mikä tuntuu parhaalta tavalta.

[S]

Sitten kuviot ovatkin kohtuullisella mallilla, kun uskaltaa olla oma itsensä ja tyytyy välillä vähäänkin. Aina ei saavutusten tarvitse hipoa taivaita, vaikka reuna-alueita tavoitteleekin. Tyytymättömyyteen taas on helppo vajota, jos asettaa elämälleen liikaa päämääriä tai yrittää harppoa liian suurin jättiaskelin eteenpäin. Vaikka asioilla on olemassa se kolikon kääntöpuolikin; niiden eri puolet huomioonottaen taitava peluri osaa käännellä puoliskoja parhaaksi katsomillaan tavoilla, punniten ja harkiten, sekä omia vahvuuksiaan esiin tuoden.

Pienin siirroin edeten, voi päästä vaelluksellaan eteenpäin, löytämällä vähitellen sen oma tahtinsa & rytminsä, jota toteuttamalla on mahdollista tuntea ja kokea hallitsevansa omalla tavallaan tilanteita sekä olosuhteita, riippumatta siitä vaikka joku yrittäisi heittää kapuloita rattaisiin, tai muuten alistaa tahtoonsa. Valinnanvapaus on pitkälti myös subjektiivinen sisäinen ominaisuus, siitäkin huolimatta vaikka erilaiset ulkoiset rajoitteet yrittävätkin määritellä koko ajan askeleita tasapäistävään suuntaan.

- Kun löytää itsenäisen harmonisen kokonaisuutensa, sisäisen rauhan seesteisyyden; niin silloin eteen tulevat ongelmat ja ristiriidat ovat vain voitettavissa olevia haasteita elämänmittaisella polulla, jossa päämäärä ei ole niinkään tärkeä, vaan se että on jatkuvasti tutkimusmatkalla omaan sisimpäänsä ja itseyteensä.

- Tätä myöten löytyy myös vapaus toteuttaa itseään, itselleen sopivilla tarkoituksenmukaisilla tavoilla. Kaikki on siis lopultakin kiinni siitä, miten elämänsä arvottaa; kuinka siihen suhtautuu, millaisia merkityksiä asioille antaa, tai miten ne suhteuttaa omiin kuvioihinsa. Jos kulkee pelkästään muiden viittoittamia teitä, alistuu muiden tahtoon, saa varautua alituisiin kompromisseihin ja sen mukanaan tuomiin lieveilmiöihin.

- Kaikella on puolensa, niin hyvät kuin huonotkin, ja vähän myös siltä väliltä. Kun elämänsä palaset osaa pistää paikoilleen, ne voi koota aina vaan uudelleen, itselle soveltuviin muotoihin. Koskaan kokonaisuus ei ole välttämättä täysin valmis, aina puuttuu jotain. Mutta sehän tästä elämän pelistä tekeekin mielekkään, kun saa etsiä, kokeilla erilaisia tapoja, ja sovitella asioita & ilmiöitä elämänkuvioihinsa enemmän tai vähemmän mielensä mukaan. Eli on annettu vapaus ajatella, kokea, nähdä, sekä suhtautua asioihin miten lystää, ilman turhia ja häiritseviä ulkopuolisia paineita!

[Tiistai]

Nimimerkki S se vasta vinkeästi haastaa (lainaan nimim. Se:tä).. kaikki nämä vuodet yritän saada selville, että mitä S todella puuhaa   Oletan jotain musiikkiin ja runouteen liittyvää.

Nämä valinnat riippuvat myös niin monesta muusta asiasta, kuten ensimmäiseksi terveydestä. Niin kauan kun ei mistään kivistä eikä tarvitse pelätä mitään kuolemaan johtavaa sairautta on "hyvä" valita.

Itselleni toivon pitkää,mutta vain, jos se on jotenkuten tervettä elämää. Enkä niinkään itseni takia vaan sen jälkikasvun, jota on tullut hankittua aikalaisesti. Ja josta on ollut vain  iloa tähän mennessä.. ja joskus pientä huolta.  Missään tapauksessa en haluaisi elää loppuaikaani letkuissa tai olla muuten rasitteeksi läheisilleni.  Oma äitini lähti 65 vuotiaana, ja kuolinpäivä on 2 päivää äitienpäivän jälkeen, silloin.. nämä kevään juhlat ..  :?

[Eugen]

Yksi tärkeä seikka valinnanvapaudessa tai sen puutteessa on ammatinvalinta - jos on kykyjä esimerkiksi ryhtyä vapaaksi ja riippumattomaksi taiteilijaksi, niin tilanne on tyystin erilainen kuin käpystikolla, jolla on tiettyjä velvotteita ja jolta vaaditaan tiettyä sitoutuneisuutta ... ilman näihin alistumista töitä ei löydy ... Tämä on pelin henki. Ei minuakaan suuresti huvittaisi kirjoittaa kesällä työjuttuja, mutta kun on pakko .

Joka hommassa on omat hankaluutensa... tuossa vapaan taiteilijan hommassa on se toimeentulopuoli... jollet ole joku Nelimarkka, kuvasi ladoista pelloilla eivät välttämättä käy kaupaksi edes tarvikekustannusten hinnalla...milläs siinä sitten ravitset massusi ja kustannat elannon...

[S]

Elämää kannattaa todellakin haastaa oikein sylipainiin asti - eli ottaa siitä eräänlainen niskalenkki. Se mitä itse puuhailen ja olen saanut aikaan, onkin sitten jo oma tarinansa ja pysyköön edelleen salaperäisyyden verhon takana. Se ei kuitenkaan ole salaisuus, että käytän omanlaistaan luovuutta ja lahjakkuutta hyväkseni toteuttaessani nykyistä elämääni.

Vaikka energiat & muut voimavirrat toisinaan lahjakkaasti jylläävätkin, se ei tarkoita sitä etteikö rajoitteita tai puutteitakin olisi. Ei tämä keho mielineen mikään yliviritetty kone ole, vaan kyllä siinäkin omat ongelmansa tai vajavaisuutensakin on, niinkuin elämän kuvioissa muutenkin. Niiden heikkouksien kanssa on vain elettävä, eikä sen johdosta kannata liiaksi rypeä itsesäälissäkään.

Niillä kyvyillä ja resursseilla mennään mitkä luonto ja ympäristö on antanut. Terveydestä pidetään tietenkin huolta, siitä mikä vielä on jäljellä. Jos jumittuu vatvomaan vaikeuksiaan niin että miten asiat voisivat olla paremmin, niin kyllähän sitä saisi pähkäillä kaikenlaista hamaan loppuun asti. Otetaan kuitenkin tämä annettu elämä sellaisena kun sen eteen näyttäytyy, iloineen & murheineen. Tulee mitä on tullakseen, kaikella on oma tarkoituksensa.

[Indigo]

Jorinaa ketjussa,siirrän tänne pois häiritsemästä miittisuunnitteluja.

ps.
Päivän ajatus:
pelkissä unelmissa eläminen on kuulemma tulevaisuuden tärvelyä, sen ikääkuin elää jo etukäteen ja sitten mikään todellinen ei olekaan enää mitään sen rinnalla. Siksi pitää aina kiiruusti tehdä sitä mikä tuntuu oikealta.

Piti ihan miettiä tätä..

Voiko tuota yleispäteistää? Ei kaikilla ole mahdollisuutta toteuttaa unelmiaan, likimainkaan!  Esteitä on niin monenlaisia kuin on ihmisiäkin, alkaen vatsan täyteydestä siihen, että on vastuu muista ihmisistä eikä voi lähteä toteuttamaan omia unelmiaan.

Eikö sitten saisi edes unelmoida.. onko elämä muuten minkään arvoista niille, joilla menee kurjasti, jos eivät tietäisi että on olemassa jotain muutakin..  vaikka ei itse olekaan osallisena ... ja on aina pieni toivo jäljellä, että tapahtuisi ihme tai tjms... menee filosofian puolelle ja siksi siirsin tänne

Olenkin aina toteuttanut boldaamaani neuvoa yrittää tehdä sitä, mikä tuntuu oikealta. Onko ratkaisut sitten olleet oikeat.. onko edes olemassa oikeita ratkaisuja.. jokaisesta ratkaisusta seuraa asioita ja kaikki voi olla oikeita , eri tavalla :idea:

Oikeista ratkaisuista ei kai kukaan tiedä, se on jotain ihan liian absoluuttista. Mutta sitä minkä itse näkee oikeaksi tulisi noudattaa. Tosiasiassa - jatkuvasti tekee virheitä, teki sitten niin tai näin, yksi ihminen ei voi hallita kokonaisuutta, sitä näkee aina vain muurahaisperspektiivistä kaiken ympärillä olevan kuitenkin. Voisi tietysti ajatella, että kun ei tee yhtään mitään niin silloin ei tee virheitä, mutta luulen sen valinnan olevan myös yhtä ongelmallista; silloinkin voi tehdä väärin - ei tee sitä mitä kuuluisi tehdä. Joku asia jää toteutumatta tai toteutuu eritavoin tekemättömyyden  vaikutuksestä. Molemmat vaihtoehdot vaikuttavat yhtäpaljon ympärillä olevaan elämään ja kanssaihmisiin, se että tekee tai jättää tekemättä. Kun tekee asioita voi sentään itse määrittää suuntaa mihin elämä kulkee.

Unelmoiko vai ei ja kuinka paljon, on tietysti henkilökohtainen ominaisuus ja sitä jokaisella on lupa tehdä juuri niinkuin parhaalta tuntuu. Minun luonteeni on hirveän kärsimätön ja siksi mieluummin yritän tuupata asioita siihen suuntaan kuin haluan kuin odottelen kuuta nousevaa. Se pentele saattaa muuten olla nousematta!

Monastikin asiat ovat huonosti ja jos niitä listaisi tulisi vihko nopeasti täyteen ranskalaisilla viivoilla. Mutta kun tekee työtä asioiden muuttamiseksi alkaa painavinkin kuorma joskus hiljalleen liikkua, aina jotain keksii.  Sairaudetkin tulevat usein juuri silloin kun on ollut oikein onneton, itse uskon niillä olevan tietyn yhteydenkin.   Juuri siksi olisi niin tärkeää pitää mielensä optimistisena ja yrittää iloita niistä mitä on ja muuttaa niitä asioita mitkä eivät tunnu hyviltä. Alistua ei pitäisi koskaan.

Kysymys on mielestäni enemmänkin asenteesta kuin olosuhteista.

Mutta eihän se sitä tarkoita, että jaksaisin itsekään vain iloita, monasti olen ihan hemmetin masentunut ja siihen ei tunnu auttavan oikein yhtään mikään, mutta ero Aakun mielipiteeseen on siinä, että USKON aina asioille voitavan tehdä jotain muutoksia; niinpä kun olen aikani rypenyt itsesäälissä alan taas tehdä listaa muutettavista asioista ja  - sitten vain muutan niitä.
:roll:   usein teen kyllä kaikenlaista päätöntäkin ja epäonnistunkin, mutta ainakin yritän. Monasti niistä epäonnistumisista juuri on seurannut kaikki hyvä mitä elämääni on tullut.
Kuinka siis voisi etukäteen tietää mikä on oikein?

Tottakai muidenkin ihmisten elämästä pitää välittää ja huolehtia; kuka nyt pystyisi nauttimaan unelmien toteuttamisesta joilla aiheuttaa vahinkoa ja tuskaa muille ihmisille. Unelmatkin pitäisi siis harkita tarkkaan, ne katsos saattavat toteutua ennemmin kuin huomaakaan.


Indigo

[Indigo]

Ai niin. Skorppis ei näköjään aiokaan vastata minulle lähteekö kaljalle Telakalle jonain perjantaina?
No ainakin yritin.

Indigo

[S]

Eiköhän täällä olla asianmukaisesti keskustelemassa, eikä niinkään treffejä järkkäilemässä. Yritän ainakin itse pysyä kohtuullisessa mielessä asiassa, vaikka se välillä vaikeaa onkin.

Yksityiset unelmani & haaveeni jätän kuitenkin omaan tietooni, enkä niitä levittele harkitsemattomasti pitkin foorumia. Mutta kukin toimii tyylillään, ei siinä sen kummempaa eikä ihmeellisempää!

[Ztara]

Oikeista ratkaisuista ei kai kukaan tiedä, se on jotain ihan liian absoluuttista. Mutta sitä minkä itse näkee oikeaksi tulisi noudattaa.

Jälkeenpäin on aina helppoa olla viisas arvioidessaan taannoin tekemiään ratkaisuja. Mutta kun pelataan reaaliaikaista peliä, on aina olemassa tasan kaksi vaihtoehtoa, onnistua tai epäonnistua. On pakko uskaltaa tehdä siirtoja kun on ratkaisun paikka. Jos valitsemme väärin, voimme vain toivoa pystyvämme korjaamaan vahingon, kuitenkin siitä jotain oppineina. Omaa elämäänsä koskevien päätösten siirtäminen muiden ratkaistavaksi alkaa kalvamaan aina jossain myöhemmässä vaiheessa. Parempi on vaikka valita väärin ja tunnustaa virheensä kuin paeta vastuutaan.

Tosiasiassa - jatkuvasti tekee virheitä, teki sitten niin tai näin, yksi ihminen ei voi hallita kokonaisuutta, sitä näkee aina vain muurahaisperspektiivistä kaiken ympärillä olevan kuitenkin.

Joskus tosin tuntuu, että jotkut tekevät aina elämässään samoja virheitä. Sokeutuuko ihminen itseensä, kun ei näe että kiertää samaa kehää koko ajan pääsemättä ulos siitä, keksimättä ainuttakaan uutta keinoa samojen vanhojen tilalle? Tässä tulee taas ensimmäisenä mieleeni se, että samat naiset etsivät kerta toisensa jälkeen itseään piekseviä alkoholisoituneita miehiä. Millä magneetilla he löytävätkin entisten kopioita?

Voisi tietysti ajatella, että kun ei tee yhtään mitään niin silloin ei tee virheitä, mutta luulen sen valinnan olevan myös yhtä ongelmallista; silloinkin voi tehdä väärin - ei tee sitä mitä kuuluisi tehdä. Joku asia jää toteutumatta tai toteutuu eritavoin tekemättömyyden  vaikutuksestä. Molemmat vaihtoehdot vaikuttavat yhtäpaljon ympärillä olevaan elämään ja kanssaihmisiin, se että tekee tai jättää tekemättä. Kun tekee asioita voi sentään itse määrittää suuntaa mihin elämä kulkee.

Olipas monimutkainen ajatuskuvio   . Mutta niin juuri. Jos asianomainen jättää omat ratkaisunsa tekemättä silloin kun hänen aikansa on, ovat muut ihmiset pakotettuja asettumaan rooliin, jossa heidän on tehtävä itse ratkaisunsa tuon ratkaisuja tekemään kykenemättömän ihmisen suhteen. Hänet ohitetaan, ja hän kyllä huomaa itsekin ajan ajaneen ohi hänestä.

Kysymys on mielestäni enemmänkin asenteesta kuin olosuhteista.

Tietysti asia on juuri näin. Tyynellä ja optimistisella mielenlaadulla pärjää ankeimmissakin olosuhteissa. Päinvastaisella ajatusmallilla varustettu ei ole tyytyväinen missään.

Monasti niistä epäonnistumisista juuri on seurannut kaikki hyvä mitä elämääni on tullut.
Kuinka siis voisi etukäteen tietää mikä on oikein?

Kaikki on oikein mitä olet valinnut. Jos olet mielestäsi valinnutkin väärin, ei se ole muuta kuin merkki siitä että tarvitset tuossa asiassa lisää oppimista.

Tottakai muidenkin ihmisten elämästä pitää välittää ja huolehtia; kuka nyt pystyisi nauttimaan unelmien toteuttamisesta joilla aiheuttaa vahinkoa ja tuskaa muille ihmisille. Unelmatkin pitäisi siis harkita tarkkaan, ne katsos saattavat toteutua ennemmin kuin huomaakaan.

Voiko muuten jonkun unelma olla ylipäätään negatiivinen, onko se edes mahdollista??