Voiko sen selkeämmin sanoa

[risto]

.
wahlroosin tulot on 9 Milj euroa. Mitähän tosta menee veroa. Joku milli.

[risto]

.
Ota, Rape, huomioon, että jotkut nyt vaan ovat meitä muita, etenkin meitä kahta, etevämpiä!

Selvänäkijöitä, ennalta-, sivusta- — jopa perästänäkijöitä.

He eivät tarvitse mitään aineistoa, ainoastaan se on heille tarpeen, mitä he omasta päästään kehittelevät tai toisilta samantasoisilta saavat.

(Piti laittaa tuohon vielä: imevät, mut se olis jo ollut liikaa.)

Kerro lisää...ei vaiskaa. Juha on reaktiossaan selittänyt tämän ilmiön erinomaisen selvästi
Ihastuin ihan oikeasti tähän elämänkatsomukseen. Ei siihen pysty sanomaan mitään.


Arton ja Juhan ajattelutavat  (pohdiskelu) , http://ketjureaktio.net/index.php?msg=4797#msg4797

Oikeasti olisin voinut käsitellä asiaa yleisemmin klassikkotapauksina, mutta menköön nyt näin. Alla oleva juttu on arvelua niiden kokemusten pohjalta, jota kartuttanut. Jotain voi olla siis esim vinksallaan.

Arton tapa ajatella on enemmän sellainen, jossa paras tieto korostuu. Samoin paras tiedon lähde.

Oma tapa ajatella on se, että usein on olemassa paras tieto ja jopa aukoton kapeampia konteksteja ajatellen, mutta jopa noiden läsnäolosta huolimatta korostan omaa ja osapuolten näkemystä ja näkemyksen kehityksellisiä vaiheita. Tämä arvostus muista kuin osapuolten näkemyksiin liittyvästä faktisesta syistä.

Suhde erilaiseen tietoon on erilainen. Itse pyrin hyödyntämään kaikki yleisesti ajatellen olevat poskettomuudetkin. Arto ei pyri noteeraamaan kuin varteenotettavaksi katsoman. Usein rima onkin aika ylhäällä, eli blokkauskynnys on matala.

Teehooällän ajattelutapa on helposti tietoautoritaarinen. Yleisesti riittävän hyväksi tunnustettu lähde voi ehkä riittää. Itselleni tuo antaa osviittaa, mutta ajattelen, että hyviä pointteja voi tulla myös ojanpohjalta ja toisaalta sammakoita voi lipsua huippudosenteiltakin. Vaikka ajattelutapani painottaa henkilöitä, niin objektiivisuus on silti se arvo, jota ei edes ns asiantuntemuksen avulla voi jyrätä.

Arton ajattelutapa sopii hierarkisiin systeemeihin. Oma paremmin aitoon ihmisverkkoon, jossa yksittäinen taho on graafin solmu. Oma systeemini on "painotettu graafi", Arton "asiantuntijavaltainen". Internetti on tyypillisimmillään tätä omaa ajattelutapaani lähellä. Sitä sanotaankin helposti Arton koulukunnasta käsin sekavaksi ja huuhaapohjaiseksi.

Suhde tiedon valmiuteen on erilainen. Arto arvottaa parasta tietoa ja ajattelee, että se voidaan ottaa ja se tulee ottaa käyttöön enemmän sellaisenaan. Itse ajattelen, että vaikka on paras ja jopa aukoton tieto, niin siitä voi sanoutua ja pitää ehkä sanoutua irti, ellei tuota tietoa oikein ymmärrä perinpohjin omakohtaisesti. Papukaijatyylisyys ei ole minulle suuri arvo, jota voitaisiin perustella edes tiedon objektiivisen puolen perusteella.

Perustelen omaa epäalisteista suhdetta parhaaseen tietoon sillä, että vaikka paras tieto olisi olemassa, niin se kannattaa hylätä toiminnan tasolla mm sen takia, ettei parhaan tiedon mukaiseen järjestelyyn käytännössä kuitenkaan kykene. On järjestettävä asiat siten kuin itse osaa käytännössä toimia. On turhaa tavoitella toiminnalle sitä kypsyysastetta, johon ei oikeasti kykene. Lyhyesti sanottuna on lähdettävä juuriltaan, ei juuria katkaisemalla minkään seikan johdosta.

Oma ajattelutapani ottaa toki huomioon objektiivisuuden tai sinne suuntaan menevän. Paras ja täydellinen tieto jotain kontekstia ajatellen on hyvä ja tavoittelemisen arvoinen. Tähän tulee pyrkiä, jopa itseisarvoisesti ottaen.

Ihannetaso voi poiketa paljon siitä, mitä voidaan implementaatiotasolle tuoda. Monet eivät kestä suurta tavoitetason ja toteutumatason välistä ristiriitaa. Minusta kuilu noiden kahden välillä saa olla olemassa. Kummassakin ottamistavassa on toki vahvuudet ja heikkoudet.

Tiivistetysti ja vertauskuvallisesti sanoen minusta voidaan hyvin rakentaa kartta ottamatta ainoatakaan käytännön askelta. Kun on sopiva teoriataso kunnolla selkeytynyt, se kyllä laskeutuu toimintatasolle, mutta omia aikojaan hakeutuen, ei pakonomaisesti juntaten. Monet näkevät täydellisemmissä näkemyksissä pakottavuutta. Itse tuossa kohden otan relaksoidumman suhtautumisen. Tarkoitus ei ole toistaa kommunismia tms toimistolabrabyrokraattisuutta.

Ajattelen esim hyvistä ideologioista niin, että ne eivät saa toimia liian pakottaen, mutta silti niistä on saatava puhua reilusti ja avoimesti ja niitä on saatava kehkeyttää rauhassa. Sama koskee parasta tietoa. Tiedon mekat, eli mm yliopistot onkin aikoinaan eriytetty enemmän implementaatiosta. Kaikki tässä ei suinkaan ole hyvää, mutta ainakin se, että tietoon voidaan keskittyä vapaammin ilman riippakiviä.