Onneksi juuri Sinä olet muistanut koko netissä olo aikanani minua?

En ole tosiaankaan jäänyt yhtään sivuun ajatuksistasi - totta.

Kateellisuus vai Kristusko siellä kommentoi?

Uteliaana

Muisto Keijo Kullervo

Olet kuvassa väsyneen oloinen, tai sitten vähän jälki mainingeissa, ts. hutikassa ?

Väsyttääkö sanastosi selailu, vaiko palstoilla notkuminen omakehuisena ja virheettömänä ?

Uteliaana,

Karpis Kapseloinen, himself.

Turha on Keijon uikuttaa, kaikki tapahtuu Luojan tahdon mukaan. Oletan. Rukoile vaan sinnikkäämmin.

Toivon vain, että uutta ns. talvisotaa ei enää tulisi Suomen ja Venäjän välille.
Ei nyt, eikä myöhemminkään...
Kun jupistaan puolueettomuuden haitoista, vedetään aina Venäjän ja Suomen talvisota mukaan ja myöhemmin jatkosotakin.
Eiköhän ko. aikoina ollut syitä sysissä ja sepissäkin.
Hitlerin armeija hööki toisaalla ja toisaalla pienemmät valtiot olivat tukkanuottaisilla milloin kenenkin kanssa.
Tietänet sen itsekin?
Nyt on kuitenkin elettävä nykyaikaa ja nykyajan erilaisia kohtaamisia. Niin ministerien kuin myös ihan tavallisten ihmisten kohtaamisia netissä keskustelupalstoilla.
Se joka haluaa revanssia - yleensä saa sen?
Niin urheilussa kuin myös muissakin kiistakysymyksissä.
Itse vanhempana henkilönä olen kiinnostunut UKK:n lauseitten rakentelusta kuten:
"Yhdessä asiassa en ole puolueeton. Olen aina rauhan puolella sotaa vastaa."

Muisto Keijo Kullervo

PS. Itse sodan aikana Rauhan päivänä syntyneenä 1941

Kyllä, kyllä ja kyllä - Esko Kivikoskea lainatakseni.
Kyllä Hitler muutti käsitystään - meidän onneksemme - ja aloitti valitettavasti suursodan kahdella rintamalla... Myös Suomi teki puolustustaistelua Neuvostoliittoa vastaan.
Silti jatkosota oli syytä seurausta Talvisodan menetyksistä.
Jatkosotaa pidetään ihan yleisesti SuurSuomen hankkimisen mahdollistavana.
Molotov-Ribbenttop-sopimus oli ja on yhä edelleen kuvottava sopiminen pienten valtioiden kustannuksella.
Se ei poista sitä, että jatkosodassa alettiin esittää toiveita Uralille pääsystä asein. Jonka kyllä Mannerheim joukkoineen torppasi huomattuaan sodan kääntyvän ympärysvaltojen voitoksi.
Mannerheimin ansioksi on sanottava, että juuri Hänen päättäväisyytensä mahdollisti rauhan Suomen ja N:liitonvälillä - tietysti joukkojensa tuella.
"Voitimme rauhan - vaikka hävisimme sodan."
Niin ei käynyt monelle muulle pikku valtiolle?
Ystävällisesti

Muisto Keijo Kullervo

"Voitimme rauhan - vaikka hävisimme sodan."

Ihan hyvin, että noin kävi. Joskus pitää hävitä voittaaseen!

JK,
Hyvää lauantaita foorumille! Poistin muuten taas spämmääjän, joka oli päässyt sisälle, kyllä on sisukasta porukkaa..

Vuonna 2013 kirjoitettuna...
Ennen halveksin ja syyttelin itseäni, kun huomasin sanasokeudesta johtuvan kirjoitusvirhetulvan... Jouduin julkaisemisen jälkeen korjailemaan kirjoitustani hyvin usein... Halveksin ja inhosin itseäni, varsinkin, kun olin kirjoittanut mielestäni oikein, mutta kun julkaisin tekstin, alkoi löytymään silmissäni useita kirjaimien puuttumisia, kirjaimet olivat väärässä järjestyksessä ynnä muuta vastaavaa...
Yritin A-tarkistuksen kautta välillä, mutta ongelmana olivat yhdyssanat joka kyseinen nettioikoluku erotteli toistaan ja sain monen vastaajan irvailemaan kirjoituksilleni...
No! Pikkuhiljaa kylläännyin virheisiini, enkä kadottanut mielenmalttiani, vaan jatkoin kirjoitusteni korjaamista alinomaa...
Itsehalveksuntani On nyt ohi ja ajattelen 'aina roiskuu kun rapataan' (arvatkaapa kuinka kauan kotisivuni korjaaminen kesti kirjoitusvirheistä ja vielä siinä On niitä virheitä, vaikka kuinka olin yrittänyt oikolukea itse kirjoittamaani)...
Meissä jokaisessa On omat pikku (suuretkin) virheemme, mutta ei kannata hermostua.. Maailma ei ole vielä valmis, vaikka sitä yritämme tehdä sellaiseksi?
En halveksi ketään enää, en edes itseäni, mutta tartun aina jutunjuureen kun sellaisen havaitsen toisten ihmisten kirjoitusten pohjalta...
K.K.
PS. Entä Sinä lukijani? Oletko itseä halveksiva tyyppi vai oletko ottanut kannan, että virheitä tulee, mutta kannattaa ottaa opiksi ja yrittää uudemman kerran paremmalla onnella?

Elämä on 'oppia' kehdosta hautaan, jopa sen ylikin.
Ei riitä, että ns. oppiminen päättyy päästötodistukseen.
Pitää olettaa, että oppiminen jatkuu läpi elämän.
Jos ns. insinööri tietää lähes kaiken päästötodistuksen saatuaan, on hyvää. Mutta jos tietää saman 55 vuotiaana on kalkkis.

Muisto Keijo Kullervo

2014 kirjoitettuna...

"Kaikki tietävät, että Maa ja Aurinkokunta on osa Linnunrataa...

TS. roikumme lähes tyhjässä avaruudessa, osana Aurinkokuntaa Linnunrataa ja niin myös Galaksitkin Neitsyen Galaksiryhmineen johon Linnunratammekin kuuluu...

Maan pinnalta katsoen  yläpuolellamme on taivas, eikö totta...

Siis, olen taivaassa mistä maailmakaikkeuden eri pisteestä katsoen ja kun  avaruus On tähtitieteilijöiden mukaan ääretön, olemme kukin kohdallaan suhteellisesti katsoen maailmakaikkeuden keskipisteessä...

Kun siis elän tai kuolen, kuolemani jälkeenkin, taivaassa kaikkinensa...

K.K.

PS. Olisiko joku viisaampi valmis selittämään minulle, missä ajattelen väärin, jos siis ajattelen väärin?" 

Muistakaa numero seitsemän? Kiitos...

https://www.youtube.com/watch?v=GL6DsC4cI20

Muisto Keijo Kullervo