Mitä ja mistä me tiedämme?

[S]

Toisaalta on joskus ilkikurisuudessaan mukava hieman pilailla muiden kustannuksella, esittämällä tahallaan tietämättömämpää kuin todellisuudessa onkaan. Ei kai sitä tälläisillä palstoilla nyt ihan kaikkea sitä osaamistaan, kyvykkyyttään, lahjakkuuttaan, tai muutakaan tietämystään ole syytä tuoda koko repertuaalillaan esiin. Johan siinä porukkakin sekoisi totaalisesti, jos alkaisi oikein kunnolla loistamaan.

- Hyvä jos puoliakaan siitä tiedosta, mitä itse todellisuudessa asioista tietää, päätyy julki tälläisille sivustoille. Toisaalta myös huvittaa, kun kaksin käsin takerrutaan lillukanvarsiin, jos vahingossa sattuu tekemään pienenkin kirjoitusvirheen. Silloin sitä vasta pääseekin omista kyvyistään epävarmempi pätemään; eli käyttämään sitä tuttua asettaan, esittämällä muiden julkaisemia valmiita ajatuksia, vetoamalla samalla sormi pystyssä tulkinnanvaraisiin lähteisiin sun muihin viitteisiin.

- Mutta onhan näihin tapauksiin jo onneksi totuttu - parempi vaan suhtautua niihinkin ironian pilke silmäkulmassa. Kun itse tietää mikä on oma tiedollinen taso - miten tietotaitoaan osaa hyödyntää eri tilanteissa, niin silloin ei yksittäiset soraäänet horjuta kokonaisuutta millään tavalla. Tärkeintä on vahva luottamus omiin kykyihinsä, yritetään sitä sitten teilata ulkopuolelta millaisin keinoin tahansa!    

[Patu]

Tärkeintä on vahva luottamus omiin kykyihinsä, yritetään sitä sitten teilata ulkopuolelta millaisin keinoin tahansa!    

Vähintään yhtä tärkeää on - enkä tarkoita nyt ketään erityisesti - omien ylittämättömien kykyjen, tietojen ja taitojen esiin tuominen. Jos tollot kanssajäsenet eivät niitä ymmärrä päätellä esiintuoduista monisyisistä ja hermeettissymbioottisista lausunnoista, on syytä sanoa se suoraan: "Minä kyllä tiedän ja osaan. Jos pyydänkin anteeksi virheitäni se on vain kanssajäsenten pilkkaamista ja leikkimistä heidän onnettomalla ymmärryksellään, en minä itse asiassa virheitä tee koskaan."

En siis tarkoita ketään erityisesti.

Kaikki mikä yllä ei miellytä on kokonaan kirjoitusvirheitä.

[THL tiedottaa]

Nondii.

Tätähän tämä foorumikirjoittelu on. Puhtaimmillaan.

Jos tästä ketjusta poistettaisiin muutama viesti, tulisiko maailma siitä paremmaksi? Vai tapahtuisiko niin kuin sanonta kuuluu: "Ja maailma pelastuu!".

---------------------

Itse asiaan. Vähän.

Filosofian opiskelu ja siitä oppiminen ei tavoittele sitä, että opitaan ulkoa suurten filosofien nimiä, vuosilukuja, suuntausten nimityksiä tai filosofisia termejä. Pelkästään niistä ei vielä mitään rakenneta.
Filosofian anti on siinä, että siitä ammentava ihminen oppii käyttämään omia aivojaan, ajattelemaan.

Logiikka on eräs sellainen opiskelemalla saavutettava taito, josta on hyötyä filosofian ulkopuolellakin.
Jopa arkielämässä.

Filosofiaan perehtymällä oppii näkemään asioita ja niiden yhteyksiä uudella, aiemmasta poikkeavalla tavalla.
Kukaan ei synny filosofiksi.

Filosofiaa on miltei kaikkialla. Epäonneksemme tämän filosofia laatu on pelkkää paperia.

[S]

Tuskin maailma pelastuu - ei edes muutu paremmaksi, jos muutama ajatus sieltä poistetaan, tai siirretään johonkin toiseen yhteyteen. Kyllä tämä on sitä tuttua foorumikommunikaatiota parhaimmillaan. Tässäkin on käyty varsin 'filosofisia' kädenvääntöjä otsikon aiheesta, tai ainakin vähän sinne päin - ehkä myös osin sen vierestä. Eikä filosofiakaan ole mikään yhtenäinen mytty; vaan siihen vyyhteen kuuluu monisyisiä haarautumia - jossa punainen lanka saattaa löytyä sitä kummastakin päästä kerittäessä.

- Palatakseni vielä tuohon edellisessä sanailussa käytyyn rönsymäiseen sivujuonteeseen, niin todettakoon siitä sen verran; että oman erehtyväisyytensä tunnustaminen on mielestäni suoraselkäisyyttä - eli uskaltaa tarpeen tullen tunnustaa virheensä, puutteellisuutensa, vajavaisuutensakin. Mutta turha nöyristely, vähättely, tai jatkuva omien kykyjen aliarvioiminenkaan ei ole kovin tervettä. Miksi ei voisi tilaisuuden tullen tunnustaa että osaa hyvin jotain, tai on jossakin hyvä. Vahvalla omanarvontunnolla/itsetuntemuksella varustettu ihminen kuitenkin kykenee käyttämään tietotaitoaan monipuolisesti hyväkseen, eikä hän ota itseään tai muitakaan silti kovin vakavasti.

- Jotkut taas suuttuvat sekä ottavat itseensä, jos heidän kanssaan harmittomasti tai leikillisesti pilaillaan, mutta joidenkin pokka kestää mitä vaan. Yleensä ihmiset saavat mitä he ansaitsevatkin - jos ei arvosta itseään tai toista, niin sitä arvonantoa on turha yrittää saada toisiltakaan. Sen saa yleensä kaksinkertaisena takaisin - miten toisiin suhtautuu, tai kuinka heitä kohtelee. Tämä on syytä pitää mielessä, kun lähtee arvostelemaan muiden osaamista, tai persoonaa yleensäkin.

- Omien vahvuuksiensa kursailematon esiin tuominen koetaan myös monesti muiden toimesta uhaksi, koska pelätään kateellisuuksissaan/alemmuudentunnossaan että toinen on itseä tietäväisempi. Silloin ainoana keinona on hyökkääminen tälläistä uhkaa vastaan. Näin jollakin tavalla sitten kompensoidaan omia riittämättömyyden & turhautuneisuuden tunteita kyseisen toiminnan kautta.

-Luulottelut tai olettamukset jonkun todellisesta osaamisesta on kuitenkin aivan turhaa. Tietämättömyys tässä ei ole niinkään anteeksiantamatonta, vaan ne tavat joilla tuo ymmärtämättömyys tuodaan esiin. Tämäkin kertonee enemmän ihmisen motiiveista & peloista, joka tuollaiseen harhaiseen ajatteluun kerta toisensa jälkeen sortuu!  

[Patu]

Filosofian anti on siinä, että siitä ammentava ihminen oppii käyttämään omia aivojaan, ajattelemaan.

Niin varmaan.
Siitä ammentava...vai sitä harjoittava?
Anteeksi saivartelu.

Äsken luin Esko Valtaojaa. Esko aika tarkkaan aliarvioi ainakin tieteenfilosofian ja teologian hyötyä ja arvoa. Aikana ennen valistuksen aikaa tiede oli omassa päässä pyörittelyä, havaintoja ei tehty kun ei pystytty. Siis jotain hermeneuttissymbioottista. Niitä "tieteen" tuloksia Esko ei varmaan arvostanut.

Mielelläni lukisin miten THL pohtii itse kysymystä siitä miten voimme tietää jotain. Minä kovin helposti alan pohtimaan tietämisen ja uskomisen eroa, mutta siitä ei nyt ole kysymys.
Kai.

[S]

Jos sitten mennään itse varsinaiseen asiaan; niin totta puhuen itselleni filosofia käsitteenä tarkoittaa melko epämääräistä määritelmää, joka alkujaan tietääkseni pohjaa entisaikojen käsitykseen hyvyyden, tai oikeamielisyyden tavoittelemisesta - tai mitä näitä vertauksia nyt aikojen saatossa on filosofeistakin muodostettu. Toki itsekin kannatan näitä arvoja eettisinä totuuksina, mutta samalla tavoittelen myös toisaalle - sinne minne kukaan ei ole vielä välttämättä ennen pyrkinyt. Käyttämään nimenomaan juuri niitä omia aivojaan, mitä tuossa edellä jo peräänkuulutettiinkin.

Sitten on olemassa kaikenlaisia ns. ammattimaisia filosofian tutkijoita, tai muita alan harrastajia, jotka eivät varsinaisesti luo sinällään itse mitään uutta omakohtaisuuteen perustuvaa ajattelua, vaan he perustavat filosofointinsa jo olemassa olevaan loogiikkaan, tietoteoriaan, tai etiikan harjoittamiseen. Itse en kuulu tähänkään koulukuntaan - oikeastaan en asetu mihinkään tunnettuun filosofiseen luokitukseen, koska haluan luoda määrittelemätöntä omaehtoista ajattelumetodia, joka ei ole sidottu mihinkään vanhoihin teoreettisiin määrityksiin.

- Minulle filosofia on kuitenkin enemmän oman totuuden ehdotonta tavoittelemista. En koe siis itseäni sanan varsinaisessa merkityksessä minkään aikansa eläneen filosofisen suuntauksen edustajaksi - koska pyrin mm. omilla aforismeillani, runoillani, sekä syvämietteisillä ajatuksillani luomaan omanlaiseni aatemaailmaan, joka ei seuraa jo kuolleiden, tai edes eleävien filosofien esimerkkiä. Se kuinka tässä tavoitteessani olen onnistunut sen aika näyttää. Monesti oman aikansa ajattelijat eivät saa arvostusta/tunnustusta elinaikanaan, mutta kuollessaan heistä tulee suuria ikoneja, joita siteerataan kyllästymiseen asti.

- Kutsuisinkin itseäni omassa katsannossani ennen kaikkea maailman tarkkailijaksi, elämän tutkailijaksi, viisauden puolestapuhujaksi, omalla tavallaan myös itsenäisen tiedon omaehtoiseksi jakajaksi. Siksi ymmärränkin, että korkealentoinen ajatusmaailmani saattaa monimerkityksellisyydessään hämmentää monia. En kuitenkaan hae näillä 'hajatuksillani' tai mietiskelyilläni sen enempää ympäristön hyväksyntää, vaan toteutan vaan omakohtaista sanomisen tarvettani - koska miksi niitä mielipiteitään sisälläänkään pitää, kun sanomisen vapaus on yksilölle perusoikeutena annettu.

- Toki silloin sitä tulee myös samalla tavoitelluksi omassa katsomuksessaan ajatusten ideaalisuutta, mikä ei aina lyö yksiin tavanomaisuuteen taipuvaisen arkirealismin, tai omaan poteroonsa linnottautuneiden 'tieteenharjoittajien' kannanottojen kanssa. - Toisaalta taas on mieltä ylentävää joskus oikein kunnolla ravistella totuttuja tiedon pilareita; kaataa raja-aitoja, murtaa ajatusten kahleita, sekä niitä ahtaita sovinnaisuuden muureja, jotka estävät luovan itsensä toteuttamisen.

- Jos tämä esiin tullut pohdinta ei ollut aiheenmukaista, niin ei voi sitten muuta kuin valittaa. Tulipahan taaskin todistettua sekin juttu, että totuuden puhujalle ei taida löytyä pöydässä tilaa. Mutta vaikka totuus tekee toisinaan kipeää, niin se on vain kestettävä - niinkuin elämä itsessäänkin!

[THL tiedottaa]

Mielelläni lukisin miten THL pohtii itse kysymystä siitä miten voimme tietää jotain. Minä kovin helposti alan pohtimaan tietämisen ja uskomisen eroa, mutta siitä ei nyt ole kysymys.
Kai.

Ei kai tässä ole tavoitteena se, että kukin kertoo omista tavoistaan?

Minä tässä olen yrittänyt selvittää, miten (ammatti)filosofit pähkäilevät tietoa ja tietämiseen liittyviä kysymyksiä.

Omista tavoistani selvittää erilaisia kysymyksiä voin toki kertoa sen verran, että ensin pyrin selvittämään, onko joku jo selvittänyt kyseisen asian. Ja jos löydän sellaisen, yritän löytää toisen, kolmannen selityksen jne. Joskus nuorempana, oikeastaan vielä lapsena pyrin hakemaan selviä yksiselitteisiä vastauksia, mutta nykyisin on tyytyminen totuutta lähenteleviin, totuudenkaltaisiin (truthlikeness) selityksiin.

Joistakin asioista voidaan esittää sellaisia tietoja, että niitä totuuksiksikin voidaan kutsua, mutta useimmiten asiat ovat niin monimutkaisia, ettei niistä lopullista totuutta voi saada.

Filosofian harjoittaminen on mielestäni ennenkaikkea sopivaa aivojen käyttöä, sileydenestoa.
Jo filosofiaan tutustuminen, eli toisten tekemien tutkimusten lukeminen, antaa aivoille sellaista työtä ja ravintoa, joka pitää ne melko hyvässä kunnossa.

[karpalo]

Minä tässä olen yrittänyt selvittää, miten (ammatti)filosofit pähkäilevät tietoa ja tietämiseen liittyviä kysymyksiä.

Ihan hyvää ja antoisaa pähkäilyä sinänsä.

Minulle tuossa välillä juolahti mieleen tuo ´ammattifilosofi´ sanana ja sentakia, kun nykyisin aina puhutaan rahasta. Minkälaiset ovat hyvän ajattelijan ja ammatifilosofin kuukausitienestit?

Minkälaisia hänen loma- ym. etuudet mahtavat olla?. Mistä löytyy parhaat ja eniten maksavat työnantajat, onko pakko olla ammattiliitossa, herkkyys alkaa lakkoilemaan jne.

Siis nämä raadolliset asiat. Ovatko ne aivan vieraita Filosofistyyppisissä työsuhteissa?

[Patu]

Ei kai tässä ole tavoitteena se, että kukin kertoo omista tavoistaan?

Ei kai, älä anna tuon S:n hämätä.

Filosofian harjoittaminen on mielestäni ennenkaikkea sopivaa aivojen käyttöä, sileydenestoa.
Jo filosofiaan tutustuminen, eli toisten tekemien tutkimusten lukeminen, antaa aivoille sellaista työtä ja ravintoa, joka pitää ne melko hyvässä kunnossa.

Joo, siksipä ei niitä ryppyjä pelkääviä naisia juuri filosofeina ole.
Neurologit sanovat että marjojen ja sienien poiminta on aivoille parempaa harjoitusta kuin kuvaristikot. Talvisin on kyllä pakko tyytyä kirjoihin ja ristikoihin.

Olisi ollut kiva lukea mitä THL tarkoittaa tietämisellä. Minä usein tällaisia kysymyksiä ensi haarukoin päässäni, annan assosiaatioiden lentää. Sitten saatan lukea jotain mutta yleensä ei niistä toisten jutuista kannata välittää.

Aleksis Kivi kirjoitti kerran "..tietämisen tuskast pois, kaik' äänetön tyhjyys olkoon. ".
Mitä on mahtanut Aleksis tarkoittaa tietämisellä? Miten voi jonkun asian kerran tiedettyään olla sitä enää tietämättä, miten pääsee tietämisestä pois. Jos ei unohda, mutta ei niitä asioita jotka tuskaa aiheuttavat voi unohtaa.
No, ennen kuin THL valistaa, kerron että minä ainakin tulkitsen Aleksin niin että hän haluaa irti tietoisuudesta, hän haluaa kuolla.
Tai sitten kaipaa umpikänniä.

Onko tietäminen siis tietoisena olemista, jonkun asian tiedostamista. Jos tiedän jonkun asian se ei millään tapaa viittaa siihen että sen asian tulee olla tietoa, totta. Tietäminen on vain eräs olotila. Siis "tiedän että ulkona on kylmä" tarkoittaa että olen sellaisessa olotilassa että olen tietoinen siitä että ulkona on kylmä.
Mitähän W. tähän sanoisi?
Ei ehkä sittenkään, tietäjä (iänikuinen) ei tarkoita pelkästään tajuissaan olevaa. Tietäjä tietää jotain mitä muut eivät tiedä, vaikkapa raudan syntysanat.
Minkälaista on se tietäjän tietäminen? Tietääkö tietäjä todella että näin syntyi veri tai näin syntyi rauta? Onko tietäminen ulkoa osaamista? Kun osaa oikeat loitsut voi vaikka laulaa toisen suohon. Silloin toisesta tulee suokkis.

Sisältyykö tietämiseen johtopäätökset, päättely?

Onko se että tietää että 5+7=12 tietämistä, päättelyä vai ulkoa osaamista?

Minä tiedän että sinä tiedät että minä tiedän että sinä tiedät. Siis kerro.

[S]

Miksi ei voisi olla tavoitteena puhua myöskin omista tavoistaan, nehän liittyvät olennaiselta osaltaan filosofisen ajattelun olemukseen, osin jopa sen ytimeen. Ihmisethän niitä elämän ilmiöitä mielessään pähkäilevät. Joskus suurimmat elämänviisaudet kumpuavat tavallisen kaduntallaajan kokemusmaailmasta; koska ne käsittelevät omia kokemuksiaan/tuntemuksiaan yms. niin kouriintuntuvasti, mihin ei tieteenfilosofiakaan parhaimmillaan aina kykene. Tämä vain todistaas sen tosiasian, ettei syvälliseen filosofointiin välttämättä mitään ammattitutkintoa, tai koulutustakaan tarvita.

Subjektiiviset kokemukset, tai yleensä yksilölliset havainnot ovat mielestäni monesti paljon mielenkiintoisempia, kuin joidenkin asiantuntijoiden usein tylsämielinen akateeminen höpinä = jargon, jossa toistetaan samoja kuluneita teesejä & fraaseja - pyoritellään kielipeleinä asioita ympäripyöreästi, pääsemättä itse aiheesta puusta pitkälle, sanomatta oikeastaan lopultakaan mitään oleellista. Tälläinen sanoilla tai merkityksillä kikkaileminen on kyllä pidemmän päälle ainakin itsestäni todella pitkästyttävää luettavaa.

- Mutta tämähän onkin vain minun henkilökohtainen mielipiteeni; sen verran mitä varmasti joidenkin epäilijöiden yllätykseksi olen ammattimaiseen filosofiseen keskusteluun silkasta uteliaisuudesta tutustunut. Se ei kuitenkaan ole antanut minulle sitä mitä olen hakenut, vaan ihan alkuajoistani lähtien aloin etsiä omia ajatusmallejani, tapoja löytää tavallisuudesta poikkeavia näkökantoja olevaisuuden ilmentämiseksi; eli miten maailmaa aloin siitä eteenpäin kriittisellä näkemyksellä hahmottamaan.

- Totuuskäsitykseni muotoutui sitten vähitellen omaehtoisen tiedonhankkimisen, itseopiskelun, tutkimisen, oivaltamisen, sekä omien kokemusten kautta. Halusin siis uida kutsumukseni myötä vastavirtaan, löytää oman tieni - eli ne tallaamattomat polut, joita kukaan ei sitä ennen ollut löytänyt. Matka on tosin edelleenkin kesken, mutta paljon elämänviisautta on tällä pitkällä vaelluksella myös tarttunut eväiksi tulevaa varten.

- Se kaikki mikä on itselläni ollut tietämisen arvoista, se on omaksuttu omien motiivien/intressien myötä. Sillä todellinen totuus on lopultakin kokijan yksityistä omaisuutta, mitä ei mikään objektiivinen totuudellisuus koskaan korvaa. Kaikki lähtee tiedostamisesta - sen havaitsemisesta että tietäminen on intuitiota, rationaalisuutta, johdonmukaisuutta, irrationaallisuutta, luovuutta, sekä kaikkea hybrismäistä siltä väliltä. Näin ainakin itse sen syvällisessä mielessä koen!