Uutiset:

Outomaa on outo maa.

Mobiili päämenu

Kulttuurien elämää ja mellastusta

Aloittaja Juha, 27.06.14 - klo:10:05

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 8 Vieraat katselee tätä aihetta.

Juha


Entinen rikki, vai uusi tilalle?

Monet yhteiseloon liittyvät asiat ovat joskus aikaansa jäljellä. On ratkaisuja, jotka eivät enää tue kokonaisuutta.

Mietin sitä, että miten tehdä päivityksiä, jos niitä haluaa olla edistämässä.

Tuleeko entinen pyrkiä kaatamaan omaan mahdottomuuteen. Vai tuleeko rinnalle kasvattaa jotain uutta junaa, johon vaihtaa siitä, joka ei vie oikein minnekkään.

Ehkä molempia tarvitaan. Jos nakertaa rikki jonkin järjestelyn, tai se osoittautuu mahdottomaksi, niin on ehkä seuraus kaaos. Mahdottomuus olisi kiva juttu, mutta vain silloin, jos on jotain, mihin siirtyä.

Vallankumouksista tiedetään jotain. On ehkä olemassa myös jonkin verran onnistuneita siirtymisiä.


Pysymättömät kulttuurimuodot

Jos ihmisellä on älyä ajatella pitemmälle, niin hän ei todennäköisesti osaa sitoutua sellaisiin ratkaisuihin, joissa ei ole pysyvän mahdollisuutta.

Jos on jokin menettely M, jollakin elämänalueella EA, niin M:llä ei jollekulle ole välttämättä suurta arvoa, vaikka hän hyötyisi hetkellisesti M:stä paljonkin.

M:ään suhtautuu positiivisesti ja tukemisen arvoisesti vain hetkellisemmin ajattelevat. Kvartaalikäytännöllimpää. Pitemmälle katsovat ajattelevat jotain pysyvämpää. Ovat ehkä terveesti laiskoja tai jotain.

Juha

#1
Lainaus käyttäjältä: Rrape - 27.06.14 - klo:10:13
.
tämä päivä ei tiedä hyvää


Alkaako sua huolettaa oma tilanteesi?
Miten tässä käy sulle.


Ahaa. Piileskelyn ideaa voi virittää entisestään. Viestien poistot käyvät. Voisiko vielä jotain innovatiivista?

Niin, iso peräkammarin poika ei varmaan uskalla ihan päivänvaloon.


Juha

Lainaus käyttäjältä: Rrape - 27.06.14 - klo:10:22
kyllä kannatti herätä


Tämä ilmaisu toistuu.
Kertonee varmaan sun kurjasta tilanteesta.

Onko sulla muuta kuin tämä Outomaa?
Näin ainakin kovasti epäilet muiden puolesta.

Jospa se outo hulluus onkin lähempänä sua?

Juha

#4
Lainaus käyttäjältä: Rrape - 27.06.14 - klo:10:29
.
nyt ei ole edes Outomaata...voi elämä...


Otetaan osaa. Ihan porukalla.

Voi sua, Rapsukainen.
Nyyh, nyyh.


Juha

Lainaus käyttäjältä: Rrape - 27.06.14 - klo:10:38
.
nyt vasta tajusin että Rrapella on vain outomaaelämä.


No, parempi myöhään, kun ei milloinkaan.
Tää juttu tiedetään ihan vanhastaan.

jösses

Mikään ei ole pysyvää kulttuureissakaan. Kaikki kulttuurit muuttuvat itsestäänkin. Tosin niitä voidaan pyrkiä muuttamaan tietoisestikin. Islamilainenkaan kulttuuri ei ole säilynyt ennallaan missään vuosisatojen ajan, vaikka Toope muuta väittääkin.

Puhtaasti suomalaista kulttuuriakaan ei ole koskaan ollut. Edellisinä vuosisatoina Suomessa kulttuuriin vaikutteita tuli lähinnä Venäjältä, Ruotsista ja Raamatusta. Persut pelkäävät monikulttuuria, vaikka sellainen on vallinnut meillä jo vuosisatoja. Vieraat kulttuurit rikastuttivat ja rikastuttavat edelleen kulttuuria Suomessakin. Valitettavasti joissakin tapauksessa niillä on myös köyhdyttävä vaikutus. Erityisesti tulee mieleen pohjoisamerikkalainen kevyt viihde ja pikaruoka.

Persut haikailevat myös suomalaisen kansallisromantiikan perään. Täysin absurdia. Se on kuopattu pysyvästi jo lähes sata vuotta sitten. Meidän täytyy elää tätä päivää ja hyväksyä se, että maailma muuttuu ja kulttuurit sen mukana. Toki minäkin arvostaan jo vuosituhansia sitten tehtyjä kulttuurin saavutuksia, mutta menneisiin aikoihin ei ole paluuta.

Juha


Voi olla, että ainoa mitä persut edustavat, on oikeammin taantumus.
On pelkoa mennä eteenpäin ja kohdata uudet tuulet.

Ei herätä luottamusta.

Juha


Ehkä mennyttä tulee surra riittävästi.
Suruun kykenemätön ei ole valmis uuteen.

Onko se näin yksinkertainen asia viimein?
Yksinkertainen, mutta silti niin vaikea.

jösses

Lainaus käyttäjältä: Juha - 27.06.14 - klo:10:51

Ehkä mennyttä tulee surra riittävästi.
Suruun kykenemätön ei ole valmis uuteen.

Onko se näin yksinkertainen asia viimein?
Yksinkertainen, mutta silti niin vaikea.

Ehkei se sentään noin vaikeata ole. Minä en ainakaan osaa surra natsikulttuurin ja sosialistisen realismin häviämistä. Minusta suru on enemmänkin sitä, ettei halua tai osaa päästää vanhasta irti, eikä olla valmiita uuteen.

Pikavastaus

Varoitus: tähän aiheeseen ei ole vastattu yli 356 päivään.
Jollet ole varma, että haluat vastata juuri tähän, harkitse uuden aiheen aloittamista.

Huomioi: tämä viesti näytetään vasta, kun valvoja on sen hyväksynyt.

Nimi:
Sähköposti:
Varmistus:
Ole hyvä ja jätä tämä laatikko tyhjäksi:

Oikotiet: paina ALT+S lähettääksesi viestin tai ALT+P esikatsellaksesi sitä