25.01.22 - klo:19:54

Uutiset:

Outomaa on outo maa.


Verkkolehti OKTOPUSSI nro. 1

Aloittaja Outomaa, 01.10.08 - klo:01:18

« edellinen - seuraava »

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Outomaa

01.10.08 - klo:01:18 Viimeisin muokkaus: 02.07.09 - klo:13:45 käyttäjältä Amanda

Numero 1.


Poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton underground-julkaisu



Ajassa tapahtuu - toimituksen pääkirjoitus




Syyskuu päättyy ikävästi. Meillä, kotimaassamme Suomessa, tarkemmin 23.09. kuoli 11 ihmistä Kauhajoella turhaan. Järkyttävintä tässä on, että on olemassa joukko asehulluja, jotka nostivat tekijän eräänlaiseksi sankariksi. Spreekillers-sivustolla on jopa keskustelufoorumi, jolla tällaista "Show no pity for the majority"-asennetta lietsotaan. Jokelan vastaavalla tavalla häiriintyneen nuoren miehen teon jälkeen syntyi perättömien uhkausten aalto. Niin tämänkin tapauksen jälkeen. Tämä pakottaa miettimään ihmisen pimeää puolta, mikä saa näennäisesti normaalit nuoret ihmiset käyttäytymään näin. Koulupsykologeja tarvitaan, mutta raha, mistä se otetaan kun kaikki muu tuntuu olevan tärkeämpää. Onko tässäkin oppi otettava kantapään kautta ja kuinka monta turhaa kuolemaa tarvitaan herättämään päättäjät tajuamaan, että aidosti tärkeitä asioita näennäistärkeiden rinnalla todella on. Tällaisten tapausten torjuminen ennalta ei onnistu pelkästään aselakeja kiristämällä - joka hautoo mielessään murhia, kykenee myös hankkimaan aseensa pimeiltä markkinoilta - tärkeää olisi pyrkiä siihen, ettei tällaisia ajatuksia kenenkään tarvitsisi masentuneenakaan hautoa.

Yliopistolaki on suurten muutosten edessä. Lakimuutokset on aikataulun mukaan määrä tuoda eduskunnan käsittelyyn ja hyväksyttäväksi keväällä 2009. Samassa yhteydessä ollaan talouden vaikuttajien tuella rakentamassa mm. mallia eräänlaisesta yksityisestä säätiötyyppisestä yliopistosta. Tässä mallissa hallinto olisi ulkopuolisten, rahoittajien, käsissä, eikä yliopisto olisi autonominen ja riippumaton tieteellinen yksikkö. Antti Herlin on samassa yhteydessä arvostellut omasta suppeasta näkökulmastaan yliopistolaitosta Suomessa ja hänen mukaansa korkeakoulujen pitäisi muuttua laitoksista enemmän tulosvastuullisiksi yksiköiksi, lisätä kansainvälisyyttä, vähentää koulutuspaikkoja ja opiskelupaikkakuntia.

Uutta innovaatioyliopistoa tai "Aalto yliopistoa" pystytettäessä on vedottu poikkitieteellisyyteen Harvardin ja MIT:n tapaan. Suomalaisessa innokeskuksessa tämä vain jää torsoksi, koska kaikkein tärkein, eli perustutkimus jää puuttumaan - opinahjosta tulee ilmeisesti vain teollisuuden tarpeita palveleva tuotekehityslaitos, hieman kärjistettynä. On vaikea kuvitella uutta luovaa soveltavaa tutkimusta ilman sitä tukevaa ja välttämätöntä perustutkimusta vai sisältyykö malliin ajatus vapaiden Yliopistojen käyttämisestä eräänlaisina lypsylehminä ?

Mainittujen amerikkalaisten esikuvien menestys perustuu juuri, vaikkakin yksityisellä rahalla, kitsastelemattomaan riippumattoman perustutkimuksen korostamiseen ja mikä tärkeintä, tulosten julkaisemiseen. Jo nyt koko korkeakoululaitoksen sisällä on liikaa yksityisrahoitteisia projekteja, joista saatava perustutkimuksellinenkin osuus jää rahoittajan kassakaappiin, eikä hyödytä tiedeyhteisöä. Yliopistojen autonomia on uhattuna. Kaupallisuus tunkee tässäkin etusijalle, tai ainakin yrittää tunkea. Herlinin sanat luovat uhkakuvan, mikäli joku virkamies tai vallassaoleva poliitikko alkaa niitä ajamaan eteenpäin. Osin näin on jo valitettavasti tapahtunut - toivottavasti suuntaus pysähtyy, paitsi kansainvälisyyden osalta - sitä on jo perinteisestikin ollut. Ehkä Herlin ei vain ole huomannut tätä tai hänen käsityksensä kansainvälisyydestä on erilainen.



Kun nuoren mieli järkkyy.

Kauhajoen kouluammunta herätti suomalaiset todellisuuteen, mikä on jo arkipäivää  USA::ssa.  Jokelan tragedian saattoi vielä selittää yksittäiseksi tapahtumaksi. Poikkeukseksi, mikä vahvistaa säännön Suomen lintukododosta, missä nyt kaikkien maailman uutislähetyksien mukaan on eniten aseita yksityisillä henkilöillä.

Miksi itsetuhoinen nuori ei tyydy vain hiljaa päättämään elonpäivänsä kuten se vielä  -ei kovinkaan kauan sitten-  oli,  ujoon suomalaiseen tapaan?  Oli häpeällistä olla väliinputoaja ja masentunut ja aika moni itsemurhaaja yritti lavastaa kuolemansa tapaturmaksi.

Nyt olemmae avuttomia sen edessä,  mitä saamme tietää nykynuorison mielentilasta. Internetin kautta samanhenkiset ovat löytäneet toisensa. Erästä sellaista foorumia (jolla on suomalaisiakin mukana - spreekillers.org) selaillessa se tuntui hyvin kiinteältä yhteisöltä.  Se, miten tätäkin tapahtumaa ylistetään ajoi kylmät väreet selkäpiihin. Seuraavana päivänä oli jo fan-paita valmiina, jonka kuva on otettu ampujan youtube-videosta ja alla on teksti "No pity for the majority".   Sain sen vaikutelman, että halutaan edes tässä ystäväpiirissä tunnustusta ja sankarin asemaa. 

Pelkää pahasti, että siellä keskustelevat eivät vielä ole tarpeeksi motivoituja tai masentuneita tehdäkseen verilöylyn omassa koulussaan.  Erään suomalaisen tytön tunnustlauseena oli:  "Kun viimeinen toivoni on mennyttä, ihmisiä kuolee."

Aselain kiristämisestä tuskin on apua. Jos joku haluaa järjestää massakuoleman, hän keksii keinot ja kuka aseen haluaa, hän löytää sen kaverilta tai sukulaisiltaan.

Mielestäni mikään muu ei auta, kuin panostaa lasten kasvatukseen ja vanhemmuuteen.  Suloisista vauvoista kehittyy koululaisia ja murrosikäisiä. Lapsien hankkiminen on elinikäinen projekti eikä vastuu lopu koskaan.

Missä on lastensuojelu, kun parhaaseen iltapala-aikaan televisiossa tulee väkivaltaisia sarjoja?? Vanhemmat katselevat ja lapset vilkuilevat.  Hollywood tuottaa toinen toistaan väkivaltaisempia elokuvia, joiden ensillat ovat loppuunmyytyjä ja mitä kekseliäämpää tappaminen on (ei tarvita edes välttävää tarinaa!) sitä taatumpi on sen menestys. 

Ja kassa kilisee.

Silti on ihmeteltävä, miksi vain pienestä murto-osasta samoissa olosuhteissa kasvaneista tulee koulumurhaajia.  Eräs jo ikääntynyt ja viisaan tuntuinen lapsipykologi selitti eilen BBC:n uutislähetyksessä syitä. Lapsi alkaa oireilemaan jo hyvin varhain, usein jo alakouluiässä ja jos vanhempien ja opettajien taholta ei huomata kehitystä, polku on vamis katastroofiin. Ja jonka trendi on nyt,  että ei lähdetä yksin vaan otetaan niin monta muuta vihatusta yhteiskunnasta mukana kuin vain osataan.  Siksi ehkä tälläkin murhaajalla oli ystäviä eikä hän ollut kovinkaan syrjitty, koska hän oli kunnianhimoinen. Pettymys omaan itseensä muuttui silmittömäksi ihmisvihaksi.

Kun muistelen omaa kouluaikaani luokka oli tuttu ja turvallinen ystäväpiiri eikä koulukiusausta juuri tunnettu. "Luokanvalvoja" oli läheinen ja hänen tuntia odotimme (vaikka kemia ja fysiikka ei kiinnostanut), koska hän oli kuin aikuinen ystävä ja aistimme, että hän haluaa meidän parastamme. Nykykoulujen luokaton lukio on riistänyt murrosikäiseltä ehkä sen ainoan yhteisön, mihin hän siihen asti turvautui.   

Äskettäin luin, että monelle vastavalmistuneelle psykokologille ei löydy heti (tai koskaan) koulutuksen mukaista työtä. Tässä on nyt avautunut valtava työmaa. Tarvitaan vain päättäväisiä poliitikkoja järjestämään psykologian asiantuntemusta kouluihin mieluiten alan henkilön muodossa. Jos resurssit eivät riitä vakinaisiin virkoihin, niin kerran kuukaudessa tai viikossa vieraileva lapsipsykologi olisi täysin riittävä.  Ja  opettajille tarvitaan kursseja tunnistaakseen lapsen itsetuhoiset oireet.

Kaikki muu on vain laastaria liian isolle haavalle, joka ei parane ilman kirurgin kättä.

Outomaassa 24.9.2008
Internetissä ja  IRL:ssä  (näitä ei voi erottaa toisistaan, kuten nämä nuoretkin löytävät IRL:ssä puuttuvan ymmärtävän jengin netistä)



Kertoa vai eikö kertoa? 

Välillä on vaikea tehdä päätöksiä. Tänään opiskelijapoikani kysyi luottamuksella asiaa  -"älä kerro kenellekään":
Pari vuotta nuorempi opiskelijakaveri (tyttö) on ollut usein juttusilla hänen kanssaan. Kun hän huomasi tytön arpiset käsivarret puheenaihe kääntyi hänen itsensä viiltelemiseen.   Poika(kin) kun on kiinnostunut kanssaihmisistä ja olisi kuulemma alkanut opiskelemaan psykologiaa ellei insinöörigeenit olisi voittaneet. 

Tätä on jatkunut jo pari vuotta, kun tyttö on poissa kotoa opiskelemassa. Isä on kertoman mukaan hyvin autoritäärinen luonteeltaan. Nyt tilanne on niin vakava, että poika aikoo piakkoin –ehkä- kirjoittaa sähköpostia hänen vanhemmilleen.

Ensin ajattelin, että asia vain pahentuisi siitä, jos perhesuhteet ovat vaikeat. Hän tarvitsee kipeämmin hyviä ystäviä kuin saarnaa isältään. Mutta sitten selvisi, että molemmat vanhemmat ovat lääkäreitä!  Siksi taidankin neuvoa kirjoittamaan äidille, koska minä kyllä haluaisin tietää, jos tyttäreni viiltelee itseään ja alan ammattilaisena ymmärtäisin syyn siihen.

Onko nykynuoriso jotenkin yksin jätetty, kilpailu kaveripiirissä kuin yhteiskunnassakin niin kovettunut ja paine kasvanut sietämättömäksi, että he pakenevat huumeisiin, itsensä vahingoittamiseen ja lopulta itsemurhaan?  Pahimmassa tapauksessa viha on niin ylivoimainen, että halutaan ottaa mahdollisimman monta sivullista mukana kuolemaan.

Kansainvälisellä  PISA-menestyksellä  on ilmeisesti hintansa, koska minusta tuntuu (siis puhdasta mutu-tietoa vain), että suomalaiset nuoret voisivat huonommin kuin muut.

Sekavalla mielellä,
Outomaassa 30.9.08





Talouden siantuntijamme Amerikassa

Kuten me kaikki muistamme, lähetystyöntekijämme Arvid Neonvalo lähetettiin aikoinaan, muistaakseni se oli jotakuinkin viime vuosisadalla, ottamaan selvää Amerikan mantereen taloustilanteesta. Tähän päivään mennessä emme ole saaneet häneltä ainuttakaan raporttia. Niin, ellei niitä hänen lukuisia kirjeitään lasketa, joissa hän pyytää lähettämään lisää rahaa. Eräässäkin kirjeessään hän kirjoittaa hellyttävästi: "Juuri tässä, hieman ennen kuin minun piti kääntyä Walt Streetille, loppui polttoaine Cadillacistani. Himpskatti, lähettäkää nyt sitä rahaa, jotta pääsen jatkamaan matkaani!"

Mieleemme on jäänyt myös se Arvidin ainainen huomautus: "Jumalauta! Ettekö te nyt saa mistään hankittua käytettyä tai ainakin käytetyn näköistä rahaa? Lähettäkää ainakin edes täysin valmiita tuhannen dollarin seteleitä, näitä, mitä olette lähetelleet puuttuu kaikenlaista, useimmiten kokonaan taustapuolen painatus."

No niin, nyt meillä on siis käsissämme se, mitä aikoinaan Arvid Neonvalo lähetettiin tekemään: talousraportti USA:n tilanteesta. Tässä, olkaa hyvät!


"Hyvät kanssasisaret ja muut oudot siellä läystäkkeen toisella laidalla!

Hyvinkö teillä siellä pyyhkii, vaikka paperitehtaita suljetaankin tämän tästä? Täällä Amerikoissa kaikki on niin suurta ja mahtavaa. Lamakin. Juuri äsken USA:n valtio antoi "lainaa" maailman suurimmalle vakuutusyhtiölle AIG:lle 85 miljardia dollaria. Pikkusumma, vain 1,5 kertaa Suomen valtion budjetti. Samalla USA:n valtio tuli suurimmaksi AIG:n omistajaksi n. 70 %:n osuudellaan. Mitä!? Jos se kerran oli vain laina, niin miten niin valtio tuli omistajaksi? No, täällä Amerikassa on nuo talouden realiteetit hieman omituisia. Etten sanoisi jopa outoja.

Asiantuntijat, joita olen haastatellut jo lukuisia, mm. New Yorkin Keskuspuistossa asuvaa merimiestä jo useita eri kertoja, tekee muuten helkutin hyvää lohisoppaa siellä puistonpenkkiasumuksensa kaasukeittimellä ja ihan itse kuulemma pyytää lohetkin, mitä nyt joskus marketin vartiomiehet juoksee pyytömiehen perään, niin, siis tämä mies, nimeltään Kevin on laveasti kertonut minulle, miten USA:n talous on ollut jo kauan menossa kohti persettä ja nyt kuulemma hänen mukaansa ollaan kohta saavuttamassa määpänpää. Kysyessäni, mitenkä USA:n talouskriisi tulee vaikuttamaan muualla, esimerkiksi kaukaisessa Suomessa, Kevin totesi, että toki USA:n talouden alamäki näkyy joka puolella maapalloa, onhan USA:n talouden mittasuhteet niin merkittävät, esimerkiksi koko maailman fossiilisesta energiasta USA kuluttaa n. 40 %. Kevin totesi kylläkin samaan hengenvetoon, että hän ei osaa sanoa mitään täsmällistä siitä, miten sikäläinen talouskriisi vaikuttaa Finlandiaan, jo senkin vuoksi, että hän ei ole muutenkaan perehtynyt tarkkaan Neuvostoliiton satelliittivaltioiden olosuhteisiin.

Täkäläiset kiroilevat bensapumpuilla polttoaineen korkeaa hintaa. Se onkin kivunnut jo yli 70 senttiin litralta. Kun keskimääräinen amerikkalaisauto kuluttaa 15 litraa sadalla kilometrillä, ruuhkissa vielä tätäkin enemmän, ja Hummeli ainakin 40 litraa, on hyvin ymmärrettävää, että amerikkalaisten sanavarasto on saanut viime aikoina uutta värikkyyttä.

Odotusarvot ovat siis nyt täällä Amerikassa korkealla. Siis mitkä odotusarvot, osakkeiden nousunko? Ei, vaan odotetaan, milloin USA:n presidentti aloittaa uuden tarpeeksi ison sodan, jolla maan sisäiset vaikeudet peitetään.


Täällä lähetystyöntekijänne
Arvid Neonvalo
New York"


Marinoidut sipulit - in English



Friday, September 12, 2008
Palin and McCain playing war games with Russia

Washington, D.C. -- Bored with the campaign day to day repetition. .they both have the stump speeches memorized, McCain called in military advisor General George Patton, retired, to put out some war game boards out to look at South Ossetia.

"Let's see how we can get troops fast enough to Georgia," said McCain." We can get the Russkies out of there by the end of January". Palin replied, "sure Mr. President, but don't forget to include my son Track. He needs a promotion. I intend for him to be a Captain by July."

Palin also agreed to supply the Wisella Pom Pom Squad to entertain the troops in Georgia.

* * * *

Thursday, September 25, 2008
Bush, McCain and Obama want to BELIEVE

Washington, DC-- Stuck in the Capital over the financial disaster, the Leader of the Free World and the would be leaders joined Friday over a prayer breakfast at the White House. All three wanted to recite a prayer of their own and all three read a prayer written by a staffer off an index card, praying for the Mighty Dollar. In God We Trust, read Bush off his dollar bill. Obama gave him a doubtful look, questioning at least the dollar if not God.

* * * *

Friday, September 26, 2008
Financial talks stalled in Washington

McCain unable to pull out of Washington until the mission is accomplished. He may leave some troops to occupy the White House and other buildings as he and Obama head out to the hinterlands for some debate.

Washington, on the other hand said they were able to run their Congress and White House completely on their own, including any road side bombing attacks. Congressmen are hunkered down at their Capitol offices and leaving only in a Humvee for the nearby 7-11 for hot dogs and chips, coke and Mountain Dew.

* * * *

Sunday, September 28, 2008
Poll gives McCain 98%, depending...

Bozeman, MT--  In a national poll of states with at least 5% pick up trucks among vehicles, McCain is supported by 98% of pick up driving, gun owning, RV owning, dog owning, Bible reading married males.

Support dropped to 65% in gun owning dog owning SUV owners and 55% in dog and gun owning males. There was a further drop in cappucino drinking dog owning SUV driving hunters, who supported McCain at 10%. 25% of that group supported Obama, the rest were libertarians.




Lukijan ääni


Minusta verkkolehden nimi on oikein hyvä ja moni-ilmeinen ja jo nimenä tarjoaa lukijalle vapauden assosioida lehteä ja lehden kirjoituksia oman mielensä mukaan. Ensinnäkin, kun tuosta undergroundista oli puhetta, niin oudolla olennolla, mustekalalla on selkeästi paremmat mahdollisuudet siedettävään elämänlaatuun kuin maan alla elävillä otuksilla. Veden pinnan alla jopa ihmissilmäkin tavoittaa tuon ihmeellisen, kauniin ja arvoituksia täynnä olevan maailman. Octopus sanan etymologia juontuu kreikan kielestä latinan kautta muihin kieliin ja tarkoittaa alun perin kahdeksaa jalkaa. Mikä voisi tukevammin meren pohjan kamaralla ja veden vapaassa virrassa liikkua ja toimia kuin kahdeksan jalkansa avulla myös elantonsa hankkiva mustekala. Jos se tuntee tarpeelliseksi mykistää ja seisauttaa hetkeksi tuon ympärillään kaoottisena hyökyvän maailman, niin se ottaa käyttöönsä järeän aseen, ruiskii musteella  sekä hämminkiä, sekaannusta että myös turvan ja järjestyksen lähimpänä olevaan maailmankaikkeuteen. Kenties Oktopussi myös näistä syistä on omiaan outomaailman verkkolehden nimeksi.



Luonteenpiirteet rikoksen uusijoilla

Rikosseuraamusviraston toimeenpanema tutkimus ilmaisee tiettyjen luonteenpiirteiden olevan ominaisia rikoksen uusijoilla. Tutkimus keskittyy nimenomaan väkivaltarikollisten uusimisriskiin ja näiden uusijoiden yleisiin luonteenpiirteisiin. Tutkimuksen ovat laatineet Helsingin yliopiston Psykologian laitoksen tutkijat Taija Stoat sekä Helinä Häkkänen.
   Tutkimuksesta käy ilmi esimerkiksi se, että uusijoiden kohdalla sosiaaliset taidot ovat heikompia kuin tutkimukseen osallistuneilla, jotka eivät uusineet rikostaan vuoden sisällä. Suurin osa uusimistapauksista tapahtui siitäkin huolimatta ensimmäisen puolen vuoden aikana. Rikoksen uusijat olivat yleensä piittamattomampia toisista ihmisistä ja he olivat impulsiivisempia luonteeltaan kuin ne rikoksesta tuomitut ja tutkimukseen osallistuneet, jotka eivät uusineet rikosta. Nämä persoonallisuuden piirteet olivat esillä juuri rikoksen uusijoilla.
   Tutkimuksen aikana seurattiin vuoden ajan 195 vapaaehtoista rikokseta ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomittua. Heistä puolet suorittivat ensimmäistä ehdotonta vankeusrangaistustaan.
   Vuoden seuranta-aikana tutkimukseen osallistuneista 61 % syyllistyi uuteen rikokseen,  johonkin rikoslaissa määriteltyyn rikokseen. Tutkimuksen mukaan 69 % pahoinpitelytuomion saaneista syyllistyi uuteen rikokseen. Henkirikoksesta tuomittujen uusimisosuus oli 39 %. Näistä uusituista rikoksista 43 % oli uusi väkivaltarikos.
   Tutkimuksen avulla löydettiin selkeä yhteys siinä, että ne, jotka uusivat rikoksen vuoden sisällä omaavat enemmän suuttumisen kokemuksia ja psykopaattisia luonteenpiirteitä kuin ne, jotka eivät uusineet rikosta.
   Tämän tutkimuksen tulos auttaa toivottavasti rikosseuraamualan toimihenkilöitä sopeuttamaan riskiryhmään kuuluvia henkilöitä yhteiskuntaan ja vähentämään rikoksen uusimisriskiä heidän osaltaan. Tutkimus ei silti anna vastauksia miten riskiryhmään kuuluvia voitaisiin yhteiskuntaan sopeuttaa.



Naapurielämää


Kerrostalossa asuessa, tai ylipäänsä mikäli asuu missään missä on naapureita, joutuu tekemisiin sellaisen kieron ilmentymän kanssa nimeltään Kyylä. Kyylä voi edustaa kumpaa sukupuolta tahansa, Kyylä voi olla minkä ikäinen tahansa ja olla niin monipuolinen ilmestys, että tunnistaminen ajoissa on vaikeaa. He ovat niin taitavia pitämään ominaisuutensa salassa ja soluttautumaan elämääsi, että järjestäänsä on liian myöhäistä jo enää yrittää muuttaa heidän käsitystään ja tietojaan ja etenkin heidän kiinnostustaan sinusta ja elämästäsi. Vinkkinä voin sanoa, että naapuri, joka ensimmäisenä sinun muutettuasi uuteen paikkaan morjestaa sinua, on mitä todennäköisemmin Kyylä tai Kyylän kätyri. Vaan tässäkin pitäisi omistaa kyylätutkain, mutta ikävä kyllä sitä ei pysty kaupasta ostamaan, vaan se sattuuu olemaan harvoilla valituilla perusominaisuutena. Toki on olemassa tiettyjä perusasioita, jotka yleisesti kuvaavat Kyylää ja hänen surkeaa omaa arkielämäänsä. Eräs tällainen mittari on se, että onko ihmisellä muulla tavoin päivissään mielekästä tekemistä ettei tarvitsisi puuttua toisten elämään. Tai mikäli ihminen on aivan koukussa saippuasarjoihin, hän todennäköisesti pitää juoruilusta. Mutta ei sääntöä ilman poikkeusta.
   Kyylät tietävät aina sen mitä sinulle kuuluu ja miten sinulla menee. He tietävät elämäsi paremmin kuin sinä itse. Kaikki mitä teet, on heidän suurennuslasinsa alla. Joidenkin on ehkä vaikea uskoa, että jotakuta saattaa oikeasti kiinnostaa se, että mihin aikaan päivästä tai kuinka monta kertaa viikossa viet roskat. Ja tärkeintä heidän on tietää mitä sinne roskikseen viet. Ja tämä on vain jäävuoren huippu kaikesta siitä, mikä heitä kiinnostaa. Kyylien taito tehdä kaikesta näkemästään ja kuulemastaan päätelmiä on ihan omaa luokkaansa.
   Mikäli viet sinne roskiksille mäyräkoiran kuoret, olet juoppo. Mikäli satut pyöräillessäsi soittamaan kelloa kun haluat ohittaa keskellä tietä kävelevän Kyylän, olet väkivaltainen luonne tai vähintään sinulla on purkamattomia aggressioita. Jos juokset bussiin, niin et tietenkään juokse siksi, että olisit vaarassa myöhästyä, vaan juokset pakoon joko perässäsi olevia murhaajia tai poliiseja. Jos tulet kotiin yli kymmenen jälkeen illalla, olet aivan varmasti ollut tekemässä jotain hämärää, eihän kukaan liiku ulkona enää niin myöhään!

Mahdollisuus selvitä Kyylien tarkkailusta

Jos kyylät päättävät ottaa sinut tarkkailunsa alle, sinulla ei ole mitään mahdollisuutta luistaa siitä. Voit toki olla kiinnittämättä heihin huomiota ja olla puhumatta heille, mutta sittenhän kaikki naapurit tietävät sen tositiedon, että sinulla on jotain salattavaa. Jos et halua jutella elämästäsi heille, niin sinulla on äärimmäisen synkkä salaisuus, ethän muuten käyttäytyisi niin. Et saa enää ikinä hetkenkään rauhaa. Kyylät ovat aina oikeassa. Sinulla ei ole mitään sanavaltaa elämäsi todellisesta laidasta.
   Virhe on myöskin jutella heille, juttelit sitten ihan mistä tahansa. Jokaista sanaasi tullaan käyttämään sinua vastaan. Kyylät saavat jokaisesta sanasta tarinan kokoon. Jos vaikka tervehdit rappukäytävässä sanoen "Moi", niin joko olet sanonut sen epäilyttävällä äänensävyllä tai sitten sanoit sen liian ystävälliseen sävyyn, mikä tarkoittaa sitä, että olet itse mahdoton Kyylä, joka yrittää onkia toisista tietoa. Ja mikäli satut olemaan niin tyhmä, että puhut lausetta pidempään Kyylän kanssa, niin voit olla varma, että maineesi naapurustossa on mennyttä.
   Saat hyvin pian tietää, mikäli Kyylä on ottanut sinut tarkkailunsa alle. Jos lapset juoksevat sinua karkuun tai kaikki naapurit väistävät sinua rappukäytävässä inhoten tai muulla tavalla epäillen, se on Kyylien aikaansaannosta. Ihmisten katseista voit lukea paljon. Onneksi voit aina olla välittämättä.
   Johtopäätelmä siis on, että olemme Kyylien armoilla. Ainoa mahdollinen keino selvitä näiden urkkijoiden ja juoruilijoiden maailmassa on olla välittämättä. Tai toivoa, että sinun elämäsi ei olisi heidän mielestään tarpeeksi kiinnostavaa. Toki voit muuttaa korpeen ja erakoitua. Päätä itse. Elä siis vain omaa elämääsi, mutta melkein varmasti  kaikkia tekojasi tarkkaillaan jos omaat yhtäkään naapuria ja naapurosto tietää täten todellisen luontosi. Ja aina paremmin kuin sinä itse.



Ässän Suunsoitot

Todellakin, laulu vapauttaa & rentouttaa. Sen lisäksi siinä tulee jumpattua äänihuulia ja kehon muitakin lihaksia oivalla tavalla. Suihkussa laulaminen on joillekin harrastus, ja siellä voikin vetäistä kunnon aariat, sille päälle sattuessaan. Tosin naapurit voivat olla tästäkin harrasteesta omaa mieltään.

Sitten on näitä erilaisia Karaoke-juttuja jossa laulunääänellä, tai itse varsinaisella suorituksella ei ole sen suurempaa merkitystä. Joskus vaan särähtää ilkeästi korvaan, kun kuulee todella epävireisiä, rytmiikaltaan hakoteillä olevia esityksiä, jotka menevät järjestään myös nuotin vierestä. Mutta pääasia niissä onkin, että nautitaan esiintymisen ilosta ja oman 'erinomaisuuden' esittelemisestä, itsekritiikistä piittaamatta!

Soittaminen onkin sitten jo monipuolisempi ja haastavampi juttu. Jos haluaa tuottaa muutakin kuin omaksi ilokseen tai muiden harmiksi harmitonta 'epävireistä' vinguttelua tai rämpyttelyä, siihen vaaditaan jo jonkintasoista soittimeen perehtymistä. Rytmiikan, harmonioiden, sekä soinnutuksen opetteleminen - sormitekniikasta puhumattakaan - on avainasemassa musikaalisen lopputuloksen aikaansaamiseksi!

-Tässä huumorin sävyttämä S;n soitto-opit kieli poskessa toteutettuna; (kitaran oppitunti)

1. Ensin olisi hyvä tietää tai selvittää, mitä aikoo soitella, vai soitteleeko vain pelkästään suutaan, tai tyytyykö olemaan pelkkänä poskisolistina. Lähtökohtana onkin että; mitä vaikeampi musiikinlaji, sen helpompi soittotyyli. Tärkeintä ei ole muoto, vaan sisältö.

2. On iskostettava päähän musiikin perusasiat; sekä soittimen, eli tässä tapauksessa kitaran pääperiaatteet, sekä sen muut ominaismuodot. Ne kun takoo kantapään kautta - tai vaikka kaverinsa avustuksella kalloonsa; niin 'oikeaoppiset' nuotinnukset, soinnutukset & muut turhakkeet voikin unohtaa, sekä keksittyä itse olennaiseen, eli soittamiseen vaistonvaraisesti selkäytimen kautta, niillä hyvillä & itselleen oikeilla soinnuilla.

3. Silloin soitto sujuukin ohimennen, extempore lonkalta. Otteet tulee itsestään, aivan kuin lennosta näppäillen. Ennenkuin sitä huomaakaan, on oppinut käsittelemään soitintaan uudella ainutlaatuisella tavalla, joka hakee vertaistaan musiikin tuottamisen saralla. Sävelkulut suorastaan soljuvat sormien lomitse; kitaran kaulan, sekä otelaudan myötäillessä käsien rytmistä tanssia tallan välissä, samalla svengaavan harmonisen kokonaisuuden siivittäessä soittoa taivaisiin...


- Soittimensa kanssa kannattaa todellakin olla sinut. Se on kuin rakastaja, jota hellitään ja otetaan välillä rajusti. Sitä kosketellaan ja käsitellään intohimoisesti, ja välillä rääkätään mielettömästi. Tähän jatkona voisin jatkaa hervottoman soitto-oppaani toiseen osaan; soittimenkäsittelyyn, joka opettaa kaikki halukkaat soitantoon orientoituneet musikantit soittopelinsä taitavaksi - jopa mestarilliseksi käsittelijäksi.

NÄIN PIDÄT KITARASI HYVÄSSÄ KUNNOSSA & VIREESSÄ

1. Koputtelet & naputtelet säännöllisesti sen kaikukoppaa, sekä sopivin väliajoin huudat reiästä sisään sopivia iskulauseita.

2. Kokeilet miten kitarasi kielet kestävät rääkkäystä & megalomaanisia venytyksiä, varsinkin tavallista kovimmissa sessioissa.

3. Rysäytät kitaran vähintään kerran seinään, tai istut sen päälle; sekä katsot sen jälkeen onko siitä enää soittimeksi!



STRESSI – Ota siitäkin selvää!


Artikkeli tuo esille stressin kummallista kaksijakoisuutta. Se ei käsittele stressiä kovin tieteellisesti, mutta pohjautuu stressistä saatavilla olevaan tietoon ja niiden ristiriitaisuuteen.

Stressi on nimitys ihmisen kehossa ja mielessä tapahtuvalle toiminnalle, jota voi hyvin kutsua kiihtymystilaksi. Ihmisen elämään kuuluu stressi, ja se voi pilata elämän tai se voi siivittää huikeisiin suorituksiin. Erikoista stressissä on se, että sitä voi aiheuttaa melkein minkälainen tilanne tahansa. Riippuu ihan ihmisestä, miten stressiin suhtautuu ja miten siitä selviää.
   

Yleisesti ottaen ajatellaan, että vain liian kovat paineet aiheuttavat stressiä. Mutta varsin usein ihmisen saa stressaantumaan tilanne, jossa hän joutuu jatkuvasti ja vasten tahtoaan olemaan liian pienten haasteiden edessä. Ihmisen on hyvä kuormittaa itseään, mutta liian pitkäkestoisen kuormituksen seurauksena tulee stressi. Mikäli et tee mitään kiinnostavaa ja haastavaa, stressaannut. Stressiä ei siis oikeastaan voi välttää. Sen kanssa pitää oppia elämään. Stressiä ja stressin sietokykyä ja sen kanssa toimeentulemisen tapoja on aivan yhtä monta kuin on ihmisiä ja tilanteita missä ihmiset stressaantuvat.
   Stressiä pidetään yleisesti ottaen huonona asiana. Sitä se on pitkään jatkuvana ja siinä vaiheessa kun se alkaa häiritä elämää. Onneksi pieni stressaantuminen usein auttaa parantamaan suoritusta tai laittamaan kaikkensa peliin. Krooninen stressi aiheuttaa kuitenkin fyysisiä ja psyykkisiä oireita. Se saattaa aiheuttaa unettomuutta, mutta myös masennusta, jolloin saatat nukkua entistä enemmän. Stressi aiheuttaa kiihtymystä, mutta saa haluamaan vain luovuttaa.
   Stressin hoidossakin on kaksijakoisuutta. On hassua, että liikunta auttaa useimmilla stressiin, mutta pitkään jatkunut stressi kuitenkin laskee fyysistä ja henkistä suorituskykyä. Uni on paras lääkkehistä, vaan mikä avuksi, jos stressi viekin unenlahjat? Ylipäänsä terveelliset elämäntavat ovat suureksi avuksi stressistä toipumisessa. Yleensä käy ikävä kyllä niin, että suurta stressiä kokevat eivät syö kunnolla, eivät lepää kunnolla eivätkä liiku tarpeeksi. Ja todella pahasti stressaantuneet eivät yleensä halua hakeutua hoitoon. Tässä on vaarana ns. burn out, jonka hoitona on sairasloma sekä keskustelu ja elämäntilanteen muutos. Elämäntilanteen pitää muuttua ratkaisevasti, elämästä pitää saada siinä vaiheessa ne entiset stressitekijät pois, mutta se harvoin on niin helppoa. Useissa artikkeleissa kehotetaan pitämään arkirutiinit samana, sillä samankaltaisuus päivissä luo turvallisuutta. Mutta silti kehotetaan muuttamaan elämäntilannetta.
   Ei tässä voi oikein muuta kuin todeta, että päättäkää jo. On turha kertoa yleisiä ohjeita stressin hoidosta, kun se hoito menee kuitenkin niin yksilöllisesti. Voi sitä raukkaa, joka yrittää tietoviidakossa etsiä apua ja liventämiskeinoja stressiin ja vastaan tulee tällaiset "huopaa ja souda"-tietopaketit. Sehän auttaa stressiin varmasti, eikö? Varsinkin kun yleensä stressiä aiheuttaa elämän ja arjen ristiriidat. Tämänlainen tietojen jakaminen ei auta asiaa ollenkaan.


   
         


Tämä ei ollut tietopaketti stressistä tai siitä selviämisestä, tämä on vain valaiseva artikkeli siitä, miten tietoa muokataan siten, että se sopii kaikille. Ja jo siinä, että tällaisesta asiasta yritetään tehdä kattavaa tietopakettia,jossa yritetään valistaa kaikkia eikä yksilöidä asiaa,  johtaa siihen, että liian laajana kokonaisuutena vastassa on ristiriitoja. Eikä tämä päde vain stressistä tiedottamiseen. Jos asiat yritetään tehdä liian monitahoisiksi ja kaikille sopiviksi tulos on yleensä tämän kaltainen.




Vitsi, vitsi... kuukauden sorsat


Erään kylän tunnettu juoruämmä levitti ilkeitä huhuja kyläläisistä. Piirilääkärikin joutui hänen uhrikseen.  Lääkäri tapasi pysäköidä autonsa lähelle kapakkaa ja juoruämmä levitti huhua, että lääkäri olisi juoppo
Vähitellen huhu kantautui lääkärinkin korville, mutta hän ei mitenkään reagoinut vaan sai idean pysäköidä autonsa juoruämmän talon edustalle.

* * *
Pariskunta oli puutarhassaan tekemässä kevätsiivousta. Siinähän tulee pyllisteltyä puolin jos toisinkin. Isäntä ei voinut olla sanomatta: "Kylläpäs tuo sinun peräpääsi on levinnyt."  Emäntä ei vastaa mitenkään, jatkoi vain puuhiaan. Isäntä jatkoi: "Kyllä se on levinnyt, sehän on kuin tuo meidän pihagrilli." Emäntä ei vastaa, jatkaa vain puuhiaan.  Isäntä ottaa mittakepin ja mittaa grillin sekä emännän takamuksen ja julistaa kovaan ääneen: "Oikeassa olin. Takamuksesi on jopa leveämpi kuin meidän grilli." Emäntä ei vastaa vieläkään, jatkaa vain puuhiaan. Illalla, kun on menty nukkumaan isäntä aloittaa: "Olisikos mahdollista, että jos... tuota vaikka .. silleen." Emäntä laittaa valot päälle, nousee istumaan ja katsoo miestään sekä vastaa: "Et kait sinä nyt tosissasi hyvä mies luule, että minä tähän aikaan yöstä laittaisin koko valtavan grillin päälle ja vain yhden vaivaisen nakin takia?"

*  * *
Jim oli uimarannalla ja toivoi tyttöjen katsovan häntä ihaillen. Kukaan ei kuitenkaan huomannut häntä.  Jim päätteli, että sen täytyi johtua hänen uimahousuista.  Niinpä hän meni kauppaan ja osti 10 metriä kangasta ja ompeli uudet uimahousut,  joihin meni 1 metri kangasta ja lähti uudelleen rannalle. Kun miehelle tuli kuuma, hän meni uimaan, jolloin uimahousuista katkesi kuminauha.  Kun Jim nousi vedestä hän huomasi ihastuneena, että kaikki tytöt tuijottivat häntä. Jim huusi tytöille kovalla äänellä:  "Ei tämä vielä mitään! Mulla on tätä vielä 9 metriä kotona!"

*  * *
Reijo Lillukka matkusti Egyptiin. Siellä hän päätti visitoida bordellissa.
Kun hän oli hommissaan, niin silloin nainen huusi innoissaan: "Hulabula!" Reijo ihmetteli mitä ihmettä se voisi tarkoittaa.  Yhtäkkiä hän arvasi Jos se tarkoittaa sitä, että olen hyvä näissä hommissa.
Seuraavana päivänä kun Reiska pelasi golfia sheikin kanssa. Sheikki sai Hole in One.  Reijo ihmetteli kuinka hän voisi ylistää sheikkiä tästä. Lopulta hän muisti eilisen hulabulan, ja huusi sitä sheikille.
Sheikki katsoi Reijoa hämmästyneenä ja kysyi: "Miten niin väärä reikä?"

*  * *
Kuuromykkä mies menee apteekkiin ostamaan kondomeja, ja kokeilee viittomakieltä, mutta apteekkari ei ymmärrä häntä. Lopulta mies nostaa kalunsa tiskille ja viereen hän laittaa 5 euron setelin. Apteekkari katsoo kummissaan, ja vetää oman kalunsa tiskille ja ottaa 5 euron setelin ja laittaa sen taskuunsa.  Kuuromykkä punastuu ja alkaa viittoa vihoissaan, jolloin apteekkari sanoo rauhallisesti: "Jos olette noin huono häviämään, niin älkää lyökö vetoa!"

*  * *
Raimo oli hankkinut papukaijan. Miehen partaansa ajaessa papukaija huusi:  "Älä aja haavaa, Älä aja haavaa!" Raimo ärähti:  "Helvetti lintu, turpa kii!" Raimo jatkoi, ja taas elukka sanoi: "Älä aja haavaa, Älä aja haavaa!" Raimo katsoi otusta julmasti ja käski pitää sen turpansa kiinni tai muutoin hän heittäisi papukaijan paskapönttöön.  No, miehen taas ajaessaan partaa otus huusi taas: "Älä aja haavaa, Älä aja haavaa!" Äijän pinna paloi ja heitti papukaijan vessanpyttyyn ja läimäytti kannen kiinni. No, äijän vaimo saapui kotiin ja suuntasi kurssinsa helpottamaan oloaan. Vaimo istuutui pöntölle, jolloin pöntöstä kuului:  "Haa! Mitä mä sanoa! Haava tuli ja partakin jäi ajamatta!"

*  * *
Äidillä oli kolme tytärtä. Aina tyttären hääpäivänä hän pyysi tätä lähettämään häiden jälkeen viestin, kuinka seksielämä on alkanut sujua. Ensimmäinen tytär kirjoitti takaisin toisena päivänä häistä. Kuoressa oli vain yksi lappu, jossa luki:
"Nescafe".

Äiti oli ensin hämillään viestistä, mutta etsikaapistaan Nescafe-purkin ja sen kyljessä luki: "Täydellistä aina viimeiseen pisaraan...". Äiti oli nyt todella tyytyväinen. Sitten toinen tytär meni vihille ja häämatkalta tuli viikon jälkeen kortti, jossa luki vain:
"Benson & Hedges".

Äiti oli jälleen hämillään, mutta sitten hän löysi B & H:n mainoksen,jossa luki: "Extra long. King size." äiti oli jälleen onnellinen tyttärensä puolesta. Kun kolmas tytär oli mennyt vihille, äiti odotti jälleen malttamattomana viestiä kuherruskuukautta viettävältä tyttäreltään. Kuukauden kuluttua tuli viesti, jossa luki vain :
"Finnair".

Äiti oli huolestunut, joten hän etsi Finnairin esitteen ja huomasi siinä lauseen, jonka luettuaan hän pyörtyi: "Kolme kertaa päivässä, 7 päivänä viikossa, molempiin suuntiin."

*  * *
Alla esimerkki siitä miten oikea asenne ja toisen tilanteen syvällinen ymmärtäminen ratkaisee ja koituu lopuksi (yrityksen) omaksi eduksi!
Isossa kaupungissa oli julmetun suuri tavaratalo, josta sai aivan kaikkea, siis todellakin aivan kaikkea. Laittoivat sitten lehteen ilmoituksen myyjän paikasta ja paikkaa hakemaan ilmaantui ujohkon oloinen maalaispoika.
"Oot sitten maalta kotoisin?"
"Joo'o."
"Ootko ennen tehnyt myyntihommia?"
"Juu, kyllä mä siellä maalla..."
Vaikka sälli olikin vähän ujon oloinen, niin myyntipäällikkö jotenkin piti hänestä, ja otti hänet hommiin.
Pitkän hikisen ensimmäisen työpäivän jälkeen päällikkö tulee siinä viiden pintaan katsomaan miten maalaispoika on pärjännyt.
"No, montakos kauppaa olet tehnyt?"
"Yhden."
Päällikkö on vähän pettynyt, ja toteaa: "Niin, yleensä meidän myyjät tekee sellaiset 20-30 kauppaa päivässä. Paljonkos arvoinen se ainokainen oli?"
"1,2 miljoonaa."
"Yksi pilkku kaksi miljoonaa!! Mitä -ihmettä- sä oikein myit??"
"Niin no, mä myin tälle kaverille ensin sellaisen pienen ongenkoukun, sitten vähän isomman, seuraavaksi sellaisen Rapalan viehesarjan ja vielä perhontekovehkeet. Sitten se tietysti tartti siimaa, ja mä myin sille ensin sellaista tavallista, sitten vähän vahvempaa ja vielä sellaista kunnon barracudankestävää extrasiimaa. Tietysti siihen sitten oli myytävä kunnon vavat ja kelat. Sitten todettiin, että kyllä se venekin tarvitaan, ja niin mä vein kaverin veneosastolle ja myin sille Marino 9000:n erikoisvarustein. Seuraavaksi se totesi ettei sen vanha kuplavolkkari kyllä jaksa vetää semmoista rohjoa, joten vein sen sitte vielä auto-osastolle ja myin sille Range Roverin ja trailerin. Kaikkineen siitä tuli aika tarkkaan 1.198,160 mk."
"Ei jumalauta, mies tulee ostamaan ongenkoukkua ja sä myyt sille kaiken tuon?"
"No ei ihan... itte asiassa se tuli ostamaan muijalleen tamponeja, ja mä sitten sanoin sille, että sun viikonloppus on joka tapauksessa pilalla, mikset lähde vaikka kalaan..."






Tavataan taas kuukauden kuluttua!       


Liity mukaan, koska meissä jokaisessa asuu pieni toimittaja :) - kontaktihenkilöt ovat outomaa, Amanda ja Aakku [edesvastuuton päätoimittaja]. Muut ovat anonyymeja, mikäli itse niin tahtovat
"Nothing in the world is ever completely wrong. Even a stopped clock is right twice a day."   — Paulo Coelho (Brida)