25.01.22 - klo:19:27

Uutiset:

Outomaa on outo maa.


Oktopussin Wappunumero 5

Aloittaja Gerbera, 29.04.09 - klo:10:48

« edellinen - seuraava »

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Gerbera

29.04.09 - klo:10:48 Viimeisin muokkaus: 02.07.09 - klo:13:42 käyttäjältä Amanda
                                     




Poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton underground-julkaisu



                                      

                   ILOISTA  WAPPUA  KAIKILLE !     




Mitä! Älykkäille koulutusta?                


– Tässä, kun näitä sinun tuloksiasi katselen, niin suosittelen sinulle opiskelun jatkamista. Sinulla näkyy olevan siihen erinomaiset edellytykset. Sinulle on kaikki mahdollista.

Hetken on hiljaista.

– Niin, mitä sinä itse haluat?

Vieläkin hiljaista.

– Tarkoitan, että haluatko olla tekemisissä muiden kanssa? Sopiiko sinulle esimerkiksi myyntityö?

Vieläkin hiljaista.

– Voi olla, että kaupallinen koulutus ei olekaan sinulle paras vaihtoehto, koska se on niin sosiaalinen ala... mutta onhan sielläkin sellaisia ammatteja, joissa työskennellään itsenäisesti. Voisitko hieman valaista, mitä olet itse ajatellut tulevaisuudeltasi?

– Kerron kyllä. Yleensä minut keskeytetään jo heti alkumetreillä, mutta ehkä nyt saan puhua loppuun...

– Ihanko totta? Tuohan on mielenkiintoista. Kerro lisää!

– Siis yleensä en saa kerrotuksi asiaani loppuun, en edes puoliväliin, kun minut keskeytetään. Siksi en mielelläni puhu mitään. Jos...

– Jos oikein nyt ymmärrän, olet siis syrjäänvetäytyvää tyyppiä. Näissä psykologisissa testeissä kyllä ilmenee jotain sen suuntaista, mutta ei mielestäni niin kovinkaan vahvana. Normaalin puitteissa vielä liikutaan. Niin, kerro vain, olen pelkkänä korvana.

– Yleensä siis käy juuri näin, minut keskeytetään. Ehkäpä suorasukainen tyylini on liian haastava keskustelukumppaneilleni. Käyn nimittäin suoraan asian ytimeen. Jos ja kun joku on mielestäni pielessä, en epäröi tuoda sitä julki. Nyt...

– Tuo on kyllä kunnioitettava piirre. On vain niin, että usein siitä seuraa sellaista töksäyttelyä, josta ei aina niinkään pidetä. Tulee helposti riitoja.

– Riitoja tulee. Useinkin. Nyt on siis kyse opiskelujeni jatkosta. Vaihtoehtona kaiketi olisi se, että menisin suoraan työhön heti, kun tämä koulu parin kuukauden kuluttua päättyy. Itse asiassa minulla on selvillä jo sellainen työkin, mitä haluaisin tehdä.

– Ahaa, mielenkiintoista. Ja mikähän tämä työ on?

– Me teimme useita ammatinvalintatunteihin liittyviä retkiä erilaisiin työpaikkoihin, mm. SOK:n pääkonttoriin. En nähnyt missään muualla sellaista työtä, jota haluaisin itse tehdä, kuin vain  Aamulehden konelatomossa. Siellä nämä miehet naputtelivat niitä isoja koneitaan, joita oli monessa rivissä. No, meluhan siellä oli aika kamala, mutta muutoin se työ vaikutti niin pirun mielenkiintoiselta. Ja sitä...

– Se tarkoittamasi työ on siis konelatojan työtä, niinkö?

– Sitä kai se sitten on. Minullahan on täältä koulusta hyvä pohja konekirjoituksessa ja...

– Todellakin, sinä olet koko koulun parhaita, jaa, taidat olla ikäluokkasi parhaita konekirjoittajia.

– En tiedä, mitä oppilaat muissa kouluissa ovat kirjoittaneet puolessa tunnissa, mutta minullahan se tulos edellyttäisi todistukseen jotakuinkin numeroa 15...

– Näin se todellakin taitaa olla, vaan eihän todistukseen kymppejä suurempia saa laittaa. Eikä tämä konekirjoitus näytä olevan mikään poikkeus tuon numeron suhteen, mikäli olen oikein ymmärtänyt?

– Joo, onhan niitä muitakin aineita, joissa täällä opetettava materiaali on liiankin helppoa. Lähinnä ne ovat näitä teoria-aineita, kuten kielet ja matematiikka ja sen sellaiset. Nuo käytännön puuhat menee kyllä vähän penkin alle.

– Ei minun mielestäni. Sinullahan on aivan hyvät numerot niissäkin.

– Hyvät ja hyvät. Mutta ei käsityöt siten suju kuin tuo lukeminen. Onhan siinä numeron ero näissä käytännön aineissa verrattuna lukuaineisiin.

– Heh, joku voisi sanoa, että nämä yhdeksiköt huonontavat pahasti todistuksesi keskiarvoa.

– Niinhän ne tekevätkin. Mitäs nauramista siinä sitten on?

– Anteeksi. Ethän pahoittanut mieltäsi sentään... jospa juteltaisiin vielä siitä jatko-opiskelustasi. Suosittelen sinulle nyt kuitenkin kaupallisen alan opiskelujen jatkamista. Tällä pohjalla, minkä olet täältä saanut, sinun on helppo jatkaa ja menet vielä pitkälle tuolla päälläsi.

Hetken on hiljaista.

– Vai oletko kenties jo päättänyt työhön menemisestä?

– Mielelläni en jatkaisi enää opiskelua. Tämä on niin ahdistavaa. Toisaalta helppoa, toisaalta niin turhalta tuntuvaa. Ja rahaakin tässä tarvitaan vähitellen.

– Ahaa, sinä haluatkin omaa rahaa, aivan. En lainkaan ihmettele tuota. Pidemmälle ajatellen sinulle olisi kuitenkin edullisempaa nyt vielä opiskella muutama vuosi ja sitten vasta mennä työhön. Sinun palkkasi olisi näin tehden paljon korkeampi kuin jos heti nyt menet työhön.

– En minä tuota palkan suuruutta ole oikeastaan tässä ajatellut... kunhan sen verran saisin, että tulisin toimeen. Itsenäisesti.

– Mutta kyllähän kaikille on huisin tärkeätä ansaita reilusti. Sitenhän sitä juuri tulee itsenäiseksi. Voi hankkia oman asunnon ja paljon muutakin. Kesämökin, autonkin.

– En välitä mistään mökeistä enkä ainakaan autoista. Eihän minulla ole ollut koskaan mitään mopokuumettakaan. Polkupyörä riittää ihan hyvin.

– Kun tuossa ikää kertyy, voi mielesi muuttua. Mutta päätös on tietysti aivan sinun hallussasi. Miten se nyt oli, sinä siis haluat sinne latomoon?

– Kyllä. Heti, kun näin ne koneet ja ne miehet siinä uppoutuneena siihen naputteluun, niin ihan sydän hypähti ja sellainen kuuma aalto tuntui ympäri kehoa...

– Ai, se oli noin valtava elämys. Ymmärrän, ymmärrän. Jospa sitten menisit muutamaksi vuodeksi sitä rahaa ansaitsemaan tässä välillä ja sitten jatkaisit opiskeluasi.

– En ainakaan missään oppilaitoksessa.

– Miten niin et?

– Oppilaitokset on niitä varten, jotka eivät muutoin pysty oppimaan.

– Johan! Eihän se nyt noin suinkaan ole. Pätevä opetus on kaiken aa ja oo oppimisessa.

– Niin, niille, jotka eivät pysty itse opiskelemaan.

– Mitä tarkoitat? Selitäpä nyt hieman tarkemmin.

– Mielestäni jokainen voi opiskella omin päin kaiken sen saman, mitä nyt opetetaan erilaisissa oppilaitoksissa. Ainakin kaiken teoreettisen, käytännön opettelusta, kuten käsillä tekemisestä en ole niinkään vakuuttunut. Vaikka kyllä senkin pystyy yksin oppimaan hyvin pitkälle.

– Ahaa, alan päästä kärryille. Mutta miten olet ajatellut opetella itseksesi uusia asioita?

– Onhan meillä kirjastolaitos. Sieltä voi lainata kaiken mahdollisen opintoaineiston, oli sitten kyse matematiikasta, kielistä, kaupallisista aineista – melkein mistä tahansa.

– Tietoa todellakin on riittävästi. Kyse onkin siitä, että miten yksinäinen opiskelija ilman pedagogista tukea ikäpäivänä voi oppia sen saman, minkä monikymmenvuotisen kehittelytyön tuloksena opettajien muodossa tarjoutuu?

– Eihän se tietenkään mitään helppoa ole. Vaatiihan se opiskelijalta toki paljon enemmän kuin jos olisi käytettävissä pätevä opetusympäristö opettajineen. Minulle vain se nyt ei sovi. Ahdistun.

– Ymmärrän, ymmärrän. Olisikohan jonkinlaisesta psykologisesta tuesta mitään apua... yritän tässä vain miettiä eri vaihtoehtoja...

– Olen nyt vain tullut siihen tulokseen, että en jaksa tätä ryhmässä opiskelua. Jokin siinä nyt vain tökkii... ehkä sekin, että en tunne edistyväni...

– Ahaa, sinulla pitäisi olla nykyistä enemmän haasteita, ymmärrän. Eikö sinulle ole annettu omia erityistehtäviä? Esimerkiksi sellaisia.

– Ei juurikaan. Ellei sitten sellaisiksi voida katsoa sitä, että opettajat patistavat juuri minut opettamaan jostain syystä jälkeen jääneille jo muille opetettuja asioita. Sellaista on tapahtunut esimerkiksi joidenkin oppilaiden sairastumisten vuoksi heidän oltuaan jonkin aikaa pois koulusta.

– Olet siis toiminut jonkinlaisena apuopettajana?

– Kai sitä siksikin voi nimittää. Hmm... jo heti ensimmäisellä luokalla, tuli vain tässä mieleeni, opettaja kutsui muutamia oppilaita koulutuntien jälkeen kotiinsa. Siellä sitten istuimme vierekkäin, huonosti ja parhaiten pärjäävät. Minun piti opettaa joillekin oppilaille silloin matematiikkaa.

– Ahaa, olit siis jo alaluokilla edellä muita?

– Niinkin voi sanoa. Minähän osasin laskea vaikka mitä jo kouluun mennessäni. Heti, kun saimme sen ensimmäisen laskentokirjan ja ruutuvihon, minä kotiin tultuani laskin siitä kirjasta kaikki laskut. Ja kun näytin sitten seuraavana päivänä opettajalle, mitä olin tehnyt, vähän niin kuin ylpeänä, niin eikö mitä, opettaja torui ja suorastaan haukkui minut: "Ei noin saa tehdä!"

– Sinulla on melko poikkeuksellinen tämä kouluaika. Alan yhä enemmän ymmärtää sitä, miksi et halua jatkaa opiskelua. Jospa minä nyt sitten tiedustelen sitä latojan paikkaa sinulle.



          Polte

Minä olin onnekas,
kun sain Inspiraation kädestä ja
suudelmasta oikullisen ystävän.

Aika ei aja ohitseni.
Tuskin minä sen ohi ajan.

Halu on sytyttänyt minut.
Halu on näännyttänyt minut
elämänjanoiseksi.

- Sini4
                                                                   
          Katson eteen, katson taakse            


Rimakauhu on laimentunut
turvalliseksi tunteeksi.

Contemporary art on mielestäni hienoa.
Minä kaipaan futurea.
Unessa ikävöin sinua.

Fobiat ovat pienessä pahvirasiassa,
jonka sisällä soi groove-jazz.

-Sini4

          Viattomuus

Lapsellinen leikillisyys, avaa ovet lapsenmielisyyden leikkikehiin.
Päivien riennot & kisailut ovat kuin karkkia mielelle.
Ne kääräistään harkiten papereistaan; sulatetaan pieninä annoksina,
hitaasti imeskellen, mutta pureksimatta ei niellä.

Lapsekasta kiehnäämistä leikkikehässä, vinhasti ympyrää kiertäen.
Pää pyörällä kaikesta pyörityksestä, kuvioista sekaisin.
Hilpeän ilakoivaa hihkumista; opeteltua näytelmää, sovituin kaavoin.

Naurunremakkaa, itkunsekaista hammastenkiristystä; alkukantaista uhoa,
uhittelun tuomaa kirkasotsaista sinisilmäisyyttä.

Alkuperäinen sekä viaton lapsenusko ponnistelee silotelluin säännöin.
Usko utopian & vapauden tuomaan mahdottomuuteen - on kadonnut!

           -Ässä-


          Hevostelua 

Olen kirjoitellut tähän asti puhtaasti fiktiivisiä kirjoituksia, mutta nyt kerron tarinan elävästä elämästä juuri sellaisena kuin se on tapahtunut.

Melkein seitsemän vuotta sitten vietimme kesää Virossa Saarenmaalla. Siinä talomme lähettyvillä oli kaunis Karujärvi (karhujärvi), jonka rannalla olevan leirintäalueen niityllä käyskenteli kaksi hevosta. Noita hevosia hoitelivat nuoret tytöt ja pientä korvausta vastaan hevosten selkään sai nousta ja kukin kykyjensä mukaan saattoi joko ratsastaa itse tai istua satulassa, kun hevosia talutettiin. Tyttäremme olivat harrastaneet jonkin verran ratsastusta Suomessakin, joten Karujärvelle oli päästävä tuon tuostakin, vaikka muutakin puuhastelua olisi ollut. Piakkoin sinne ilmaantui harvinaisen kaunis hevonen Romantika, jonka nuori omistajatar halusi tienata taskurahaa. Hevosen ulkoinen olemus ja luonne sulattivat paatuneimmanikin sydämen.

Romantika oli ollut kauroja tienaamassa viikon ajan, kun sen nuori omistajatar kysyi: "Miksi te täällä kulutatte rahaa, minulla ei ole juuri nyt oikein paikkaa hevoselle ja jos haluatte, voitte ottaa Romanikan kesäksi teille?". Lapset innostuivat suunnattomasti, mutta minä olin jokseenkin epäilevällä kannalla. En ollut koskaan hoitanut hevosia eikä hevonen ole mikään sylivauva. Toisekseen Romanika oli hyvin syöneen näköinen ja tiedustelin, oliko se nuoresta iästään huolimatta mahdollisesti tiine. Ei ollut, mutta pyöreys johtui siitä, että sen geeniperimässä oli yksi kahdeksasosa ponia.

Kun pääsimme kotiin, niin tuvassa alkoi voimallinen painostus. Viimeisenä oljenkortenani lupasin, että jos lapset siivoavat tallirakennuksen, niin Romantika saa luvan tulla kesäksi meille. Talli oli täynnä vuosikymmenien aikana sinne kertynyttä roinaa ja vanhoja olkikasoja. Kattokin oli osin romahtanut, enkä ollut hirsiä ja muita puita siivonnut tallista edellisenä kesänä, kun laitoimme uuden katon. Osa esineistä oli suuria ja painavia, joten en uskonut, että lapset edes harkitsisivat puuhaan ryhtymistä. Olin väärässä. Talli oli melkein tyhjä ja siivottu viidessä tunnissa, mutta painavimmat esineet ja tarpeettomat vanhat hirret vein sitten itse ulos tallista.

Seuraavana päivänä rakensin sitten talliin hevoselle pilttuun ja iltapäivällä Romantika tuotiin. Koko naapuruston väki tuli katsomaan ja riemuitsemaan, kun kylässä oli pitkästä aikaa jälleen hevonen. Romantika viihtyi uusissa oloissaan oikein hyvin, eikä siltä puuttunut harjaajia, taputtelijoita eikä makupalojen tarjoajia. Saimme myös oikein hyvää lannoitetta kasvimaahan. Hevonen oli säyseä ja hyvätapainen ja se tuntui useimmiten pitävän siitä, että lapset ratsastelivat sillä.

Kesä kului nopeasti heinäkuun loppupuolelle saakka, jolloin eräs ystäväperhe tuli Suomesta kyläilemään luoksemme. Perheen isällä, sanottakoon häntä tässä vaikkapa Teroksi, sattui olemaan syntymäpäivä. Syntymäpäivää ruvettiin viettämään hyvissä ajoin asiaan kuuluvin menoin. Saunaa lämmitettiin kuusi tuntia ja hikisen puuhan takia janoakin täytyi välillä sammuttaa. Juhlat jatkuivatkin sitten pitkälle Saarenmaan kauniiseen kesäyöhön.

Olin laittanut herätyskellon soimaan ajoissa, että voin mennä talliin juottamaan ja syöttämään Romantikan heti aamulla. Kirkkaasta päivänvalosta tallin hämärään tottumattomat silmäni olivat näkevinään jotakin outoa. Siristelin silmiäni ja pilttuun nurkassa näytti olevan metsäkauris makuulla, mutta kuitenkin hereillä. Olin kuullut ja lukenut delirium-tilasta ja kauhuissani päättelin nyt ankarassa pohmelossa näkeväni näkyjä. Naapurin miehet keksivät kyllä joskus käytännön piloja, mutta ihmettelin, kuinka he olisivat kauriin saaneet kiinni ja miksi se lepäisi tallissa noin rauhallisesti. Romantika katsoi minua silmiin ja näytti ajattelevan, että etkö sinä saatanan tollo tajua, mitä minä olen täällä yksinäni saanut aikaan. Varsa mikä varsa oli syntynyt täydellisenä yllätyksenä. Selvisin krapulastani kertarysäyksellä ja ilostuin ja innostuin kuin pieni lapsi. Kiittelin Romantikaa, siivosin sitten nopeasti jälkeiset ja tallin muutenkin, sekä kiirehdin kertomaan ilouutista muille lapsille. Käskivät minun mennä takasin nukkumaan, eikä olisi pitänyt tulla heitä herättelemään mokomalla pilalla. Vanhin lapsi kuitenkin huomasi, kuinka täpinöissäni olin ja sai toisetkin uskomaan, ettei kyse ollut pilasta. En ole koskaan aikaisemmin enkä tuon jälkeenkään nähnyt, kuinka nopeasti lapset osaavat pukeutua ja nousta vuoteista.

Kävin sitten kertomassa tuttavaperheelle uutisen ja koko elämänsä muutamaa vuotta Saksassa viettämäänsä aikaa lukuun ottamatta Helsingissä asunut kaupunkilaispoika Tero herätteli sitten omia lapsiaan ja huusi: "Herätkää, mennään heti katsomaan, ihme on tapahtunut, Romantika on synnyttänyt vasikan!".

reedik


                                                        


Nyky-Kalevala

Tuho tulkoon tietoverkkoon,
piru PC:nsä periköön.
Nouskoon käry skannerista,
pauke kuulukoon koneista.

Valvoin hullu vuorokauden,
tehdessäni tiedostoa,
joka otti ja katosi,
pyyhkiytyi kuin poutapilvi,
vaiko viirus sen tuhosi.

Nyt saa riittää rimpuiluni,
painun perkele pellolle,
menen metsään miettimähän,
kera kynän ja paperin.
Käytän päätä, en päätettä,
sähköisen sekundan juurta,
megamakulan sydäntä...

Kirjoittamaan käydessäni,
ruvetessani runolle,
haikullepa hankkeissani,
tankan tuottoon tahtoessa
tilttasi tehopelini,
kompuutterini kärähti,
näytönohjainta närästi,
empi myös emolevyni.

Jopa mustui miehen muoto,
kävi kasvot kalvakaksi,
käsitteli kännykkäänsä,
apuvoimia aneli.

Saapui huolto huomenissa,
kannen alle kurkisteli.
Kotvasen konetta tutki,
siitä loihi lausumahan,
sanasen tuo virkkoi.

"Myy jo myllysi museoon,
kuljettele kierrätykseen
ikäloppu ihmehesi,
reporanka rakkineesi -
ei tule kalua tästä!

Osta entistä ehompi,
vehje uusi uljahampi,
kirjokansi kirkkahampi,
joka kirjaa kiirehesti,
eikä vitkaan vikise."

Kotvan kaivoin kupehetta,
kurkistelin kukkaroa,
laskeskelin lanttejani,
etsiskelin eurojani,
enkä löytänyt mitänä.

Petollinen pentiumi,
vanha mikroni mitätön
teki tempun tietäjälle,
rumat runon rustaajalle.
Vaan on vielä vanha konsti:
onhan pännä ja paperi!

(Kirjoittaja tuntematon)

Miesten laatima seurusteluopas naisille

- Jos luulet olevasi liian lihava tai liian vanha, niin luultavasti olet. Älä kysy tätä meiltä, kieltäydymme vastaamasta.
- Opettele käyttämään vessanpöntön kantta. Jos se on ylhäällä, laske se alas. 
- Syntymä-, ystävän- ja merkkipäivät eivät ole mikään arvuutusleikki josko jälleen kerran voisimme löytää sinulle täydellisen lahjan.
- Jos kysyt kysymyksen johon et halua vastausta, saat vastauksen jota et halua kuulla.
- Toisinaan emme ajattele vain sinua, elä sen kanssa.
- Älä kysy mitä me juuri nyt ajattelemme ellet ole valmis keskustelemaan mm. seuraavista aiheista: 1) Napanöyhtä, 2) Moottorin purkaminen ja kasaaminen, ja 3) Formula 1.
- Jos meidän on mentävä johonkin, mitkä tahansa vaatteet päälläsi ovat ok.
- Sinulla on tarpeeksi vaatteita.
- Sinulla on tarpeeksi kenkiä.
- Itkeminen on kiristystä
- Kyllä, virtsaaminen seisaaltaan on vaikeampaa. Huteja tulee joskus.
- Kyllä ja ei ovat erittäin sopivia vastauksia lähes kaikkiin kysymyksiin.
- Kerro meille ongelmasi vain jos haluat apua sen ratkaisuun. Sen me osaamme parhaiten.
- Päänsärky, joka kestää 17 kuukautta on ongelma. Käy lääkärissä.
- Jos haluat "rotu-uroksen", hanki koira.
- Älä teeskentele orgasmia, emme mekään teeskentele.
- Kaikki mitä olemme sanoneet tai tehneet kuusi kuukautta sitten ei kelpaa enää riidan aiheeksi. Kaikki sanomamme tai tekemisemme muuttuu pätemattömäksi edellä mainittuun tarkoitukseen 7 päivän jälkeen.
- Jos et käyttäydy kuin mallit, älä odota meidänkään käyttäytyvän kuin saippuaoopperoiden miehet.
- Jos jotain sanomaamme voidaan tulkita kahdella tavalla ja toinen tapa vihastuttaa tai tekee sinut surulliseksi, me tarkoitimme sen sillä toisella tavalla.
- Anna meidän näyttää rähjäisiltä, se on geneettista.
- Voit joko pyytää meitä tekemään jotain tai kertoa kuinka haluaisit sen tehtävän - et molempia.
- Kolumbus ei tarvinnut suuntaneuvoja, emmekä mekään.
- Naiset, jotka pitavat push-up rintaliivejä ja avokaulaisia puseroita menettävät oikeuden valittaa tuijotuksesta.
- Naiset saisivat pukeutua useammin push-up -rintaliiveihin ja avokaulaisiiin puseroihin.
- Näemme vain 16 väriä, joten esim. persikka on hedelmä, ei väri.
- Jos jotain kutiaa, sitä raavitaan.
- Olut on yhtä jännittävää meille kuin käsilaukut teille.
- Emme osaa lukea ajatuksia, emmekä koskaan opi. Tämä puute ei ole todiste siitä, ettemme välittäisi sinusta.
- Jos kysymme mikä on vialla ja sinä vastaat "ei mikään", me käyttäydymme kuin mikään ei olisi vialla. Me tiedämme, että valehtelet, mutta asian selvittaminen ei ole sen aikaansaaman sotkun arvoista.

- tuntematon -



                                                 

         

Väijytys #9


Tarinan kertoi minulle läheinen ystäväni, josta olen päättänyt käyttää salanimeä SalveRoma. SalveRoma palveli Ranskan muukalaislegioonan väijytyskomppaniassa. Hänen tehtävänsä oli napsia pois kuleksimasta paikallisia kapinallisia, joille kyseisen maan huonosti toimiva / mukavuudenhaluinen / rappeutunut armeija ei voinut mitään. SalveRomalla on hirvittävämpiäkin tarinoita kerrottavana, mutta koska en tahdo pelotella, aloitan kevyemmällä tarinalla.

Tapahtui Pohjois-Afrikassa, Saharan autiomaassa. Kapinallisilla oli tapana paitsi hyökätä hallituksen joukkojen kimppuun, aivan erityisesti tuhota "väärään" uskonlahkoon kuuluvien kyliä. Kaikki olivat muslimeita! Näillä tuhoamisreissuilla kapinallisia yritettiin surmata niin paljon kuin mahdollista. Se oli vaikeaa, Saharassa on väljää...

Yleensä vasta kun jokin kylä oli tuhottu, ehti legioona väijytykseen – kun murhaajat olivat paluumatkalla. Silloinkin oli täysin sattumaa, mitä reittiä murhaajat kulkisivat.
Maasto oli itä-länsisuuntaisia hiekkadyynejä, joiden välissä oli kovaa hiekkaerämaata. Välillä jäätiin jonkin dyynin reunalle odottamaan, tulisivatko tappajat sitä kautta. Vihjeitäkin saatiin.
Väijytykset olivat kahta ensimmäistä lukuun ottamatta yöllä. Ensimmäisissä väijytyksissä sota oli kiivaimmillaan. Sen sijaan myöhemmissä väijytyksissä (#3 - #8) vihollinen vältti ansan.

Tällä kertaa onnisti: vihollinen käveli kuin tarjottimelle. Jostain syystä murhaajapartio käveli vastakkaisen dyynin harjalla. Oli pimeä yö, mutta autiomaan tähdet ovat kuin valonheittimet ja vihollinen havaittiin nopeasti. Kun vihollinen tuli kohdalle, alkoi Salven joukkue tulittaa heitä rajusti. Salamana vihollisen joukot pudottautuivat dyynin taakse ja vastasivat raivokkaasti tuleen.
Salve alkoi ymmärtää, mitä todellinen pelko on. Hän tunsi vanhenevansa vuosia kiivaan tulituksen aikana.

Taistelu kesti kuitenkin vain minuutin. Sen aikana vastapäinen dyyni liekehti kuin Helvetin tulessa. Ainakin parinkymmenen rynnäkkökiväärin suuliekit leimahtelivat jatkuvasti Salven joukkuetta kohti. Salve tulitti katkeamatta takaisin, mutta ei voinut aavistaa, osuisiko luoti hänen päähänsä seuraavassa hetkessä. Henkeä salpaava jännitys ja hyytävä pelko olivat koko ajan läsnä...

Salve oli aikaisemmin tuhonnut vastustajia päivätaisteluissa. Yötaistelut loppuivat yleensä lyhyeen. Murhaajat irrottautuivat, eikä perään ollut menemistä.

Tämän jutun pointti: taistelun aikana Salven vieressä tulittaneen aseveljen päästä kuului pieni napsahdus ja samalla aseveljen suusta hentoinen henkäys. Kun taistelu oli ohi, todettiin, että Salven vieressä taistelleen aseveljen otsassa oli pieni, sinireunainen reikä, takaraivo oli lentänyt irti. Sitä ei löytynyt pimeässä mistään. Salven ensimmäinen kaatunut aseveli. Tapahtuma kovetti Salvea pysyvästi vihollista kohtaan. Ja tuo luoti (7,62 full metal jacket) olisi voinut osua myös hänen omaan päähänsä. Salvesta tuli sotilas. Viileän harkitseva ja periksiantamaton.

No, nyt lähden kuljettamaan Salvea kotiinsa. Hän järkyttyy aina, kun sotamuistoista puhutaan.

-  Ave, Salven tosi läheinen


Psykoosissa


Psykoosi on pahamaineinen, kaikeksi onneksi useimmiten tilapäinen mielenterveyden häiriö. Hyvä ystäväni SalveRoma palveli pitkään Ranskan muukalaislegioonassa ja oli selviytynyt hengissä monista vauhdikkaista ja vaarallisista tilanteista. Hänen mielensä oli pysynyt kirkkaana autiomaan pölyssä ja kuumuudessa, vaikka hän oli saanutkin vaikeita fyysisiä vammoja kiihkeissä yöllisissä yhteenotoissa vihollisen kanssa. Hän oli vielä nuori, vahva ja täynnä tulevaisuuden uskoa palatessaan kotimaahan.
Vasta joitakin vuosia myöhemmin, kun hän oli jo mukavasti asettunut kotimaan kamaralle, todellinen painajainen oli vasta edessä! Ensi viikkoina hän oli kyllä katsellut alta kulmain kaikkia epäilyttävän näköisiä miehiä, sellaisia, joilla oli käsi taskussa. Se oli toki vain refleksi: mahdollinen vihollinen. Vähitellen Salve oli rauhoittunut – kun kävimme pitsalla, hänen ei ollut enää pakko istua selkä tukevasti seinää vasten. Tausta tuntui turvatulta ja tulevaisuus lupaavalta.
        Yhtenä sateisena syyskuun yönä Salven taivas putosi. Hän istui mukavasti sohvallaan ja katseli videolta sadattaviidettäkymmenettäkuudetta kertaa suosikkifilmiään Tuntematon sotilas. Tapansa mukaan hän nukahti kesken kiinnostavan näytöksen juuri siinä kohdassa, jossa Kariluoto karjaisee: "Yritetään kerran vielä, pojat!" Ja aloittaa rynnäkön.
        Yhtäkkiä alkoi tapahtua. Salve säpsähti hereille. Hän ei ollutkaan sohvalla yksin. Hän kuuli heikkoa valitusta viereltään ja huomasi kauhukseen naisystävänsä Helenan makaavan hänen vieressään sikiöasennossa ja nyyhkyttävän hiljaa. Helenanhan piti olla vierailemassa ystävättärensä luona eräässä pikkukaupungissa rannikolla. Nyt tyttö lepäsikin hänen vieressään murheen murtamana. Salve käänsi varovasti tytön päätä ja huomasi, että hänen suunsa oli jotenkin repaleinen ja hänen poskessaan ja otsalla olevassa hiussuortuvassa oli kuivunutta verta. "Rakas, rakas, rakkaimpani, mitä sinulle kulta raukkani on tapahtunut", nyyhkäisi Salve. Helena ei vastannut. "Onko joku tehnyt sinulle pahaa?" Helena osoitti vapisevalla kädellään ensin emätintään ja pyyhkäisi sitten etusormella huultaan. Verenvuoto oli jo tyrehtynyt.
        Salve tunsi itsensä selvänäkijäksi. Hän näki mielessään, miten joukko huligaaneja oli ottanut Helenan kiinni ja joukkoraiskasi hänet. (Salven mieleen ei tullut, miten Helena oli yhtäkkiä hänen luonaan...)
        Salve peitteli Helenan hellästi, silitteli tämän poskea ja sipaisi hellästi hiukset pois kasvoilta. Sitten hän nousi sohvalta, sytytti tärisevin käsin savukkeen ja mietti, mitä tehdä. Hän vilkaisi makuuhuoneeseen, ja siellä istui tuolilla TOINEN tyttö. Salve alkoi tentata häntä, tiesikö tämä jotakin Helenan raiskauksesta. Hän tarttui tyttöä olkapäistä ja ravisteli häntä, mutta tyttö ei vastannut mitään, nyyhkytti vain.
        Salve raahautui pesuhuoneeseen, jätti oven raolleen ja huomasi samassa, miten toinen tyttö, nyt jo hymy kasvoillaan, kiirehti ulos asunnosta. Helena makasi edelleen lamaantuneena sohvalla. Mitkään hellät sanat tai hyväilyt eivät muuttaneet tilannetta.
        Lopulta Salve päätti soittaa hätänumeroon. Hän kutsui paikalle ambulanssin ja poliisin. Hän avasi ulko-oven valmiiksi, että auttajat pääsisivät suoraan sisään. Pian alkoikin kuulua ambulanssimiesten ääniä, mutta jostain syystä he jäivätkin siivoamaan tuulikaappia, vaikka Salve huusi useita kertoja, että "potilas on täällä".
        Salve ryntäsi raivostuneena kohti eteistä, mutta samassa hän alkoi voida pahoin ja menikin keittiöön jakkaralle istumaan ja yritti jaella sieltä käskyjä tuulikaapissa häärivälle ambulanssiväelle.  Samassa ambulanssimiehet ilmestyivätkin keittiöön. He vakuuttivat, ettei asunnossa ollut ketään muita kuin isäntä yksin. Salve yritti kinata vastaan. Ambulanssimiehet suuttuivat, kun Salve ei suostunut lähtemään terveysasemalle. Salve sanoi, että tämän jälkeen hän ei suostu lähtemään minnekään muualle kuin mielisairaalaan. Ambulanssimiehet eivät suostuneet Salven pyyntöön. Heidän mukaansa vain poliisi voi kuljettaa hänet mielisairaalaan. Kaiken lisäksi ambulanssimiehet silppusivat koko ajan jotain lomakkeita lattialle.
        Viimein saapui Salven tilaama poliisiauto paikalle. Salve ei muista mitään mielisairaalaan saapumisestaan, mutta heräsi aamulla miellyttävästi pehmustetusta kopista...
        Mitä todella tapahtui? Kaikesta edeltävästä totta oli kai vain puhelinsoitto numeroon 112, joka toi paikalle poliisin.
        Salve viihtyi hyvin sairaalassa, kutsui sitä hotelliksi. Mukavaa porukkaa. Kolmantena sairaalapäivänä Salve sai lääkäriltä luvan soittaa Helenalle. Silloin ilmeni, että kaikki oli aivan kunnossa. Häntä ei koskaan raiskattukaan... Se oli suuri helpotus. Salven elämä loksahti saman tien kohdalleen ja hän pääsi ulos sairaalasta minimiajassa. Viidessä päivässä hän oli parantunut ennalleen. Yhä vielä Salve jaksaa kuitenkin muistuttaa, että silloin sairaalassa hoitajat eivät sallineet hänen ostaa tupakkaa. Niin vittumaisia ne olivat! Lopulta Helena oli tuonut tupakkaa mukanaan Salvelle – Helena-ressu oli ollut ihan kauhuissaan, kun joutui tulemaan mielisairaalaan Salvea tapaamaan!
        Nopeasti meni Salven psykoosi ohi – mutta kyllä siihen yhteen yöhön harhoja mahtuikin aivan tarpeeksi. HUOM! Salve ei ollut humalassa tai huumeissa.
        Salve ei jaksa enää puhua sairaalasessiosta; vien hänet nyt kotiin. Sen hän on ansainnut.




          JULKISEN ELÄIMEN JÄLKEENJÄÄNYT SYVÄHAISTATTELU


-Tätä haistattelua varten on kulunut paljon aikaa & paperia, vaikka se onkin pykätty ilmoille melko tiiviissä tahdissa. Vaivaakin siihen on kiitettävästi tuhrattu, joten siinä saattaa haiskahtaa palaneen käryä. Se on silti syvällisyydessään & tylsämielisyydessään varsin paljastava - vaikkakin juttu onkin pääosiltaan melko syvältä.


Haistattelija; Te olette näköjään yksinteoin ja kaikessa hiljaisuudessa vetäytyneet tarkoituksenmukaisesti julkisuuden valokeilasta ja ottaneet siihen itsetarkoituksellista hajurakoa. Saanko kysyä, mistä tälläinen kielii - eli mitä tällä oikeastaan saavutetaan?!

Julkinen Eläin; Ainahan sitä kysyä sopii, eri asia onkin tuleeko siihen vastausta, perusteluista puhumattakaan. Todistustaakka on ajat sitten vierinyt harteilta ja niskoilta, eikä muutakaan painolastia harteilla ole enää kannettavana. Ruskeakieliseksi nuoleskelijaksikaan on turha ryhtyä, sillä hätä ei ole sen näköinen että se vaatisi moisia kyyristelyjä.

Haistattelija; En sitä suinkaan odottanutkaan, mutta eikö tämä syrjään vetäytyminen ja osallistumattomuus ole yleisön pettämistä, sekä odotuksien täyttämättä jättämistä. Onko Teillä tähän mitään painoarvoltaan järkevää selitystä, tai edes painavia perusteluja olemassa?!

Julkinen Eläin; Kaikenmaailman selityksille ja perusteluille haistatan pitkät... Kuvitellaan ja luulotellaan, että olisin velvoitettu viihdyttämään ja osallistumaan ehdoitta yleisön itsekkäisiin toiveisiin & vaatimuksiin, tai olemaan joku Julkinen Eläin, joka tottelee kun vähän narusta vetää. Sitäpaitsi Minua ei tarvitse Teititellä, en ole mikään arvostettu ihminen, vielä vähemmän omaan mitään korkeaa statusta. Eläimellisyys vain nostaa ajoittain päätään, ihmisyydenkin kustannuksella!

Haistattelija; Sitä en ole hetkeäkään epäillyt, siis että Olisit...te...siis Sinä olisit vain Ihminen, ettekä... etkä mikään Eläin - vaikka Julkinen olisitte...olisitkin...niinkuin jo sanoit..tekin...?!

Julkinen Eläin; Toimittaja sekoittaa nyt turhaan asioita, eikä sanomani taida mennä oikein perille. Ollaan ilmeisesti ajauduttu harhapoluille & sivuraiteille, umpikujasta puhumattakaan. Eiköhän palata nyt asian olennaiseen ytimeen ja lopetetaan turha jankkaaminen & inttäminen?!

Haistattelija; Kyllä se Minulle sopii, jos vain Teil..Sinulle(kin) se käy. Epäilemättä sivupolkuja tässä nyt tallataan, eikä päästä puusta pidemmälle. Mutta eikö tämä kaikki kuvaa vain omahyväistä & itsekästä asennetta, sekä eräänlaista vastahankaisuuttakin, kun samalla odotetaan tietynlaista tulosvastuullisuutta & (yli)suoriutumista... eli näyttöjä kaivataan...?!

Julkinen Eläin
; Luulla voi mitä tahansa, ja vaatiakin siinä sivussa mitä vain. Eri asia onkin, toteutuuko ne vaatimukset sitten teoriassa - käytännöstä puhumattakaan. Pahinta itsekkyyttä on mielestäni vaatia toiselta ehdottomia suorituksia ja päästä itse kuin koira veräjästä. Ei ole helppoa ja mieltä ylentävää olla Julkinen Eläin. Vielä vähemmän antaa kaikkia miellyttäviä lausuntoja, jotka myötäilevät yleistä näkemystä asioiden "oikeasta" laidasta. Helppoa se on aina ulkopuolelta ehtoja sanella, mutta näyttäköön itse mihin pystyvät.

Haistattelija
; Niin, helppoa se ei varmaan ole kenellekään - vielä vähemmän "Julkisille Eläimille", jotka joutuvat kärsimään kakkunsa, ilman vertaistukea & vastakaikua. Mutta yrittää kuitenkin täytyy ja samalla lunastaa muiden odotukset & lupaukset. Olette... Olet tavallaan vastuussa yleisöstäsi! Olet..te ikäänkuin silmätikku...na ja suurennuslasin alla... mitä sitä kieltämään?!

Julkinen Eläin; Ettäkö oikein pitäisi lunastaa lupauksensa ja olla vastuussa. En ole tilivelvollinen, enkä velkaa kenellekään. Ei kannata luvata koskaan liikoja, jos ei kykene niitä lupauksiaan täyttämään. Tässäkö pitäisi siis alkaa esittelemään vaatekaappinsa sisältöä, ryhtyä keräämään joka sormelle salarakkaita, ja kirkumaan keltaisen törkylehdistön lööpeissä. Lisäksi pitäisi väsätä paljastuskirjakin, kunnon kohujutuilla ryyditettyinä - ehkä pelkät kannet kuitenkin riittäisi ensi hätään. Tulevasta sisällöstä ei niinkään väliä... ja sitten tietenkin lukemattomia muita juttuja. Haisee silkalta rahastukselta... ei oikein nappaa!

Haistattelija
; *syvä hiljaisuus* ... huokaus!

Julkinen Eläin; Sitähän Minäkin... Nyt on muuten ne hetket käsillä, että pitäisi taas terästäytyä ja pantava ytyä pyttyyn, sekä hommat haisemaan. Voimat & energiat on kerätty uuteen paluuseen & tulemiseen -joten haistattelemisiin..! Saittehan kaiken ylös...?!

Haistattelija; ¤#*~??!!!

                                        -Ässä-


Words of Wisdom

I wish I started a conversation with him earlier, and I wish I met him on a different flight, one where I was more able to concentrate. I am talking about the man I met on an airplane. The man was probably about 60 years old.

When I met him I had about 14 hours of flight behind me that night, and all I was able to think about was arriving. I was tired but awake from all that coffee I had.   I usually engage in conversation with people on flights, but this time I had not the energy to do so.

Half way through the flight he muttered with surprise  "Nacht in Angst" which was the title of the story I was reading.  I said "yes, that's German. Do you speak German?"  From that point on the conversation took a different turn. We started talking about books, but I wasn't able to keep up in a conversation for long.

I did, however, learn about his daughter who lives in Germany and about his visits to Africa and Europe. His stories were extremely interesting. They reflected journeys through cultures, portraits of success and lessons from life. I then had to ask "What do you do for living?  You must have a dream job since you travel and know so much."    That day I was told about pursuing dreams, happiness and taking control over my life. I learned that to achieve dreams the first thing one has to do is to realize that they are possible no matter what they are.  Thought is the only thing that hinders them.

The idea is to understand what you want and to have clear goals. The question in a different form was "what is what makes you happy?" You set your goals according what you think makes you happy. Many people are confused between temporary happiness and what makes life satisfying. 

I think he saw his younger self in me. He was very confident. He said   "I will do you a favor. I will tell you about this book that I wish someone would have thrown my way when I was your age. I had to learn much of the stuff in it the hard way. The book is entitled The Success Principles and is written by Jack Canfield. "
"People spend most of their lifetime trying to figure out what I am about to tell you. So I am going to save you a lot of time and tell you the truth about happiness now. " He enjoyed building up suspense as I enjoyed waiting to hear what he was about to say next. To my good luck he cut my wait short and opened his mouth once again only to let out floods of wisdom.

"In search of happiness people seek money, start families or pursue careers. They only dicsover with time that there is still the need for more. My son, listen carefully, your happiness results from your contribution to your fellow kind, and from your relationship with the Lord. It's strange that many don't realize this although it sounds very simple. A person feels special fulfillment when he helps another person. It's satisfying to be pleasant to other people or to help mankind by becoming a doctor or to invent something that makes life easier. "

He ended his talk by saying: " I don't know which religion you believe in, but God is a creator  and destiny is what makes our lives meaningful."

- Sam, On Campus Magazine (then 20 yr. old engineering student on a connecting flight in the USA  and the youngest son of Tiistai)


                                                                                                    
Marinoidut sipulit     

Thursday, March 19, 2009
Decider will write book, or at least someone will, for him

Washington, D.C.-- President George Bush has signed a deal with Crown Books for his memoirs. The book is to focus on his decision making. "Some big things happened during my eight years in the White House", noted Bush.

Bush kept no diary, but some White House documents remain for researchers and assistants to look into the decision making process. The location of Dick Cheney during the decisions remains a total unknown.

"We will think of something", suggested Bush. He has bought a package of number two pencils and loose leaf paper plus a binder from the Walgreens at Woodway, near Crawford, Texas.

          * 

Thursday, April 2, 2009
Overweight smoker marries overweight smoker

Montgomery, OH -- After dating two years, mostly at the same bar in Montgomery, Wanda and Stan Wilson got married. They thought there were just way too many yuppies in the world. It is time for the regular people, high school graduates with a year or two of community college, to reproduce. Wanda in fact is two months pregnant and has stopped smoking for the moment, but she takes a puff or two out of Stan's cigarette as we interview them.

Fat people can have meaningful lives and can raise perfectly healthy children, even though the parents end up just driving them to sports, not getting any exercise. "Hey, I think I still have some 25 good years", said Wanda, 31. Stan had no comment. "I think he still plans on playing golf and bowling when he is 55", added Wanda.

          * 

Monday, April 20, 2009
Obama Fixes Pothole

Wilmington, DE -- Frustrated at not being able to fix the country and to negotiate for captain Phillips, President Obama withdrew to his small personal office to read e-mails addressed to him. On behalf of her mom Mrs. Sandy Kowalski (83), a Susan Boyd from Delaware was asking for help fixing a pothole in their drive-way. Susan lives a few blocks away with her husband Ted.

The e-mail gave an address, so President Obama looked up a contractor in the yellow pages. Obama and contractor Lester Maddox showed up late Saturday, with just enough daylight for the job. Obama shook hands with Mrs. Kowalski, who was alone at home and slightly confused by the two black men attended by Obama's security team. A female officer stayed with Mrs. Kowalski while the blacktop was brought out to fix the county maintained street in front of the house. "Which one is Obama," asked Mrs. Kowalski as the black men got to work. She has some cataracts in her eyes. "He is the one with the shovel, Maddox is on the small roller machine", explained the officer.





Huumoria


Oli kaunis, tyyni päivä
Genesaretin järvellä. Kalastaja huusi eräälle miehelle:
- Ole kenen poika hyvänsä, mutta et kyllä kävele siellä kaloja säikyttelemässä!

          *   *   *

Meidän kylän sheriffi etsi itselleen apulaista (deputy) ja blondi tuosta naapurista päätti yrittää hommaan pääsemistä. Saisi sitten panna komeita miehiä käsirautoihin ja muutakin mukavaa...

Sheriffi tiesi blondin älykkyydestä ja päätti testata. Paljonko on "one and one". "Yksitoista", sanoi blondi.
No, en minä tuota nyt ihan tarkoittanut, mietti sheriffi, mutta tavallaan on blondi oikeassa.
"No, sanoppa, mitkä kaksi päivää viikossa alkavat T kirjaimella", testasi sheriffi.

"Today and tomorrow", vastasi blondi. "Kah, tuohan oli ovela vastaus", huomioi sheriffi.
Hän päätti kysyä oikein vaikean kysymyksen:"Kuka tappoi Abraham Lincolnin?".
Blondi raapi päätään ja tunnusti, ettei todellakaan tiennyt sitä.
"Well, why don't you go home and work on that one for a while" tuumaili sheriffi.
Blondi ajoi ylinopeutta kampaajalle, missä hänen tuttavat ja ystävät odottivat jännittyneenä, saiko hän työpaikan.
"Hienosti meni" intoili blondi. "Sain sen työpaikan. Ensimmäinen työpäivä menossa ja jo on murhajuttu ratkaistavana".

          *   *   *

Täydellinen mies


Mies käveli ulos rautatieasemalta ja nappasi lennosta taksin itselleen.
- Loistava ajoitus, totesi kuski. Tehän olette juuri kuin Pekka.
- Kuka? kysyi mies.
- Virtasen Pekka. Se teki kaiken aina oikeaan aikaan. Te saitte taksin juuri kun sitä halusitte. Näin kävi Pekallekin aina.
- Eihän kaikki aina onnistu...
- Joo, mutta Virtasen Pekaltapa onnistui. Sitä paitsi hän oli loistava urheilija. Hän olisi halutessaan voittanut Grand Slamin tenniksessä. Hän olisi pystynyt golfaamaan ammattilaisten kanssa
tasavertaisesti. Hän lauloi ihanalla baritonillaan kuin oopperalaulaja ja tanssi kuin Broadway-tähti ja olisitpa kuullut hänen soittavan pianoa. Oli se ihmeellinen tyyppi.

- Kuulostaa tosi hämmästyttävältä kaverilta.
- Joo, eikä siinä vielä kaikki. Muisti Pekalla oli kuin tietokoneella. Hän muisti kaikkien syntymäpäivät. Hän tiesi kaikki viineistä, tiesi, mitä ruokaa tilata ja millä haarukalla sitä syödään. Hän osasi korjata kaiken. Ihan toisenlainen kuin minä. Minä kun vaihdan sulakkeen, niin koko katu pimenee. Virtasen Pekka teki kaiken aina oikein.
- Olipa varsinainen hemmo!

- Jep. Hän tiesi aina nopeimman reitin ja osasi välttää ruuhkia. Minä juutun niihin aina. Pekka ei erehtynyt koskaan. Hän osasi käsitellä naisia ja sai heidät tuntemaan olonsa onnelliseksi. Hän ei
koskaan väittänyt vastaan, vaikka nainen olisikin ollut väärässä. Ja hän pukeutui aina tyylikkäästi, kengät olivat kiiltävät. Hän oli täydellinen mies. Kukaan ei koskaan tule olemaan sellainen kuin Virtasen Pekka.

- Ihmeellinen mies. Missä sinä tapasit hänet?
- No, itseasiassa en koskaan ole häntä tavannut, mutta nain hänen leskensä.

(Kirjoittaja tuntematon)

          *   *   *

Käyttöjärjestelmä Vaimo 1.0     

Hyvä tekninen tuki,

Päivitin viime vuonna Tyttöystävä 1.0-ohjelman Vaimo 1.0-ohjelmaksi.. Pian kuitenkin huomasin, että ohjelma alkoi käyttäytyä odottamattomalla tavalla.

Vaimo 1.0 asentaa itsensä kaikkiin muihin ohjelmiin ja käynnistyy aina, kun kone ladataan. Se on ryhtynyt kiinteästi valvomaan kaikkia muita järjestelmän osia.
Sellaiset suosikkiohjelmani kuin Pokeri-ilta 5.2 ja Kaljaretki 4.6 eivät enää toimi, vaan seurauksena on kovaääninen virheilmoitus sekä ohjelmien kaatuminen aina kun niitä yrittää käynnistää.

En voi näköjään myöskään poistaa Vaimo 1.0:aa tietokoneeltani.. Olen ajatellut
siirtyä takaisin Tyttöystävä 1.0:n käyttöön, mutta Vaimo-ohjelman yhteydessä
päivitys ei toimi. Voitteko auttaa minua?

Miesparka sai myös vastauksen:

Tämä on yleisimpiä ongelmia, joista miehet valittavat, mutta kysymyksessä on
täydellinen väärinkäsitys. Monet päivittävät Tyttöystävän Vaimoksi luullen, etta
se on pelkkä hupiohjelma. Vaimo 1.0 on kuitenkin nimenomaan käyttöjärjestelmä ja
se on suunniteltu pyörittämään ja valvomaan kaikkia muita ohjelmia.

Varoitus!!

Älkää yrittäkö poistaa Vaimo 1.0:aa. Siitä syntyy yleensä katastrofi.Jos teette niin, saattaa kiintolevynne ja levykeasemanne tuhoutua.

Ette voi palata takaisin Tyttöystävä 1.0-ohjelmaan, sillä Vaimo 1.0:aa ei ole
yksinkertaisesti suunniteltu siihen.

Jotkut ovat yrittäneet asentaa Avioero 1.2:n ja siirtyä sen kautta.Vaimo 2.0:aan, mutta se aiheuttaa lähes poikkeuksetta enemmän ongelmia kuin alkuperäinen järjestelmä. Katsokaa käsikirjasta kohtaa Elatusmaksut.

Eräät käyttäjät ovat yrittäneet asentaa Tyttöystävä 2.0:n pyörimään taustalla,
mutta Vaimo 1.0 saa yleensä sen selville ja kone ilmoittaa vakavasta järjestelmävirheestä. Syrjähyppy 6.9:n väliaikainen käyttö saattaa ajoittain onnistua, mutta koneeseen voi sen jälkeen ilmaantua erittäin hankalia viruksia.

Ehdotankin, että pidätte Vaimo 1.0:n ja yritätte sopeutua tilanteeseen. Kehotan
teitä myös lukemaan ohjeista kohdan, joka koskee yleisiä suojausvirheitä (YSV).
Sen mukaan teidän on otettava suosiolla vastaan kaikki virheilmoitukset, joita ilmaantuu.

Ohjelman jumiutuessa paras ja käytännössä ainoa) tapa on painaa viipymättä ohjelman Anteeksi-painiketta. Järjestelmä toimii yleensä hyvin niin kauan kuin näin teette. Vaimo 1.0 on kyllä varsin hyödyllinen ohjelma, mutta se valitettavasti vaatii myös jatkuvaa ylläpitoa.

Toivotamme onnea!

T: Tuotetuki

          *   *   *

Mies istui pariisilaisessa katukahvilassa ja joi konjakkia. Ranskalainen raittiusintoilija saapui paikalle ja huomautti:
-Tiedättekö, että alkoholi tappaa miljoona ranskalaista vuosittain?
Mies jatkoi juomistaan ja totesi:
- Mitä se mun juomiseen vaikuttaa, olen suomalainen.

          *   *   *

Virkamies oli saanut pullon mustaa Renault-konjakkia.
Poistuessaan kabinetista hän ei huomannut kynnystä, vaan kompastui. Pullo oli hänen kainalossaan ja noustessaan lattialta, hän tunsi kädessään jotain märkää. Kauhistuneena hän ajatteli:
- Hyvä Jumala, anna sen olla verta.


          *   *   *

Psykiatrinen sairaala a
loitti palvelevan puhelimen. Siihen soittaessa automaattisesta vastaajasta kuului nauhoite:

- Hyvää päivää!

- Jos teillä on pakkomielteitä, olkaa hyvä ja painakaa numeroa 1 useita kertoja.
- Jos teillä on itsetunto-ongelmia, pyytäkää jotakuta painamaan numeroa 2.
- Jos teillä on useita persoonallisuuksia, painakaa numeroita 3,4,5 ja 6.
- Jos podette vainoharhaisuutta, me tiedämme kuka te olette ja mitä te tahdotte. Pitäkää vain puhelin auki, me jäljitämme puhelunne.
- Jos olette skitsofreeninen, kuunnelkaa tarkasti. Pieni ääni ilmoittaa teille, mitä numeroa teidän on painettava.
- Jos olette depressiivinen, on samantekevää, mitä numeroa painatte. Kukaan ei kuitenkaan vastaa.

- Kiitos soitostanne ja hyvää päivänjatkoa!

          *   *   *

Vastaa miettimättä:

Osallistut kävelykilpailuun ja menet kävelijän, joka kävelee toisena, ohitse
- monesko olet?

          *   *   *

Istuin ravintolan WC:ssä
asiallani, kun kuulin viereisestä
kopista äänen: "Hei, mitä kuuluu?" Yleensä en ole sitä
tyyppiä, että juttelisin kenenkään kanssa miesten WC:ssä,
mutta vastasin kuitenkin: "No, ihan hyvää, kiitos!" Johon
ääni vastasi: "Mitäs puuhailet nyt?"

Mikä kysymys? Tällaisessa paikassa? Ajattelin, että olisi
ehkä sopimatonta mennä yksityiskohtiin ja vastasin: "No,
mitä täällä nyt yleensä tehdään?" Johon ääni jatkoi:
"Voisinko tulla sinne vähäksi aikaa?"

Täysin kiusaantuneena kuiskasin: "Miksi tulisit tänne?"
Tämäpä tuntui olevan joku aivan täysi kaheli, koska ääni
vastasi: "Voisin pitää sinusta oikein hyvää huolta!"
Nyt jouduin lähes paniikkiin, vetäisin äkkiä housut ylös ja
syöksyin ulos mutisten jotakin palaverista johon minun
olisi ehdittävä.

Hieman ennen ulko-ovea kuulin vielä äänen sanovan:
"Kuule, soitan kohta takaisin, joku pöljä viereisestä
kopista puhuu koko ajan väliin..."


          *   *   *

Intiaanipäälliköllä oli ilmavaivoja, ja päällikkö lähetti pari miestään poppamiehen luo hakemaan apua. "Suuri päällikkö... ei pierua", miehet kertoivat. Poppamies päätti antaa aikas vahvaa lääkettä, että se varmasti tehoaisi.

Myöhemmin miehet tulivat kuitenkin uudelleen poppamiehen luo: "Suuri päällikkö... ei pierua." Poppamies päätti antaa vieläkin vahvempaa lääkettä.

Myöhemmin poppamies näki lääkettä hakeneet miehet ja kysyi päällikön vointia. "Suuri pieru... ei päällikköä..."

          *       *      * 

Aurinkoista kesää kaikille!

                                                                                                                                                   

Gerbera

Nyt on lukittu - kiitos S:n huomion :)