Uutiset:

Outomaa on outo maa.

Mobiili päämenu

Vastaa

Seuraavat virheet tapahtuivat lähetettäessä viestiä:
Varoitus: tähän aiheeseen ei ole vastattu yli 356 päivään.
Jollet ole varma, että haluat vastata juuri tähän, harkitse uuden aiheen aloittamista.
Huomioi: tämä viesti näytetään vasta, kun valvoja on sen hyväksynyt.
Liitteet ja muut asetukset
Varmistus:
Ole hyvä ja jätä tämä laatikko tyhjäksi:

Oikotiet: paina ALT+S lähettääksesi viestin tai ALT+P esikatsellaksesi sitä

Yhteenveto

Kirjoittanut THL tiedottaa
 - 21.11.09 - klo:09:28
Lainaus käyttäjältä: Tiistai - 20.11.09 - klo:16:58

Omena putoaa maahan, koska se kuuluu sinne.. ei se nyt taivaaseenkaan, taivaalle kuulu  8)

Tiistai laitto ton vilosohvivaihteensa päälle.

Tuollainen filosofia oli todellakin muinaisessa Kreikassa vallalla jonkin aikaa.
Eli ajateltiin, että kaikki päätyivät sinne, minne kuuluivat.
Esimerkiksi juuri omenat putosivat puusta maahan, kun kuuluivat maahan.
Savu nousi taivaalle, se kuului sinne jne.

Minne musiikki on menossa, eli minne se sit kuuluisi tuon saman filosofian mukaan?
Joo, Lordin kannan me tiedämme...




Kirjoittanut Matkaleena
 - 20.11.09 - klo:17:01
Lainaus käyttäjältä: postman - 20.11.09 - klo:16:57
Lainaus käyttäjältä: Akka - 20.11.09 - klo:16:48
Ja toisaalta musiikkia löytää kaikesta, ehkä musiikki onkin vain mieltä kuohuttavia, rauhoittavia ja liikuttavia ääniä, kuten sateen ropina, tuulen havina lehdissä, kenkien kopse kadulla? Onko musiikin siis pakko olla aina järjestelmällisesti ja tarkoituksella tehtyä, siten, että heti ajatellaan, että tästä tulee musiikkia?

Minulle musiikki on kai lähinnä tunnetta.

Musiikkia taitaa löytyäkkin ihan kaikesta. Jopa jossain tapauksessa pelkkä kiroilu ja "Haistattelu" on sellaista.

Täytyy sanoakkin tutulle Kaupan kassatädille., kun siihen eteen tulee kiukutteleva., jopa kiroileva, valittava, kiireinen ja vielä etuilevakin haistattelija., niin pitänee ehdotta., että mikset sanonut: Tämä on kuin musiikkia korvilleni!!

Niin, siinä voi aina sitten vedota siihen, että ei kuulu omaan lempimusiikkiin, että omaa hieman rajoittuneen musiikkimaun.  ;)

Kirjoittanut Tiistai
 - 20.11.09 - klo:16:58


Lainaus käyttäjältä: se - 19.11.09 - klo:17:36



Tavallisen taliaiv... siis kaduntallaajan on tyydyttävä pelkän melodian seurantaan.



no kiitos tuostakin  :o :D   kun vielä puuttuu se seurannan kykykin..  musiikki on tausta"melua" mulle, mutta tiedän tarkkaan, mitä melua ei halua taustalla, väärä alkaa ärsyttämään! Itse asiassa joitain voi kuunnella yhä uudelleen, jää koukuun.




Omena putoaa maahan, koska se kuuluu sinne.. ei se nyt taivaaseenkaan, taivaalle kuulu  8)
Kirjoittanut karpalo
 - 20.11.09 - klo:16:57
Lainaus käyttäjältä: Akka - 20.11.09 - klo:16:48
Ja toisaalta musiikkia löytää kaikesta, ehkä musiikki onkin vain mieltä kuohuttavia, rauhoittavia ja liikuttavia ääniä, kuten sateen ropina, tuulen havina lehdissä, kenkien kopse kadulla? Onko musiikin siis pakko olla aina järjestelmällisesti ja tarkoituksella tehtyä, siten, että heti ajatellaan, että tästä tulee musiikkia?

Minulle musiikki on kai lähinnä tunnetta.

Musiikkia taitaa löytyäkkin ihan kaikesta. Jopa jossain tapauksessa pelkkä kiroilu ja "Haistattelu" on sellaista.

Täytyy sanoakkin tutulle Kaupan kassatädille., kun siihen eteen tulee kiukutteleva., jopa kiroileva, valittava, kiireinen ja vielä etuilevakin haistattelija., niin pitänee ehdottaa., että mikset sanonut: Tämä on kuin musiikkia korvilleni!!
Kirjoittanut Matkaleena
 - 20.11.09 - klo:16:48
Hmm.. En ole vastannut tähän ketjuun ollenkaan vielä tästä aiheesta, sillä on ollut todella hankala päättää ja miettiä, että mitäkä kirjoittaisi. Kun musiikki on minulle elinehto, henkireikä... voisi kai sanoa, että tapa hengittää. Ja sitten pitäisi miettiä, että mitä musiikki on? Apuva. Jotenkin siitä on tullut minulle elämän itsestäänselvyys sillä tavalla, että ilman sitä on mahdoton elää. Olenkin toisinaan ihmetellyt ihmisiä, jotka voivat sanoa, että musiikki ei merkitse heille mitään, että voivat aivan hyvin olla kuulematta sitä...

Mutta sitten kun miettii, että ei kukaan ole ilman musiikkia. Vaikka olisi elänyt täysin suljetussa ympäristössä niin olen käsittänyt, että elämään muodostuu tapoja, kuten rytmin luomista rummuttamalla, hymisemistä sun muuta. Luulisin, että kaikilla ihmisillä on jonkinlainen sisäinen sävelenkaipuu tai joku vastaava. En minä osaa tätä selittää ja puhun varmaan ihan höperöitä, mutta olkoon. Ja eihän nykyään voi Suomessa välttyä musiikilta, tarhassa jo lauletaan, kouluissa lauletaan, ja jopa kaupoissa soi aina musiikki, jokaisessa odotushuoneessa sun muuta.

Ja toisaalta musiikkia löytää kaikesta, ehkä musiikki onkin vain mieltä kuohuttavia, rauhoittavia ja liikuttavia ääniä, kuten sateen ropina, tuulen havina lehdissä, kenkien kopse kadulla? Onko musiikin siis pakko olla aina järjestelmällisesti ja tarkoituksella tehtyä, siten, että heti ajatellaan, että tästä tulee musiikkia?

Eikä mielestäni musiikkia voi lähteä oikein määrittelemään muuten kuin siitä, että mitä se merkitsee yksilöllle itselleen, mitä yksilö pitää musiikkina.

Minulle musiikki on kai lähinnä tunnetta.