Hyvät uutiset

[Kopek]

No mitä heidän sitten pitäisi sanoa, tai tehdä poliittinen itsemurha, tai peräti ihan perinteinen sellainen?

En osaa antaa neuvoja, mitä kenenkin pitäisi tehdä. Asiaa kannattaisi ehkä miettiä ennen kuin ajaa ylinopeutta - tai viimeistään silloin, kun ajaa. Näin selitti Jari Sarasvuo ylinopeuttaan vuonna 2009 Ilta-Sanomien mukaan:

- Noloa ja kiusallista, Jari Sarasvuo kommentoi tapausta IS:lle.
- Lähdin vain turhan myöhään valmennuspaikalle, hän sanoo.
- Olen viime aikoina nähnyt vaivaa siinä, että ajan rajoitusten mukaan.
- Tästä oppii sen, että mihinkään ei ole tässä maailmassa niin kiire, että kannattaisi ajaa ylinopeutta.
- Kun on tehokas auto niin näin voi käydä. Tämä ei edusta nykyistä minua, hän pahoittelee.

Menestyvät poliitikot ja muut julkkikset ovat yleensä älykkäitä ihmisiä, jotka todennäköisesti pystyvät laskelmoimaan tekojensa seurauksia. Julkinen katuminen ei kuulosta aidolta ja spontaanilta sen vuoksi, että älykkäiden ihmisten ei olettaisi tekevä harkitusti tekoja, joita heidän pitää myöhemmin nöyrästi katua julkisuudessa. Herää kysymys, onko katuminen ja strategia "mitä sitten tehdään" suunniteltu jo silloin, kun on ajettu ylinopeutta. Täytyyhän asioihin varautua.

Poliitikkojen ja muiden menestyvien ihmisten täytyy olla laskelmoivia ja asioita huomioon ottavia, joten voi olettaa, että heillä on myös tässä asiassa ollut jonkinlainen ennakkosuunnitelma. Ei tunnu uskottavalta, että tällainen ihminen ajaisi huomattavaa ylinopeutta eikä yhtään miettisi, mitä hän sitten tekee, kun poliisi on puuttunut asiaan, ja siitä on tullut julkinen. No, onhan tällainen hetkessä eläminenkin tietysti mahdollista. Julkkiksetkin tekevät joskus täysin käsittämättömiä tekoja tuhoten uransa jollakin mitättömällä asialla.

Olen eri foorumeilla kirjoitellessani huomannut, että käsite "ylinopeus" on hyvin tunnepitoinen asia, joista ihmisillä on voimakkaita mielipiteitä. En halua aloittaa väittelyä asiasta, koska ne ovat ikäviä, eivätkä ne lopu koskaan.

Pienituloisena mitättömyytenä en kärsi mahdollisista ylinopeussakoista samalla tavalla kuin suurituloinen julkkis. Sakkosummat ovat pieniä, eivätkä lehdet kirjoita asiasta. Suurin uhka on ajokortin menettämisen mahdollisuus, koska erityisesti maaseudulla, jossa julkinen liikenne on olematonta, ja jossa kauppareissulla kertyy mittariin 120-160 kilometriä, se on erittäin kova rangaistus. Toistaiseksi kortti on säilynyt, mutta tulevaisuudesta ei koskaan tiedä. Niinhän se on kaikissa asioissa.

Olen ajatellut, että jos olisin suurutuloinen europarlamentaarikko tai muu hyvin ansaitseva julkkis, ratkaisisin vauhtiongelman palkkaamalla kuljettajan tai ajamalla hitaalla* autolla, joka ei innosta suuriin nopeuksiin. Vauhtia halutessani kävisin Saksan moottoriteillä cruisailemassa varta vasten sitä varten hankitulla autolla. Voisin ajella myös kilparadoilla.

* (hidas auto voisi tarkoittaa jonkinlaista erikoisautoa, maastoautoa, matkailuautoa, antiikkiautoa tms.)

P.S. Mahdollisen ajokortin menettämisen seuraamukset ovat pahentuneet poliisin uusien skannerikameroiden johdosta. Aikaisemmin on ainakin teoriassa ollut jonkinlainen mahdollisuus ajaa  "välttämättömiä ajoja" myös ilman voimassa olevaa ajokorttia, koska viranomaiset eivät ole nähneet autosta päältä päin, onko kuljettajalla ajokortti. Skannerikamera todennäköisesti hälyttää heti, kun ajokortin menettäneen henkilön nimiin rekisteröity auto tulee vastaan maantiellä. Auton pitäisi olla rekisteröity jonkun toisen nimiin. Tämä pohdiskelu on toistaiseksi pelkästään pohdiskelua, mutta kuten edellä mainitsin, asioihin varautuminen ei ole pahasta. Jonkinlaista mietiskelyä elämän ikävien yllätysten varalle voi harjoittaa, vaikka näitä yllätyksiä ei  koskaan tulisikaan. Toivottavasti tämä jää vain mietiskelyksi.

[Syrinx]

Niin... arvostelet tekopyhyyttä mutta eikö se ole tässä tapauksessa ihan samaa tekopyhyyttä? Vai näytätkö itse reippaasti keskisormea poliisille ja muulle maailmalle kun saat ylinopeussakot?

Kieltämättä nimettömät kommentoijat näissä yleisönosastoissa haukkuvat aina kaikki nopeusrajoitukset ja katsovat pärjäävänsä ilman niitä, muilla vain pitäisi olla lisää sääntöjä jotta niistä pääsisi helpommin ohi. Mutta kukaan ei kuitenkaan uskalla olla tuota mieltä iltalehtien yleisönosastoissa omalla nimellään.

[Suti]

Kopek on pitkillä kirjoituksillaan perustellut miksi häntä ei pidä rasittaa säännöillä ja laeilla.
Toiset olkoot ajamatta hänen päälleen ja varastamatta hänen tavaroitaan, poliisien tulisi keskittää toimintansa Kopekin elämäntavan turvaamiseen.

Vanha totuus on, että kunhan ensimmäisen kerran joutuu turvautumaan poliisin apuun muuttuu suhtautuminen lakiin ja järjestykseen.

[karpalo]

 Ymmärrän Kopekia.

Hän kirjoittaa asiallisesti ja pitkään pohdiskellen. En ole oikea hklö arvostelemaan toisten kirjoituksia, kun omissakin on tekemistä, jotta ne saisi pysymään jossakin raameissa.

Sum Summarum, mielestäni kaikkien tulisi kyllä  noudattaa lakeja ja asetuksia, elämä olisi silloin helpompaa ja suoraviivaisempaa.

Poliiseja tarvittaisiin vähemmän ja "rahaa vainuavat asianajajat" voisivat kouluttautua muuhun työhön kuin Valtion rahojen haalimiseen jatkuvien oikeusprosessien avulla.

Mutta kun nyt näin vain ei ole asiat.

Tarvitaan "siivouskalustoa" poliiseja, asianajajia, vankiloita jne, hoitelemaan jätteenpoistoa, siis sitä osaa mitä yhteiskunnassa tulee, kun ja missä ei ole toimittu lakien puitteissa, niitä noudattaen..

[Kopek]

Kopek on pitkillä kirjoituksillaan perustellut miksi häntä ei pidä rasittaa säännöillä ja laeilla.
Toiset olkoot ajamatta hänen päälleen ja varastamatta hänen tavaroitaan, poliisien tulisi keskittää toimintansa Kopekin elämäntavan turvaamiseen.

Vanha totuus on, että kunhan ensimmäisen kerran joutuu turvautumaan poliisin apuun muuttuu suhtautuminen lakiin ja järjestykseen.

En vastusta sääntöjä ja lakeja, kunhan ne eivät ole hengeltään tyyppiä "me määräämme, te tottelette".

Demokratia kehitettiin aikoinaan siksi, että alamaiset saisivat sanoa sanansa yhteisistä asioista ja myös siitä, millaisia sääntöjä yhteiskunnassa on. Matka äänestyskopista määräyksen antavaan viranomaiseen on kuitenkin pitkä.

Kannatan ajatusta, että on olemassa jonkinlainen "perusperiaate", jonka nojalla säädetään pysyvät rajat sille, miten paljon ylemmillä tahoilla on lupa simputtaa tavallista kansaa. Nythän tällaista periaatetta ei ole. Normistoa ei ole sidottu mihinkään pysyvään, vaan arvot elävät suhdanteiden mukaan.

Uskontoon perustuvassa yhteiskunnassa katsotaan, että määräykset ovat oikeutettuja, kunhan ne perustuvat uskonoppineiden tulkintaan siitä, mitä uskonto edellyttää. Vaaleissa ilmenevä kansalaisten tahto voidaan ottaa huomioon vain silloin, kun se ei ole ristiriidassa uskonnollisten määräysten kanssa. Jotta tällaisia ristiriitoja ei tulisi, uskonnollinen johto karsii jo ennen vaaleja epäsopivat ehdokkaat pois listoilta.

Uskonnosta riippumattomassa demokraattisiin vaaleihin perustuvassa yhteiskunnassa katsotaan, että koska kansalaiset ovat antaneet vaaleissa tukensa vallitsevalle politiikalle ja poliitikoille, he ovat samalla automaattisesti sitoutuneet hyväksymään kaiken sen, mitä ylhäältä määrätään. Vallankäytölle katsotaan olevan kansalaisten enemmistön hyväksyntä.

Viimeksi mainitun järjestelmän soveltamisessa on yksi periaatteellinen ongelma, mikä johtaa siihen, että demokratian ja kansalaisten vapaasti ilmaiseman tahdon nimissä päädytään ennemmin tai myöhemmin ahdistavaan diktatuuriin. Mikä on tämä ongelma?

Ihmisluonne on mukautunut esihistoriallisena aikana sellaiseksi, että se sopeutuu ryhmässä vallitsevaan hierarkkiseen komentoon ja yhteiseen tahtoon. Sopeutuminen on ollut hyvinvoinnin ja lisääntymisen kannalta paras vaihtoehto aikana, jolloin ihmisten muodostamat ryhmät ovat olleet pieniä metsästäjä - keräilijäjoukkoja. "Veneen keikuttaminen" ei ole ollut kenenkään kannalta järkevää, koska sisäisesti riitelevä ryhmä on muuttunut epästabiiliksi eikä ole kestänyt ympäristön paineita. Nälkä, pedot ja kilpailevat ryhmät ovat tuhonneet sen. Evoluutio on suosinut ryhmiä, joissa esiintyy yhteishenkeä sopivasti – ei liikaa eikä liian vähän. Liika solidaarisuus ja yhteishenki johtaa ryhmän sisäiseen stagnaatioon, jolloin ulkoiset paineet tuhoavat ryhmän. Jos solidaarisuutta ja yhteishenkeä on liian vähän, ryhmä tuhoutuu sisäisiin riitoihin ja epäsopuun.

Koska metsästäjä – keräilijä aikakauden ryhmät olivat pieniä, niissä vallitsi pienryhmille tyypillinen lähidemokratia ja konsensushenkinen neuvottelukulttuuri. Hierarkia perustui enemmän ikään ja sukulaissuhteisiin kuin raakaan pakkoon. Ryhmät olivat vähän kuin isoja perheitä, joissa välillä riideltiin ja välillä sovittiin. Koko ajan puhallettiin kuitenkin yhteiseen hiileen. Aineksia aidon diktatuurin rakentamiselle ei ollut.

Ihmisten geneettisesti periytyvä perusluonne vietteineen, pelkoineen ja toiveineen on edelleen pääosin sama mikä se eli metsästäjä -keräilijäaikana. Hierarkkiset valtakeskittymät puolestaan ovat nykyisin miljoonia asukkaita käsittäviä valtioita eivätkä muutaman kymmenen hengen pienryhmiä. Ihmisten psyykkisiä ominaisuuksia ei ole "suunniteltu" vastaamaan nykyisiä valtioita. Kehitys on ollut niin nopeaa, että hidas biologinen evoluutioprosessi ei ole pysynyt mukana. Ihmiset leikkivät leluilla, joita he eivät ole kypsiä käyttämään. Ihmiset on suunniteltu käyttämään nuolia ja keihäitä – ei tykkejä ja ydinkärkiohjuksia. Lopputuloksena on katastrofi toisensa jälkeen. Ennustajat miettivät parhaillaan, koituvatko ihmiskunnan tuhoksi ydinsodat vai itse aiheutetut ympäristökatastrofit vai kenties molemmat.

Miten nykyaikana näkyy se, että ihmisluonteeseen on sisäänrakennettu ohje hyväksyä ryhmän sisäinen hierarkkinen rakenne ja ohje olla "keikuttamatta venettä"?

Edellä mainittu "ihmisluonne" ilmenee siten, että ihmiset tottuvat hyväksymään vallitsevan komennon, olipa se millaista tahansa. Kun säädetään uusi laki, joka rajoittaa ihmisten vapautta, jotkut ehkä hieman alussa jupisevat vastaan, mutta hyvin pian enemmistö ihmisistä hyväksyy lain vallitsevana tosiasiana. Sen jälkeen voidaan säätää taas uusi laki, joka rajoittaa ihmisten vapautta – ja taas ihmiset hyväksyvät senkin. Tällaisia lakeja voidaan säätää loputtomasti, ja ihmiset hyväksyvät ne kerta toisensa jälkeen. Minkäänlaista luonnollista päätepistettä tälle menolle ei ole näkyvissä. Ei ole olemassa hetkeä, jolloin ihmiset sanoisivat, että "nyt riittää". Maailmassa ei ole ollut olemassa niin julmaa diktatuuria, etteikö enemmistö sen asukkaista olisi hyväksynyt vallitsevaa olotilaa. Atsteekit hyväksyivät oman uskonnollispitoisen hirmuvaltansa kammottavine ihmisuhreineen. Neuvostoliittolaiset hyväksyivät Stalinin hirmuvallan ja sen miljoonat uhrit. Saksalaiset hyväksyivät natsien hirmuvallan. Pohjoiskorealaiset hyväksyvät omassa maassaan vallitsevan järjestelmän teloituksineen ja keskitysleireineen. Iranilaiset hyväksyvät oman pappisvetoisen järjestelmänsä katuhirttäjäisineen. Jos kansan tahtoa käytetään mittarina, mikä tahansa lopputulos on hyväksyttävä. Kansa tottuu kaikkeen.

Ei pidä unohtaa sitä, että vallankäyttäjät hallitsevat suoraan tai epäsuoraan mediaa ja pystyvät sen avulla nopeuttamaan kansalaisten alistumisprosessia tuleville vapauden vähentämisille suotuisaksi. Nykyiset länsimaiset valtiot ovat muuttumassa ahdistaviksi diktatuureiksi demokratian jaloimpien periaatteiden puitteissa. Demokratian kulissit jäävät pystyyn, mutta niiden sisällä vallitsee diktatuuri.

Voisiko asialle tehdä jotain?

Voisi tehdä, mutta ei tulla tekemään, koska tahot, jotka saisivat muutoksen aikaan, hyötyvät asioiden nykytilasta. "Ylhäältä" päin muutosta ei tulla tekemään, eikä myöskään alhaalta, koska kansalaisethan hyväksyvät asioiden tilan olipa se mikä tahansa.

Tarvitaanko siis edes mitään muutosta, jos kansalaiset kerran hyväksyvät vallitsevan olotilan nyt ja tulevat asteittain hyväksymään sen myöhemminkin. Eikö järjestelmä ole osoittanut toimivuutensa ja hyvyytensä?

Jos Pohjois-Korean tuntuinen paikka tuntuu hyvältä, niin mikäs siinä. Katse sinne. Siellä siintää tulevaisuutemme.

On olemassa vaihtoehto. Sitä ei vain nykymaailmassa hyväksytä eikä tunnusteta, koska kansanedustaja tietää paremmin.

Otteita Helsingin yliopiston julkaisusta "Johdatus yhteiskuntafilosofiaan":

John Stuart Millin suorittama utilitarismin revisio

"Yksilön oman valinnanvapauden korostus: laillisilla rajoituksilla ei saa puuttua sellaiseen toimintaan, jonka seuraukset koskevat ensisijaisesti vain toimijaa itseään."

"Ainoa oikeutus voimankäytölle sivistyneen yhteisön jäsentä kohtaan vastoin hänen omaa tahtoaan on muille ihmisille aiheutuvan vahingon estäminen. Hänen oma hyvänsä, sen paremmin fyysinen kuin moraalinenkaan, ei riitä pakon perusteeksi. Häntä ei saa pakottaa tekemään tai jättämään tekemättä jotakin vain siksi, että se olisi hänen omaksi hyödykseen tai että se olisi muiden mielestä järkevää tai edes oikein./.../Ainoa osa yksilön käyttäytymistä josta hänen on vastattava yhteiskunnalle on se osa joka koskee muita. Siinä käyttäytymisensä osassa joka koskee vain yksilöä itseään hänen riippumattomuutensa on, synnyinoikeutena, ehdoton. Itsensä suhteen, oman ruumiinsa ja sielunsa suhteen, yksilö on suvereeni. "

1. Vahinkoperiaate: rajoitukset ja pakkokeinot ovat oikeutettuja silloin, kun yksilö vahingoittaisi muita ilman niiden olemassaoloa.

2. Antipaternalismin periaate: rajoitukset ja pakkokeinot eivät ole oikeutettuja silloin, kun yksilö vahingoittaa toiminnallaan vain itseään.

3. Antimoralismin periaate: yksilön moraalittomuus toisten silmissä ei sinänsä oikeuta rajoituksia eikä pakkoa häntä vastaan.

4. Antiprudentialismin periaate: yksilön irrationaalisuus eli järjettömyys toisten silmissä ei ole riittävä peruste hänen toimiensa rajoittamiselle pakkokeinoin.

http://blogs.helsinki.fi/tplindfo/files/2009/11/Johdatus-yhteiskuntafilosofiaan6_Bentham-Mill.pdf

[Suti]

En vastusta sääntöjä ja lakeja, kunhan ne eivät ole hengeltään tyyppiä "me määräämme, te tottelette".

Olen ollut ymmärtäväni, että sinulle ei sovi myöskään "me määräämme, me tottelemme".

[Syrinx]

En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä jotka haluavat olla samalla kertaa anarkisteja ja demareita.

Jostakin nyt vaan on pakko luopua jos haluaa kulkea älyllisesti rehellisten kirjoilla...

[karpalo]

Rajaton maailma ei vaan nyt ihan toimi.

Siis muualla kuin vihreiden, siis itujen päiväunissa, näin se menee, tästä on lähdettävä.

[Muukalaistollo]

Olut on kyllä hyvää ja sitä tuleekin nautittua 4-8 tölkkiä joka vuorokausi. Siinä on vaan se haitta, että tyhjiä tölkkejä tulee nurkkiin niin julmetusti.

Tölkkejä pitää osata palauttaa aina kaksi ostoskärryllistä kerralla, koska kolmea ei ainakaan yksin liikkeellä ollessa ole helppo handlata. Lisäksi se palautuskone yleensä menee tukkoon jossain vaiheessa ja joutuu taas odottelemaan.

Onneksi ongelmaan on tulossa ratkaisu! Tanskalainen Carlsberg, tietysti, aikoo ryhtyä valmistamaan kartonkisia biohajoavia kertakäyttöolutpulloja jotka voi laittaa pahvinkeräykseen.  http://qz.com/331879/carlsberg-may-soon-be-serving-beer-in-cardboard-bottles/

Luonnollista tietysti on, että Tanska suurena puun- ja paperimassantuottajana on ensimmäinen.  Varmaan olisi Suomessakin keksitty jos meillä olisi Tanskan kaltainen puu-, olut- ja yrityskulttuuri.

Meillä nuo isot sellunkeittäjät määräävät tahdin, ja jälki on sen näköistä.

Täytyy olla alkoholisti jos 8 tölkkiä juo vuorokaudessa.
Tuollainen alkoholi määrä vastaa yli puolta viinapulloa.

[risto]

.
Tölkit ovat elinehto Romaniasta tulleille kerjäläisille.  Kokonainen ihmisrotu kuolisi nälkään, jos ei olisi tölkkejä.