Uutiset:

Outomaa on outo maa.

Mobiili päämenu

Juulin Ikioma

Aloittaja juuli, 13.08.12 - klo:17:14

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Amanda


Ihan OK ottaa toinen nimikerkki kun kuitenkin samaksi tunnetaan.



Mutta ainahan voi pyytää softalta uutta salasanaa klikkaamalla "unohtuiko salasana", jos kone särkyy. Kun palautuskoodin pitäisi tulla foorumille antamaasi sähköpostiosoitteeseen.
Ei kyllä toiminut minulla Jatkumolla. ei tullut mitään vaikka pari kertaa klikkailin. No, en ole siellä enää, ihan vieraantunut taas koko foorumilta.
Normalle terkkuja, jos sattuu lukemaan, on ihan kuin oikeastikin tuntisi!


Juulianna

#1171


Joulupalloilua.
Niin kaunis on maa,,

Juulianna

#1172



Nytte tul sanotuks huomenet hirviä aikasi ko ei tuo miu koipirepsu anna rauhaa, taaskaa. Jo puol viis kisko ylös
Nii, se o taas vuue viimene päivä. Miu elämässäin näit viimesii, vuue siis, päivii o olt iha piisaal asti. Mie lopeti laskemise viime kesän ko täyti mielestäin iha tarpeeks  näit vuosii. Mie täs mietiskeli mite hyö tuol kivikauel järjestiit nää vuue ja ylleensä aja laskemise. Mie aattele jot johonkii kivelohkareesee nakuttel riimukirjotuksel jotakii tietoo. Jot nytte o kesä, talvi,,, jne.  Vaa oisha se ihannetila ko ei koskaa, paitsi jos sattuu huvitttammaa ois synttärii tai vuue vaihtumissii. Vaa kai sen vanhenemise näkkee ko tiirailee vaik lähteesee.  Nykysii tää vanhenemine o vähä kauhistus. Jote taitaa miu olla paree siirtyy tuoho kivikaue vappaasee vuue vaihtumissee. Vaa se o vähä uhkarohkiaa ko poika tottee jot se o muori taas päivis sekasii. Mie siihe jot e mie oo sekasii mie vaa laati uuve aikataulu näil miu vuue vaihtumisil. Jos vaikka vaa joka toine vuos vaihettaisii. Kuka se o sanont jot joka vuos pittää tulla uus vuos . Vanhaha se o uuskii vuos joka tulloo. Ain vuos vuuelt vanhemp. Kummalliist ähinää jotta se ois uus vuos. Ei oo.

Olkoo sitte vanha tai viel vanhemp  vuos nii mie toivo lotost eräitäkkii miljuunii voittoo.
Teitilkii.

semmosta nii

juuli
.
Niin kaunis on maa,,

Juulianna

#1173



APILA JA TIMANTTI

Yksinäinen apilanlehti
reunalla niityn värjötteli
talvetar  siskot
uneen vaivuttanut
niityllä kuuraisella.

Oli timantti yöllä
laskeutunut
apilaan vielä vihreään.
Vain tähdet katseli.

Ei lämpöä tuonut timantti
kylmä, kirkas kivi.
Vain loistoa niityn laidalle
apilanlehdelle.

Ei voinut estää
tuloa talven
timantti loistava.

Nukkuivat talveen kumpikin
apilanlehti vaatimaton
timantti loistava.

Toisiaan suojasi.


juuli-19
Niin kaunis on maa,,

Juulianna

#1174




KULTAKUKAT, KULTATUKAT

Minä näin ne kukat, kultakukat
kultatukat
metsälammen rannalla kimalteli.

Ei kysyneet lupaa
ei varanneet paikkaa.
Jäljiltä Luojan lammelle säteili
ilona maahisten, keijujen.

Sitoi keijut seppeleen kultaisen
takkutukkaa maahisten
kultainen vanne koristi.

Lammelle saapui tanssimaan
kultaa hiukset loisti.
Ne valaisi öisen pimeyden
taikoi mustat pilvet pois taivaalta
kunnes aamu toi valonsa kirkkaan.

Hiipi keijut koloonsa nukkumaan
laski vierelleen tyynylle
kultaisen tiaaransa.

Yötä uutta tiaara odotti.


juuli-19






Niin kaunis on maa,,


Juulianna

#1175



KEIJU JA VARIS

Salomailla  kuuset naavaiset
ikihongat seuraa piti toisilleen.
Ei paistanut päivä
ei oksillaan linnut laulelleet.
Ikuinen oli yö synkkä.

Ei lammessa kalat viihtyneet
liian musta oli  vesi .
Yksinäinen ruutana
lammessa uiskenteli.
Rannat sammal tummunut peitti
käsipäivää   ranta  toista tervehti.
Ei tuulikaan täällä kuiskaillut.
Kaislaparoni, osmankäämi
torkkui rantavedessä.

Pikkuinen keiju pilvissä leikki
lammelle eksyi.
Rannalla istui ja itki.
Varis musta, vanha ja viisas
kärpässienellä aikaa vietti.
Keijun huomasi, säälitti
auttaa keijua piti.

Lennähti varis taikamaahan
sieltä valon lainaksi pyysi.
Oli noitien yö
valon taikoi noidat kurpitsaan.
Kurpitsa nokassaan
pilvien halki
varis musta , vanha ja viisas
valon keijulle lammelle toimitti.

Varista keiju kauniisti kiittää
poistui suru.
Varis musta, vanha ja viisas
lähti keijua saattamaan.
Nyt kumpikin kurpitsa valonaan
sinipilvissä liitää.


j 2019
.
Niin kaunis on maa,,

Juulianna

Niin kaunis on maa,,

Juulianna

#1177



EMILIE ja EDWARD ETANA

Sinivuorten taakse laski aurinko hiljaa.
Puppurapilvet väistyivät, illan himerrys hiipi. Syksyn kuulaat, väririkkaat lehdet tummuivat. Olivat kaikki himmeässä illassa lähes samanvärisiä. Rannan kaislat varttaan venyttelivät pinnan yläpuolella. Jostain kaukaa kuului yksinäisen lokin huuto.
Pian astuisi valtaistuimelle prinssi Syksy.

Tässä syksyisessä rantamaisemassa maahusti herra Edward Etana. Maahusteli eteenpäin hiljaa mutta varmasti.
Herra Edward oli suuren Tammilehdon asukas. Asusti herra Edward Tammenterhokodassa. Pienessä, ruskeassa.
Kovin oli Edwardherra yksinäinen. Aika kului kotopaikkoja paikkaillessa. Katsastaessa. Herra oli ruma mutta hyvin, hyvin kiltti.
Vaan yksin oli jos jos ei ihan ihmettä tapahdu.

Herra Edwardilla oli hattu sekä kävelykeppi. Hattu siksi jottei herrasmies ilman hattua liiku. Eikä ilman päivänvarjoa. Ei missään nimessä. Rahkasammalsuon varjoilukisälli vihreästä rahkasammaleesta varjon ommellut. Hattu. juolukankukasta, sinisestä. Juolukkamatsän hattumaakari  hatun vartavasten herra Edwardille huovuttanut.
Oli hatussa aukot säämittausantenneja, sarvia varten. Olivat vallan tarpeelliset nämä aukot koska usein pyydettiin sääennustusta herra Edwrdilta. Etana, Etana, näytä sarves. Ei tarvinnut joka kerta herra Edwardin hattua riisua. KävelyKkppi oli Sananjalkaviidakon kestävimmmmästä sananjalkavarresta. Herra Edwardilla se oli tunkija- ahmotteja varten. Tahtoivat useatkin siivekkäät sekä jalalliset ahmotit, ilkeät, herra Edwardin aamupalakseen.
Tämä ei kävelykepin takia onnistunut. Sillä kun herra Edward kerran, pari tunkija- ahmotteja husaisi, jo karkasivat vauhdilla näkymättömiin.
Nämä tunkiija- ahmotit.

Hiljaa, vakaana maahusti Edwardherra syksyisessä tammimetsässä. Keskellä tammenlehtien värihehkua.
Saapui vihdoin rantaan. Järveä katseli. " Voi sinua järvipolo. Pian peittää aaltosi jääkansi. Ei ui lapset. Puhaltee Pohjanviima pinnallasi." Huokaili Edwarherra. Samassa muisti luistelun, hiihtämisen. " Vaan onhan onneksi talviriemut, jottet ihan yksin talvea vietä. On iloiset lapset seurana."

Ei huomannut Edward-herra kuinka Tammilehdosta lähestyi herraa neito Emilie .
Kaunis Emilie.
Emiliillä vuorostaan oli keltainen kukkahattu keltaisesta unikonkukasta. Unikkolehdon hattumestarin tekemä, valkoinen päivnvarjo, päivänkakkaravarjo. Keltaisisin pilkuin. Oli eri syystä kuin Edward- Herralla. Jottei aurinko Emilien poskenpehmeää, kermanvalkeaa hipiää pilaisi. Edwardherran päivänvarjo suojasi häikäisyltä. Neito Emilien pienenpienet, huikaisevan korkeat korkokengät olivat sinisestä helmisimpukasta Sinisen Meren suutarimestari naputellut.
Kovin olivat sievät ne helmikengät.
Huudahti Emilia-neito :" Kultaseni, joko sinä kauan odotit. Minulla kun meni aikaa silmäripsien meikkaamiseen. Eikö olekin nyt kauniit. "Räpsytteli Emilieneito pitkiä silmäripsiään, loi kaipaavan katseen Edward-herraan.
Punastui neito.Edwardherra vallan häikäitsyi Emilieneidon kauniiden silmien loistaessa, Ei auttanut nyt rahakasammalvarjo. Punastui ihan. Edwardherrakin. " On. On hyvin on kauniit. Kaikkihan Sinun ylläsi kaunista on. Säkkikin varmaan. "sai Edwardherra änkytetyksi. Jotenkuten.
" Vaan voisimmeko me nyt ajatella , mikäli Sinulle sopii, lähteä lounastamaan Terhokaupunkiin. Tiedän siellä oikein mukavan, pienen terhoravintolan. Varmasti viihtyisit. Voisimme pikkuriikkisen aperitiivinkin nauttia. Lähdemmekö, rakas Emilie."
Vastasi, edelleen posket punaisina , neito Emilie : " Rakas Edward, minä tulen. Tiedäthän Sinä, kanssasi vaikka etanamaailman ääriin. "

Niin lähtivät nämä kaksi rakastunutta hiljalleen maahustamaan kaupunkia kohti.
Syksyä ihailivat. Pikkuisen sataa ropsauttikin. Vaan ei hätää, etanathan pikkusesta sateesta vain ilostuvat.Ilostui pariskunta myös syksyn väriloistosta, lehdistä. Laskevasta, luonnon kultaavasta ilta-auringosta. Niin saapuivat kaupunkiin Neito Emilie sekä Herra Eward. Aperitiivit, pikkuriikkiset, etanafingerporilliset, nautittiin.
Vietettiin aivan kahden iloinen iltapäivä. Sekä monta, monta iloista iltapäivää senjälkeen.

Viikon kuluttua julkaistiin Etana - Aviisissa ilmoitus :
- Kihlauksensa ovat julkaiseet herra Edward Etana ja neito Emilie  - .

Huuhkajien Huhutoimisto kertoi häiden olleen kauniit. Morsiusneitoina olivat toimineet pikkuiset perhostytöt.Ylimorsiusneitona toimi ihmiskansan, sitäkin oli kutsuvieraina, Leenaihmisen pieni perhostyttö. Vaaleanpunaisessa pitsimekossa. Ruusutiaarassa.
Valkeissa helmiballeriinoissa.

Onnellisia, hyvin onnellisia olivat herra Edward sekä rouva Emilie Etana.
Kaikki oli mitä parhaiten.
Näin päättyy satu, niinkuin kaikki sadut päättyvät :
Sen pituinen se.


juuli
.
Niin kaunis on maa,,

Juulianna



Itetaiteilija Veijo Rönkkösen työ.
Parikkalan taidepuisto.
Kovasti tykkään.

juuli
Niin kaunis on maa,,

Juulianna

#1179


Onnea kaikille Äideille.

juulianna
Niin kaunis on maa,,