Uutiset:

Outomaa on outo maa.

Mobiili päämenu

Tämän päivän mietteet

Aloittaja Alien Weird, 05.08.11 - klo:14:11

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 40 Vieraat katselee tätä aihetta.

Muisto Keijo Kullervo

#8620
SOTE, SOTE ja SOTE?

Aikalisä olisi paikallaan?
Onko sillä laitaa, että nykyinen eduskunta päättää kauaskantoisesta
SOTESTA muutaman äänen avulla, kun
Galluppien lanseeraamat puoluekannatusluvut ovat oppositiota puoltavat.
Toivottavasti eduskunta hylkää puolivalmiin Sote kyhäelmän ja annetaan mahdollisuus ensi eduskunnan päättää SOTE valmiiksi? Gallupit saattavat näyttää jo ensi eduskuntavaalien jälkeen olevan ihan eri pääministeripuolue vallankahvassa kuin nyt näyttää olevan.

Muisto Keijo Kullervo

PS. Ennen sanottiin -50 luvulla: -Kiireellä ei saa muuta kuin kusipäisiä lapsia. Liekö tuo niin totta lainkaan, mutta turha kiire pois, niin hyvää tulee. Hyvin suunniteltu on puoleksi tehty. MM.
"Tie, Totuus ja Elämä?"

Suti

Lainaus käyttäjältä: Muisto Keijo Kullervo - 23.05.18 - klo:10:17
Onko sillä laitaa, että nykyinen eduskunta päättää kauaskantoisesta
SOTESTA muutaman äänen avulla, kun
Galluppien lanseeraamat puoluekannatusluvut ovat oppositiota puoltavat.

Muisto Keijo Kullervo


Se on demokratiaa, Keijo, sitä mitä niin inhoat.
Gallupit on tyhmän kansan huvia, vaalit ja hallitusneuvottelut ratkaisevat.

päivä kerrallaan

Kopek

Sillä seudulla, jossa sukuani on asunut, ja jossa parhaillaan kirjoitan tätä, ei käyty aktiivista (sisällis)sotaa. Paikkakuntalaisia oli niin punaisten kuin valkoistenkin joukossa, mutta taistelut käytiin muualla. Paikkakunnalla asuneet sukulaiseni olivat joko liian vanhoja tai liian nuoria joutuakseen mukaan, mistä ole tyytyväinen. Eipähän tarvitse miettiä, millaisia veritöitä ja teloituksia esi-isieni kontolla on.

Toiseen maailmansotaan isoisäni olisi ikänsä puolesta joutunut, mutta fyysinen vamma esti hänen osallistumisensa. Hänen kolme veljeänsä olivat sodassa, ja he kaikki selvisivät sieltä elossa. Nuorin veli tosin haavoittui ja sai pysyvän vamman pystyen kuitenkin normaaliin elämään ja työntekoon. Erikoinen sattuma oli se, että hän kuoli sydänkohtaukseen päivälleen 40 vuotta haavoittumisensa jälkeen.

Ainoa sisällissodan taisteluihin ainakin jossakin määrin osallistunut sukulaiseni oli äitini isä, joka oli punakaartissa Tampereella. Sain tietää tästä vasta 1990-luvulla, kun sattumalta kuulin äitini ja hänen siskonsa keskustelevan asiasta. Olin kyllä tiennyt, että äitini perhe oli työläistaustainen, mutta en ollut koskaan tullut ajatelleeksi, että äitini isän on täytynyt osallistua sisällissotaan. Näin ollen en tullut myöskään miettineeksi, millä puolella. Ilmeisesti hänen syntitaakkansa sodassa oli aika vähäinen, koska hän selvisi sodan jälkeisistä koettelemuksista hengissä.

Se on selvää, ettei vuoden 1918 sota syttynyt tyhjiössä. Yhteiskunnalliset olot olivat sellaiset, että osa kansasta kaipasi muutosta. Köyhyyden keskellä kelpasi lupaus paremmasta, minkä vasemmisto tarjosi, kunhan vähän ensiksi taisteltaisiin. No, huonostihan siinä kävi, mutta ehkä kuitenkin suomalaisten tulevaisuuden kannalta vähemmän huonosti kuin jos sodan lopputulos olisi ollut toinen. Vai miltä olisi tuntunut elää 70 vuotta neuvosto-Suomessa. Toisaalta hävittykin sota vauhditti monia niistä uudistuksista, joihin vasemmisto oli pyrkinyt. Porvaripuoli säikähti eikä halunnut enää antaa tilanteen uudestaan kärjistyä.

Suti

Lainaus käyttäjältä: Kopek - 23.05.18 - klo:23:17
Sillä seudulla, jossa sukuani on asunut, ja jossa parhaillaan kirjoitan tätä, ei käyty aktiivista (sisällis)sotaa. Paikkakuntalaisia oli niin punaisten kuin valkoistenkin joukossa, mutta taistelut käytiin muualla. Paikkakunnalla asuneet sukulaiseni olivat joko liian vanhoja tai liian nuoria joutuakseen mukaan, mistä ole tyytyväinen. Eipähän tarvitse miettiä, millaisia veritöitä ja teloituksia esi-isieni kontolla on.


En tiedä mihin sotiin esisukulaiseni ovat osallistuneet. Enkä ole miettinyt miten ovat osallistuneet.
En tiedä miksi pitäisi miettiä, en ole vastuussa heidän teoistaan.
Tämä ei tarkoita että antaisin "anteeksi" pahat ja julmat teot, en yksilöille enkä kansakunnille mutta en todellakaan tunne syyllisyyttä esim. sisällissodan julmuuksista.
päivä kerrallaan

Kopek

Lainaus käyttäjältä: Suti - 24.05.18 - klo:08:28
En tiedä mihin sotiin esisukulaiseni ovat osallistuneet. Enkä ole miettinyt miten ovat osallistuneet.
En tiedä miksi pitäisi miettiä, en ole vastuussa heidän teoistaan.

Ei näitä asioita ole pakko miettiä, ja onnellinen on se, joka pystyy olemaan miettimättä niitä silloinkin, kun suvun historiassa on jotakin hämärää.

Käytäntö kuitenkin on sellainen, että vanhempien ja isovanhempien teoilla on ihmisten silmissä merkitystä, haluttiinpa sitä tai ei. Jos jonkun ihmisen sukunimi on Göring tai Himmler, ja hänen isänsä nimi on ollut Hermann tai Heinrich, nämä myöhemmät ihmiset tunnetaan isiensä teoista eikä niinkään omistaan. Ehkä näitä toisen polven Göringejä ja Himmlereitä ei varsinaisesti syyllistetä isiensä teoista, mutta jollakin tavalla pahan varjo lepää heidän päällään. Joku saattaa ajatella, että pahuuden täytyy periytyä. Niinpä näiden toisen polven ihmisten tehtäväksi tulee sanoutua irti kaikesta, mitä heidän isänsä ovat edustaneet, ja toimia mahdollisimman eri tavalla kuin heidän isänsä ovat toimineet. Heidän elämästään voi tulla pitkä anteeksipyyntö siitä, mitä ennen heitä on tapahtunut. Näinhän yhteisöjenkin kohdalla ajatellaan. Länsimaat potevat tai ovat potevinaan huonoa omaatuntoa esimerkiksi siirtomaa-ajan julmuuksista. Ja japanin pääministerien on aina vain pyydeltävä anteeksi Japanin tekoja 1930-luvulla, vaikka nämä ihmiset eivät olisi edes eläneet vielä silloin.

Pienellä paikkakunnalla, näin voisin kuvitella, vanhat sukujen väliset traumat voivat ulottua pitkälle.

https://en.wikipedia.org/wiki/Gudrun_Burwitz

https://en.wikipedia.org/wiki/Edda_G%C3%B6ring


Amanda


Niin, jos sukulaisia mestattiin niin takuulla sitä ei helpolla unohdeta. Minun kotiseudullani ei ollut nimeksikään teollisuutta, valtosa itsenäisiä pikkutilallisia ja käsityöläisiä. Siksi varmaan työnväenliikkeellä ei ollut kovinkaan merkittävää kannatusta.

Mutta tietty ..miten sen sanoisi, imago oli jäänyt päälle sosialistelll. Jotenkin luonto ei sallinut mennä työnväentalolle (vai miksi sitä kutsuttiin) tilaisuuksiin, ne oli poliittisia ja jälkeen oli kai ne tanssit, en käynyt kertaankaan vaikka monet serkutkin meni. Jos tansseihin, niin sille toiselle nuorisotalolle. Vaikka politiikasta kotona ei juurikaan puhuttu, ainakaan minun kuullen. Oltiin varmaan tyytyväisiä itsenäisyydestä ja vapaudesta..

Ehkä isänmaallisen äidinkielnopettajan vaikutusta, piti pakkolukea kesällä Välskärin kertomukset ja sen sellaista kirjallisuutta :)

Naapurifoorumilla sisällissota ketjussa oli R. laittanut videon, sotahistoriasivun videon Suomen matkasta itsenäisyyteen. Hyvin tehty ja mies puhuukin niin selvästi vaikkakin nopeasti varmaan saadakseen kaiken 10 min. videoon, että kannattaa katsella. Valitettavasti vain englanniksi.'

Sen jälkeen taitaa olla sivulinkkinä eri videolla jatkoa sisällisodasta!

The Road to Independence - Finland in WW1 I THE GREAT WAR Special

https://www.youtube.com/watch?v=FYMDqMd6QqE


Amanda



Ensimmäisestä maailmansodasta ei oikeastaan tiedä paljoa muuta, kuin että se oli hyvin tuhoisa ja sen jälkeen ajateltiin, ettei koskaan enää päädytä samaan, piti olla viimeinen. Toisin kävi.

Tuossa on mainitun historiakanavan kaikki videot aikajärjestyksessä 1. maailmansodasta, jospa joskus ehtii katselemaan. Oikeastaan ne ovat aika lyhyitä.. tuokin vajaat 8 minuuttia.

Vaikka mitä sillä tiedolla enää tekee . paitsi että rasittaa aivojaan, ettei ne ihan surkastu, kuulemma terveellistä  ;)

https://www.youtube.com/watch?v=6FgaL0xIazk&list=PLB2vhKMBjSxMK8YelHj6VS6w3KxuKsMvT

Suti

Lainaus käyttäjältä: Kopek - 24.05.18 - klo:14:22

Käytäntö kuitenkin on sellainen, että vanhempien ja isovanhempien teoilla on ihmisten silmissä merkitystä, haluttiinpa sitä tai ei.

Näin useimmiten on, ja kyllä sellaiselle ajattelulle että esim. Göringin suvussa tietyt arvot ja kulttuuri periytyy voi olla perusteita. Mutta onko aina näin, ja onko oikein syyttää ja tuomita yksilöä joka on syntynyt sen jälkeen kun paha esi-isä on jo kuollut?
Sellainen tuomitseminen on turha ja aiheuttaa vai huonoja seuraamuksia.
päivä kerrallaan

Esmerkix

Lainaus käyttäjältä: Kopek - 24.05.18 - klo:14:22
Lainaus käyttäjältä: Suti - 24.05.18 - klo:08:28
En tiedä mihin sotiin esisukulaiseni ovat osallistuneet. Enkä ole miettinyt miten ovat osallistuneet.
En tiedä miksi pitäisi miettiä, en ole vastuussa heidän teoistaan.

Ei näitä asioita ole pakko miettiä, ja onnellinen on se, joka pystyy olemaan miettimättä niitä silloinkin, kun suvun historiassa on jotakin hämärää.

...
Pienellä paikkakunnalla, näin voisin kuvitella, vanhat sukujen väliset traumat voivat ulottua pitkälle.

https://en.wikipedia.org/wiki/Gudrun_Burwitz

https://en.wikipedia.org/wiki/Edda_G%C3%B6ring

Näinhän se on, että pienellä paikkakunnalla tieto siirtyy perintönä sukupolvelta toiselle. Mummullani oli parivuotias poika ja juuri syntynyt vauva, kun hänen miehensä katosi ja jälkeen päin selvisi, että hänet oli viety Kalevankaan vankileirille, jossa hän menehtyi nälkään. Pidätyksen perusteissa lukee, että hänet oli tavattu kylätieltä ase kädessä. Vuonna 1941 mummuni vanhin poika kuoli ja hänet on haudattu sankarihautaan. Häneltä jäi orvoksi 1-vuotias tytär. Keskitysleireillä menehtyneet haudattiin todennäköisesti joukkohautoihin joten miehen hautaa ei löydy mistään.

Esmerkix

Lainaus käyttäjältä: Tiistai - 24.05.18 - klo:15:32

Niin, jos sukulaisia mestattiin niin takuulla sitä ei helpolla unohdeta. Minun kotiseudullani ei ollut nimeksikään teollisuutta, valtosa itsenäisiä pikkutilallisia ja käsityöläisiä. Siksi varmaan työnväenliikkeellä ei ollut kovinkaan merkittävää kannatusta.

...

Minunkin kotipitäjäni on pieni maaseutukylä, jossa oli vain muutama suuri tila, paljon keskikokoisia maatiloja ja sitten paljon torppia ja mäkitupia. Työtä tehtiin yleensä lähes ympäri vuorokauden, koska kun päivisin oltiin isompien tilojen palveluksessa, omat kotityöt tehtiin sen jälkeen eli hankittiin eläimille syötävää metsistä ja joutomailta, kuten tien varsilta niittämällä, harjoitettiin kalastusta ja viljeltiin pientä peltotilkkua. Työpäivät vieraalla eivät silloin vielä olleet 8-tuntisia, eikä tainnut aina 10-12 tuntiakaan riittää.

Pikavastaus

Varoitus: tähän aiheeseen ei ole vastattu yli 356 päivään.
Jollet ole varma, että haluat vastata juuri tähän, harkitse uuden aiheen aloittamista.

Huomioi: tämä viesti näytetään vasta, kun valvoja on sen hyväksynyt.

Nimi:
Sähköposti:
Varmistus:
Ole hyvä ja jätä tämä laatikko tyhjäksi:

Oikotiet: paina ALT+S lähettääksesi viestin tai ALT+P esikatsellaksesi sitä