Uutiset:

Outomaa on outo maa.

Mobiili päämenu

Juulin Ikioma

Aloittaja juuli, 13.08.12 - klo:17:14

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 3 Vieraat katselee tätä aihetta.

Juulianna

#1230


En ole eläissäni, ainakaan vielä kokenut niin nopeaa esiinmarssia kun aikoinaan telkkarin tulo. Ellei nyt lasketa mukaan turviksien tuloa joka kyllä päihittää telkun mennen tullen.
Vanhempi väki oli kauhuissaan osa, osa ihastui ja hankki vaikka hinta oli hirveä.
Katajaisen mamma siunaili ja voivotteli tätä jumalatonta meininkiä kun ensin tulee ääni laatikosta  ja nyt seuraa kuva perässä.
Seuraavaksi tulee sitten itse vanha Vihtahousu katsomaan mitä pahennusta on saanut aikaan. Ei ole likat vielä ripille päässeet kun jo vouhotetaan, tämän aparaatin mukaan matkitaan. Leikataan tukka niin että on melkein kalju ja opetellaan kaikenmaaliman tanssaamiset ja muut syntiset tavat.
Hameetkin on niin lyhkäsiä että melkein se yksi paikka näkyi.
Mamman siunailuista huolimatta väki osti kilpaa ihan telkkareita. Ensin sen hankki kartanon kreivi, isotalolliset perässä, mökit ja torpan väki ynnä pientalolliset ostivat telkun vaikka meni koko maitotili.

Ja kyllä sitä vahdattiin. Melkein naurussa oli suu kokoajan vaikka olisi hirveä sota tai tappoleffa menossa. Yksi yhteinen piirre oli monessa katsomossa. Totesi, yleensä isä jotta mitä siinä ääni tekee kun on vierasta kieltä jota ei kukaan ymmärrä ja onhan siinä ihan suomenkielellä sanomiset luettavissa. Joku tyttö yritti sanoa etä äänissä on tunnelmaa mutta tähän tokaisi isä jotta mitä tunnelmaa. Nytkin vollottaa joku siellä eikä sano yhtään mitään.
Kaikki ohjelmat katsottiin  Jos jollain ei ei telkkua vielä ollut istui koko illan naapurissa. Monena iltana peräti.  Oli tehnyt navettatyötkin pois alta jo pari tuntia ennen naapuriin majoittautumista. Ei oltu näkevinään talonväen haukotuksia .

Mistään ei päällepäin huomannut paitsi väheksyvistä muka - puheista. Kun astui pirttiin ei telkkua missään näkynyt. Telkku kun toimitettiin kaappeineen ettei väliajoilla ruutu haalistu. "Nii, pithä se meilkii  ostaa ko o muka nii mukavii ohjelmii. Teil ko ei viel oo niin poiketkaa joku ehtoo kattomas. "
Käytiin katsomassa ja seuraavalla viikolla oli jo oma nurkassa töllötettävänä.

Nykysin telkku saattaa olla , ainakin minulla päiviäkin kiinni kun ei viitsi eikä halua niitä ikuisia uusintoja nähdä.

juuli
.
Niin kaunis on maa,,

Juulianna

#1231


Enpä ole koskaan tämmöisestäkään kuullut tai peräti nähnyt. Tämä vempele on se millä "peltinen" tukisukka laitetaan jalkaan. Siis yritetään laittaa. Vempain on muovikangasta . Se taitetaan lieriöksi punaisten magneettinappien avulla ja sinne lieriöön sujautetaan, siis yritetään sujauttaa koipirepsu.Tarkoitus on ettei mikään nappi aukea mutta sitä ei ole opetettu vempeleelle.
Niinpä ota vempele pois ja laita nappi taas kiinni. Tämä aukeilu tapahtuu noin neljä kertaa. Kaikki vetonarut ja läppä sinne  koipirepsun ympärille.  Nyt otetaan se peltisukka, kasataan sen varsi ja nilkkaosa , jalkaterä ruutin pienelle rullalle ja aletaan, siis yritetään sujauttaa se tuon tötterön päälle . Kun on saatu monien manausten jälkeen sukka ilman yhtään ryppyä kantapään ohitse aletaan kiskoa narusta tätä muovitötteröä pois sukan alta. Arvata saa kuin monesti se muovihärpäke tulee sovinnolla ulos. No, siinä sukassa on jalkapohjassa reikä josta kaivelen härpäkkeen pois.  Tarkoitus on ettei sukkaan jää yhtään ryppyjä kun ne painuvat syvälle ihoon ja voipi jalalle käydä ohraisesti. Siis vempele pois jos on ryppyjä jotka ei kädellä siliä. Yleensä ei siliä.
Jos olen jotain oppinut tästä tapahtumasta niin se on railakas kiroilu. Ihan jopa uusia manauksia. Saaturin ruusukele.
Hikoilukin sujuu ihka uudella vauhdilla.
Aikaa kuluu noin tunti.

juuli
.





Niin kaunis on maa,,

Juulianna



Kaunista Adventtiaikaa.
juuli
Niin kaunis on maa,,

Juulianna

#1233
 

MIRKKU-ISUKKI

Komea, charmikas hurmuri, kissamaailman komistus.Mirkku-Kolli.Ilmeinen Casanova. Siitä, onko tällä hurmurilla perillisiä Juulilla on tarkka tieto.
Mirkku-isukki. Kotona vielä nuorena naisenalkuna asusteli Juuli. Ei ollut huolen häviää. Kaikki töppäilyt jos ilotkin vielä elämässä edessäpäin. Melko ankara oli tyttölasten kasvatus siihen aikaan.

Ei tunnettu, ei kuultukaan, minkäänlaisesta ADHD :sta. Ei ikinä unissakaan kuviteltu. Jos olisi sen kaltaista häiriötä, ylivilkkautta, tottelemattomuutta mukulassa ilmennyt, olisi se ilmanmuuta laskettu huonon kasvatuksen piikkiin. Huonosti käyttäytyjää olisivat monenmoiset rangaistukset, kiellot odottaneet. Herrat Koivuniemi, Tupenrapina, eivät enää vierailleet, odotti tottelematonta neitiä ihan muut kasvatuskonstit. Pahin oli kotiaresti, johon saattoi joutua jopa kuukaudeksikin. Yhtämittaisesti. Mitään poikkeamia tästä säännöstä ei tunnettu, kotona istua kökötit, minkä töiltäsi ehdit, ulos ikkunasta tuijottelit samaa muuttumatonta pihapiiriä. Hyvinkin tehokas kurinpalautus oli tämä, siinä oikutteluhalut hyvin pian taivaan tuuliin haihtuivat. Eipä juostu kasvatusneuvoloissa, psykiatrilla, niinkuin nykyajan pahatapaisuutta osoittavan mukulan kanssa.
Olikohan metodi silloin ollenkaan huono. Osoittautui käytännössä ehdottoman päteväksi tämä kasvatusmuoto.

Vakavampaa tottelemattomuutta tahi huolimattomuutta oikeastaan osoitti kuitenkin Mirkku-kissa, joka nimestään, Mirkku, huolimatta oli poika.
Kuten poikakissojen tapoihin, velvolllsiuukssin kuuluu, osallistui Mirkkukin joka kevättalvisiin naapuristossa, kauenpanakin asustavien kisssatyttöjen päivystyshommiin, joka keväisiin konsertteihin lumihangen merkkamisineen. Taas oli Mirkku retkillään. Tappeli verissäpäin kissaneideistä, seurauksena viikkokaupalla uunin päällä haavojaan, risaisia, revittyjä korviaan paranteli. Haavojaan nuoleskeli.
Ja hyvinhän Mirkku toipui.
Sama leikki seuraavana kevättalvena uudelleen, ei edellisiä tappeluksia verissäpäin muistettu. Seurauksitta ei Mirkku-poikamies kuitenkaan päässyt.

Istuksittiin pirtissä äidin kanssa, Oli tauko ainaisessa arkisessa aherruksessa, kerrankin tervetullut joutohetki. Alkusuven lepohetkeä vietettiin. Mirkkukin uunilla tyytyväisenä oloonsa kehräsi. Oli jo aikoja sitten kosio-reissultaan palaillut.
Äiti ikkunasta tielle katseli, totesi:
"Katoppas vain, mikähän naapurin Hilma-muoria meille lennättää, oikein on kori käsivarrrella. Eipä ole Hilmaa liiemmin näkynytkään. Siellä mökissään kissoinneen rauhassa elelee."
Koputti Hilma-muori oveen, astui tuiman näköisenä pirttiin, laski korin keskelle pöytää. Synkein ilmein, mustanpuhuvin. Tiiraili huonoilla silmillään uunilla loikoilevaa poikamiestä. Kiukulla tuiskahti, edelleen asiasta täysin tietämätöntä isäehdokasta häijysti mulkoillen : "Täs ne ny on. Pitäkää hyvänänne. Ne on teitän kissan tekemiä."
Äiti ällistyi moista väittämää perusteellisesti. Jäi Hilmaa suu auki tuijottamaan. Sai hetkisen kuluttua puhekykynsä takaisin. Tiuskaisi vastaan :
"Onko ollut Hilma kenties kissansa häntä pitelemässä .? Mistä Hilma asian noin varmaksi luulee tietävänsä. Katteja päivystää kymmenittäin siellä Hilman mökin nurkissa. Hilma vie nuo mennessään pois samantien. Ei niitä missään tapauksesa tänne voi jättää."
Ei voi niin. Ei ollenkaan.

Kopassa nimittäin ryömi, vienosti vikisi, viisi vielä sokeaa kissanpoikaa, ihan uusia vielä. Oli mustaa ja kirjavaa. Hilma jatkoi: "Tietän minä. Jos nyt muut mitä ny vähäse, niin kyllä varmast oli teitän kolli enite. Tehkää mitä lystäätten."
Näin raskauttavan todisteen Mirkun isyydestä lausuttuaan lähti Hilma.
Oven rämähtäen, karmit vain tärissivät, perässään kiinni paiskasi.
Näin sukiutui huolettomia poikamispäiviään vietelleestä Mirkusta isukki, elatusvelvollinen. Tuore isä tuskin perillisiään tunsi. Ei halunnut äitikään tuntea ei omia Mirkun oletettuja tekosia.

Totesi äiti turhaksi niitä uudelleen Hilma-muorille palauttaa, olisi jotain muuta nyt pikapikaa keksittävä. Ja keksihän äiti. Naapurissa asusti ronski naisihminen, jolle äiti kopassa mönkivät pennut kiikutti. Tämä naisihminen lupautui hoitelemaan asian, oli siihen oman kissansa kohdalle monet kerrat joutunut turvautumaan. Asiaan opin saanut. Oli ollut pakko koska ei halunnut kattifarmariksi.
Kumoontui täten Mirkun elatusvelvollisuus. Hilma-muorin isyystodistus.
Vaan eipä siitä poika-Mirkku mitään oppinut. Perin on lyhyt kissojen, varsinkin poikamiesten muisti. Joskus ikäänkuin ihmispoikamiestä muistutti.
Ei opiksi otettu.
Kumpikaan.
.
Niin kaunis on maa,,

Juulianna

#1234
Mitähän varten kone jakaa noin oudosti lauseita. En minä noin isoja välejä mihiinkään jättänyt.
Onko syy mainoksissa vai mikä.
::)
Niin kaunis on maa,,


Juulianna

#1235


P. Punakuono kertausharjoituksissa.
Niin kaunis on maa,,

Juulianna



Kova on testi näilläkin.
Niin kaunis on maa,,

Juulianna

#1237
.


Nyt koitti se päivä jolloin oli vain yksi päivä pukin tuloon. Isommat mukulat ei niin selvästi jännitystään näyttäneet mutta töppöstelijä näytti ja kuului. Oli kiltisti yrittänyt olla mutta muutamia töppäyksiä tuli väkisinkin. Ei kukaan jaksa olla viikkoja täysin kiltti. Ei töppöstelijän tilillä ollut muuta kuin Mirkku-kollin hännästä kiskominen. Jospa ei sitä laskettaisi kun ei sitä niin usein tapahtunut.
Töppöstelijä oli venynyt mittaa vuoden aikana. Nyt ylettyi jo nenä pöydän tasalle ja ylikin mikä oli suuri asia kun näki mitä pöydällä oli. Jospa olisi kakkupala unohtunut sinne. Joka oli jännempi ottaa siitä kuin jääkaapista.Joulupukin vierailusta vuosi sitten ei töppöstelijallä ollut pienintäkään mielikuvaa. Ei voinut olla kun ei ollut kuin kolmisen vuotta sitä ikää. Hassua miten joku voi sanoa -se on kolme vuotta vanha- mikä vanha oli. Aamupalalla esitettiin kysymys koska se pukki oikein tulee. Mä e ala mitää ku ei se tuu. Hiljaisuus. Äiti kysymään mikä nyt on. Vastaus no kun  ei se tuu.
Oli aloitettava äidin iso manööveri töppöstelijän saamiseksi entiselleen jotta palautuisi usko pukin tulemiseen. Jotenkin onnistui, luuli  ainakin. Vartin hiljaisuus .Taas tuli kysymys tuleeko huomenna. Selitä uudelleen ja ihan alusta . Ei voinut töppöstelijä edes ulos mennä kun se pukki tulee takapihan kautta ja päinvastoin . Tuli aina niin että töppöstelijä oli väärässä pihassa. Nukkumaanmeno-aika koitti tänäänkin.
Vielä peitellessään kuuli äiti kysymyksen jos pukki onki lakos. Kun telkus puhuttii ettei sillo mennä töihi ku o lakos. Mitä siihen vastaisi. Meinasi mennä äidiltä sormi suuhun. Ei äiti tiedä pukin työtilannetta mutta luulee ettei pukin anneta lakkoilla kun on paljon töppöstelijöitä pukkia odottamassa. Lisänä isommat odottajat.
Niinpä.
.
.
Niin kaunis on maa,,

Juulianna

#1238


Pitääkö hallitus kansaa pilkkanaan ja näyttää miten meillä hallituksessa kielen käyttäminen onnistuu suuren maailman tyyliin.
Meinaa väkisinkin suututtaa tai ainakin ihmetyttää tämä into käyttää vieraan kielen sanoja  jopa hallitus ynnä ministerit . Kun on joka välissä sana - tahtotila -. Outo sana. Tahtooko hallitus tilaa vai tahtooko tila jotain hallitukselta.  Tiensä ovat kiemuraisia jotta toimien ymmärtämiseen tai vaikka niitä ei ennen eikä nytkään ymmärrä niin ymmärtää ainakin sanan - hallituksen kanta. Mitä vikaa on kauniissa suomen kielessä kun ministeritasollakin aletaan käyttää jotain nuorisoslangia josta saa arvailla mitä se tuokin oli. Lisäksi hoetaan uutta sanaa joka välissä... Onko hallituksen tahtotila ettei kansa ymmärrä. Kansa kyllä ymmärtää, ihmettelee vain miksi tuokin sana piti kääntää   jostain swahilin kielestä. Miksei käytetä sanoja -  hallituksen kanta. Kai se sitä tarkoittaa.
Alkaa pikkuhiljaa tuntumaan ettei hallituksella ole muuta virkaa kuin sumuttaa olettaen ettei kansa nyt ymmärrä ja halpaan menee. Kansa ymmärtää senkin että ehkä on mennyt päähän virka joten näytetään nyt mistä kana pissii. Uh.
Toinen käyttöön pesiytynyt sana on miitinki. Sairaalassa kun tuppasi jotain asiaa kysymään potilastoimistosta niin kuului liiankin usein jotta meillä on miitinki. Pois, pois siitä ovelta. Hoitajat kokoontuneet milloin mihinkin vuorokauden aikaan kokoukseen tai neuvotteluun mitkä kummatkin ovat suomen kielen sanoja. Ei miitinki. Kyllä siinä moni mummu ja vaari ihmetteli mikä niillä on. Onko tullut koko porukkaan joku hirveä tauti... 
Minä tästä lähdenkin naapurin rouvan kanssa miitinkiin koskien hallituksen tahtotilaa.
.
Niin kaunis on maa,,

Juulianna

#1239
[


UNELMIA

Ne ovat unelmia

ne viheriät lehdot ne keinuvat vedet
hopeiset lahdelmat, valkeat hiekat
huokaavat tuulet, kuiskivat kaislat
aamussa kimaltava kastehelmi

iltaruskon purppurapilvi

tummuva ilta
kuun kultainen silta

ovat minun unelmiani.

ME

Rakkaani.
Muistathan.
Huokaava tuuli, lempeä elon aamutuuli kuljetti sinisellä merellä kohti kevätaamun vihreää saarta.
Minä rakastuin Sinuun silloin.

Rakkaani.
Tiedäthän.
Huokaava tuuli, lempeä elon iltatuuli kuljettaa illan purppurapilviin kohti taivaan untuvasaarta.
Minä rakastan Sinua.

Käsi kädessä ikuisuuksiin.

Sinä ja minä.
.

juuli-18
Niin kaunis on maa,,