Uutiset:

Outomaa on outo maa.

Mobiili päämenu

Juulin Ikioma

Aloittaja juuli, 13.08.12 - klo:17:14

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 4 Vieraat katselee tätä aihetta.

Juuli Hukkaskukka 1



Vielä kerkisin just ja just Pääsiäistoivotuksia laittamaan.
Vähän myöhässä.
aino hukkanen

Juuli Hukkaskukka 1

#1151



WILIJAMI-YLYKÄ JA TUNTURMOPETI

Kerkeää suvea piteli.
Paistoi päivä, lauloi linnut, siritti sirkat.
Lomaansa viettivät molemmat koululaiset, Juuli sekä Pikkuveikka.Veikallakin oli jo muutama oikea koululoma takanaan, kovin vieläkin oli loma koulusta paljon hienompi asia kuin tavallinen kesä. Uimisen, hypinnarun lisäksi Juulin, Veikan sekä hiljaisen adjutantin, Tanelin päivät kuluivat melko tarkasti sorakuopalla, äskettäin muotiin tullutta trialpyöräilyä uusvanhoilla pyörillä treenatessa. Jopa Juuli tähän poikien lajiin innostui. Nämä elintärkeät harrastukset katkaisi äidiltä käynyt käsky, milloin juurikasmaan harvennukseen, milloin postireissulle. Sekä välttämätön paha, nämä heinätyöt. Jokakesäiset. Heinähommia ei millään ilveellä pakoon päässyt. Ei auttaneet oravien kävyillä  Veikan kipeiksi viskomat jalatkaan.
Laki kirjoittamaton, olivat heinätyöt ja niihin osallistuminen.

Vaan olipa jäänyt  liiteri Wilijami-Ylykämiehen Valmetti-ajelusta melkoisen kurjaan kuntoon. Wilijamin Vallulla tökkimä reikä seinässä suurena ammotti.
Oli saatava nyt kesän aikana paikatuksi, talvella lumi sisään satelisi. Kuka muukaan hommaan jouti kuin syyllinen eli Wiljami.

Niin lähti isä Hieroja-Annin mökille Wiijamia paikkuuseen tiedustelemaan. Äidin kuuluvista "kuinka minä se ukon kehumiset kestän, taas.." huokailuista huolimatta. Saapui isä Annin mökille, varoen Wilijamilta, sängyssä makoilevalta, asiaa tiedusteli. Oli kuulemma, isän mielestä, vain oikeus ja kohtuus, jotta Wilijami reikäsavottaan osallistuisi. Ei ehtinyt Wilijami juuta eikä jaata asiaan lausumaan, päätös kuultiin Annin suusta :" Joutaa. Joutaa se. Oikein hyvinnii joutaa."
Wilijamin mielipidettä ei tiedusteltu.

Niin saapui kauniina kesä-aamuna Wilijami seinän paikkuuseen. Puku päällä, väkevilllle tuoksahtaen. Oli kuulemma taas maalikylään päivän päälle asiaa. Äiti mielesään hiljakseen totesi Wiliamin kylläkin sieltä juuri tulleen.
Orjanvehkeet päälle, liiteriin reikiä arvioimaan suuntasivat isä sekä Wilijami.
Mikäpä siinä, vasarat , sahat kouraan, alkoi vaivalloinen seinän paikkuu-urakka. Vaivalloinen, koska seinän takana oleva halkopino oli ensin purettava paikkuun tieltä. Ei käynyt päinsä seinälautojen halkoihin naulaaminen. Ahkerasti suihki saha Wilijamin hyppysissä. Oli Wilijami kova työmies jutuistaan huolimatta. Homma joutui. Vaan olipa eräs seikka jäänyt isältä tyystiin huomaamatta.

Oli hankittu kesän alussa taloon uusi mopedi, oikea Tunturi- merkkinen menopeli.
Ja tästähän se Wilijamille nyt riesan lykkäsi. Etsiytyivät Wilijamin vilikkusilmät yhtenään lankun päästä seinähommista mopediin. Ja kohta alkoi kuulua, mitä mieltä pelistä oli Wilijami.
Köhähti, antoi tulla :
"Mie Selekiassa tuollasel harjottelin. Vain vähä isommal. Ol sellanen 5000 kuutioo nokal pyörimäs. Vaa ethä sie Olli tiiä kuutioist mittää. Sit siel ko Kiinan keisari hovis olin, niin valtavii ol siel mopetitkii. Neljäkii sai pääl istuu. Ja ol vauhti iha hirmuine. Lakos kansa kuka mihinkii kerkes. Pienhä tää taas o tää siu mopeti, Ollisein. Vaa kyl se siul täs kotiolos välttääpi. Hyvinkii välttääpi. Mie vaa oon isompii tottunt siel valtamere takan. Kulkeeko tää ees kahtakymppii tää peli."
Tietenkin otti tämä aliarvointi pahasti isän luonnolle, unohti isä pyhät lupauksensa Wilijamin kulkuvärkkeihin koskemisesta, kiukustui, taas tokaisi :
" Siinhä se on. Kokeille, mieles tekkee kuitenkii,... Saat nähä, jot kulkeeko tää pien peli.....kahtakymppii..."
Eipä kahta käskyä tarvinnut Wiliami. Ei ehtinyt isä neuvoa,
Wilijami loikkasi kuin jänis mopetin istuimelle.

Nähtävästi jotain hajua oli Wilijamilla mopetilla ajosta, koska sai vetävän vaihteen päälle ensi yrityksellä. Mikä se vaihde oli, jäi arvoitukseksi. Tunturi jyrähti kuin traktori, hyppäsi ilmaan, kaaressa lensi sora takapyörän alta. Hädintuskin ehti isä alta pois. Hädintuskin pysyi satulassa Wilijami.
Äiti pirtistä säntäsi portaille, ei ehtinyt nähdä Wilijamista kuin harmaan vanan. Pakokaasupilvi senkin peitti. Kanat, Mirkku-kolli phamaalta navetan alle vauhdilla piilloon pakenivat.
Niin lähti metakalla ja isolla Wilijami. Peltotieltä kaukaa jo mopetin pärinä kuului Wilijami siellä mopetilla, pikku pelillä, lasetti. Ei ollut isä tietoinen, olivat Veikka sekä Taneli mopetia rassailleet, salaa tietenkin, oli saanut kyytiä äänenvaimennin sekä viritety lisää kulkuvauhtia. Ei lasetellut Wiliami nyt kahtakymppiä, ei. Ei ollut kotosalla Veikka, sorakuopalla oli Tanelin kanssa trial-ajoissaan.

Joten ei ollut isällä poikien touhuista aavistustakaan. Eikä ollut kellään muullakaan. Isä kun ei paljon Tunturiin kajonnut, oli kuulemma naisten menopeli tämä Tunturi.
Pörinä, kova sellainen, vaimeni peltotiellä. Odoteltiin jo koe-ajajaa takaisin. Kai sieltä kohta joutuu. Kyllästyy.
Alkoi jo päiväkin laskea.
Ei kuulu Wiliamia takaisin Tunturi-mopetilla, - ei.

Alkoi jo isä pelätä Wilijamille huonosti käyneen. Vaikka kolari, ei tiedä, outo oli yhtäkaikki Wilijamille tämä Tunturi.
Oli huoli aiheeton, saapui mopeti, saapui Wilijami, tosin oli ilta jo hyvinkin pitkällä. Melkein yö oli. Rehvakas oli Wilijami. Osasinpa, sai Wilijami näytettyä. Totesi mopetin hieman kovempaa kuin kahtakymppiä kulkeneen, kun " Mie päästelin, täysillä. Hyvinhä tää tottel, Oikei hyvin mäni, eto on peli. Ihan on käypä peli."
Isän tiedustellessa pitkäksi venähtänyttä ajo- aikaa , sai Isä ympäripyöreän vastauksen, kertoi Wiliami "kuha ajelleensa."
Ei ollut totuus ihan niinkään. Sai jälkikäteen isä kuulla Wlijamin nokka pystyssä naapureiden pihojen ohi ajaneen, melkoista suivakkaa päästeli. Ja kulkihan se viritetty mopo. Muutaman pitkäksi venähtäneen tovin kuluttua palaili rallimies. Nyt oli toinen ääni kellossa. Ajeli ympyrää Kallevaarin pihamaalla. Karjui kurkku suorana suureen ääneen rallikuski- Wilijami:
" Nyt mie appuu tarvihe. Ja palajo. Nyt miuta neuvotte, mite tää mopeti pyssäytetää. Ku ei oo miul ensinkää tää tuttu."
Ajoi ja karjui Wilijami, neuvoja itku jo kurkussa aneli.
Oli ajatellut mies bensan loppuvan, vaan ei osoittanut merkkiäkään loppumisesta mopeti. Kulki ja kulki. Yö päälle tuppasi. Vaan ei olleet yhtään viisaampia Kalle -vaari kuin Eetla-muorikaan kuin mitä Wiliami oli. Oli haettava pikkupojat, Veikka ja Taneli, läheiseltä sorakuopalta hätiin.
Pysäyttämään menopeli. Pojat kiljuivat seisottamisohjeet, jotenkin Wiliami ne moottorin metelin yli korviinsa sai, onnistui viimein Tunturi-mopetin Kalle-vaarin pihamaalle seisauttamaan.

Tästä ei Wilijami, tästä pienestä sivuseikasta, halaistua sanaa Wilijami isälle kertoillut. Olipa vain kaikki kovin hyvin mennyt. Riemuksensa oikein oli niin kauan ajellut. Ihan jo yö päälle pukkasi. Ei millään olisi kuulemma lopettaa malttanut.
Pelkäsi Wilijami vahinkoa ihan, jotta pensa kesken ajelun loppuisi mopetista. Vaan eipä loppunut pensa menopelistä, ei. Ihan piti kesken ajelu heittää.
Vaan tulisi se seuraavakin kerta. Silloin olikin pidettävä tarkka vaari,
Täysi olisi oltava,
- pensatankki.


juuli
aino hukkanen

Juuli Hukkaskukka 1

#1152



KUKAT KEIJUJEN

Ne kukkivat,
vanhan persikkapuun herkät kukat.
Kevään keiju oli  ne oksille avannut
keijujen kevätpuutarhasta  noutanut.
Siivillään kevätviimalta suojannut.

Kun aurinko hymyili
liitti  hennot kukat kepein sormin
vanhan  puun harmaille oksille.

Monta kevättä me niitä odotimme.
Katselimme, ihailimme.


Hento,  herkkä kukkalehti
rakkaalleni kera kevättuulen.



juuli2018
aino hukkanen

Juuli Hukkaskukka 1

#1153

Hyvästi ja Kiitos, villiviini.


Ihanaa,  aurinkoista kevätpäivää.

Kovin on outo hiljaisuus täällä. Jospa omalta osaltani lisäsin  näkyvyyttä. Vaikka eihän se ole  mitään sen rinnalla kun muut oudot  ovat lähteneet porukalla kalppimaan. Mutta kuitenkin...

Minulle tuli tähän luukkuuni parvekkeiden purku. Puretaan lattiat, kattokin. Tietty tulee uudet.
Tätä hirveää meteliä ja poraamista minä nyt kuuntelen korvissa täysi mellakkavarustus. On alimmaisina vaahtokumikorvatulpat, niiden päälle änkesin kuulosuojaimet (ei radiolla) , koska kuitenkin kuului jyristely pelkillä tulpilla. Jospa nyt vähän hellittäisi. Olisi ollut vielä korvakittiäkin mutta sitä en enää hirvinnyt laittaa. Olisi vaahtokumitulpat voineet imaista sen muovailuvahaa muistuttavan kitin sisuksiinsa. Siinä ei sitten olisi auttanut muu kuin terveyskeskus. Enkä tunne minkäänmista viettiä lähteä sinne kuuntelemaan äimistelyä ja siunailua,  selittelemään miksi olen kaikenmaailman mönjät korviini tunkenut.
En missään muotoa osaa kuvitella syytä miksi nämä partsit puretaan. Koskaan en ole kuullut  ruotsinvallan tai keisarinaikuisissakaan taloissa partsien tipahtaneen. Tämä on rakennettu pitkälti keisarinvallan jälkeen, rak. v. 1984.
Näitä partseja on kahdessa eri talossa samassa taloyhtiössä 34 kpl. Työ kestää lokakuun viimeiseen viikkoon. Ovat jo tässä alkuvaiheessa 3 viikkoa myöhässä joten toivon että jos kuiteskin ehtivät ennenkuin joudun vaivaistaloon.
Se rahapuoli sitten. Minun postiluukusta  tipahti 7.000 € lasku. Siis tonneja, ei ole kirjoitusvirhe.   Eihän se minua,  Onassiksen sukuun kuuluvaa mitenkään heivauta mutta maksan nyt huvikseni erissä, n. 50 €  /kk.
Parvekkeille meno ,  kun  tellinkiainekset tulivat pihaan on sen jälkeen ankarasti kielletty. Tosin ne telkeää partsin ulko - oven ulkoapäin  niin etten esim. minä unissakävelijä erehdy kessulle sinne menemään. Vai kessutteleeko unissakävelijät.  Jos ei, niin tähtiä ihailemaan ja kaipaamaan...
Työ tehdään kokonaan ulkoapäin.. onneksi ei yksikään kaippari tunge ovestani sisään ja pelästytä henkihieveriin kun niillä on kuitenkin yleisavain.  Kun en kuule ovikelloa nyt näissä meluntorjuntavehkeissä.  Arvatkaas huviksenne tekeekö mieli istuskella näillä ilmoillla partsilla.
Ei juu,,, tee.
Hyvä juttuhan se on,,, ei pala naama.

entisenpartsin omistaja
juuli

aino hukkanen

Juuli Hukkaskukka 1

#1154
 


TULPPAANIEN YÖ

Kevätyönä kuulin kuiskauksen
" Tule armaani niitylle.
Sinne on  nousseet tulppaanit
ei hehkuaan yön pimeys peitä."

Hiljaa lähdin luo tulppaanien
yökehrääjää kuuntelin.
Oli noussut kuu takaa vuorten
silta kultainen valaisi tieni.

Sinä seisoit tulppaanimeressä
niitä tuuli yön hyväli.
Sen huuma valtasi
luoksesi riensin, varoen
tulppaaneja tallaamatta.

Sinä käteeni tartuit hellien
kuin tulppaani minä oisin.
Kuiskasit hiljaa :
" Rakkaani, sinua kaipasin
tähtien tuolla puolen
en tulematta olla voinut.

Hetki on lyhyt, palattava on
en vangiksi maan voi jäädä. 
Kun uudelleen kukkivat tulppaanit
minä palaan luoksesi."

Sinä poistuit tähtien tuolle puolen.
Minä jäin tähtiin katsomaan
keskelle tulppaanimeren.

Rakkaani, tulppaanimeressä
tähtien alla odotan ikuisuuksiin.

Yökehrääjä  hyrisi.



juuli2018
aino hukkanen


Juuli Hukkaskukka 1

#1155



MAAHISTEN PIDOT

Unien maassa, kaukana, maahisten linna tumma.
Se on maahisten valtakunta.
Unessa kutsun saan, sinne vieraaksi matkaamaan.
Astun unien laivaan.

On saaressa tummassa linna.
Lepakot lentelee, havina siipien vieraan  pelottelee.
Vallihauta syvä, vesi tumma, uhrien tuskien summa.
Mustat unikot nukkuu,  tornit korkeat pilviin hukkuu.
Linna mustana valvoo, hopeaa kuun, tähtiä palvoo.
Synkkä on linna maahisten,  yön kutsua kuuntelee.
Tää on maahisten valtakunta.

Laskuportti kitisten avataan, linnaa kohti astellaan.
Ristikkoportista astun.   Huuhkaja  tornin huhuaa.
Pitkä käytävä, kivinen,  mittaa sen en arvata tohdi.
Paljasta maata jalkani astuu, käyn linnan salia kohti.
Aukot muurissa linnan, kivipenkille kutsu lepäämään.
Kutsu julma, ken vastaa, joutuu ikilepoa viettämään.
Seinillä käytävän soihdut palaa, ne öistä valoa valaa.
Tää on maahisten valtakunta.

Saliin valtavaan, kiviseen  holvikaaresta sisään astun.
Seitit, vyyhdinpuu, täällä  luodaan mustaa kangasta.
Pöytä, valtava, katettu, notkuu maahisten herkuista.
Ääreen pöydän nyt kutsu kuuluu.
Tuskin ehdin penkille istahtamaan, soitto kuulua alkaa.
Nurkassa soittaja viuluineen maahiset tanssiin kutsuu.
Tää on maahisten valtakunta.

Maahiset musiikki mukaan vie,  kohta jo tanssi alkaa.
Pian tanssii tahdissa viulun maahisten joukko musta.
Vilkkuu hantää ja sarvea
kopsaa lattiaan kiviseen sievä kaviojalka.
Soihtu lepattaa, vie maahiset soitto, lopettaa ei malta.
Läpi yön soitto viulun jatkuu, maahiset tanssia tahtoo.
Soitto viulun linnassa kaikuu,  maahisten nauru raikuu.
Alkaa aamu sarastamaan,  käy maahiset lopettamaan.
Onkaloihin mustan kallion, maahisten joukko piiloutuu.
Aamu ei  yön tanssia katso.
Tää on maahisten valtakunta.

Koitteessa aamun, yli vallihaudan palaan kotia kohden.
Maahisten pidot, tanssi aamuun, tuskin miettiä tohdin.
Yli laskusillan tumman veen, paluumatkaa hiljaa jatkan.
Maahiset laittoi aattelemaan, tapaan maahisten tanssia
iloa eloon arkiseen toisi.  Ilon mielellään elämään soisi.
Hetkeksi poistuisi arkinen murhe. Ois ilon ihana tunne.
Miks alati soitto huolien soisi. Soitto ilonkin soida voisi.

Tää ois ihmisten valtakunta.

 
juuli
aino hukkanen

Juuli Hukkaskukka 1

#1156



KEVÄISET

Raotteli silmiänsä kevätaurinko
reunaan metsän pälven sulatti.
Sinivuokko heräsi
heti ilmestyi nuppu sininen.

Kurkisteli alta lehtien,
heinäkorsien.
Oli ilma kevään vielä viileä
ei tohtinut se kokonaan
nuppuansa avata.

Alta nupun sinisen
konttaili
muurahainen tokkurainen
polkuansa paikkaili
talven jäljiltä.

Vuokolta se tiedusteli :
"Hyvää Päivää, vuokko kulta
koska nuput aukee sulta
että pääsisin päiväkahville.
Hyvin joutaisin
ei ole vielä heränneet
toiset muurahaiset."

Vastasi vuokko sininen :
"Jospa huomenna
lämmittäisi aurinko.
Saisin nuppuni minä avata."

Muurahainen lupasi tulla aamulla
katsomaan josko olisi
auki nuppu.
Silloin saisi kahvitella
kevättä juhlia
auringossa paistatella
muurahainen sekä vuokko sininen.



juuli
aino hukkanen

Amanda



Herttainen runo minusta enemmän lapsille, kauniin kuvituksen kera lastenkirjassa!

Juuli Hukkaskukka 1

#1158
Lainaus käyttäjältä: Tiistai - 05.05.18 - klo:21:10


Herttainen runo minusta enemmän lapsille, kauniin kuvituksen kera lastenkirjassa!

Kiitos. Omasta sorvista.  :D
aino hukkanen

Juuli Hukkaskukka 1

aino hukkanen