Uutiset:

Outomaa on outo maa.

Mobiili päämenu

Juulin Ikioma

Aloittaja juuli, 13.08.12 - klo:17:14

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 2 Vieraat katselee tätä aihetta.

Juulianna




OSCAR ORAVALA

Metsässä kun kävelin, ympärille katselin
niin outoon kurreen minä törmäsin.
Oli kurre tämä mitä muotitietoisin.
Pesäkolon sisäänkäynnit oli reunustettu
oikein rautakehikoilla.
Kolossaan kai teeveekin sekä tietokone.
Sopi sitä naputella vaikk` kuinka pitkä tovi.

Kurrelta mä utelin mistä kaikki peräisin.
Kurre nauraa virnotti : " Roskatunkiolta.
Ihmiset kaikki heittää kun tulee uutta.
Minä poika etsiskelen, vanhan keräilen
Itsekseni rakentelen, koloani parantelen.
Mulla oikein toilettikin, sisävessa vallan.
Eipä tarvi kykistellä naavakuusen alla.

Lystikseni asustelen, elo hyvin maistuu.
keittiössä, grillissä onkiliero paistuu.
Toivotan nyt sulle, - Tervetuloa.
Varo oven kamanaa, on se sulle matala.
Käyhän istumaan. Viereen takkavalkean."

Minä olin äimistynyt, jopa on orava
Hallussansa oli sillä elämisen kikka.



Juuli -13
.
Niin kaunis on maa,,

Juulianna

#1191
Ihmiselossa sattuu mukavaa ja ei-mukavaa. Ottaisi mieluusti sen mukavan vaan ei ole aina saatavilla. Siinä oli pakkorako ei-mukavan kanssa.
Sain jalkaani ruusun. En tosi ruusua vaan strepto-coccis nimisen bakteerin. Ihan kutsumatta tuli. Se tiesi viikon antibioottikuuria. Auttoi mutta lopullinen listiminen tehtiin keskussairaalassa tiputuksessa.  Sieltä pois ja hoitoa jatkettiin pari kertaa viikossa terveysasemalla.
Kerran taas lepäilin hoitopöydällä ja hoitaja ilmestyi kahden vyötä muistuttavan kangaskaitaleen kanssa. En ehtinyt kysyä mitä nuo on kun hoitaja tokaisi jotta tässä nää on tukisukat. Tuijottelin kapeita hienokudottuja kaitaleita. Hoitaja : " Nää o kyll iha kauhia tiukat ko näitte tarkotus puristaa suonet tiukast.  Sillo lähtee kävelemmää pasilisko  ko verekierto vilkastuu ."  Tuijotin sukkia epäuskoisena. Näitä tasapaksuja noin neljän sentin levyisiä listoja. "Et voi olla tosissas",,"sain uihkaistua hoiturille joka sai sentin verran sukat venymään. Sanoi olevansa ja minun  oli nämä jalkaani saatava jollakin keinoin. Totesi vielä että näihin on käyttöohje jossain mutta ei nyt tähänhätiin löydä.
Niinpä sitten tukisukat kainalossa asunnolle palailin. Yritin muovipussinkin avulla  saada operaatiota etenemään. Seurauksen oli muovipussin hankala poissaanti. Sukat palasivat lähtöviivalle. Hikosin litran ja käsiä särki. Ei menneet koipiin, sukat.
Seuraavana aamuna tuli apteekkarska tuomaan roppia ja huomasi sukat. Neuvoi miten ne parhaiten saa jalkaan. Ja menihän ne. Sukissa oli etuosassa vain kantapäät joita reunusti täysin venymätön kapea kaistale ympärillä. Sitä ei voinut pitää vaan oli saksittava reunakaitaletta muutamasta paikasta auki.
Ei ne vieläkään ihan ilman ähellyksiä mene. Varsinkin ruusukuopan päällä olevia siteitä on paha ylittää.  Huomasin kuitenkin että nämähän on oivat vehkeet . Turvotus kipeästä ruusukoivesta lähti jo ekapäivänä. Ei tunnu edes puristusta vaikka hirmuisen kiristävät on. Nyt on uutuutena vetoketjut.
Asiaan kuului tietty etten saanut mitään informointia onko se strepto vielä vai ei. Olin jo tottunut vaisuihin tietoihin . Olin 11 v MRSAN kantaja. Vaan nyt paljastui ettei sitäkään ollut ollut senkummemmin kuin enää ruusuakaan joka oli lähtenyt muille ruusumaille. MRSAssa oli puolensa, sain aina yksityishuoneen sairaalassa.
Ei koiraa karvoihin.
.
Niin kaunis on maa,,

Juulianna

#1192



KUUN LIEKIT

Yön tähdistä liekit ilmaantui
Polttavat lieskat suli
yöhön hymyttömään.
Avaruus tulessa välkkyi
hehkui linnunrata.


Kuu vanha lieskoista tähtien
syttyi palamaan.
Elää ei kuu tahtonut
piti lieskoja ystävinään.
Paenneet tyttäret kuun
oli vartijoina tähtien valon
kaukana, kaukana poissa.

Kun nousee uusi kuu
ei koskaan se täytenä loista.
Horisontissa uusi kuu
valju, kuultava, rampa.
Ei tunteneet rannan kaislat,
Kuun kumartajat
ne odotti loistoa vanhaa.

Varjottomuuttaan oudoksui
öinen kulkija Maan.



juuli-19
Niin kaunis on maa,,

Juulianna

#1193
Ihmisen syömis- ja juomiskäyttäytyminen on ollut jokaisen henkilökohtainen asia. Ainakin silloin kun ruokaa oli /on valintaan saakka. Nyt on professoritason ynnä muut korkeasti koulutetut puuttuneet siihen. Ynnä politiikot vaikka ei  ylen korkealle kirjatiedossa päässeetkään. Mutta puuttua tähän ruokapuoleen täytyy. Kun ajattelevat tässäkin ihmispolon parasta. Nostavat lihatuotteiden  niin korkeaksi ettei tavallisella sukankuluttajalla riitä eurot. Kun ruuan lisäksi tarvitsee paljon muutakin. Katon päänsä päälle ainakin.
Kun ihmisentaimi vielä töppöstelee lattialla aloitetaan heinien syöttäminen. Ei töppöstelijä vielä ymmärrä mitään siitä mitä suuhun laitetaan. Nielee nätisti vaan.

Ihmiskunta jo alkuaikoinaan kantoi luolaansa lihaa. Eivät luolamiehet eikä senkummemmin naisetkaan marjoja miksikään noteeranneet. Olivat ehkä kielonmarjoja maistelleet kun oli niissä nätti punainen väri. Kun tuli oksettava, pyörryttävä olo ei niihin senjälkeen kajonneet. Yleistivät olon kaikkiin muihinkin maassa kasvaviin. Paitsi poppamiehet jotka suosivat punaista, valkopilkkuista  sientä jonka nimeä ei kukaan vielä tiennyt.

Aina on ihmiskunta lihaa syönyt. Jopa toistensa lihaa.Tämä tapa on, jos on jäänyt unohduksiin. Yleisin liha on on ainakin meillä tämä lypsikkien liha. Ynnä sika. Mitä nyt hirveä ynnä nykyjään heinäsirkkoja pöytään osuu. Intiassa ei lypsikin lihaa syödä. Jos joku siellä siihen syyllistyy voi käydä ettei mitään muutakaan lihaa enää syö.
Lihassa on tärkeät proteiinit. Niistä ei tanhuvvavaari eikä muutkaan vaarit olleet koskaan kuulleet. Vaan lihaa syötiin koska siitä lähti nälkä. Marjoihin ynnä salaatteihin joita ei tanhuvvavaarin aikana ollut, katsahdettiin vinosti jälkiruokavispipuuroonkin ja lausahdettiin jotta tuotahan minä en suuhuin pistä. Nytkö ihmiskeho on niin muuttunut noista luola-ajoista että enää ei lihaa tarvita. Napsitaan vitamiinit ynnä muu purkista.
Tämä kasvisvillitys ajaa lihantuottajat pankrottiin. Minä en ota kontolleni lihaisäntien pankrottia lypsikkkien ynnä muiden lihaa omistavien listimistä syöjien puuttumisen takia.
Takuuvarmasti.

juuli

jk. Kyytipoikana vihannekset.
.
Niin kaunis on maa,,

Juulianna

#1194
  Paljon puhutaan nykyisin koulukiusaamisesta. Syitä siihen löytyy pukeutumisesta, erikoisesta ulkomuodosta, kotioloista. Melkein mistä vain. Lasten mielikuvitus on melkoinen. Vaan on se mielikuvitus tai sen puute melkoinen vanhemmillakin. Se alkaa jo nimenannosta tälle uudelle kansalaiselle. Olisko kenties parempi antaa joku muu , tavallinen nimi uudelle töppöstelijälle kuin tytölle  Valio, Varma, Mainio, Bunlög joista ei tiedä onko ne tytön vai pojan niinkuin ei näistäkään Wellamo, Launo, Keimo. Kasper ja Jesper tuo mieleen Kolme iloista rosvoa. Yksi käytetty kumpaankin sukupuoleen  on Kaino.
Toisaalta kun nyt ei pitäisi sanoa poika eikä tyttö niin nimi jota molemmin puolin käytetään sopii hyvin.
Ei sanota enää Teiksi eli teititellään vanhempia.  Ettei mene oppi niinkuin pikkupojalle jolle äiti piti esitelmää kun hänen oli sanottava vanhempiaan Teiksi. Meni hetki ja äiti keitteli puuroa. Poika seisoi vieressä katselemassa ja ilmoitti: " Teiksi siinä vaan puuroa keittelee. "

Kirjailija Kiannon lahjakkuus puhkesi myös osaksi lasten nimissä:
Orvokki Helmi Simpukka, Otso Tähtivalo, Veijo Virmo,
Viena Karma Sirkka Salama Kesäheinä Saarenruusu Pikku-Hilkka,
Jormo Gabriel Sotavalta,  Sorjo Uolevi Sotaprinssi,  Raida Tsikko Tellervo, Marjatta Iltatähti.

Kyllä ne yhden Launon voittaa.
.
Niin kaunis on maa,,


Juulianna

#1195


Jotta tämmöinen kuva. Poika toimitti sen , virnistellen, huono yritys pysyä vakavana. " Jaa. Onkoha tos meikä mukana vai ei. Kun kuvan takana oleva päiväys jotenki viittais siihen." Jätin vastaamatta kun äkillinen kuurous yllätti.
Kuva on Lapin reissulta v. 1964. Aikalailla ikää kuvalla . Toinen on jo jättänyt nämä maalliset moottoripyöräilyt. Yläkerrassa  on siiistimmät radat.
Meitä lähti pitäjältä neljä nuorta kahdella  Jawa Sixteenillä,  innokkaita Lappiin menijöitä. Istuin vyöruusuna yht`kyytiä Ivaloon.  Täällä 50 km Lahdesta on asunnolle matkaa. Jotain 700 km ainakin siitä tuli ruusuiltua yhtä kyytiä. Joka bensatankkauksella kertyi utelias joukko paikallisia ihmettelemään.
Saavutettiin Inarinjärven ranta josta joku tiesi sanoa että tässä se lähellä se on Posti-Matin mökki . Vaan ei  näkynyt. Oli jätetty pyörät maantien varteen ja kitukasvuiseen maastoon suunnistettiin kohti Inarin järven rantaa. Yksi urhoollinen ilmoitti lähtevänsä kiertämään järveä toivossa että pikaisesti tulisi mökki vastaan. Satoi kaatamalla. Lisäksi yksi oli jo survaissut pohjattomaan suo-ojaan. Näkymättömään näkymättömiin. Reppu vain  jäi pinnalle josta kiskottiin kaveri ylös kuivalle ( ? ) maalle.

Oikein tiesi suunnistaja. Kohtapikaa tuli rantaan iso postivene johan helpottuneina laskeuduttiin. Kaatosade jatkui.
Kaksi viikkoa meni hujauksessa Matin veneellä saaria kierrellen ja lakkoja poimien ynnä miesväki kalasti.  Kumpaakin  hilloja ja kalaa tuli niin paljon jotta lähetettiin kotiin junalla. Ensin tietenkin Matin perheelle suurin osa.
Kaikkea sattui. Minut jostain syystä jätettiin yksin yöksi telttaan kun miehet suunnistivat lappilaiskylään.Teltan ulkopuolellta kuului yöllä  outoa puhinaa. Varoen kurkistin - ei ollut karhu vaan porotokka. Uhhuh.
Suo-ojaan uponnut esitteli taitojaan judossa. Hyppäsi takaperin, piti voltti heittää ja jaloilleen pudota. Ei pudonnut. Putosi selälleen. Varmaan saaren ainoan irtonaisen pikkukiven päälle. Loppuajan kaveri sitten viettikin selkä kumarassa. En uskaltanut kysyä miltä kyyti moottoripyörän takaritsillä paluumatkalla tuntui.
Kotiin päästyä äiti viipymättä vei matkavaatteet kuumaan saunaan. Kuoli kuulemma lehmää pienemmät. Näitä pienenpiä siellä Matin mökissä vilisti. Jo ensimmäisenä yönä porontaljalle maatessa ilmestyi. Ei häirinneet  lapinmiesten joikhaamista. Oli tullut naapurikin, 50 km, Uula maistiaisille. Pari päivää seurasi Uula  veneellään josko sitä ilolientä vielä löytyisi. Ei löytynyt. Niinpä luovutti seuraamisen Uula. 

Samalla Jawalla ajoi mieheni Päijänteen ympäriajon. Kaikki meni hyvin paitsi huoltojoukko johon minäkin kuuluin eksyi. Huoltojoukolla oli bensat autossaan näinollen odotti varikolla hiistakan vihainen mies. Mies väitti jotta sen eksymisen takia hän tuli vasta toiseksi kun joutui tuntikaupalla bensaa odottamaan. Tosiasiassa 10 minuuttia. Tätä mies kertoili monta vuotta kun joku jaksoi kuunnella. Kun hävisi ajon näitten törttöjen takia .
Semmosia koukeroita nuorempana sattui.
.
Niin kaunis on maa,,

Juulianna

#1196
kuva söde
Taas tuli tämä inha vuodenaika eli syksy. Kuinka voi joku ihailla ja tykätä tästä ihan ylenmäärin. Julistaa syksyiset puut kauneimmaksi näyksi jota voi kuvitella. Minusta ei syksyssä, talven odotuksessa ole mitään ihailtavaa. Tämä vaihe jossa  oikeaa syksyä odotetaan, lehtien lähtöä ja maan jäätymistä ynnä sen änkeän valkoisen tökötin tuloa on kaamea. Tämähän on oikean syksyn ja talven kenraaliharjoitus. Puista tulee alastomia, maa routii loskassaan. Sataa hellittämättä joko vettä tai myöhemmin sitä valkoista töhnää josta ei ole tavalliselle ihmiselle mitään iloa eikä käyttöä. Päivät päästään pimeys laskeutuu kaiken ylle aina vaan enemmän kunnes ei enää erota kumpi on , päivä vai yö. Miten sitä mitään voi ihailla kun vallitsee ainainen pimeys.  Tosin  voi vielä toivoa jos luonto hieman peruuttaisi ja tulisi vielä kesäpäiviä muutama. Talvella ei sitä toivoa ole tai jos toivoo alkaa lähiympäristö katsella
viistoon.

Joka vuosi tämä kuitenkin tulee eikä auta valittaminen. Päinvastoin ruikutus vain pahentaa tilannetta.  Sisimmässään sitten kiroilee ja manaa.  Kun ei tässä iässä enää uskalla kaukomaihin , niihin lämpimiin muuttaa.  Paljon ei auta totuus jotta tulee tämän harjoittelusyksyn jälkeen oikea syksy ja oikean talven jälkeen ihana kevät ja senjälkeen kesä, vielä ihanampi.
Nyt vain toteamaan jotta happamia ovat sanoi kettu pihlajan marjoja.

juuli
.
Niin kaunis on maa,,

Juulianna

#1197


Poika oli Valloissa kolme viikkoa. Otin netistä koneen reittikuvia tiekkariin.
Kone lensi 12 km korkeudessa joten ei joka esiliinan nauhat näy.
Tämä kai on Tiistain kotiseutua. Kovin on kivikkoista mäkeä sielläpäin.
j.
Niin kaunis on maa,,

Juulianna



Lisää kivenmurikoita.
j.

Niin kaunis on maa,,

Amanda


Zoomaahan lisää, Juuli, näkyy paratiisimainen oliivipuumetsikkö ihan keittion verandalta, millä me aina istutaan aamiaisella ja joskus päivälliselläkin kunhan viilenee, usein iltaisinkin ennen töllöttimen eteen siirtymistä. Lähimpänä ihan rappujen edessä on vanha sitruunapuu, jossa on koko vuoden heldelmiä (sellainen laji) ja juuri istutettiin karviaismarja- ja punaherukkapensaatkin puolivarjoiseen paikkaan. Olivat kesän vielä ruukuissa.
Paitsi kun tulee talvi ja koleat sateet.. Linnut laulaa ja aurinko paistaa!