Lainaus käyttäjältä: postman - 23.06.10 - klo:09:03

Minullapa on Esikaupunkilaisjärkeä. 

Se tarkoittaa erttä on sen verran järkeä että lähtee kaupunkiin, muttei sen vertaa että pääsee keskustaan.

Minullapa on Esikaupunkilaisjärkeä.  Johtuen tietysti siitä että en asu aivan ydinkeskustassa.

Siksi hallitsen alueita molemmista puolista, sekä maalta, että kaupungista, joten en ole urautunut, vaan näkökenttä ja sektori on pysynyt hyvinkin laajana.

Oleellista on, ettei "höpötä olemattomia"., siinä on jo monelle aikamoinen kynnys ylitettäväksi monellakin Foorumilla. No., tätä foorumia tuo ei haitanne., väestö täällä puikkelehtii ohitse linjattoman ja lapsellisen esiintulon.

.
Maalaisjärjellä selviää maalla ja kaupungissa kaupunkilaisjärjellä.

Voitaisiin myös sanoa, että maalaisjärjellä ei kaikesta selviä. Jos on alunperin annettu vähän järkeä, niin ei sitä voi juuri paljon vaatiakaan. Kyllä siihen vaikuttaa vahvasti myöskin geenit kuin kasvuympäristökin, sekä muut yksilön ominaiskyvyt, jotka saavat aikaan inhimillisen kokonaisuuden, jossa voidaan puhua järkevästä järjenkäytöstä, tai sitten järjettömyydestä. 

- Mutta ideaalitilanne on mielestäni silloin, kun järjen eri osa-alueet yhdistyvät hybrismäisesti keskenään, kompensoiden toisiaan sopivassa suhteessa. Eli liikutaan samalla intuitiivisen järjenkäytön välimaastossa. Silloin syntyy ns. käytännön viisautta, nk. hiljaista tietoa, joka auttaa tarkoituksenmukaisesti selviämään elämän lukuisista haasteista!

Tiistai, DNA on maalaisjärjen osaamisalueen ulkopuolella. Sen sijaan geenit ja varsinkin rotu saattaa olla mukana.

Maalaisjärki on hyvin käytännöllistä jos eksyy metsään. Muualleekin, kai. Merelle ei niin, meri ei ole maalla.

Kaupunkilaisjärjellä opitaan miten tehdän hyvin vähän ja saadaan palkkaa. Ja maalaiset tuottaa safkan. Ne tuottaa sen takia kun ne ei halua asua kaupungissa. Vaikka olis helppoa.