Juulin Ikioma

[Amanda]

Juuri aamulla oli linkki artikkeliin, jossa väitetään tuon ikäisten olevan "menetetty sukupolvi" sosiaaliselle medialle ja älypuhelimille.

Sosiaaliset taidot surkistuvat, tai niitä ei koskaan opita eikä elämälle täkeitä taitoja opita.
Ja sitten varmaan kiusaaminen, ja sekin on yhtä paljon kiusaajan oma ongelma... ja kun jotenkin ei yllä samanikäisten tasolle, alemmuuden tunne ja turhautuminen/syrjäytyminen siitä seuraa, lopulta paha masennus..

[karpalo]

Juuri aamulla oli linkki artikkeliin, jossa väitetään tuon ikäisten olevan "menetetty sukupolvi" sosiaaliselle medialle ja älypuhelimille.

Sosiaaliset taidot surkistuvat, tai niitä ei koskaan opita eikä elämälle täkeitä taitoja opita.
Ja sitten varmaan kiusaaminen, ja sekin on yhtä paljon kiusaajan oma ongelma... ja kun jotenkin ei yllä samanikäisten tasolle, alemmuuden tunne ja turhautuminen/syrjäytyminen siitä seuraa, lopulta paha masennus..

Just näin.

Nuoret ihmiset/ jopa teini-ikäiset mielletään huonoiksi, jos eivät ole "hyvännäköisiä" ja jos eivät ole "menestyviä".

Sen takia masentuvat ja päättävät päivänsä "epäonnistuttuaan" elämässä ??

[Juuli Hukkaskukka 1]

Tuosta tuli mieleen juttu, joka joskus vähän askarruttanut.

Minulla on ystävä- ja tuttavapiirissä ainakin 4 tapausta, joissa olen ajatellut, että mahtoiko olla oman käden kautta.  Ja sitten on tapauksia, kun ei ota lääkkeitä vaikka niitä kipeästi tarvittaisi.  Näin kuoli yksi vanhempi henkilö ihan äskettäin, piilotti pillerit nielemättä kun silmä vältti.

RIP kaikki ..

Minun tuttavapiirissäni ei ole ollut ketään oman käden kautta lähtenyttä.

[Juuli Hukkaskukka 1]

KESÄ NUKKUVA

Luonto  syksyn aavistaa
käy kesä  nukkumaan.
Meri tummuu, laineet väsyneet
rantaan saaren piiloutuu.
Kaislat  kumartuu
mereen hiljaiseen.

Laskee aurinko  taa ulapan
ei hehku  pilvet purppuraa
säteet kalpenee.

Puut, kukat värin uuden saa
värit kesän katoaa.
Hallitsee syksyn harmaus
luonnnon kesän unohtavaa.

Linnut kylmää  paenneet
maihin lämpimiin.
Vaiennut laulu kaskaiden,
peippojen, kiurun.
Yössä lokin yksinäisen
kuuluu huuto merellä.

Hiljaa saapuu tumma yö
loistaa  tähtivyö.
Tietää ne on poissa kesä
syksyyn kaikki vaiennut.

Lepoon  luonto, ihmiset.
Himmenee aurinko.

Syksy saapunut.




Juuli2014

[Juuli Hukkaskukka 1]

KULTAMATTO

Kerroit, puistoon ilmestynyt kultamatto
syksytuuli riipinyt puiden lehdet
sirotellut huurteiselle  nurmelle.
Halla oli ne värittänyt.
Kultamatto liekehti kera syksyn auringon.

Veisit minut katsomaan kultaista mattoa
hiekkatie rahisi pyörätuolin alla.
Viimeiset syksyasterit värittivät puutarhat.
Rastaat etsivät pudonneita marjoja.
Toruivat meitä kun häiritsimme.

Loistavana se  edessämme avautui
hehkui kera auringon viime säteiden
syksyn kultamatto.
Ei  laskeutunut muuttolintujen parvi
ei nousseet tattiarmeijat.
Se yksin kauneuttaan hehkui.

Me emme sillä kulkeneet
se oli liian kaunis.
Oli varattu keijuprinsessoille
haltijattarille.
Kuun tyttärille.

Me katselimme
tiesimme
kohta peittäisi sen lumenvalkea
talven ruhtinattaren kärpännahkaviitta.

Muistoissamme säilyisi
syksyn kultamatto.


juuli

[Juuli Hukkaskukka 1]

TANSSI

Kaukana sinivuorten takana
Kaukana poissa ihmisten mailta 
oli valtakunta pienten keijujen.

Oli kesä nukahtanut
syksytärkin mennyt menojaan.
Metsä ruskea
ropisi vain sade alakuloinen.

Tumma yö, pilvet vaelsi
piilossa tähdet taivaan
ei kuun tyttäretkään
sillallaan leikkineet.

Äkkiä soitto hiljainen
helähti kuusen juurella.
Heräsi metsän keiju
lähti tanssimaan.

Metsä harmaa, iloton
leikiksi värien sen taikoi keiju.
Sininen. vihreä, purppura
kirkasti metsän syksyisen.
Loisti metsälammen väri uusi.

Eläimetkin riensi katsomaan.
Pöllövaari väitti
ei tuota olekaan
unta vain nähdään kaikki.

Keiju tanssi,
varpaat tuskin maata kosketti
mekko pitsinen lehahteli.
Unelmaa se oli, hehku värien.

Pöllö tiesi
sadussa vain  tapahtuisi.

Unelmaa, uutta satua
odottamaan jään.


juuli2017

[Juuli Hukkaskukka 1]

VIHAN LAMPI

Sen synnytti viha hehkuva
mieli raivoisa.

Se ennen oli niitty kukkiva
syttyi sota,
säästynyt ei niitty
pommin kohtasi.
Tulen palo kukat, elon surmasi.
silpoi  vihan miekka soturit.

Kohisi onkaloon musta vesi
puut kituvat,  kaislat vettyneet
rannallaan valtaa piti.
Kukkineet ei lumpeet
vain  lehdet  syksyn
pintaa koristeli.
Milloinkaan ei lammen rannalle
kukaan rakennellut majoja.

Tiesi koko kylän väki
yössä sudenmustassa
hehkui lammen pinnalla
liekit siniset.

Syntymäänsä itki lampi.



juuli2017

[Amanda]

Kylläpä runon sepitit! 

Tuo on ihana viileä syysmaisema, auronko paistaa, muttei saa mennä liian lähelle, näyttää olevan suomaisemaa. Ihan lähellä noita kasvoin ja voisin varmaan voinut upotakin, kun pikku Tiistai oli vähän sellainen vastarannankiiski ja teki, mitä uskalsi..

Viha muuten nakertaa sielua.. kuin myös pelkokin, tuli juuri mieleen yksi sen niminen elokuva (Angst essen Seele auf). En kyllä ole nähnyt enkä tiedä edes teemaa, tittelissä vaan on ulkomaalaiselle tyypillinen kielivirhe.

[Juuli Hukkaskukka 1]

SINUN RUUSUSI

Lumi valkea verhosi kirkkomaan
käytävä lumeen peittyi
askel vain hetken lumessa häilyi.

Luo leposijasi saavuin
sen valkea lumi hohti.
Ruusun punaisen Sinulle omistin
sen koristi valkeat lumitähdet.

Terälehdellä ruusun
jääkyynel helmenä kimalteli .

Kera valkeiden lumitähtien
itki  punainen  lumiruusu.

Jäätyy ruusu
elo tyhjä on.

Sinua rakastan.




juuli2017

[Juuli Hukkaskukka 1]

ISKANPÄIVÄ

Se on tänään suuri juhla, Iskojenpäivä. Siis ei äLLää eteen.
Mukulankunta, omat enkulit että naapurien on tämän hyvin tarkkaan tiedostanut. Kerran vuodessa, lukuunottamatta joulua on mukulakunnalla mainio mahdollisuus esittää lahjatoiveitaan. Äitienpäivä on siitä hankala esityspäivä ettei silloin millään ilkene. Paitsi Pikkuveikka joka kerran antoi äidille äitienpäivänä punaisen, pienen  tipparasvakannun polkupyörän kettinkeihin lahjaksi. Veikka oli juuri saanut uuden polkupyörän.
Mutta nyt kehtaa.
Maalla asuva iska  on ängetty edellisena päivänä  saunakamariin. Kaupugissa asuvalle  harkitaan jopa vessa-evakuointia kunnes huomataan että muillakin on sinne asiaa. Kaupunkilais-iska vaaditaan hurjilla uhkauksilla, päähän putoavilla palavilla kivillä ynnä muilla vastaavilla istumaan koko ilta olkkarissa. Keittiöön on ehdoton porttikielto.

Ja niin istuu iska olkkarissa kun keittiössä häärää koko muu pesue.
On saatu aikaan muutama mahtava riita jotka koskevat melkein jokainen kakkutaikinan nuolemista. Kuka saa ja kuka viimeksi nuoli. Tästä iska päättelee jotta kakkuja tulee useampi. Iska ei mene keittiöön vaikkka tekee itsekin mieli nuolla. Iska istuu ja tuijottaa telkkua jota kylläkin muinakin iltoina tekee. Ohjelma vaan sattuu just nyt oleman tylsää. Mutta sen korvaa moninkerroin keittiön ei-tylsä mekastus.
Ei siis poikkkeus.

Mutta aamu on.
Iska on täydessa muka-unessa kun kiljuva inkkarilauma rynnii sängyn viereen . Nuorimmainen sänkyyn. Ojennetaan ruusu.  Kiskotaan pyjamanhihasta puoliherännyt, ristisilmäinen  iska kahvipöytään keittiöön. Ei uskallettu kantaa sänkyyn kahvitarjotinta. Kerran kun kaatui tulikuuma kahvi iskan syliin.
Istuudutaan kahvipöytään.  Paitsi Haukku joka kuolaa kuopuksen vieressä. Nyt ei karjaista häipymään.
Lauletaan iskalle hyvin moniäänsesti  sama kuin äidille eli - sä kasvoit neito kaunoinen -. Varmuudeksi, toiveiden suhteen, kuopus esittää yksinlauluna - pupujussikat, pupujussikat, ne lystikkäitä on -.
Iskalta tipahtaa kyynel. Kuopus huomaa ja pillahtaa poruun, kun iskaan varmaan sattui. Kun kuopus hiljenee on paras mahdollinen hetki esittää iskalle toiveet. On menneet nämä lahjatoiveiden esitttäjät vähän päivissä sekaisin. Nyt kun ei ole joulu.  Kauko-ohjattava helikopteri, uusi tiekkari, seriffipuku, uusi 22 -  vaihteinen pyörä.
Iska ei sano mitään. Hokee ainoastaan yhtä lausetta ,,, katsotaan,,, katsotaan ,,,
Saa äiti päähänsä jotta on sopiva hetki, ilma,  lähteä iskanpäiväajelulle. Tungetaan kaikki autoon jossa kuopus saa etupenkkipaikan vetoamalla jameksien ryppääntymiseen. Tästä seuraa muiden mukuloiden kova-ääniset protestit.

On pakko pysähtyä pissalle  tiheän kuusikon viereen. Haukku, joka on ängennyt puolisalaa revohkaan mukaan vaatii ulospääsyä sekin. Mennään kukin oman puun juurelle ,,,  hipsitään autolle kun asiat on hoidettu.
Puuttuu vain yksi, Haukku.
Uudestaan kuusikkoon.  Kaatosateeseen. Hurja huuto ja vihellyskonsertti alkaa. Ei löydy,  ei tule Haukku.
Sensijaan tulee pimeä. Lisäksi alkaa lisää sataa. On pakko ainakin hetkeksi palata autolle. Kuopus parkuu taas täysin palkein.
Kun autolle litimärkinä kömmitään huomataan, -- siellähän se Haukku takapenkillä istuu. Oli jäänyt ovi  vahingossa auki. Takapenkki ynnä muukin autossa on läpimärkää.
Ilo on mukuloilla rajaton, unohtuu koko Iskanpäivä.
Iskan mielestä saisi unohtua kokonaan.

Ne on rajuja juhlia ne.
Ottaa pahasti voimille.

Silti ,,, oikein  kivaa Iskanpäivää.


juuli