Uutiset:

Outomaa on outo maa.

Mobiili päämenu

Juulin Ikioma

Aloittaja juuli, 13.08.12 - klo:17:14

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 3 Vieraat katselee tätä aihetta.

Juuli Hukkaskukka 1

aino hukkanen

Juuli Hukkaskukka 1

#1141


"Joulupuu on rakennettu..." Nytte se sitte on se joululahjoil leikkimispäivä ko eile kävi tää hartaast ototettu Pukki. Hyvi kerkis kaikkii kilttii lasten luokse vaik nii pitkä matka ol sielt Korvatunturilt. Olkii mukava rekikel  ko muutama raati pakkast eikä tult paljo luntakaa jalaksii ettee. Ei tult jalasrikkoo rekkee.

Pienmiehel, Toka 5 v käväs tontut jo yönaikan tuomas yhe paketi isän asunnol ko isä ol unohtant avvaime ovvee jote yks paketti ol ilmestynt ennakkoo. Mut ko Pukki  sitte ite kerkis sin anoppillaa, mis aatto vietettii ... minkä osote ol Pukil annettu, se olkii jo iha toine luku.
Pienmies tarras tiukast jo ovel Puki  kättee kii ja talutti Puki  nojatuolii  istumaa . Aattel vissii ettei pääs ennää karkuu lahjoinee.  Istu syllii mut laulust ei tult mittää. Ei pihaustakaa kuulunt. Pikkis elikkä resune apina  ol käsis varmuueks turvan ja sitä  käsissää pyörttel ees ja taas. Naama ol iha peruslukemil  viel  täs vaihees  koko aja.  Lahjat jaettii ja suurin paketti pääs ensiks avattavaks. Kätet vapis ja koko pienmies ol jännityksest valkone. Mie aatteli jot hää pyörtyyp  mut ko sielt paljastu tää pelikone nii kilju ilost suoraa huutoo jot pleissteisoni keim nelone  !! ( vai mikä se ol )  ja naama levis miljoonahymmyy. Hetke näytti ensi ko naama men entist vakavammaks  ja ol ko  ois tult  itku ilost.  Muut lahjat unohtu avata kokonaa.

Sitte muisti nekkii ja seuraavas paketis olkii  ratti, kaasu ja jarrupolkimet. Voi mahoto taas sitä kiljahusta. Kuul varmaa siel omakotialueel kaikk muutkii asujat Ja sitte totes jot hää " melkei mietti  " saavans pelikonnee. Ja sitte seuras yleisöl kysymys jot - arvatkaas mitä, hänest o tää oikee hauska joulu-. Kysy isältääkii jot onks isäst mukavaa jot hää sai pelikonnee. Tietyst isäst ol.  Pukkin ol appiukko joka ko tul sitte sissää  muka pihhaa hiekottamast nii hänelkii piti kiljasta jot mä sain pelikonee !!!  Kyttäs äitins vieres silmä kovan koko aja  jot ois lähetty kottii  konetta  kytkemää ja kysel  jot juoks sä äiti kaua sitä kahvii. Vaatteet suorastaa  lens päälle vaik muullo o tahtont olla kymmene mutkaa ko pittäis anoppilast pois lähtee. Millo o jano ja kolme kertaa ainakii vessas pittää käyä. Heittää viis kärrypyörää ensinnä.  Ja hakemaa unohtuneit asjoi ja jottai ain pittää varmistaa. Mut nytte ol länne noppei lähtemää kottii.  Hirveet ol täpinät pääl.
Ja lähettiihä sin  kottii  ko ei antant pienmies mittää rauhaa.  Ilmeisest sai  äitins sen pelikonnee kytkettyy telkkuu ko ei isällee kuulunt soittoo jot tuu appuu,,, ko issäins tul miu luokse. Ko tää häne issäins o miu poika. Sano jot eksvaimo ossaa sen  kyl kytkee.

Kilttijuulil Pukki toi  ihana atsalea tuhansil vaaleepunasil  kukil ja juhlakonvehtisuklaatii jota ei oo ennää. Nii  ja eksminiä ol kovast ihastelt miu kutomii raitasukkii. Ko ol punane kantapää ja kärki.
Jote niiko pienmies totes jot hauska ol tää joulu. Joka  tosin piti muitte ensiks arvata onks hauska vai ei.
Mie näin tään  valla mahtava  ilon videolt jonka issäins otti.
jote sitä hauskaa joulujatkoo vaa muillekii

juuli



aino hukkanen

Juuli Hukkaskukka 1

aino hukkanen

Juuli Hukkaskukka 1

#1143



SURUN VENE

Vanha, hylätty vene ajautui rantaan.
Se oli kuin vanha vuosi
joka pysytteli pinnalla
vaikka se  oli tuomittu uppoamaan.

Minä tavoitin sen
täytin sen kaikella tuskalla, surulla
vihalla, katkeruudella
jotka olivat asettuneet sieluuni.
Työnsin sen takaisin ulapalle
jonka syvyyksiin oli määrä vaipua.

Se ei tahtonut irrottautua
ei palata merelle
ei hukuttaa surujani.
Rukoilin tuulta
tuuli  kuuli,
tumman veden pinnalla
kuljetti  kauas ulapalle.

Pienen murun surua, kaipausta
säästin itselleni.
Ilman niitä en muistaisi
miten hyvä minulla oli kerran ollut.



juuli2018
aino hukkanen

Amanda



Tälle runolle pitää peukuttaa, hyvin kirjoitettu.


Juuli Hukkaskukka 1

Lainaus käyttäjältä: Tiistai - 02.01.18 - klo:23:24


Tälle runolle pitää peukuttaa, hyvin kirjoitettu.

Kiitos.
aino hukkanen

Esmerkix

Lainaus käyttäjältä: Tiistai - 02.01.18 - klo:23:24


Tälle runolle pitää peukuttaa, hyvin kirjoitettu.

Niinpäs olikin!

Juuli Hukkaskukka 1

Lainaus käyttäjältä: Esmerkix - 03.01.18 - klo:20:13
Lainaus käyttäjältä: Tiistai - 02.01.18 - klo:23:24


Tälle runolle pitää peukuttaa, hyvin kirjoitettu.

Niinpäs olikin!

Paljon kiitoksia taas. Ihan oli värillinen teksti.
aino hukkanen

Juuli Hukkaskukka 1

#1148



LUMIENKELI

Olen lumienkeli pikkuinen
asun pienellä  lumipilvellä
Kun lumitähdet
maahan matkata aikoo
mukaan  lähden minäkin.

Minä hiljaa maahan leijun
laakso, niitty, saa valkean hupun
sen essuntaskusta taiomme.

Kiipeän rinnettä vuoren,
on siellä kolo ketun
häntänsä viltiksi kietonut
lumisametilla kolon vuoraan.
Alla korpikuusen koti  jänönpojan
senkin tuiskulta suojaan.

Lammen jäälle lumipeitteen taion
hyisiltä aalloilta  kiiskeä  peitän.
Oravanpojille lumitiilistä  katto
ei yllätä suojasää kastelemaan.

Lapsille pienille ladun luon
mäen hurjan laskettaa.
Mukkelismakkelis pumpulilumeen
voi  ilosta kiljaisten pelmahtaa.

Voi lumilinnoja rakennella
lumiukon,  akan pyörittää.
Hillestä silmät, napit
nenäksi porkkana.

Paras  lahja on  kuitenkin
kuva lumienkelin
sen teki tyttö  pikkuinen.
Sen mukaani ottaisin
eihän se käy
kun taivaassa enkeli sulaisi.


juuli2018







aino hukkanen

Juuli Hukkaskukka 1

#1149



OMA

Ne sanoivat,
tämä on minun kaupunkini
tunnen sen kuin omat taskuni.
Menivät aamulla työhön
palasivat illalla kotiin.
Pilvenpiirtäjään.
Katselivat öisin meressä uivia,
loistavia valoja.

Ne eivät liikkuneet
oman katunsa ulkopuolella
eivät  tienneet laitakaupungista
siellä vallitsevasta
kurjuuden, väkivallan kierteestä.

Eivät ne tienneet roskakasoja
kaivelevista lapsista
koska niiden kuvia ei ollut
kiiltävälle paperille
painetussa lehdessä.

Eivät ne tienneet siltojen alla
yöpyvistä  ihmiskurjista
aaltopahvihökkeleistä
joissa asui
samanlailla rakennettuja
ihmisiä kuin ne.

Ne eivät tunteneet omia taskujaan.




juuli2018
aino hukkanen