Uutiset:

Outomaa on outo maa.

Mobiili päämenu

Oman itsen lempinimet, haukkumanimet ym. vastaavaa

Aloittaja Muisto Keijo Kullervo, 07.09.12 - klo:16:47

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Muisto Keijo Kullervo

Vasta sitten kun itsestä on lähipiirissä käytössä lempinimi, haukkumanimi tai jokin muu vastaava, kokee olevansa osa sitä yhteisöä jossa elää...

Näin ainakin olen kokenut ollessani sukulaisten, tuttavien kanssa tekemisessä...

Lapsena sain pitkäksi aikkaa haukkumanimen 'kopelo' kun luin aikoinaan väärin poikakirjojen naarasmetson nimen poikakirjoista... No! tietysti julkaisin kopeloni luokassa luonnohistorian tunnilla opettajan kuulevin korvin...

Kekeksi olen itseäni kuullut sanottavan monia vuosikymmeniä kultani suusta, mutta lapseni - jo aikuiset - sanovat minua yhä Keijoksi...

Tänään - ilmeisesti nettiriippuvuuteni johdosta kuulin poikani haukkuvan minua 'kituaivoksi'?

En voinut muuta kuin nauraa Hänen oivalluskykyisyyttään...

Uskaltaako kukaan lukijoistani kertomaan omia lempinimiään, haukkumanimiään ja ihan muitakin sellaisia omaan itseen hyvin sopivia nimityksiä jotka saavat hymyn kareilemaan ihan oman itsen suupielessä mukavin muisteluin?

Uteliaana...
K.K.
"Tie, Totuus ja Elämä?"

AveLazio

Minä uskallan mitä vain, nimiäni: Irak, Nari, Naf-Cola, Porno, Nahkis, Enrico, Reaper, Natsi, Arabicum, Rynkky, Lasisilmä, Kalju, Vampyyri, Ryssä - ja vaikka mitä, eri miljöissä. Useimmat toki vinoilun sävyisiä, mutta lisänimi on hyvä asia sosiaalisesti - jos ei se ole jyrkän herjaava. hehe.
At a narrow passage there's no brother, no friend

Juuli Hukkaskukka

#2
.
  Juu..u. Olihan niitä. Itse en muista, mutta ensimmäinen oli kuuleman mukaan Tupakkirulla. Se Nukkumalaulusta Tuu, Tuu, Tupakkirulla. Tästähän sitten kehkeytyi Rulla, Pulla ei kuvioihin sopinut. Olin laiha kuin venytetty onkimato.
Vaan tuli muuta. Tuli Tumppi, Sumppi,  Tuikku, joka sai perusteellisesti kiukustumaan, varsinkin kun Pikkunöösit, Veikkka kera Naapurin Tanelin kuikuilivat talon nurkalla josta eittämättä minut nähtyään aloittivat veisuun.
Tuikun Kuikku,  Kuikku, Tuikun kuiiuikku... Tuikku kuikkiiiii...jne.. loputtomiin, kunnes oli Nöösien juoksuksi pistettävä.
Siedettävä oli nimi Tupu tai Tuta jonka sain kun hapanta maitoa eli piimää en suostunut juomaan vaan änkkäsin ettei Tuta hapata juo. Ei juo.
Oli Ruikkua, Suikkua, Luikkua. Muikkukin oli käytössä. Muikun Kuikku.
Kaikki on kestetty vähemmän tai enemmän Kunnialla.
Kaunein kaikista,, sen Kutsuja tietää.
.

.
reino & aino hukkanen

Muisto Keijo Kullervo

Löysin googlettamalla 'kituaivolle' runon muotoisen selityksen - eikä se järin kummoinen ollutkaan...
Runoilija Jukka Itkonen (ilmeisesti - voi olla jonkun muunkin runo:
(kituaivo luulee olevansa maailman ensimmäinen luotu, vaikka väittää, että lepakkosiipiä ei ole olemassakaan. Lepakko kuulee väitteen ja ja tokaisee:
- Pitäköön luulonsa hupsu).

Noinhan se On... Luuloja maailma On täynänsä!!! Onneksi minä sentään tiedänkin jotain tärkeätä, itselleni tärkeätä. Ja ne 'luulot' aion myös pitää...

Vieläkin naurattaa ... Olipa osuva ilmaisu...
K.K.
"Tie, Totuus ja Elämä?"

AveLazio

At a narrow passage there's no brother, no friend


Muisto Keijo Kullervo

Poikani kertoi jälkeenpäin so. eilen, että Hän tarkoitti 'kituaivolla' sitä, että en kerro tarpeeksi ajatuksiani Hänelle...

(Lukisipa edes vähän nettiin kirjoittamiani, kun olen parempi kirjallisissa harjoituksessa kuin puhemiehenä).

K.K.
"Tie, Totuus ja Elämä?"

Matkaleena

Yläasteella lempinimeni oli Kilinkalinkolinpalikka, ihan tuollain lyhyesti, johtuen siitä, etten tullut oikein rappusten kanssa juttuun vaan kurjat tuppasivat aina liikkumaan jalkojen alta ja tajusin kolistelevani ne erinäisissä asentoyhdistelmissä alas... Sitä sattuu vieläkin, mutta lempinimi on onneksi unohdettu. Rappuset on katalia...

Nahkasiivet hännät sarvet
Raateluhampaat hirviöparvet
Päällä kiikkerän ruumislaudan
Keinuleikkiä partaalla haudan
Niistä kasvaa miehet naiset
Vesikauhuiset painajaiset
Rakastaa raivoten toinen toistaan
Harteille lastensa taakkansa nostaa

-Ruoska, Tuonen Viemää-

AveLazio

At a narrow passage there's no brother, no friend

Tiistai

#8

Onkin välillä joskus käynyt mielessä, että mitenkähän Matkaleena jaksaa. Tosi hyvä kuulla, että elämä hymyilee taas. Sellaista se on. Menetetyt rakkaat eivät unohdu, aina ne palaavat mieleen. Mutta elämä jatkuu, se on lahja, jota pitäisi käyttää viisaasti :)

Edellisen "rampytyksen" (c. Rape) jälkeen jotain kaunista, surullista, mutta myös mieltä kohottavaa.


http://www.youtube.com/watch?v=Zt6OcJjha4g

Juuli Hukkaskukka

reino & aino hukkanen

Pikavastaus

Varoitus: tähän aiheeseen ei ole vastattu yli 356 päivään.
Jollet ole varma, että haluat vastata juuri tähän, harkitse uuden aiheen aloittamista.

Huomioi: tämä viesti näytetään vasta, kun valvoja on sen hyväksynyt.

Nimi:
Sähköposti:
Varmistus:
Ole hyvä ja jätä tämä laatikko tyhjäksi:

Oikotiet: paina ALT+S lähettääksesi viestin tai ALT+P esikatsellaksesi sitä