Uutiset:

Outomaa on outo maa.

Mobiili päämenu

Juulin Ikioma

Aloittaja juuli, 13.08.12 - klo:17:14

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 2 Vieraat katselee tätä aihetta.

Juuli Hukkaskukka

.
    Kiitos AveLazio.
.
.
reino & aino hukkanen

Juuli Hukkaskukka

#151
.


SINIKUKKAINEN KELLO

Kesä alkoi jo olla lopullaan.
Puut syksyn kultaa lehdissään väläyttelivät.  Aamuisin kuura maata hopeoi.
Yöt tummia. Syksy auttamattomasti tuloaan teki.
Tämä syksy oli Juulille elämän Virstanpylväs, oikein Merkkisyksy.
Meni Juuli Kouluun. Ihan oikeaan Kansakouluun. Ensimmäiselle luokalle.
Nyt oppisi laskemaan ja lukemaan.  Lukemaan oikeasti. Pienen Juulin harras toive oli toteutumassa.
Ei tarvitsisi aina Mummoa tai muuta Aikaista, Lukemisen hienon Taidon osaavaa pyytää.
Ei tuntunut aina sopivankaan.



Lähti Juuli ensimmäiselle Koulutielleen.
Yksin.
Ei Äitiä huolinut mukaan saattamaan.
Ei kuuleman mukaan ollut muillakaan.
Vaikka vielä ekaluokkalaisia oltiinkiin.
Äiti vähän loukkaantui, mistäs Juuli sen noin varmaksi tiesi.
Juuli pysyi kannassaan. Äiti kovin  pettyneenä luovutti.
Olisi pienen tyttönsä saattaa halunnut.
Yksi sitten taivalsi Juuli koulua kohti. Pieni sydän jännityksestä lepatteli.
Vatsaa nipisteli.

Koulun pihassa seisoi jo aiemmmin tulleita.
Juulin mielestä  kaiken osaavia, isompia Koulukkaita.
Luokka oli suuri.
OpettajaNeiti outo. Oli Taulu. Harmooni.  Kaikki
Kovin oli outoa. Lukukirjan, uuden saatuaan alkoi Koulunkäynti jo paremmalta tuntua. Saatiin kyniä, vihkoja, laskukirjakin. Siitä ei  Juuli pahemmin perustanut.
Oma pulpetti, kannellinen oli saatu. Tosin se piti vieraan tytön, Mirin kanssa jakaa. Opettaja selvitti nimet, antoi lukujärjestyksen, mitä ei Juuli oikein vielä ymmärtänyt.
Ihan outoja eivät kaikki Kaverit sentään olleet, oli naapuritalostakin ensimmäisellä luokalla Tyttö. Päivi.
Kotiin saatiin nyt lähteä.
Jäi Juuli vielä koulun pihalle Uutta Oloaan ihastelemaan.
Yksin.
Sattui läheisen pihalehmuksen alle vilkaisemaan.
Vilkaisi toisenkin kerran.
Siinä se oli maassa.

Oikein kaunis.  
Ottamaan kutsuva
KELLO
Leikkirannekello. Sinisiä Lemmikkejä oli koristeena rannekkeessa.
Tiesi Juuli varsin hyvin, Kello olisi opettajalle, joka vielä luokassa järjesteli seuraavaa päivää, palauttaa. Mutta eipä tehnyt  Juuli niin.
Kello oli kaunis. Juuli päättikin sen itse pitää. Oikestaan  Juuli syytti kelloa. Sehän suorastaan kutsui ja kehoitti,
" Ota minut, ota minut, minä olen niin Kaunis, Kaunis, Kaunis.... "
Juuli tiesi oikein hyvin tekevänsä nyt väärin. Oikein väärin. Pujotti kellon vieraan, sinisen Kellon ranteeseensa.
Taivalsi kotiin.

Ei Kelloa kukaan alkuun huomannut.
Ruokapäydässä sitten jysähti.
Ensin tiukkasi Äiti, mistä oli Kello kotoisin.
Yritti Juuli asiaa kiemurrella.  Miri antoi, ei uskottu.
Sitten jyrähti Juulin vähän pelkäämä Isä :
"Mistä se, nyt heti sanot, heti paikalla."
Nyt itki  Juuli, katui ottamistaan katkerasti. Mikähän tästä oikein seuraa. Kielletäänkö Kouluun meno kokonaan. Tämän Iso- Rikoksen teki. Omi toisen tavaroita. Äiti päätti ettei asia tähän jää,. Aamulla lähtisi Äiti  Juulin matkaan kouluun  OpettajatarNeidin puheille.
Juuli Puhutteluun  mukaan.
Tietenkin.



Koko yön kärvisteli Juuli kammottavissa Synnintunnoissa.
Omatunto ilkkui ja soimasi.
" Varas, Varas. "
Aamu sitten koitti.
Koko Koulumatkan itkeä tihrusti pieni juuli.
Syvästi tekoaan katui.
Oppilaita, uusia ja vanhoja, oli koulunpiha täynnään, kun itkevää Juulia Äiti läpi joukon raahasi kädestä pitäen Opettajan huoneeseen. Opettajien asuntoihin mentiin eri ovesta, nyt näkivät kaikki Juulin tehneen jotain Rikollista. Pahaa. Ihan kaikki pihassa seisoksivat.
Äiti kertoi. Laittoi Juulin lisäksi omin sanoin tekonsa kertomaan.
Itki Juuli. Itki Äiti. Itki OpettajatarNeiti.
OpettajaNeiti sanoi anteeksi kaiken antavansa. Juulin piti tästälähtien olla toisen omaisuutta omanaan pitämättä. Lisäksi tiesi Opettaja kenen sinikukkainen Kello oli. Kertoi Sinikellon OmistajaTytölle puun  alta pihasta sen haravoidessaan lehtiä löytäneensä.

Opetus oli tämä Juulille.
Sen koommin ei toisen omaisuuteen ole Juuli kajonnut.
Eikä ikinä kajoa.
.
Ei.
.
reino & aino hukkanen

Juuli Hukkaskukka

#152
.


PAPAN SILMÄKLASIT

Pääsi sattumaan Papalle, Isoisälle  vanhoilla päivillään.
Hajamielinen kun oli.
Unohtumaan tuppasi yksi sun toinenkin asia.
Asusti Pappa Pikkukaupungissa,  ei ertyisen pitkä matka minnekään ollut.
Vaan tahtoi sielläkin osoite toisinaan  hukkaan joutua.
Näin Papalle sitten kävi .

Rauhallisesti sujui Papan elo PikkuKaupungissa.
Oli maalta sinne lähemmäs palveluja muuttanut.
Yksiössään eleli.
Kaupat vieressä, sauna alakerrassa, telkkari, radio. Kuntokin vielä kohdallaan. Kävelylenkit, joka iltaiset . Kauppareissut hyvin sujui.
Ainoa mikä tuppasi Papalla reistaamaan, oli tuo näkökyky.
Silmäklaseja jo pitkään, moniaita vuosia oli käyttää pitänyt. Niitäkin tosin vain lukiessa. Muutoin näki eteenpäin Kaupungilla hyvin tallustella.

Tulipa sitten Papalle asiaa keskustassa sijaitsevaan Rautapuotiin.
Vasarako, vai saha, hukkaan joutunut.
Joka tapauksessa asiaa oli.
Pappa RautaPuotimatkaa suunnittelemaan. Tarkisti aina lähtiessään, tapoihinsa Tarkkana Vaarina kuului, hella, valot, avaimet, silmäklasit mukana. Täytyihän sitä nähdä, millaisen vasaran hankkisi. Ettei ihan kropoa myytäisi vanhalle miehelle.
Kaunis oli Syskysää, lehdet värejään hehkutti.
Sadetta ei lähimaillakaan.

Lähti Pappa.
Saapui kadulle, jossa Rautapuodin olisi Papan muistin mukaan pitänyt sijaita.
Vaan eipä vain sijainnut.
Pappa hoksasi lähettyvillä puhelinkioskin, sieltä luottelostahan voisi osoitteen, Puodin, tarkistaa. Onko edes koko kaupungissa ollenkaan enää. Sinne sitä Pappa suunnisti. Klasit kaivoi, luetteloa plarasi.
Eipä löytynyt.  Puoti ilmeisesti kokonaan toimensa lopettanut.
Eipä sille sitten mitään mahda, tuumaili Pappa, kotiin vain lähdettävä suuntaamaan. Jäätiin nyt ilman vasaraa. Jospa vaikka vanha kuitenkin jostain ilmestyisi.
Jonkin matkaa rauhallisesti kotiin suunnisti.
KelloPuodin näyteikkuna Pappaa kiinnosti.
Vaan ei katseltukaan kelloja ei. Klasit unohtuneet puhelinkoppiin, sinne torin reunalle.
Pappa juoksujalkaa, vetreä kun oli, takaisin koppiin.
Ei ollut klaseja enää, ei.
Joku Hyväkäs ne jo talteen korjannut jouten maleksimasta.
Ei auttanut kun klasinsa menettäneenä kotiin palata.
Suututti Pappaa.

Osui  kulku torin laidalla maleksivan joutilaan Jokapaikanväinöjen ohitse. Huomasikin siellä omituista kauppaa käytävän.
Seisoskelevassa MiesSakissa kaupattiin kiivaasti Papan klaseja eniten tarjoavalle.
Oli  Joukko senverran hurjan ulkomuodon omaavaa, ettei tohtinut Pappa suoralta kädeltä klaseja omikseen väittää.
Hetken fundeerasi Pappa.
Sitten sytytti.
Osti omat klasinsa Pappa takaisin. Ei maininnut sanallakaaan, jotta hänenhän ne.
Tinki kuitenkin. Tämä oli,  tinkaaminen,  Papalla verissä. Ilman sitä ei ostettu minkään näköistä tarviketta. Epäiltiin Papan Maitopuodissakin tinkaavan.
Tuumaili Pappa jälkikäteen, jotta tulivathan ne moninverroin halvemmaksi ostaa sovinnolla Laitapuolen Kulkijoilta takaisin.
Kuin optikolta uudelleen lääkärissä käynteineen hakea.

Sekä säästyi kulkemisen vaivat.
Sekä  peräti halvalla sai, kuulemma, Pappa Silmäklasit.

Hyvin näki Pappa taas Aviisinsa tavata.
Pappalassa kaikki hyvin.
.
reino & aino hukkanen

Juuli Hukkaskukka

#153
.


Olen Yskän ymmärtänyt.
Minun kirjoituksiani tällä sivulla ei enää kaivattane.
Cembaloiden kielien lukumäärä kiinnostaa enemmän.

Juuli.
.
reino & aino hukkanen

Outomaa

#154
Lainaus käyttäjältä: juuli - 23.10.12 - klo:15:13

Olen Yskän ymmärtänyt.
Minun kirjoituksiani tällä sivulla ei enää kaivattane.
Cembaloiden kielien lukumäärä kiinnostaa enemmän.

Juuli.
.

Hei Juuli!
Olet verrattain uusi kansalainen ja vähän vierastat, mutta tämä on tavallista menoa eikä se Mitenkään ole henkilökohtaista tai että ketjuasi ei luettaisi. Näin se on aina ollut ja juuri siksi, ettei tarvitse koko ajan vahtia ketjujen otsikkoa ollaan menestytty ja 7,5 vuoden aikana ollaan kirjoitettu noin 150.000 viestiä (mukaanluettuna kaksi foorumin katoa). Eihän RL:kään niin voida jutella.. hassu mielikuva!

Otin soittimet täältä musiikkiketjuun tuonne https://outomaa.kilpinenonline.net/smf/index.php?topic=1985.0



"Nothing in the world is ever completely wrong. Even a stopped clock is right twice a day."   — Paulo Coelho (Brida)


Juuli Hukkaskukka

#155
.
Ensinnä.
En ole uusi.
Toisena.
En vierasta.
Kolmantena.
Kohdellaanko erillailla Uusia.
Neljäntenä.
Ja musiikkiketjun nimeksikö tuli Älyvähä.
.
reino & aino hukkanen

THL tiedottaa

Ei tullut.
Vain niiden siirrettyjen viestien otsikkona on edelleen se, mikä niihin täältä periytyi.

Ei noista muiden puheista kannata välittää.

Juuli Hukkaskukka

.
Voisitko Rape lopettaa vinoilun.
En minäkään sinulle vinoile jatkuvasti.
Minä olen alati sinun hampaissasi.
.
reino & aino hukkanen

Juuli Hukkaskukka

#158
.
Oot sää.
Olisikohan täällä mukavanpaa jos sovussa edettäisiin.
Mitä.
.
reino & aino hukkanen

Juuli Hukkaskukka

#159
..


KASVATTAMO

Pieni Tyttö oli edelleen Juuli.
Vaikka nyt peräti Koululainen, Ekaluokkainen virallisesti olikin.
Oli, Pikkuveikasta huolimatta, varsinkin Isän pikkuinen JuuliskaRulla.
Juulia  Rulla  kiukutti.
Rulla muka. Mikä Rulla.
Rulla oli alkunsa tuutulaulusta -  tuu, tuu tupakkirulla - saanut.  
Ei tahtonut ollenkaan olla  rulla Juuli.
Ei siitä kuitenkaan kiukutellut, nyt oli parempi olla kiltisti.
Pikkuveikka muutoin saisi kaiken Sylin ja huomion.
Siispä ei kiukutellut, Juuli.

Veikan irvistelyt jatkuivat.
Jatkuivat myös Juulin Veikan tukkaan kahahtamiset, sekä Jatkumona  Äidin Juulin pörröön.
Pitkän talven jälkeen koitti kuitenkin Kevät.
Pääsi Juuli  pääsemättömissä olevassa eläinrakkaudessaan keväiseen mielipuuhaansa.
Sammakonkutua lasipurkeissa eteisen ikkunalla kasvattelemaan.
Oli kuin oikea akvaario.
Ainakin melkein.



Ojasta kanniskeli veden ja sammakonkudun ulkoeteisen ikkunalle Juuliskarulla.
Paljon oli kutua. Jos ei edellinen nuijapääkasvatus onnistuisi, sai uutta kutua tilalle.
Ei pulaa tullut.
Tarkoituksena Kutuviljelmällä oli tuottaa mustia sammmakonpokia, nuijapäitä.
Silmä tarkkana  Juuli kasvatti ja vahti.
Äiti inhosi.
Lopulta kyllästyi Äiti. Kieltäytyi luovuttamasta enää ainuttakaan lasipurkkia Kutuviljelmän käyttöön.
Etoi Sielusta.
Kuulemma.
Vaan eipä tiennnyt Äiti.
Oli Juulilla oma lasiastiavarasto.

Läheisestä, tiheästä pellon takana sijaitsevasta kuusikosta oli Juuli suuren Kuusen juurelta löytänyt pullovaraston.
Tyhjiä pulloja Kuusen alus täynnä. Juurella lojui tyhjä viina- sekä kaljapulloja lukuisa määrä
Ensin ihmetteli Juuli. Oli kuullut kyllä Korpirojutehtaista, niistä oli Väinö-Merenkävijä iltaisin kertoillut, joutessaan. Nyt oli tämmöinen Tehdas ihan likettyville perusteilla.
Ei tiennyt  Juuli paikan syntyperää.
KorpiPaari oli Hieroja-Annin Yläkämiehen, Sulahasen, Jouttola. Ei antanut Anni Yljän nurkissaan viinaa viljellä, joten metsään, synkkään kuusikkoon, pois näkyvistä Suloho Paarin pystyyn pisti, oikein A-oikeuksin. Oli metsä sama, mistä Ylykä myöhemmin polkupyörineen Juulin näköpiiriin ilmestyi.
Nyt olivat nämä kolmen vartin tyhjät , puhtaat pullot mitä sopivimpia akvaarioita Juulin sammakkoviljelyyn.
Piti vain huuhtaista.
Ei halunnut kehittyvien nuijapäiden heti juovuksissa pulloissa uiskentelevan.

Nypä alkoi kova tenttaaminen , mistä pullot kutuineen ikkunalle oikein ilmestyivät. Ei ollut Äidin mielestä kotonurkissa ylimääräistä pullovarastoa, tarkkaan kaikki käytetty marjamehujen säilömiseen.
Ei auttanut Juulin kuin kertoa.
Äiti salamana Kuusen juurelle rynnisti.
Ihastui ikihyviksi pullomäärän nähtyään. Nyt ei loppuisi mehupullot heti alkuunsa. Aivan oikein päätteli
Juuli. Marjastukset syksyisin vain lisääntyivät.
Nyt kuitenkin Äiti ,  lisäpulloja saadessaan näin oudolla tavalla, salli Juulin yhden Viljelmänsä kukkapurkkiensa vieressä hoidella.
Ihme ja kumma.
Kudusta tosiaan pulloissakin kehittyi näitä Äidin Inhokkeja, nuijapäitä.
Niitä Juuli  kauraryyneillä ruokki.



Vihdoin petti Äidin sinni.
Komensi Juulin pellonojaan Kasvattamonsa huljauttamaan.
Ei enää ilkene katsella.
Etoi jo ajatuskin näistä musstista Iljetyksistä.
Oli Juulin toteltava. Ei auttaneet selvitykset Piolokian harrastamisesta.
Opiskelusta peräti.
Nuijapäät armotta ojaan hulautettava. Muutoin kantaisi Äiti ne omakätisesti ikkunalautaa
rumentamasta Ulkohuussiin.
Ei ymmärtänyt Äiti Piolokian opiskelusta yhtään mitään.
Sinne pellonojaan Juuli kitkeränä Sammakkokasvattamonsa kumosi.
Porutti  ja kiukutti.

Olipa vaan Luonto järjestanyt asian. Kauan ei Juuli Kasvattamoaan surrut.
Pääsisihän kohta hypinnarua hyppimään, ruutua ikkunan alla kinkkaamaan.
Sekä oli Kesä, pitkä Kesä Juulilla uusine leikkeineen. Touhuineen edessä.
Pienessä sielussaan päätteli Juuli.
Ei näitä menetettyjä Nuijapääkasvattamoja sureksia kannata.

Olkoot ja menkööt.
.
reino & aino hukkanen