En viitsi lukea sitä uudelleen. Mutta se taisi olla niin, että jossain välissä vastapuoli oli myynyt ..oliko se 300 000 euron arvosta liikkeen osakkeita ja siitäkin summasta kuuluisi hänelle osinkoa. Ei ole vielä tyytyväinen.

Mutta totta turiset, kaikilla lanteilla on kaksi puolta.

Onhan juttu hieman yksipuolinen. Vastapuolen käsitystä ei ole kuunneltu lainkaan.

Suoria referaatteja ei ole oikeuden päätöksistä.

Tämä herättää eniten ihmetystä:

"Oikeustaistelu jatkuu mahdollisesti vielä Korkeimmassa oikeudessa, minne Tua on tehnyt valituksen."

Mistä hän enää riitelee, koska:

"Oikeus on silti puhunut. Tua on tähän mennessä voittanut kaikki oikeusjuttunsa ja kantelunsa. Se on kuitenkin vaatinut tarkkuutta ja ennen kaikkea sitkeyttä."

??

Tämä juttu oli niin erikoinen, että piti lukea kokonaan kun kerran aloitti:

15 vuoden taistelun tulos: Tua kampitti la­ki­mies­ver­kos­ton

Lopussa kiitos seisoi, kun naisyrittäjä päihitti hyväveli-verkoston... mutta juttu jatkuu ehkä vielä Korkeimmassa oikeudessa.

Lainaus käyttäjältä: Kopek - 31.12.14 - klo:23:02
Moraalikäsitykseni ovat enemmistön moraalikäsityksiin verrattuna sen verran kieroutuneita, että en viitsi väitellä näistä asioista. ..................

Niin, olisikin mukavaa kuulla Kopekin käsitykset "Koston Kierteestä", tai vaikkapa "Kunniamurhista"  ja "Armomurhista"

http://uudenmaanpiiri.mll.fi/@Bin/130183/TUTKIELMA+Karalahti.pdf%23

Tutkielmassa tutkitaan kunniaväkivaltaa kiinnittäen
erityisesti huomiota
kunniaväkivallan äärimmäiseen muotoon eli kunniamur
haan. Tutkielmassa
avataan myös näkemyksiä muuhunkin kunniaväkivaltaan
, sen eri muotoihin ja
mm. lain ja islaminuskonnon ja -kulttuurin suhtautu
misesta kunniaväkivaltaan
sekä erikseen romanien verikostoon

........ Juuh, näitäkin on tutkineet muutkin kuin Kopek.

Mitähän mieltä, onko oikeutettuja keissejä, Kopek ?

Lainaus käyttäjältä: Suti - 01.01.15 - klo:09:42
Tuolla ajattelulla päästään äkkiä Breivik-ideologiaan, mätä yhteiskunta ja varsinkin sen tukikoneisto on tuhottava. Ja siinä vaiheessa minä käytän tällaiselle korkeammalle ihmiselle kuuluvaa oikeutta toteuttaa omia mielihalujani.

Vastakkaisella ajattelulla voidaan päätyä holokaustiin. Ulkoistetaan hyvän ja pahan määrittely ja noudatetaan vain käskyjä.

Saksassa teloitettiin 22. helmikuuta 1953 maanpetoksesta opiskelijasisarukset Hans Scholl (24) ja Sophie Scholl (21) sekä heidät rikoskumppaninsa Christoph Probst (24). He olivat levittäneet lentolehtisiä, joissa kehotettiin lopettamaan sota. Teon katsottiin heikentävän kansalaisten moraalia ja haittaavan siten kansakunnan sotaponnisteluja. Tekoa pidettiin iljettävänä puukoniskuna kansakunnan selkään ottaen huomioon sen, että samaan aikaan tuhannet nuoret miehet uhrasivat henkensä rintamilla kansakunnan puolesta.

Heinäkuussa 1944 teloitettiin 36-vuotias saksalainen upseeri Claus von Stauffenberg, joka oli asettanut pommin Hitlerin neuvotteluhuoneeseen yrittäen surmata Hitlerin mutta onnistuen surmaamaan vain neljä asetoveriaan ja haavoittamaan lukuisia. Stauffenbergia pidettiin halveksittavana rikollisena, koska hän oli vannonut uskollisuusvalan "Johtajalle", ja koska hän tappoi syyttömiä Saksan armeijan upseereita paeten itse paikalta. Missään sotaa käyvässä maassa upseeri ei voi tappaa valtionpäämiestä, armeijan ylipäällikköä ja oman kansansa sotilaita saamatta ankarinta mahdollista tuomiota.

Nyt edellä mainituilla rikollisilla on Saksassa muistopatsaita, ja heidän mukaansa on nimetty katuja ja aukioita.

Tämä vain esimerkkinä siitä, miten moraalikäsitykset muuttuvat. Tämän päivän rikos voi olla tulevaisuudessa sankariteko, ja tämän päivän sankariteko voi olla tulevaisuudessa rikos. Lyhyen ajan – eli tämän ajan, mitä parhaillaan elämme – moraaliset käsitykset määrittelee lakikirja. Pitkän ajan – kun tätä hetkeä arvioidaan tuhannen vuoden päästä – moraalikäsitykset eivät määräydy tapahtumahetken lakien perusteella vaan universaalien moraalisten sääntöjen perusteella. Emme arvioi Julius Caesar puukotusta moraaliselta kannalta emmekä käsittele tekoon osallistujia rikollisina. Tarkastelemme tuon ajan tapahtumia pelkästään historialliselta kannalta, eli mikä oli tekojen syy, ja mihin ne johtivat.

Voimme lukea historiasta, että neljäsataa vuotta sitten joku teki jotakin. Vaikka teko olisi ollut tekoajankohtana halveksittu rikos, emme ajattele sitä rikoksena, vaan arvioimme teon moraalista ulottuvuutta sen perusteella, mihin teolla pyrittiin, ja mitä vaikutuksia sillä oli.

Vuonna 1633 järjestettiin oikeudenkäynti tähtitieteen harrastajaa Galileo Galileita vastaan. Miestä syytettiin useista rikoksista. Hänet tuomittiin vankeuteen harhaoppisuuden levittämisestä hänen esitettyään, että planeetat kiertävät aurinkoa. Tuomitun tuli julkisesti irtisanoutua tällaisista harhaoppisista väitteistä ja kirota ne. Hänen kirjoitustensa – mukaan lukien mahdolliset myöhemmät kirjoitukset – julkaiseminen kiellettiin. Galileo Galilei määrättiin lukemaan seuraavien kolmen vuoden aikana joka viikko seitsemän tunnustuspsalmia rikoksensa katumiseksi. Tuomitun iän ja heikon terveydentilan vuoksi vankeus muutettiin loppuiän kestäväksi kotiarestiksi.

Emme taida kuitenkaan muistella Galileo Galileita ennen kaikkea niljakkaana rikollisena.

Breivik tuskin koskaan tulee saamaan sankarin patsaita. Hänen mukaansa ei tulla nimeämään katuja. Syy ei ole se, että hänen tekonsa vaativat ihmishenkiä. Vaativathan sodatkin ihmishenkiä, ja kenraalit saavat silti patsaansa. Syy on se, että Breivikin teot eivät olleet oikeutettuja minkään järjellisen logiikan mukaan. Sosiaalidemokraattisten johtajien tappaminen lapsina, jotta vaikutettaisiin tulevaisuuteen, katsotaan mielipuolisuudeksi, vaikka lasten joukossa olisikin ollut mahdollinen tuleva pääministeri ja muita mahdollisia johtajia. Jos Breivikin kaltaisen henkilön kunniaksi pystytetään patsaita, poliittisen järjestelmän täytyy olla aika hurja. Edes natsit eivät olisi kehdanneet juhlia sankarina lasten murhaajaa, vaikka he tappoivatkin lapsia osittain samoista syistä kuin Breivik.