Ajattelin aina sen olevan lastenlaulu, mutta on sittenkin jotenkin enemmän aikuislile, lapsenmielisille.

On se hienoa, kun hengentuotteet säilyy.. kannattaa säilyttää kunnolla vaikka kiveen hakkaamalla

Kuin tuon Matti Viinamaan runoista on säilynyt vain kolmasosa, kun kotitalo paloi ja kaikki meni sen mukana. Tietenkin pilkkarunot ovat säilyneet paremmin!

http://www.kirjastovirma.fi/henkilogalleria/Viinamaa_Matti

Lainaa
,,, Vaikka Viina-Matti tunnetaan ronskeista pilkkarunoista, kirjoitti hän mielellään runoja jalommista aihepiireistä. Pilkkarunot hän otti työnä ja hyvänä rahanhankintakeinona, vakava runous sen sijaan oli hänen sydämenasiansa. Hän oli herkkä lyyrikko, jolla oli vaikeuksia tulla toimeen kauneutta ymmärtämättömien ihmisten kanssa. Matti Viinamaassa yhtyivät johdonmukaisella ja originellilla tavalla runoilijan kaikki roolielementit. Hän oli hovirunoilija: Iivari-kauppias saattoi tilata häneltä ylistysrunon. Hän oli kronikoitsija: hän kuvasi lapuanliikettä ja aikakauden muita historiallisia tapahtumia. Hän oli myös aaterunoilija: uskonnollisuus, biologisuus, poliittisuus ja suomen kieli olivat Matti Viinamaan runouden ideologisia sisältöjä.,,,

Päivänsäde ja menninkäinen on Reino Helismaan säveltämä ja sanoittama musiikkikappale, jonka Tapio Rautavaara levytti 1949 savikiekkolevylle.
Wikipedia

Lainaus käyttäjältä: Juuli Hukkaskukka 1 - 21.08.17 - klo:09:43

usvametsän neito, allu t.

Tuosta tuli mieleen toinen tarina.. kukahan tuon tekstin kirjoitti alkujaan.

https://www.youtube.com/watch?v=MzheWNd65x4

Herra kiittelee ja selittää:

"Jostakin syystä opettelin tämän ulkomuistille about 10v ikäisenä. Useimmiten muistiin tarttui kaikki se, josta oli isommissa piireissä - kuten tässä tapauksessa kouluelämässä- jotain haittaa Vieläkin muistan kun muuan nimeltä mainitsematon opettaja siirsi kesken lausunnan tukasta nurkkaan, töppöset ei lattiaa koskettaneet. "

Muokkaus.
Viina-Matti oli oikealta nimeltään Matti Viinamaa, s. 1859 ja paikkakunnan ja maakunnan kuulu transvestiitti! Pohjois-Pohjanmaalla oltiin edeltäkävijöitä.. tässäkin niin ajankohtaisessa asiassa 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Matti_Viinamaa

LainaaViina-Matti oli tunnettu pilkkarunoistaan, joita hän teki myös tilauksesta maksua vastaan. Matilla oli musta pitkä parta ja tukka, joka valui harteille asti. Hän kiersi esiintymässä markkinoilla, käräjäpaikoilla ja muissa yleisötilaisuuksissa käyttäen esiintymisasunaan pitkää maahan asti ulottuvaa leninkiä ja päähineenä hänellä oli pannumyssy. Mattia myös pelättiin, koska hän saattoi tehdä pistävän pilkkarunon sellaisesta henkilöstä, joka oli jollakin tavoin loukannut häntä.

Vuosia en halunnut facebookkiin, mutta sitten lähdin kuitenkin, kun tuttavat ja ystävät vaihtuvat tiheään.. muuttavat pois.

Suljetussa kotiseuturyhmässä eräs vanhempi herra kyselee tietyn runokirjan perään, kun haluaisi osittain unohtamansa runon sanat, ne, joiden takia joutui koulussa 3 kertaa nurkkaan ja 2 kertaa käytävälle

Joten laitanpa tänne tuon helmen, kun löytyihän se lopulta googlellakin:

Runo Oulun vanhallepiialle.

Tuo Keckmannin Kalle katala,
viisaampi kuin Viina-Matti,
käräjämiehenä kätevä,
riitelyllä rikastunu,
aina sotkee sopivasti
rumimmanki ruokkojutun.
Oli Oulun reissullansa
saanu naisen narriksensa,
härnänny hävyttömästi,
halulliseksi halannu,
kiimaseksi kiihottanu
eikä antanu apua.
Pani Matin matkustamaan,
korjaamaan koiruuttansa.
On siellä pelto pehmitetty,
kynnös vailla kylväjätä.
Onhan Matti maalle tuttu,
suurta kylväjäin sukua,
antoi houkan houkutella,
narrata naiselle avuksi.
Siirti siemenpussukkansa
pehmitetyn pellon luokse.
On siellä naista naitavaksi,
sylintäyveltä tätiä.
Vaikka on jo vanhapiika,
niin ei kurttuun kuivettunu,
liukaskielinen, lihava,
isotissinen, ihana.
Oli läskiä läjässä
lantioilleen lastattuna.
Vain heti lempo leikillänsä
Viina-Mattia manasi:
on pirun ruma, ruunamainen,
karvatukko turvan eessä.
Kehui Kalle Keckmannia
komiaksi koijariksi.
Piilotteli pilluansa,
koukisteli koipiansa,
ei sinne ylkä ylettäny,
kun ei kelju ketkistäny.
Pettynyt on peltomieski,
kun ei siemen sirotettu
pääse ottamaan orasta,
vilja uusi vihannoimaan.
Maalle palas Matti-parka
kaupungista katalasta,
nyt on vitulle vihanen,
suuttuneena suunniltansa.
Menköön vaikka Merikoskeen
vanhapiika pilluinensa,
ei oo Matti mahasi päällä
toista kertaa tohrimassa.

Kirjasta: Viina-Matin veisuja, toim. Hilkka Merikallio, 1983