Häpeäkseni tunnustan, etten ole koskaan lukenut Tuntematonta sotilasta..

Mutta nyt meneillään oleva kirja, on toinenkin inhoaja.. ja hän käyttää niin sopivaa sanaa tyylille, mitä en itse keksinyt:  takkuava. Sitä se on ja toisekseen ei mene klisheitä syvämmelle, ainakaan jotain 30 sivun aikana .. pakko lukea loppuun, silti 

http://1001kirjaajayksipienielama.blogspot.com/2015/06/anja-snellman-parvekejumalat.html

Luin Tuntemattoman sotilaan sensuroimattoman painoksen. Nimi Sotaromaani. Ei sinä paljon ollut sensuroitu siihen viralliseen. On dosentin jäämistöä kirja kun pyydettin toisen Tuntemattoman version filmaukseen opettamaan esim. pohjalaaselle savon viäntämist. Oli siinä semmoinen roolitus jos näyttelijä ei ollut savosta niin piti oppia savon viäntäminen perusteellisesti jos osa vaati.  Korpelan ajatuksia lotta Raili Kotilaisesta kun tämä kyytiä pyysi oli monta kohtaa poistettu, jätetty se.... en minä pyhänä ole ennenkään sontaa ajaanut... ja melipiteitä sodasta yleensä oli sensuroitu eniten pitkiä pätkiä. Erillisiä kirosanoja poistettu. Vinotekstillä ne sensuroidut. Vaikka olen moneen otteeseen lukenut sen sensuroidun en olisi muuten huomannut niitä poistoja.

juuli

Vähän sivuhyppy kirjoista....

Kävin tutulla parturilla. Sinne oli ilmestynyt pieni hylly, jossa kirjoja ja lappu SAA OTTAA.
Parturi sanoi: saat ottaa mutta et saa tuoda.
Muutaman valitsin, ihan ajankohtaisia kirjoja.

Joku asiakas oli tyhjentänyt hyllyjään ja tuonut niitä tutulle parturille, divarit eivät kirjoja suostu ottamaan.
Tällä asiakkaalla on sama pulma kuin minullakin, kirjoja on ja henkinen esto: en osaa hävittää kirjoja, sielu pistää vastaan. Mieluimmin niitä on epämääräisinä pinoina kun hyllyille ei sovi.

Minulle Anja Snellman on tuttu vain yhden haastattelun kautta, joka ilmestyi olikohan se ANNA naistenlehdessä muutama vuotta sitten.. se on taas sellainen juttu, oli kohta, joka ei voi olla totta vaan hän vain halusi ujuttaa tietyn ennakkoluulon siihen ja kaikkihan sen tietää, että noinhan se on. Kirjoitin siitä lehdelle ja sain vastauksen, että kyllä hän luki haastattelun ennen en julkaisemista. Se siitä.. arvostus ropisi alas roimasti. 

Sitä ennen olin lukenut Safari Clubin häneltä, joka on oikeastaan vaan soft pornoa ja sellainenhan myy. Lainasin nyt pikku kirjastostamme Parvekejumalat, kun kuulin siitä sen ilmestymisen aikoihin. Pelkästä uteliaisuudesta, että mitenhän se on verrattuna Safari Clubiin.


Onpa kummallinen kirja, olen vasta sivulla 20 ja jättämäisilläni kesken. Väkinäistä sanoilla kikkailua, koska hänellä ei ole aavistustakaan nuoren muslimitytön mielen käänteistä, joka on tietysti kahden kulttuurin välissä. En osaa mitenkään kuvitella, että tämä olisi noin adiktoitunut kiiltävien muotilehtien selaamiseen salaa vanhemmiltaan kirjastossa!! Tavalliset muiden nuorten kamppeet kiinnostaa takuulla enemmän, ei ikinä muotimaailman uutuudet, jotka on tarkoitettu aikuisille naisille ja joita suomalaisetkaan tuskin sellaisenaan voivat edes pitää. 


Jos luen kokonaan, niin vain ihmetelläkseni, että mitä vielä... vastenmielinen olo jo nyt.

Lainaus käyttäjältä: Suti - 18.01.16 - klo:18:51

Lainaus käyttäjältä: THL tiedottaa - 18.01.16 - klo:13:22
Kolme vuotta sen jälkeen, kun olin apurahoja hakenut, ilmestyi edellä mainittu kirjapainohistoriahistoriaa koskeva päivitysteos, jonka sisällysluettelo aivan liian yksityiskohtaisesti muistuttaa sitä sisällysluetteloani, jonka olin lähettänyt ao. kustantamoihin. Että sellainen tarina.

Ilmeisesti harkitsit silloin voiko asialle mitään ...taitaa olla turhaa kaivella asiaa sen tarkemmin. Julkisesti.

Ei kannata kaivella, olet oikeassa.