Lainaus käyttäjältä: "Tiistai"

Ei silti, että itse yltäisin edes yli normaalin, mitä nyt olen itse itseäni testannut aikuisiällä.

Oi kauhiaa, minä en uskaltaisi mennä mihinkään mensan testiin, ties jos sieltä tupsahtaisi joku 70 hujakoilla niin siinä se menisi ego viemäriin koko loppuiäksi niin, että hulahtaisi; eihän sitä sitten enää mitään uskaltaisi keksiäkään saati ajatella, ainakaan ääneen. Niinno... Outomaalla ehkä..

Kiitos vinkistä Suokkis, minä olenkin aina katsonut vain, että Bach kun bach ja kuunnellut sujuvasti, mutta pitääpä ottaa neuvosta vaarin.
Mozartin musiikin tuolla aiemmin mainitsinkin olevan ehkäpä valkoinen väriltään, koska valkoinenhan sisältää kaikki näkyvät aallonpituudet. (...kuis sitten kuuluvat..?)
Mutta juu, eihän sitä yhtä väriä voi valita. Jos ajattelee värien edustavan tunteita niin löytyyhän eri tunteita jokaisen musiikista. Ehkä kuitenkin joku perustunnelmointi?
Valaistus kerran sanoi, että minä voisin olla Dvorakin 9 sinfonian "näköinen" ja siitä kultaisenleikkauksen kohta aloitukseksi. Kauniisti sanottu. ...suorastaan imarreltu, en oikeasti yllä olemaan sellainen... kuinka sen sanoisi.. öh, kaunissieluinen.

Indigo

Pyytämättä ja odottamatta ja jopa yllättäin. Varsinkin jos näkevät jotain naurettavaa ja huvittavaa näköpiirissään. Tätäkään puhetta ei sitten kannata ottaa vakavasti, eikä siitä välittää. Kunhan vähän letkauttelin lämpimikseni!

Niin, no, oudot nauraa aina ensimmäiselläkin... odottamatta...  

No kuka tässä nyt ehti kolmeen asti oottaa :wink:

Lainaus käyttäjältä: "Tiistai"Joo, eikö saa nauraa

Ei ku nimenomaan saa, naurua kolmannella: yy, kaa, koo!