Rajoja täytyy rikkoa joka alalla., myös liikenteessä!

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1842234

Kova kiirus tällä Maria-tädilläkin., eipä paljon kunnioita kansanedustaja tämmöisiä ohjeita., mutta nehän onkin tarkoitettu tavallisille tallaajille !

Meillä Päättäjillä on niin kiire mennä tekemään hyviä., kansalaisten etuja palvovia päätöksiä., jotta menkäähän pois tieltä oksat ja männynkävyt

.
Tuosta tulee ihan kouluajat mieleeni.

Neljältä herätys ja ennen kouluun menoa pitää jakaa Aamulehtiä pari tuntia.

Täällä näköjään on rikottu rajoja Hereillä Pysymisessä:

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkomaat/uutinen.asp?id=1825076


Itselle ei ole tullut koskaan lupaa., nukkua ja torkkua työmaalla tuohon malliin., tuloksia ei tullut Massiivinen porukka jätti hiilijalanjälkensä ja kuittaa torkkumisistaan huikeat päivärahat.

Lainaus käyttäjältä: Iita - 19.12.09 - klo:10:39
Minusta oli aika huikeaa, kun omaa työnkuvaa laajennettiin ja minulle todettiin että "ei tuohon pysty kukaan" - kunnes joku kokeili tästä väitteestä huolimatta.

Osa asetetuista rajoista perustuu olettamuksiin, joita ei vain ole kukaan koskaan ennen kyseenalaistanut. Osa rajoista taas on nk. traditioita, jotka ovat syntyneet ajan saatossa ja niitä ei sitten ole aikoihin analysoitu tai pohdittu sen laajemmin. Vasta sitten, kun ihminen alkaa ajattelemaan omia rajojaan tiedostamalla ne, alkaa tapahtua. Meilllä kaikilla on rajamme, siitä emme pääse mihinkään. Eri asia on, ovatko rajat sitten tarpeeksi "laajalla". Olemmeko haastaneet itsemme uudestaan ja uudestaan yhä parempiin (?) suorituksiin henkisesti, fyysisesti ja moraalisesti (kyllä, teen tästäkin moraalikysymyksen)? Ja jos olemme, niin mikä on lopputulos? Järkensä menettäminen, burn out, tasapainoisempi sielunelämä, onnistumisen tunteeseen addiktoituminen? Itselleni se oli tuo viimeisin, johon olen ollut koukussa jo hyvän tovin. Nimimerkillä työ, opiskelu, pieni vauva hoidettavana ja kaikkeen sitä vain jotenkin pystyi ilman että mitään olisi tullut laiminlyödyksi.

Joskin luin iltasatuna pojalleni selontekoja klustereista, mutta se nyt on sivuseikka. Tehokasta ajankäyttöä, ja esim. liiketalouden diagrammit olivat kivan värikkäitä palkkeja ja piirakoita. Pisteet siitä himaan koska lapset tykkäävät värikkäistä juttusista riippumatta siitä, mitä ne ovat tai esittävät.

Tämä on muuten btw se minun kymmenes viestini. Pääsen siihen hienoon klubiin. 

Iita

Tuota samaa omien rajojensa tunnistamista ja niiden ylittämisen varomista selitin tuolla aiemmin.
(Tosin vähemmin sanoin kuin sinä tuossa.)   

http://www.outomaa.com/smf/index.php?topic=616.msg31950#msg31950

Lainaus käyttäjältä: Iita - 19.12.09 - klo:10:39
Minusta oli aika huikeaa, kun omaa työnkuvaa laajennettiin ja minulle todettiin että "ei tuohon pysty kukaan" - kunnes joku kokeili tästä väitteestä huolimatta.

Totta - kyseessä lienee tapaus, jossa sinun pomosi ei ymmärtänyt asiaa, mikä sinun piti tehdä ... vastaavia kokemuksia on minullakin ja niissäkin on taustalla yleensä ollut se, ettei pomo itse tiedä asiasta juurikaan mitään ja pitää sentähden tehtävää mahdottomana. Jostain syystä kaikkein kusipäisimmät tollot pääsevät pomoiksi ... asia, mitä en oikein ymmärrä. Minulla on ollut tasan kaksi pomoa, joiden voi sanoa olleen asioista erittäin hyvin perillä ja molemmat olivat myös kannustavia ja apua sai aina kun meni sormi suuhun.

LainaaOsa asetetuista rajoista perustuu olettamuksiin, joita ei vain ole kukaan koskaan ennen kyseenalaistanut. Osa rajoista taas on nk. traditioita, jotka ovat syntyneet ajan saatossa ja niitä ei sitten ole aikoihin analysoitu tai pohdittu sen laajemmin. Vasta sitten, kun ihminen alkaa ajattelemaan omia rajojaan tiedostamalla ne, alkaa tapahtua. Meilllä kaikilla on rajamme, siitä emme pääse mihinkään. Eri asia on, ovatko rajat sitten tarpeeksi "laajalla". Olemmeko haastaneet itsemme uudestaan ja uudestaan yhä parempiin (?) suorituksiin henkisesti, fyysisesti ja moraalisesti (kyllä, teen tästäkin moraalikysymyksen)? Ja jos olemme, niin mikä on lopputulos? Järkensä menettäminen, burn out, tasapainoisempi sielunelämä, onnistumisen tunteeseen addiktoituminen? Itselleni se oli tuo viimeisin, johon olen ollut koukussa jo hyvän tovin. Nimimerkillä työ, opiskelu, pieni vauva hoidettavana ja kaikkeen sitä vain jotenkin pystyi ilman että mitään olisi tullut laiminlyödyksi.

Nimenomaan - asenne "näin on aina ollut ja näin on aina oleva" *) kaataa monet hienot ideat. Ei nähdä pintaa syvemmälle. Sinulle erityisesti toivotan tsemppiä elämän taistoissa kun tilanteesi on ... miten sanoisin, varsin haastava.

*) Sinuhe egyptiläiselle vastattiin näin, kun kyseli asioiden olemuksista...

LainaaJoskin luin iltasatuna pojalleni selontekoja klustereista, mutta se nyt on sivuseikka. Tehokasta ajankäyttöä, ja esim. liiketalouden diagrammit olivat kivan värikkäitä palkkeja ja piirakoita. Pisteet siitä himaan koska lapset tykkäävät värikkäistä juttusista riippumatta siitä, mitä ne ovat tai esittävät.

Itselläni on vastaava kokemus - luin tyttärelleni [ei osannut itse vielä lukea] kurillani yhtä kvanttimekaniikan kirjaa. Siinä oli hienoja värikuvia LASER:n toimintaperiaatteesta ja ihan asiallisesti selitin nk. käänteismiehityksen synnyn ja stimuloidun emission ... tytär tykkäsi kun kuvat olivat värikkäitä ja näyttäviä, vaikka [otaksun näin] itse asia jäi ainakin osin hämäräksi.

LainaaTämä on muuten btw se minun kymmenes viestini. Pääsen siihen hienoon klubiin. 

Iita

Joo - nyt olet "Täysjäsen" ja klubilainen - se klubi siis ei näy kuin täysjäsenille, koska kenties häröimmät jutut ovat juuri siellä.

Onneksi olkoon