Politiikka on oma taiteenlajinsa. Ei poliitikkojen lausuntoja voi käyttää esimerkkinä tavanomaisessa arkielämässä. Eiväthän ne muista itsekään, mitä aiemmin ovat tehneet tai sanoneet. Takki kääntyy tiuhaan.

Meillä ihmisillä ei ole yhteinen aivomassa, jossa vellovan ajatteluaineen mukana ajatuksemme, tunteemme, arvomme ja tahtomme esteettömästi valuisivat ihmisestä toiseen.

Eipä naureta Higgsille!  Eilen yksi niistä tiedemiehistä sanoi, että laskelmien mukaan se on olemassa, mutta viimeinen todiste puuttuu vielä. Sanoi, että 99%:sesti. Ja keväällä toivovat voivansa todistaa sen olemassaolon ja sitten pitää kaikki ajatella alusta uudelleen..

Heh!

Enkä liittyny minkäänlaiseen tiedettä tai teoriaa röhönauravaan poppooseen.
Kyllä sen sieltä huomaa, kun lukee Higgsin bosonian käsittelevän viestini.

Vinoilu, se on tavaramerkkini, toki näin.
Mut mähän vinoilin niille tieteenharjoittajille, jotka eivät ymmärrä tieteen olevan liikkeessä, muutoksessa oleva sektori.

THL:n Higgins on vinoilua. Higgsin bosoni on teoriaa, ja THL liittyi foorumilla röhöttävään teorianvastaiseen klikkiin.
Miten sitten suu pannaan kun Higgsin bosoni on löydetty ja Higgsin kenttä todistettu?
Higgsin kenttä on kaikkialla, Tampereellakin.

---

Ässä tuntuu kiihtyneen. Se voi olla ihan terveellistäkin että veri kiertää aivoissa.
En aio kuitenkaan sanoa painavia sanojani tällä kertaa tämän enempää, vaikka aihetta olisikin. En tunne tarvetta.

Onnekseni voin todeta, että en ole missään mielessä riippuvainen muiden arvonannosta tai huomiosta, niin kuin eräillä heikkotahtoisilla ihmisillä on tapana itseään korottaa. Tämä myös selittää sen, etten seuraa toisten jalanjälkiä, vaan tallon mielummin omia polkujani. Ehkä vastaus tuohon edeltävään kysymykseen on myös tätä myöten mitä ilmeisemmin annettu.

- Kuten olen jo moneen otteeseen myöskin todennut, elän tällä hetkellä melko seesteistä elämää; omassa rauhassani & aatoksissani maailman menoa ajan hermolla tutkaillen. En siis ole mitenkään erityisesti eristäytynyt elämästä, vaan koitan tarkkanäköisesti havainnoida ympäristöä, sekä siinä tapahtuvia muutoksia. Enimmäkseen kuitenkin haluan pysähtyä kiireettömästi olennaisuuksien äärelle, olla läsnä tässä hetkessä.

- Kun elämä on jotenkin asettunut jo ajat sitten omiin uomiinsa, on tosiaankin mieltä ylevöittävää ottaa osaa ennen kaikkea henkeviin elämänilmiöihin. Olenkin löytänyt aikaa myöten syvällisen sisäisen mielenrauhan; jossa koitetaan edelleen pysytellä omalla tiellään, kaiken tämän ulkoisen sähellyksen keskelläkin. Aika hyvin olenkin löytänyt loppuelämälleni omakohtaisen totuudellisen suunnan, jota toteuttaa pyyteettömästi vastuksista välittämättä!

- En kuitenkaan vaivaa päätäni ns. turhilla asioilla, tai muiden ongelmilla. Toki, esitän aina painavan mielipiteeni, kun tunnen siihen tarvetta. Tämä on sitä osallistumista, joka on onneksi vapaaehtoista, omien intressien sekä aktiviteetin mukaan tapahtuvaa toimintaa - jossa ei ole kuitenkaan mitään suurta suunnitelmallisuutta, eikä liioin erityisiä taka-ajatuksiakaan takanaan!