Lainaus käyttäjältä: "Rape".


NOH, onko vikaa potilaissakin :lol:   Kävin työterveyslaitoksen erikoistesteissä ja mun piti laihtua 10 kg.
Kun painoni lähti ihan eri suuntaan, lääkäri sanoi, että eivät nämä tutkimukset sinua auta. Ei kannata enää tulla testeihin. Pane ensin kilosi kuriin.   ... Niin, kyllä mulla terveys on jatkssa kiinni kiloista eikä lääkäreistä.

Rape....ei kaikki ole niistä kiloistakaan aina kiinni,vaikka ne syyllisiä moneen onkin.
Perimällä sairauksien puhkeamiseen on valtavan suuri merkitys.

Mielenkiintoinen kirjoitus AW:llä ja kiitos siitä oli paljon hyvää asiaa,jonka minäkin allekirjoittaisin :!:

.
Vaikka olen ollut kunnan hommissa koko ikäni, kunnallisesta terveydehoidosta mulla on samat kokemukset.
Varsinkin kun 3 lasta oli sairastumisiässä, niiltä ajoilta ei ole paljon hyvää kerrottavaa terveydehoidon systeemistä.

Tavalliset antibiootti-jutskat olivat yhtä jonottamista. Jos sitten sattui jotain haasteellista, virkosi lääkäritkin eloon.

Olen tavannut myös rautaisia ammattiaisia jotka määrittelevät maalin yhtä vikkelään kuin jousiampujat olympiakisoissa.

Sitten on vaivoja joita on vaikea määritellä.

NOH, onko vikaa potilaissakin :lol:   Kävin työterveyslaitoksen erikoistesteissä ja mun piti laihtua 10 kg.
Kun painoni lähti ihan eri suuntaan, lääkäri sanoi, että eivät nämä tutkimukset sinua auta. Ei kannata enää tulla testeihin. Pane ensin kilosi kuriin.   ... Niin, kyllä mulla terveys on jatkssa kiinni kiloista eikä lääkäreistä.

Lainaus käyttäjältä: "Rape"

Lainaus käyttäjältä: "Perjantai"olen juossut omassa työterveyshuollossa,jonka maksaa työnantaja...ja täytyy sanoa,että kyllä on palvelu hyvää ja laadukasta...sen kun ovesta sisään ja heti saa hoitoa ja sitten :

Poikani on heittänyt työterveyslääkärikeikkaa firmoihin Mediviren palkollisena. Käsittääkseni palkka on ihan erinomainen kunnan palkkaan verrattuna.  

Veikkaan sen johtuvan siitä että työnantajat haluvat hyvät lekurit työntekijöilleen. He eivät maksa palkkaa siitä että vastaanotolle odotellaan. Se ei ole kenenkään edun mukaista. Lääkäri tulee ja menee ja hoitelee potilaat. Byrokratialle jää minimaalinen aika, - tai sitten se on lääkärin pussista pois
.

Kun jokunen vuosi sitten aloin sairastelemaan tutustuin ensimmäistä kertaa suomalaisen terveydenhoidon byrokratioihin.  Se oppi alkoi yleensä ensin jonotuksella työterveyteen tai terveyskeskukseen. Sitten kun ne totteisvat etteivät heidän taitonsa riitä, työterveyden tai terveyskeskuksen taidot riittävät yleensä vain flunssan toteamiseen tai rokotusten antamiseen, piti yleensä mennä jonottamaan sairaalan päivystykseen, jossa sielläkin odotusaika saattoi olla monta tuntia.  Sieltä sitten kyllä, kun tauti aikanaan diagnosoitiin,  yleensä lykättiin jo paareilla osastolle

Hoitajat ja lääkärit tekivät kaikessa rauhassa arkisia rutiinitoimiaan ja juorusivat välillä keskenään tai hoitivat yksityisasioitaan puhelimessa sairaiden potilaiden odottaessa ja jonottaessa.  Heille se oli vain elämän normaalia kulkua mutta minua, joka tulin yritysmaailmasta, jossa asiakkaiden palveleminen on yrityksen elinehto, sellainen potilaiden heitteillejättö tuntui ihmeelliseltä ja kummalliselta.  

Suomalaisessa sairaanhoidossa potilaat eivät ole asiakkaita, he eivät ole toiminnan lähtökonta, vaan heitä kohdellaan kuten teollisessa tuotannossa kohdellaan raaka-ainetta.  Potilaiden oarvo on siinä että ilman heitä ei olisi sairaaloita eikä niiden työpaikkoja. Potilaan kohtelu ei vastaa asiakkaan kohtelua, sellaisen ihmisen kohtelua joka ostaa tuotteen, vaan potilasta käsitellän sairaalassa kuten sellutehtaalla käsitellään raaka-ainetta eli puumateriaalia.  Tämä tarkoittaa sitä että sairaita potilaita varastoidaan ja säilötään erilaisiin hoitojonoihin, tai sairaampia  sairasosastoille, ja otetaan sitten tuotannon liukuhihnalle kun se parhaiten sopii prosessin kulkuun.  

Tottakai, sitten kun sairastelin pitempään totuin vähitellen siihen ajatukseen että en ole siinä systeemissä se arvokas asiakas jonka edessä henkilökunnan kuulu pokkuroida ja joka maksaa viulut, siis se joka ostaa palvelut ja maksattaa ne vakuutusyhtiöllönsä, vaan minä olin se raaka-aine jonka tarkoitus oli työllistää arvokkaat hyvin koulutetut herra ja rouva tohtorit ja heidän assistenttinsa sairaanhoitajat.  Raaka ainetta voi varastoida ja säilöä erilaisiin odotusjonoihin ja potilashuoneisiin ja hoidon odottelijoita siinä systemissä kyllä riittää.  

Minäkin olen maannut viikkokaupalla sairaalassa odotellen toimenpiteitä, jotka sitten hoidon viivästymisen seurauksena epäonnistuivat, minkä epäonnistumisten seurauksena olen jälkihoidon takia taas joutunut makaamassa sairaalassa kuluttamassa terveydenhuollon kalliita ja niukkoja resursseja.  Vikkakin se kaikki  tapahtui vakuutusyhtiön kustannuksella niin vakuuttajathan sen maksavat, eli koko yhteiskunta joutuu osallistumaan tämän toivottoman hitaan ja byrokraattisen, jähmeän ja tehottoman systeemin kömmähdyksistä johtuneisiin kustannuksiin.  

En vielä ole puhunut mitään byrokratian takia venyneistä sairasomista, eli menetetystä työajasta, ja kaikesta siihen liittyvästä byrokratiasta. Enkä taida puhua, jokainen ymmärtää mitä sellainen tulee vakuutuksen ottajille maksamaan.

--------------------

Minulla on kokemuksia oikeista tuottavista työpaikoista, sellaisista jotka kovasta kilpailusta huolimatta ovat toimivia ja tuottavia, eli työ niissä on pakko tehdä tehokkaasti.  Niissäkin on monen laista henkeä, hyvää ja huonoa.  Sellaisessa yrityksessä jossa henki on hyvä ihmiset toimivat yhteen, tukevat toisiaan ja kaikkien päämääränä on yhteinen hyvä, eli se että firma pärjäisi, jolloin kaikki pärjäävät.  Valitettavasti yksikin ihminen joka haluaa pelata vain omaan pussiinsa voi pilata koko työpaikan hengen ja se joku voi olla vaikka suoraan koulun penkiltä repäisty kaveri, joku sellainen joka jo koulussa, kaveripiirissä tai porukoissa, on tottunut ajamaan pelkästään omaa etuaan ja saamaan tahtonsa lävitse manipuloimalla ja vehkeilemälä ja jolla on sellainen vakaa käsitys että niin maailma toimii ja että niin sen kuuluu toimia, sellainen joka ei koskaan ole ollut pakotettu tekemään oikeaa yhteistyötä joidenkin yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Kun yrityksen henki on mennyt pilalle niin sellaisessa  firmassa  kukin työntekijä katsoo vain omaa etuaan firman sisäisessä valtakamppailussa ja se miten firma pärjää kovassa maailmassa on vain toissijainen tavoite jos tavoite ollenkaan.

Jos minä katselen sairaalamaailmaa sen tiedon valossa jonka olen yrityksissä toimiessani yritystoiminnasta hankkinut, voin sanoa että sairaaloissa ja terveyskeskuksissa pelin henki näyttää juuri sellaiselta että niissä vallitsee huono henki.  Jokainen lääkäri ja hoitaja katsoo vain omaa napaansa ja omaa uransa ja välittää potilaista ja omasta tietämyksestään potilaiden hoidosta kolleegoilleen vain minimimäärän tietoa, sen verran ettei joudu syytteeseen virkavirheestä. Näin siksi että jokainen kokee omat kollegansa kilpailijoinaan omalla urallaan etenemisensä suhteen.

Tältä sairaala siis näyttää potilaasta joka tarkkailee ympäristöään potilashuoneen sängyn perältä ja jolla ei ole muuta tekemistä kuin tarkkailla ympäristöään ja  miettiä sitä.

--------------

Haluan vielä tähdentää että en moiti sairaabhoidon henkilöstöä vaan säälin heitä.  Melkein kaikki kuitenkin yrittävät tehdä parhaansa potilaiden hyvinvoinnin eteen niissä kurjissa olosuhteissa, mutta sellaisessa ympäristössä jokaisen pitää huolehtia aina myös itsestään ja tehdä se toimien ympäristön kirjoittamattomien sääntöjen mukaisesti.  

Minun käsitykseni on että mikäli yrityksen henki on kerran päässyt pilaantumaan niin sen palauttaminen hyväksi on lähes mahdoton tehtävä. Se voisi onnistua ehkäpä vain pilkkomalla yritykset peinemmiksi yksiköiksi ja asettamalla pienet yksiköt niin suurten ulkoisten haasteiden eteen että niiden henkilökunnan on pakko tukeutua toisiinsa ja luottaa toisiinsa ja puhaltaa yhteen hiileen, selvitäkseen uhteisistä ulkoisesta haasteesta. On selvää että nykyisessä sairaanhoitolaitoksessa, joka on yhteiskunnan monopoli, ei sellaista ulkoista taloudellista painetta, joka pakottaisi henkilöstön toimimaan yhdessä, voi syntyä.

Potilasjonot päivystyksessä ja leikkausjonot sekä kaikenlainen muunlainen  tehottomuus terveydenhoidossamme on yhteiskuntamme häpeätahra joka kyllä voitaisiin poistaa jos halua siihen olisi.
Tarvittaisiin vain monopolin purku ja tilalle paljon terveydenhoitoalan yrittäjiä joiden välillä vallitsisi aito kilpailutilanne.

Olen varma siitä että tulokset sairaanhoidon yksityistämisesstä olisivat yhtä hyviä kuin autokatsastustoiminnan yksityistämisessä, vaikka sairaanhoito ja autonkatsastus eivät sinänsä toisiinsa verrannollisia toimia olekaan.  


UGH
olen puhunut
tulipa kirjoitettua taas pitkästi
nettikatarrin tilalle alkaa pikkuhiljaa muodostumaan kirjoituskatarri ....... näköjään.

Lainaus käyttäjältä: "Perjantai"olen juossut omassa työterveyshuollossa,jonka maksaa työnantaja...ja täytyy sanoa,että kyllä on palvelu hyvää ja laadukasta...sen kun ovesta sisään ja heti saa hoitoa ja sitten :

Poikani on heittänyt työterveyslääkärikeikkaa firmoihin Mediviren palkollisena. Käsittääkseni palkka on ihan erinomainen kunnan palkkaan verrattuna.  

Veikkaan sen johtuvan siitä että työnantajat haluvat hyvät lekurit työntekijöilleen. He eivät maksa palkkaa siitä että vastaanotolle odotellaan. Se ei ole kenenkään edun mukaista. Lääkäri tulee ja menee ja hoitelee potilaat. Byrokratialle jää minimaalinen aika, - tai sitten se on lääkärin pussista pois

Systeemissä vallitsee vapaa kilpailu. Jos lääkäri eikä palvelu miellytä, lekuri vaihtuu.

***********

Oma juttunsa on hoitohenkilökunta. Luulen perimmäisen syyn hoiturien nousuun olevan että kuilu lääkäreiden  ja hoitureiden väliillä on tullut kestämättön isoksi. Lääkäreistä on kova pula ja pääsevät määrittelemään aemansa aika kivuttomasti.