Meille sentään saatiin juokseva vesi jo pari kymmentä vuotta aikaisemmin. Isä osti palatessamme Kaarinasta leskimummolta pienen maatilan kotikylältään.  Ensin laitettiin uudet ikkunat ja vuorattiin hirsiseinät laudoilla ja sisälle tapetit. Kohta sen jälkeen saatiin juokseva vesi Omasta lähteestä, kun maastokin oli sopivasti kalteva meidän suuntaan. Laitettiin naapuritalon kanssa yhteinen vesiputki lähteelle metsään. Ei Suolle .. suovesi on hapanta
Sitä ennen vettä haettiin ihan lähellä heinäpellolla ojassa olevasta lähteestä. Muistan myöhemmin nähneeni siinä sammakoita.. se oli peitetty laudoilla, ettei kukaan putoa siihen     

Meidän äiti vihasi viinaa ja oli "kasvattanut" isänkin siihen, etten nähnyt häntä humalassa kuin kerran, kaksi vuodessa. Tavallisesti juhannuksena.. poikkeusluvalla ehkä   Vaikka kyllä joku pullo saattoi olla piilossa arjen varallekin.

Toi Akkakin puhui "tsinkasta" vrt. "kinka", vaikka on ihan sisämaasuomalainen. Setä ei puhunut vaan söi sen edestä.

Meillä ei sentään ollut possua takapihalla vaikka muuten oltiin köyhiä. Oli meillä tupa, perunapelto ja faija joka sentään joka joulu muisti kysyä lähiseudun sikatilalliselta nuorena kuollutta possua. Sitä nyt yleensä oli ja isukki tilasi sitä sitten puoli possua. Sitä sitten sahattiin keittiön pöydällä ja pantiin paloja pakkaseen, isä ja pojat yhdessä. Meillä oli kantamalla sisään juokseva vesi vielä -80-luvun puolella, mikä ei ole helppoa jos on silloin itse murkkuiässä, sekä ennen riiureissuja että joskus niiden jälkeenkin.

Olipa tylsä lapsuus kinkun läpi muisteltuna: Faija joka painoi duunia ja mutsi joka dokasi kaikki rahat. Jos joskus tuntuu siltä että elämä ei ole reilua, niin muistutan itseäni siitä ettei kukaan luvannutkaan sitä syntyessäni.

Mun äireen kotona Turussa puhuttiin siansinkusta myös. Sikoja oli heilläkin pidettävänä. Kuulemma rupesivat siat kiljumaan heti, kun ruvettiin viemään teurastamoon. Jostain ne sen arvasivat siis, ja stressasivat sitä.

Lainaus käyttäjältä: postman - 19.01.10 - klo:16:29
Muistan pikkupoikana 1946-1948., meillä oli rintamamiestalon takapihalla lastenmökistä tehty sikala. Silloin oli lupa kaupunkialueellakin pitää ja kasvattaa sikoja., oli muuten köyhää aikaa.
Sikoja kasvatettiin perinteisesti jouluksi., oli ihan ikioma sika., joskus kaksikin. Teurastaja kutsuttiin., ampui kuulan sian kalloon pistoolilla., veret päästettiin ulos., suolet otettiin talteen ja tehtiin verimakkaraa ja sylttyä., äiti osasi maalaistalon tyttönä hommat., hyvää oli silavainen kinkku., meillä puhuttiin sinkusta vrt. ruots. Skinka.

Silavan osuus oli varmaan puolet. Hyvin oli siat pidetty., kukaan ei niitä rääkännyt., siinähän oli oma ruoka kysymyksessä 

Tuo "sinkku" sana on myöskin minulle tuttu, johtunee varmaankin siitä, että olemme samoilta kulmilta postmanin kanssa kotoisin, tuo sian lahtaaminen muuten oli sellainen asia, mitä en pikkupoikana olisi saanut katsoa, mutta katsoin tietenkin kulman takaa... Muistan muuten kuinka teurastaja otti lämpimästä vatsasta jotakin, kun oli ensin aukaissut mahalaukun, ja laittoi suuhunsa ja söi..en tiedä mitä se oli, mutta pikkupojasta kulman takana se tuntui ihmeelliseltä. Muuten siat elelivät ennen aikaan kelpo olosuhteissa, oli omat rapakot ulkosalla missä kierivät...ja vapaanahan ne aitauksissa olivat, hyvät oli sikojen oltava siihen asti kunnes kuulamies saapui, kaverini isä oli muuten teurastaja joka kävi niitä ampumassa.

veini

Muistan pikkupoikana 1946-1948., meillä oli rintamamiestalon takapihalla lastenmökistä tehty sikala. Silloin oli lupa kaupunkialueellakin pitää ja kasvattaa sikoja., oli muuten köyhää aikaa.
Sikoja kasvatettiin perinteisesti jouluksi., oli ihan ikioma sika., joskus kaksikin. Teurastaja kutsuttiin., ampui kuulan sian kalloon pistoolilla., veret päästettiin ulos., suolet otettiin talteen ja tehtiin verimakkaraa ja sylttyä., äiti osasi maalaistalon tyttönä hommat., hyvää oli silavainen kinkku., meillä puhuttiin sinkusta vrt. ruots. Skinka.

Silavan osuus oli varmaan puolet. Hyvin oli siat pidetty., kukaan ei niitä rääkännyt., siinähän oli oma ruoka kysymyksessä