Lainaus käyttäjältä: S - 12.05.10 - klo:10:43

- Joillekin jokin tietty taso voi on todempaa kuin toiselle. Elämän ei silti tarvitse olla yksiulotteisesti joko tai - vaan sekä että, jopa jotain siltä väliltä.

Nestepinnan taso? Lentokoneen lentokorkeus ja siipien taso? Tietoisuuden taso? Tietämyksen taso? Ymmärryksen taso? Ansiotaso? Elintaso?

Kas, kun ei pinta. Tai pohja.

Lainaus käyttäjältä: S - 12.05.10 - klo:10:43
Asioiden kokeminen voi olla myöskin näiden havaittujen ilmiöiden rajamaastossa kulkevaa todellisuustasojen syvempää kokemista -

Kyl se noin on kun  se on. Miksi se siitä muuttuu.

Asiat eivät ole aina yksiulotteisesti sellaisia miltä ne päällepäin näyttävät. On tietenkin olemassa yleisiin käsitteisiin nojaavia todellisuustasoja, joille annetaan asiayhteydestä riippuen erilaisia merkityksiä. Näkyviä maailmoja on siis yleisesti ottaen erityyppisiä; reaalimaailmasta virtuaaliseen, aina unimaailmaan sekä ns. rinnakkaistodellisuuksiin saakka. Jotkut ovat havainnoissaan enemmän rationaalisuuteen orientoituneita, toiset taas luovaan mielikuvitteluun taipuvaisempia. Nämä ominaisuudet eivät kuitenkaan aina sulje automaattisesti toisiaan pois. Välimuodot kun täydentävät omalla tavallaan toinen toistaan.

- Joillekin jokin tietty taso voi on todempaa kuin toiselle. Elämän ei silti tarvitse olla yksiulotteisesti joko tai - vaan sekä että, jopa jotain siltä väliltä. Asioiden kokeminen voi olla myöskin näiden havaittujen ilmiöiden rajamaastossa kulkevaa todellisuustasojen syvempää kokemista - erityislaatuista havaintojen herkkyyttä; joka on osoitus mielikuvituksen luovasta lennosta, tai sitten sen unohtamisesta että sellainenkin kyky on olemassa...?!

- Tämä pohdinta luisui nyt hieman ulos elokuvamaailman mysteereistä, mutta sallittakoon tässä yhteydessä pieni rönsy - kun edes löyhästi ollaan kiinni asian ytimessä!

Lainaus käyttäjältä: S - 12.05.10 - klo:10:01
Niinkuin jo tuossa aiemmin tuli itsekin todettua; fakta & fiktio sekoittuvat monesti keskenään. Tälläistä tapahtuu varsinkin virtuaalisessa kuvavirtojen maailmassa. Mikä sitten on totta ja mikä tarua, sen päättää jokainen itse omassa todellisuudentajussaan.

Virtuaalin määritelmä on: näyttää todelta mutta ei ole

Virtuaalimaailama ei siis ole totta, koska jo käsitteen määritelmä on sellainen. 

Lainaus käyttäjältä: S - 12.05.10 - klo:10:01
Niinkuin jo tuossa aiemmin tuli itsekin todettua; fakta & fiktio sekoittuvat monesti keskenään.

Yritän ainakin ettei sekoitu. Sittenhän tässä pulassa ollaan jos elämä on yhtä satua.

Tosielämä ja satuhan ovat käsittelinä vastajohtia. Ootteko huomanneet. 

On tapana sanoa:

a) Puhua totta
b) tuohan on pelkkää satua.


Uutiset ovat uutiset eikä mikään satutuokio. Jos uutisissa annetaan väärää tietoa, ei kuitenkaan saduksi muutu.

Lumoojallakin on käsitelmaailma ihan huuhaa. Se ei ole satua vaan normaalikäsitteet ihmiskielessä ovat hukassa.
Ehkä tämä fooriumien maailam lopullisesti sekoittaa päät.

Realistinen avaruusmatka. Miten helvetissä, kun kaikki tietää ettei avaruudessa matkaillaan. Miten se voi realistinen olla.

Onko jollain realistinen mielikuvitus?  Sitte kyllä jos mielikuvitus osoittautuu todeksi. Silloin puhumme empiirisestä futurulogiasta (ässän lanseeraama käsite)

Joku piti satuhäät. satumainen summa rahaa. - Tossa se menee kaikkien ymmmärryksen mukaan.

Yks ope tapasi Jeesuksen.
- Oppilaat kysyivät missä?
- Suihkussa.