Lainaus käyttäjältä: "Indigo"Tjaa, tämäkin on tietysti arvostuskysymys. Ihminen laittaa rahaa sellaiseen minkä kokee tärkeäksi. Esikoinen osti juuri loppukesästä viimeisillä säästörahoillaan järjestelmädigikameran, aika kunnollisen, vaan onhan niitä vielä kalliimpiakin tietysti. Hän opetteli kuvaamisen siinä samassa ja ottaa hienoja kuvia mielestäni. Minusta hän teki ihan oikein.

Teki oikein - ilmeisesti hän arvostaa korkealaatuista lopputulosta Niin ja se valokuva, hyvä, syntyy lopulta siellä kameran takana ... se kamera on vain työkalu... Itse taas olen kovasti mieltynyt siihen Canonin yhteen malliin, josta mainitsin jossain toisessa ketjussa, mutten raaski ostaa - ostopäätös edellyttää näet sitä, että olen varma siitä, että voin tienata kuukaudessa parissa sen hinnan kuvilla takaisin - tämä taas on vaikeaa kun minut luokitellaan vain harrastelijaksi

Joskus takavuosina serkkuni kanssa teimme yhdessä lehtijuttuja ... minä kuvasin ja hän kirjoitti, ammattilaisena free-lance toimittajana. Julkaisukelpoisen kuvan laatukriteerit [paitsi sanomalehdissä ja seiskatyyppisissä huuhalehdissä] ovat erittäin tiukat. Nyt tämä serkkuni tekee videoita eri TV-kanaville ja käyttää halpoja venäläisiä kuvaajia, sekä käyttää editoinnissa ja leikkauksessa halpoja virolaisia ...

LainaaItse ostin joskus ensimmäisen macin olessani työtön, talorahoilla joita oli liian vähän kunnolliseen asuntoon. Olin muutaman vuoden vuokralla huonokuntoisessa vanhassa kansakoulussa maalla ja opettelin käyttämään konetta ja hankin asiakkaita, joille tein töitä sen koneen avulla. Silloin kunnolliset macit olivat hiton kalliita, suorastaan pöyristyttävän. Silloin 13 vuotta sitten hankin myös Wacomin, piirustuspöydän ja sain opeteltua tekemään piirroksen näköisiä kuvituksia suoraan koneelle. Niitä ei silloin vielä moni käyttänyt. Niillä taidoilla sitten sain hankittua ensimmäiset työpaikkani laman työttömyyden jälkeen kun kaikki grafiikan teko oli siirtynyt koneella tehtäväksi ja alan toimenkuvat olivat mullistuneet perustaansa myöten. Ihan vain riskillä. Tai uskomalla siihen minkä näin oikeaksi.

Juu - työvälinehän se ns. tietokone pohjimmiltaan on [ns. siksi, ettei se kone oikeasti tiedä mitään]. Annas kun arvaan ... sen aurinkotytön joulukalenterimme luukkuun 19 olet tehnyt juuri sillä piirustuspöydällä ? Sinulla oli siis vainu siitä, millaisilla taidoilla saa töitä Olen iloinen puolestasi, aurinkotyttö ... viittaan pärstäkkeeseesi. Tekee mieli kuvata sinut punapäänä niin, että aurinko paistaisi takaa hiukset valaisten [valotus pitää mitata iholta ... siis kasvojen iholta]. Näen silmissäni sen olevan varsin ... ööh ... niinkus ... kauniin, vaikka itse sanonkin. Tässä olisikin hyvä kuvasarjan paikka --> eri meikkausasteita alkaen luomusta ja päätyen heviin täyssotamaalaukseen Niin ja eri kulmista myös - "Oranssit varjot"-näyttelyä varten valitsemme yhdessä kinastellen niistä parhaat kuvat - n. 5 % otetuista. Tämä on aika normaali prosenttilukema ... joillain ammattilaisilla ehkä jotain 1- 2 %.

LainaaMeillä on olleet tietokoneet 80-luvulta asti ja lapset oppivat niitä käyttämään jo ihan pieninä. Ne eivät minusta ole koskaan ollet mitää ylellisyystarvikkeita vaan pikemminkin työkaluja. Kyllä pojat ja mieheni lapset ovat aina hankkineet ensimmäisenä tietokoneet itselleen, vaikka muuten ei rahaa olisi ollutkaan. Ainahan sitä jotain keksii. Kysymys on aina prioriteeteistä ihmiselämässä.
Vaan tietysti suurena syynä on ollut, että onhan minulla aina ollut ystäviä ja enkeleitä, jotka ovat vinkanneet oikeaan paikkaan oikeaan aikaan, olisi voinut mennä huonomminkin tietysti.

Indigo

Tietokone lapsille on minusta hyvä sijoitus - nykypäivinä on vaikeaa keksiä ammattia, jossa ei tarvittaisi teknisiä ja myös tietoteknisiä perusvalmiuksia ... Puhtaasti käsityöammatit ehkä, mutta niissäkin kirjanpitoa tietokone helpottaa ylen suuresti.

Lainaus käyttäjältä: "Aakku"
Kunnon digikameroita käyttävätkin lähinnä ammattikuvaajat, joiden ei itse tarvitse ostaa työkaluaan tai sitten se menee täysimääräisesti verovähennyksiin

Tjaa, tämäkin on tietysti arvostuskysymys. Ihminen laittaa rahaa sellaiseen minkä kokee tärkeäksi. Esikoinen osti juuri loppukesästä viimeisillä säästörahoillaan järjestelmädigikameran, aika kunnollisen, vaan onhan niitä vielä kalliimpiakin tietysti. Hän opetteli kuvaamisen siinä samassa ja ottaa hienoja kuvia mielestäni. Minusta hän teki ihan oikein.
Itse ostin joskus ensimmäisen macin olessani työtön, talorahoilla joita oli liian vähän kunnolliseen asuntoon. Olin muutaman vuoden vuokralla huonokuntoisessa vanhassa kansakoulussa maalla ja opettelin käyttämään konetta ja hankin asiakkaita, joille tein töitä sen koneen avulla. Silloin kunnolliset macit olivat hiton kalliita, suorastaan pöyristyttävän. Silloin 13 vuotta sitten hankin myös Wacomin, piirustuspöydän ja sain opeteltua tekemään piirroksen näköisiä kuvituksia suoraan koneelle. Niitä ei silloin vielä moni käyttänyt. Niillä taidoilla sitten sain hankittua ensimmäiset työpaikkani laman työttömyyden jälkeen kun kaikki grafiikan teko oli siirtynyt koneella tehtäväksi ja alan toimenkuvat olivat mullistuneet perustaansa myöten. Ihan vain riskillä. Tai uskomalla siihen minkä näin oikeaksi.

Meillä on olleet tietokoneet 80-luvulta asti ja lapset oppivat niitä käyttämään jo ihan pieninä. Ne eivät minusta ole koskaan ollet mitää ylellisyystarvikkeita vaan pikemminkin työkaluja. Kyllä pojat ja mieheni lapset ovat aina hankkineet ensimmäisenä tietokoneet itselleen, vaikka muuten ei rahaa olisi ollutkaan. Ainahan sitä jotain keksii. Kysymys on aina prioriteeteistä ihmiselämässä.
Vaan tietysti suurena syynä on ollut, että onhan minulla aina ollut ystäviä ja enkeleitä, jotka ovat vinkanneet oikeaan paikkaan oikeaan aikaan, olisi voinut mennä huonomminkin tietysti.

Indigo

Lainaus käyttäjältä: "Rape"En ole herran aikoihin tehnyt kuvia. Silloin pudotteiin hopeapitoisuutta valokuvauspapereissa mutta jugoslaavit möivät hyvää paperia halvalla. No sinne ne lahosivat kaappiin.

Miten lie hopeat ja hinnat nykypapereissa.

Näissä suihkekirjoittimissa paperi sekä muste maksaa tolkuttomasti.

Suhteessa ehkä likimain samoja tai halvempia kuin ennen - hopeaa niissä tarvitaan edelleenkin Se valolle herkkä ainesosa kun on jokin hopeahalogenidi ... lähinnä hopeabromidi.

Minusta siinä itsetekemisessä on enemmän valokuvauksen meininkiä - digikamerat ovat enemmän näppäilyä varten ... jo pelkästään ominaisuuksiltaan. Sellaisen valokuvaukseen soveltuvan digikameran hinta on moninkertainen samaan soveltuvaan filmikameraan verrattuna. Tekniikka hiottiin huippuunsa jo 1930-luvulla, lähinnä Saksassa. Kunnon digikameroita käyttävätkin lähinnä ammattikuvaajat, joiden ei itse tarvitse ostaa työkaluaan tai sitten se menee täysimääräisesti verovähennyksiin

Niin ja filmin piirtokykyä vastaavaan tulokseen ei digikameroilla pääse ... tai pääsee, muttei tavallinen ihminen. Vakoilusatelliiteissa käytetään EBL-tekniikalla tehtyjä, filmejäkin tarkempia, CCD-kennoja [Electron Beam Litography], jotka valmistetaan suurinpiirtein yksin kappalein ja ovat mielettömän kalliita - sotatekniikassa on raha halpaa.

Joo - tuo paperi/mustehomma on ketjun heikko lenkki ... olettaisi niiden hintojen laskevan, koska pääosa uusista myydyistä kameroista on kuitenkin niitä diginäppäimiä, mutta ilmeisesti kuvat säilötään koneelle vain ja sieltä ne häviävät käyttöjärjestelmän tiltatessa tai levyrikon yhteydessä.

Äskettäin oli "Verkossa"-ohjelmassa esittelyssä joku firma, jonka nimeä en muista ... siellä tehdään asiakkaan toiveiden mukaan aina layoutia ja tekstejä myöten albumi lähetetystä materiaalista ... voisin melkein lyödä kohtuullisesta summasta vetoa, ettei se palvelu toimi Linuxilla :lol: - suurimmalle osalle ihmisiä, jopa alan yrittäjille, yhtälö Tietokone=Windows on tosi ...

Lainaus käyttäjältä: "Aakku"Tosin nykyään ne ovat senverran halpoja, että ei kannata käydä suhraamaan ja sottaamaan :roll:

En ole herran aikoihin tehnyt kuvia. Silloin pudotteiin hopeapitoisuutta valokuvauspapereissa mutta jugoslaavit möivät hyvää paperia halvalla. No sinne ne lahosivat kaappiin.

Miten lie hopeat ja hinnat nykypapereissa.

Näissä suihkekirjoittimissa paperi sekä muste maksaa tolkuttomasti.

Lainaus käyttäjältä: "Rape"Öh. Ostin joskus mustavalkovalokuvien tekovehkeet. Alussa tuli muistaakseni 50 kuva illassa. Sitten ostin valonmittauslaitetteen että saan valaistuksen nopeasti kphalleen. Kuukauden päästä synttyi vain pari kuva tunnissa. Laatuhan siinä vaan parani.

Minullakin on suurennuskone ja altaat yms. tarvittavat vermeet [nyt työpaikalla yhdessä labrassa kun kotona ei ole sopivaa tilaa] - käyttäisin mielummin termiä harmaasävykuva Isoja kuvia tehdessä ... sellaisia 18 x 24 cm tai suurempia 30 x 40 cm, olen käyttänyt "koepaloja". Jostain, vaikka henkilön kasvoista tai kasvojen osasta tsekkaa sopivan valotusajan. Näppituntuman saa aika nopeasti vaikka edellisestä tekokerrasta olisi pitkäkin aika - näitä on tullut tehtyä koko joukko niin työssä kuin vapaallakin

Kemikaalit olen aiemmin sekoitellut apteekkitavaroista itse - kehitteiden ja kiinniteiden reseptit löytyivät aikanaan jo 1960-luvulla painetusta kirjasta "Exakta ja pienkamerakuvaus" *), tekijänä herra makkara ... Werner Wurst - varmaan löytyy netistäkin ohjeita. Tosin nykyään ne ovat senverran halpoja, että ei kannata käydä suhraamaan ja sottaamaan :roll:

http://www.nicehouse.fi/verstas/valokuv/kemikaa.htm

Noista kemikaaleista ja niiden myrkyllisyydestä varoitellaan ajan hengen mukaisesti kovin ... ei niistä kannata stressiä ottaa, hengissä minäkin vielä olen, vaikka jotain 11-vuotiaasta asti olen niiden kanssa puljannut ja aina paljain käsin :lol: - jokunen vuosi sitten tein yhden röntgenhemmon kanssa fluoresenssianalyysin omista hiuksistani [otin parturikäynnin yhteydessä tuppoja muovipussiin] ja normaalien raskasmetallien, sekä arseenin, lisäksi löytyi myös bromia ja hopeaa --> valokuvauskemikaaleista tietysti ...

*) Se Exakta on nykyään isäni perintönä minulla ja on täysin kunnossa ja olen käyttänytkin - optiikka pesee nykyiset japsiräkkylät mennen tullen ... saksalaista laatutyötä, eikä "13 tusinassa"-kamaa. Aikanaan Jokigorskissa muuan "alan mies" mittasi sen Exaktan kahden objektiivin piirtokyvyn ja sellaista 300 viivaa per millimetri ... objektiivin keskiosassa enemmänkin... n. 400-450. Tavan filmeissä tämä on jotain 200-250 ja digikameroiden ccd-kennoissa välillä 30 - 90 viivaa per millimetri. Digikameroissa annetaan yleensä "yksikkö" Megapikseleinä ja se kertoo vain matriisissa olevien alkioiden lukumäärän, ei muuta - oleellista on siis tietää myös sen matriisin koko, millimetreissä - siis montako milliä kertaa montako ... Jos meillä on vaikkapa 10 Gigapikseliä, mutta ne levitetään hehtaarin alalle, on piirtokyky lähinnä jossain naurettavan ja säälittävän välimailla.

Ensimmäinen kamerani oli [en muista merkkiä] sellainen paljesysteemi, kokoontaitettava, jota [paljetta] mm. isäni kutsui ruunanmulkuksi :lol: Venyy, mutta pysyy löysänä ... se on todennäköisesti edelleenkin käytössä jollain tuttavalla.

Lisäys : Allaolevassa kuvassa pala testitaulun kuvasta - töissäotettu eräällä lähinnä keskinkertaisella ccd-kennolla.