Itse perustan kylläkin tietämykseni rehellisesti sille pohjalle etten yritä huijata ketään. Tietäjän tittelinikin on vain harmiton sivujuonne tässä kokonaisuuksien palapelissä; jossa en ota itseäni niin vakavissani/tosissani, että se häiritsisi todellista uskottavuuttani. Uskallan siis rohkeasti leikitellä persoonallani, koska siihen on kaiken muun ohella mielestäni jonkin verran varaakin.

- Jos joku ei luota sanomisiini, niin se on hänen ongelmansa. En yritä väkisin vakuuttaa ketään tiedoillani. Kerron vain henkilökohtaisena mielipiteenäni sen mitä itse omakohtaisesti tiedän, tai mitä mieltä mistäkin asioista kulloinkin olen. Joku voi olla vapaasti toista mieltä, sehän on jokaisen etuoikeus, johon en tietenkään millään muotoa puutu. En myöskään lähde muuttamaan tyyliäni joidenkin yksittäisten mielenilmausten mukaan. Jos tapani kirjoittaa joitakin tiettyjä ihmisiä ärsyttää, niin sille ei sitten voi mitään.

- Puhun kuitenkin joka tilanteessa niin totta kuin tietojeni pohjalta on mahdollista; eli asioista, jotka ovat kuitenkin yleisluontoisia, mutta joita voi tarpeen vaatiessa kyseenlaistaakin, koska mitkään asiat eivät ole välttämättä niin mustavalkoisen ehdottomia totuuksia, kun yleensä annetaan ymmärtää, ettei niistä voi olla vastakkaista omaakin mieltään.

- Kyllä näitä yksityisiä mietteitäni sekä pohdintojani on monesti ajatuksellakin luettu, sekä myönteistä palautettakin on niistä paljon saatu. Mutta kaikkia lukijoita ei voi teksteillään millään vakuuttaa, tai edes miellyttää - siihen en edes pyri lukuisilla kirjoituksillani. Ihmiset kun ovat niin eri tavalla vastaanottavaisia tässäkin mielessä, että jokaista yhdessä tai erikseen on mahdoton aina & joka tilanteessa ottaa huomioon.

- Totuuskin on myös niin venyvä käsite, että lähes jokaisella ajattelevalla olennolla on siitä oma käsityksensä. Minulla on luonnollisesti omani, itse kehittelemäni totuudellisuus, joka ei välttämättä aina myötäile yleisiä näkemyksiä, tai minkä ilmentyvyyttäkään eivät myöskään yleiset asenteet tai mielipiteet missään olosuhteissa muuksi muuta!

Kyllä kunnon poliitikko on aina oikeassa., Absoluuttisesti.

Aina oikeassa olevia kansanedustajia meillä on noin 200. Tämä selviää nopeasti kun kuuntelee Eduskunnan kyselytuntia TV:stä.

Otin vain esiin tämän itsevarman ryhmän, sillä jopa sellaisetkin Poliitikon alut ja itiöt, joilla ei ole käytännössä mitään mahiksia eduskuntaan, niin jopa nekin ovat aina oikeassa.

Se johtuu siitä, että puhuu vain sellaisista asioista joista on tietävinään jotain, niin voi olla olevinaan oikeassa.

Ja jos alkaa poskia kuumottaa., niin voi aloittaa vastaväittelyn, että muistatteko viime hallituskaudella, tai sillä edellisellä, jolla Teidän toimestanne.... plääp, plääp.

ps. Quit:n poka ei vaan tykkää kun aaaina pooliitikkoja sorsitaan!

ps. 2 Jos Lahnasen Masakin puhuisi joskus asiapitoisesti., niin se alkaisi näin:

"Koko viime Pääministerinä oloaikani oli yhtä pelleilyä, mitään oleellista ei tullut tehdyksi., yksityiselämän töppöilyt nousivat Varsinaiseksi Pääministerikauteni Bravuurinumeroiksi, onneksi häippäsin, ennenkuin olisin muuten joutunut lätkimään hukkaan..jne.

Jokainen joutuu opettelemaan, keneen voi luottaa ja kehen ei.
Ihminen on herkkä aistimaan milloin häntä huijataan.

Itse en ole huolissani kuka puhuu potaskaa. Kyllä se jossain vaiheessa selviää.
Niin että tietääkö joku kaiken. Ei tietenkään. Yksi ihminen voi hallita hyvin suppeita alueita käytännön tasolla.

Mutta ässä, kun leikit tietäjää ja luet juttuja netistä ja väität niitä omiksesi, niin onhan se niin kulunut vitsi ettei naurata yhtään.  ihan turhia hybridiluentoja kirjoitat kun eihän niitä kukaan lue.

Puhuinkin etupäässä muiden ihmisten harhakäsityksistä, sekä siitä että jotkut ihmiset ei tunnusta olevansa väärässä, vaikka sitä ilmiselvästi olisivatkin. Joidenkin luonteessa on sellaisia itsepintaisia vääristymiä/päähänpiintymiä, että he eivät todellakaan huomaa tai edes tiedosta, että tekevät useinkin suoranaisia virhearviointeja - eivätkä näin uskalla myöntää erheitään itselleen, vielä vähemmän toisille ihmisille. Jos huomaavatkin, niin todistelevat itsetuntoaan pönkittääkseen että ovat oikeassa, vaikka muut väittäisivät aivan päinvastaista.

He kokevat jopa huonon itsetuntonsa saavan kolauksen, jos joutuvat  pitkin hampain tunnustamaan että eivät jostain kumman syystä olisikaan oikeassa. Tai että omasta mielestään oikeassa oleva vielä osoittaa sen hänelle. Joka muuta väittää yleensä valehtelee, tai hän haluaa muuten vain peitellä esille tulevaa erehtyväisyyttään. Siinä ei kuitenkaan ole mitään häpeämistä, että kaikesta ei voi aina olla perillä, vaikka kuinka kuinka lukenut tai sivistynyt/valistunut. Pelkkä lukeneisuuskaan ei välttämättä tee tietäväistä ihmistä, eikä varsinkaan erehtymätöntä sellaista. Pakostikin sitä tekee välillä epäjohdonmukaisia päätöksiä tai ratkaisuja, jotka eivät aina ole kovinkaan oikeita jossain nimenomaisessa tilanteessa.

Kukaan ei voi kuitenkaan olla oikeassa kaiken aikaa, se on sula mahdottomuus, eli ns. kaikkitietävää ihmistä ei ole olemassakaan. Ei vaikka olisi esim. kuinka hyvä ihmistuntija tahansa, tai tuntisi ihmisluonnon perimmäiset psykologiset motiivit yms. ennalta-arvattavat yleiset ihmisyksilön käyttäytymismallit; niin joka tapauksessa joidenkin ihmisten kohdalla sitä on välillä hyvinkin väärässä, kun ennakkoasetelmat sekä odotukset pettävät - kun tämä tietty ihminen ei käyttäydykään tai toimi niinkuin on ennalta olettanut & kuvitellut. Kukaan ei ole niin taitava ajatusten lukija, että pystyisi näkemään, tai tietämään jonkun aivoitusten ilmentymät joka hetki.  

Joten tässäkin mielessä erehtyväisyys on inhimillistä. Pitää vain tunnustaa se tosia-asia, ettö elämässä tulee tehtyä paljonkin virheitä, eikä aina voi tehdä oikeita johtopäätöksiä. Eli on tunnustettava omat heikkoutensa, puutteellisuutensa, sekä vajavaisuutensa, vaikka kuinka ottaisi luonnon päälle. Joissain asioissa on vain annettava periksi, koska kaikkia olemassaolevia elämänalueita ei voi millään hallita samaan aikaan. Tämä on ainoa tie omien yksityisten ominaisvahvuuksiensa löytämiseksi, sekä olennaisten/oleellisten ilmentymiensä hyödyntämiseksi.

On aivan turhaa toiveajattelua, että kykenisi olemaan aina & joka paikassa oikeassa. Tähän asettaa jo muiden oikeassa olemisen kriteerit, sekä ympäristön omat vastakkaiset näkemykset omat rajoituksensa. Ei ole todellisuudessa sellaista kaikkitietävää ihmistä, jolle kaikki olisi aina itsestäänselvää, tälläistä luonnonoikkua on turha kuvitellakaan. Olisi tälläinen omahyväinen ihminen kyllä melkoinen rasite ympäristöllekin, joka ei antaisi periksi missään asiassa. Kukaan ei selllaista pitemmän päälle missään oloissa sietäisi.

Jos siis on joissain asioiss oikeassa, niin muut voivatkin olla samasta syystä eri mieltä - joka taas muuttaa asetelmia täysin päinvastaiseksi mitä ne todellisuudessa ovatkaan. Näin ollen, mitään absoluuttista oikeassa olemisen ehdottomuutta ei ole olemassakaan. On vain erilaisia subjektiivisia käsityksiä, sekä yksilöllisiä kokemuksia - mitä on olla omasta mielestään, ehkä joidenkin samanmielistenkin kanssa suhteellisesti katsoen oikeassa. Jokaine kun kokee elämän ilmiöt omalla yksilöllisellä tavallaan.

- Tälläisiin omaehtoisiin empiirisiin johtopäätöksiin olen päätynyt, kun ihmisiä on näiden vuosikymmenten aikana tutkinut & seuraillut; sekä heidän kanssaan ollut erityyppisissä vuorovaikutuksessa, tai muunkinlaisessa tiiviissä kommunikointitilanteissa. Ei tämä elämän kokeminen normaalia elämänkoulua ihmeellisempää ole, vaikka mitään varsinaisia oppeja en näistä totuuksistani olekaan muodostanut. Kun elää niin näkee & kokee kaikenlaista, niin sen pohjalta sitten muodostaa itsenäisiä käsityksiä/näkemyksiä, sekä toisinaan aihhesta riippuen eriäviäkin mielipiteitä eri asioista. Olenko niissä käsityksissäni sitten milloinkin oikeassa vai väärässä, sen voi jokainen tulkita omalla kohdallaan miten haluaa!

Lainaus käyttäjältä: S - 10.10.10 - klo:13:10


muodostuu ylitsepääsemätön harha, että kuvittelee että ei erehdy koskaan.

Sitä vaan ei aina siinä ehdottomuudessaan tai kaikkitietäväisyydessään huomaa, kun on tavallaan sokea omassa ns. erinomaisuudessaan.

että tukeutuu valmiiksi pureskeltuun ulkoaopittuun tietoon; luottaen sokeasti siihen, että jaettu julkistettu informaatio on aina totta.

Kun näitä yleisiksi totuuksiksi luokiteltuja mantroja tarpeeksi usein toistaa, niin yleinen luulo kehittyy omassa katsannossa todeksi, eikä silloin enää tajua että nämä tiedot voivat olla aivan hyvin vääriäkin oletuksia.

perustan tietoni vain itse koettuihin sekä havaittuihin totuuksiin,

- Lisäksi ei tuosta objektiivisesta erehtymättömyydestä kannata itselleen mitään varsinaista ongelmaa muodostaa.


absoluuttisen täydellinen

Elämän tärkeimmät kysymyksetkin ovat monesti niitä subjektiivisia kokemuksia, joten ainakin niissä jokainen on varmasti oman elämänsä mestari & asiantuntija.

Suuruudenhullut omahyväiset ihmiset usein pähkäilevät epävarmuuksissaan omien osaamistensa kanssa.

ässä on omaehtoisesti käynyt kovan koulun kun on tullut opeissaan tällaiseen empiriaan.

Toivottavasti ässä ei ole liian ankara itselleen.


.