En todellakaan nimittele ketään erityisesti, niinkuin eräät toiset näin tekevät. Puhun pelkästään yleisellä tasolla joidenkin ihmisten kieroutuneesta tavasta suhtautua henkilöihin, jotka ovat heidän silmissään tavallisuudesta poikkeavia, eli suoraan sanoen oman itsensä & elämänsä herroja, joiden vankka itseluottamus vaan sattumalta ärsyttää toisia.

- En lisäksi koe olevani mitenkään erityisesti narsistinen persoona, sen enempää kuin terveellä tavalla itsetuntoinen ihminen on. Minulle hyväksynnän hakeminen ei itselleni ole mitenkään pääasia. En kaipaa myöskään muiden huomioita, enkä tavoittele kenenkään arvonantoa, voidakseni hyvin. Jos nämä piirteet joitain häiritsee, niin ei voi sitten mitään - tapoihini kun ei kuulu väkisin miellyttää ketään.

- Pätemisentarvekin on minulla myös puhtaasti omaehtoisuuteen perustuvaa; eikä siihen vaikuta muiden reaktiot, koska olen pääosin riippumaton muiden mielipiteistä. Toki otan huomioon toisten näkemykset, jos ne sen selvästi ansaitsevat; vaikka toisinaan saatan muiden asenteellisuutta yleisesti ottaen rakentavasti kritisoidakin. Toteutan siis itseäni pelkästään omien intressieni kautta. Joten nuo edellä olevat määrittelyt luonteestani ei kohdallani kyllä näiltäkään osin täyty missään muodossa.

- Usein ne ihmiset, jotka leimaavat toisen itsekeskeiseksi, tai luonnehäiriöiseksi omien ennakkoluulojensa lietsomana, kertoo enemmän tästä leimaajasta, kuin sen kohteesta. Muutenkin se paljastaa näistä ikävien perättömien juttujen levittäjistä piirteitä, joita ei voi kuin sääliä. Mutta näihinhän olen joutunut näissäkin oloissa tottumaan, joten jätän tämänkaltaiset säälittävät provoilut omaan arvottomaan arvoonsa.

- Pääasia että itse tietää miten asiat ovat - joten yksittäiset soraäänet eivät vaikuta olemiseeni, sanomisiini, tai tekemisiini millään tavalla. Tulen toimimaan joka tapauksessa omalla ehdottomalla tavallani/tyylilläni, vastustetaan ajatuksiani, tai sitten ei. Minua ei lisäksi minkäänlainen ulkoapäin tuleva vastarinta pysty nujertamaan, koska kaikenlaiset yritykset sinne suuntaan, ovat vain avuttomia heikkouden osoituksia - omassa tehottomuudessaankin!
   

Lainaus käyttäjältä: S - 07.03.11 - klo:13:08
- Minun henkilökohtainen tietämykseni ei ole kuitenkaan keneltäkään pois; en ole velvollinen kertomaan tai todistelemaan sitä kenellekään. Se on yksityisesti omistamani maailmankuva, enkä sitä näin ollen levittele jonkun epämääräisen tahon vaatimuksesta.

Täsmentäisitkö: nimitätkö minua epämääräiseksi tahoksi?

Lainaus käyttäjältä: S - 07.03.11 - klo:13:08
Jos itse päätän kertoa jotain mieleeni tulevaa - niin teen sen itse, omasta tahdostani, milloin sen parhaakseni näen. Sen verran oikeuksia minullakin on, että tätä oikeutta on myös toisten syytä kunnioittaa. Jos eivät sitä röyhkeydessään tee, niin se on heidän ongelmansa, ei minun!

Nyt jo luikertelet.
Olet kertonut omaavasi maailmankaikkeuden fyysisistä rakenteista tiedon, ja se on tärkeä asia. Maailmankaikkeuden koostumuksesta 95% on nykytiedemiehiltä piilossa mutta sinä tiedät.
On helvetin edesvastuutonta piilotella sitä tietoa. Suorastaan raukkamaista omahyväisyyttä, omnipotenssia - sinähän tiedät, se narsistinen luonnehäiriö, se jossa typerys kuvittelee olevansa itsenäisesti ajatteleva persoona.

Toinen asia on jos se tietosi on "jotain mieleen tulevaa" Sitähän se nimittäin on, eikä se kiinnosta ketään. Vaatimukseni että paljastat tietosi on tietysti pilkkaa, ironiaa jossa tiedetään että ei sinulla ole mitään paljastettavaa, ei mitään tietoa mistään.
Pidä vaan "tietosi" omanasi, vielä entistä tiukemmin. Älä tule röyhkeästi pilkkaamaan niitä, jotka ehkä tietävät.


Mutta olisi se kiva tietää millainen on hybrissymbioottinen maailmankaikkeuden rakenne.
Heh.

Yleensä ihmiset ymmärrettävistä syistä närkästyvät, jopa suivaantuvat siitä ettei joku omaa tietään kulkeva, normeista poikkeava, sekä ympäristön vaateista riippumaton persoonallisuus täytä heidän vaatimuksiaan; tai luomaansa kuvaa nöyristelevästä kaikkeen suostuvaisesta matelijasta, jota voidaan manipuloida mielivaltaisesti mielin määrin.

He kokevat ikäänkuin asemansa uhatuksi, kun eivät kuitenkaan voi vaikuttaa tuohon itsenäisesti ajattelevaan persoonaan millään tavalla. Siitä taas seuraa turhautuneisuuden, riittämättömyyden, jopa kademielisyyden hallitsemattomia tunnetiloja - jotka sitten oman itsetunnon romahduttamana kompensoidaan tekemällä tuosta kohteesta syntipukki; yrittämällä lannistaa kyseinen henkilö - joko mustamaalaamalla, tai muuten nöyryyttämällä, siinä kuitenkaan onnistumatta.

Tämä jos mikä ilmentää näin käyttäytyvän ihmisen itseriittoista omahyväisyyttä mitä läpinäkyvimmillä tavoilla. Halutaan siis itsekkäästi alistaa, sortaa, syrjiä toista ihmistä, pelkästään sen takia että hän on erilainen, tai vaan ajattelee asioista jostain syystä eri tavalla kuin on totuttu. Koitetaan näin väen väkisin hyötyä jostakin ihmisen erityisominaisuuksista, omaa etua tavoitellen, tai heikkoa itsetuntoaan pönkittäen.

- Tälläisen säälittävälle ajattelulle yleensä ottaen heilautan välinpitämättömästi kättä, kohautan olkapäitäni, tai sitten muuten vaan hymähdän lakonisesti. Se kun ei kuitenkaan ole sen arvoista, että sille voisi antaa minkäänlaista muuta arvoa - koska hekään eivät pahansuopuudessaan anna ihmisarvoa sille, joka omaa itsenäisen poikkeavan ajattelumaailman - eikä maireana nuoleskele massan mukana ylempiään.  

- Minun henkilökohtainen tietämykseni ei ole kuitenkaan keneltäkään pois; en ole velvollinen kertomaan tai todistelemaan sitä kenellekään. Se on yksityisesti omistamani maailmankuva, enkä sitä näin ollen levittele jonkun epämääräisen tahon vaatimuksesta. Jos itse päätän kertoa jotain mieleeni tulevaa - niin teen sen itse, omasta tahdostani, milloin sen parhaakseni näen. Sen verran oikeuksia minullakin on, että tätä oikeutta on myös toisten syytä kunnioittaa. Jos eivät sitä röyhkeydessään tee, niin se on heidän ongelmansa, ei minun!

Täytyy tunnustaa että en oikein tajua millaista keskustelua S haluaa.

Jos joku sanoo omaavansa empiirisiin havaintoihin ja omakohtaiseen ajatteluun pohjautuvia kosmoksen rakennetta jne. koskevia uusia näkökulmia olettaisi että niistä keskustellaan.
Vaan ei.
No ei tietenkään kun niitä näkökulmia ei ole esittää ainuttakaan.
Tämä väite on helppo kumota.

No, jos keskustellaan sitten siitä että S:llä on omia totuuksia niin siitä ei S halua keskustella siten että toinen asettaa kyseenalaiseksi sen että S:llä on mitään totuuksia. Ilmeisesti keskustella saa vain tyyyliin voi kun hienoa, kyllä sinä osaat.

Miten pitäisi jatkaa keskustelua esim. virkkeen "Maailmankaikkeuden fysikaaliset rakenteetkin ovat olleet minulle jo selvillä varsin varhaisessa vaiheessa; enkä näin ollen näe mitään syytä ehdoin tahdoin todistella niiden olemassaoloa." pohjalta.
Sehän on mallia "kyllä minä tiedän kaiken mutta en viitsi todistaa".

Onko S Jumala?

Lainaus käyttäjältä: S - 07.03.11 - klo:11:06
Näin se todellisuus luonnon sekä kosmoksen energioiden kautta ainakin omalla kohdallani toimii. Ulkopuolisten tahojen luonnehdinnat jätän usein todellakin omaan arvoonsa, koska niissä ei ole tunnetusti mitään sellaista, joista saisin omiin metodeihini olennaista täydennystä.

Kyllä ulkopuolisten "luonnehdinat" (mistä pirusta keksit noin epäsopivia ilmaisuja?) sopiikin jättää arvoonsa.
Kyllä S itse tietää havaintoihinsa perustuen onko Kuu juustoa vai ei.
Kuulis vaan mikä on se havainto.

Lainaus käyttäjältä: S - 07.03.11 - klo:11:06- Tämän tarkemmin en näitä omakohtaisia prosessejanikaan lähde tässäkään yhteydessä valaisemaan. Maailmankaikkeuden fysikaaliset rakenteetkin ovat olleet minulle jo selvillä varsin varhaisessa vaiheessa; enkä näin ollen näe mitään syytä ehdoin tahdoin todistella niiden olemassaoloa.

Eli suomeksi: et tiedä hevon paskaa asioista etkä uskalla alkaa keskustelemaan.

Lainaus käyttäjältä: S - 07.03.11 - klo:11:06- Säilytetään nyt edes jonkunlainen yksityisyys näiden asioiden ympärillä.

On se aika epäreilua pitää salaperäiset koko kosmosta ja sen rakennetta ja jopa ehkä historiaakin koskevat havainnot ja empiiristen kokeiden tulokset vain itsellään. Se on jo niin törkeää omahyväisyyttä, itseriittoisuutta ja itsekkyyttä etten ole ennen tavannut, vaikka tunnen kyllä moniakin höperöitä. Tosin en viitsi käydä vertailemaan.


Joskus olikohan 60-luvulla luin Ahmavaaran kirjaa Kybernetiikasta (olikohan Yhteiskuntatieteiden kyberneettinen metodologia?). Naureskelin siellä olevalle käsitteelle "täydellisen päättelykyvyn omaava ideaaliolento".
Enpä arvannut että sellaisen negaatiokin on.