Palkkatyöläinen, kokemuksiasi palkkatyöstä ?

[karpalo]

Ilmeisesti jokainen on joskus ollut palkkatöissä. Varmaan useimmat ovat tälläkin hetkellä, jos eivät ole alkaneet yksityisyrittäjiksi., tai siirtyneet eläkeläisten riveihin., niinkuin itsekin.

Kuitenkin mieli palaa kentille tekemään jotakin myös käsillään. Aikansa kun on puuhaillut työpöydän ympärillä., niin sen kaikki kulmat ja laatikot ja lokerot ovat tulleet hyvin tutuiksi.

Samaten., missä on sosiaaliset tilat., kahvio., pesutilat jne.

Jäädessäni eläkkeelle., niin ikäänkuin sattuman oikusta johkaannuin liikunnalliselle alueelle. Tuttu rva., lehdenjakajana työskennellyt haki loma- ja vapaapäiviensä tuuraajaa... Suostuin pestiin kevyin elkein.

Noh., siittä pitäen viitisen vuotta olen tehnyt tommosta hommaa., mitä tuossa lehtileikkeessä kuvataan, minkä tohon postaan.
Mielenkiintoista aikaa., paljon tapahtumia., eipä voisanoa jäävänsä sammaloituneeksi kiveksi.

Tässä tämä tarina, minkä lukaisin hetki sitten., vaikuttaa ihan todelta:

Teema                              
Päivän työ pikkutunneilla

 Kello 02.20 Korson Shellillä käy melkoinen kuhina. Leijonajakelun lehtiauto on tuonut Martinlaaksosta ensimmäiset painokset ja
lehdenjakajat Jaana (34) ja Vesa (35) Helenius
muiden mukana keräilevät autoihinsa jakelupiiriensä lehtinippuja. Pelkääjän paikka autossa täyttyy Hesareista, Demareista, Kansan Uutisista ja HBL-nipuista.

Kello 02.45 Vantaan Asolassa ensimmäiset ovat jo saaneet aamukahviseuralaisensa eteisen lattialle, kun Vesa on pudotellut lehdet kerrostalon postiluukuista. Vesan ja Jaanan aamukahveihin on vielä aikaa: pariskunta on jakanut kumpikin omat piirinsä klo 6.30 mennessä. Kun päivän työ, tässä tapauksessa yön työ, on tehty, kotona odottavat sikeässä unessa nukkuvat 5-, 8-, 9- ja 12-vuotiaat lapset.

– Koko perhe meni nukkumaan yhdeksän, kymmenen tietämissä. Vesan kanssa heräsimme yhdeltä ja lähdimme töihin. Kotiin palattuamme käymme nukkumaan, mutta huolehdin torkahtelujen lomassa, että lapset heräävät ja menevät ajallansa kouluun. Pienin jää kotiin, joten me voimme nukkua kymmeneen saakka, Jaana sanoo.

Työ-öiden pätkäuni ja kertynyt univelka maksetaan takaisin vapaapäivinä: joka seitsemäs päivä on vapaata, ja silloin lehdenjakajat nukkuvat kellon ympäri eikä sekään aina riitä.

Ihana työaika

Vesa ja Jaana Helenius ovat mieltyneet ammattiinsa juuri työaikojen vuoksi. Jaanan mielestä työ ja perhe nivoutuvat hyvin yhteen etenkin, kun molemmat tekevät yötyötä.

– Lapsille jää aikaa päivisin. Olen huomannut, että lasten kaveritkin viihtyvät meillä koulun jälkeen varmaankin siksi, että aina on aikuinen läsnä, Jaana sanoo.

Hän on työskennellyt päätöikseen lehdenjakajana nelisen vuotta, eikä halua vaihtaa päivätyöhön.

– Me saamme olla vapaalla päivän valoisan ajan, kun muut menevät aamupimeällä töihin ja palaavat iltahämärissä kotiin, Jaana vertaa.

Vesalle lehdenjakajan työstä on tullut elämäntapa, jota hän aikoo jatkaa niin kauan kuin terveyttä riittää ja vaikka eläkeikään saakka. Vesa aloitti jakajan työn lukiolaisena 16 vuotta sitten, työskenteli sittemmin lentokentällä ja ajoi taksia, mutta teki koko ajan myös jakajan työtä. Nyt Heleniusten perhe elää lehdenjakajan työllä.

– Tämä on kiva ja itsenäinen työ. Kun on hommansa hoitanut, kukaan ei perään huutele. Työaika on maailman paras, Vesa kehuu.

Ripeä pärjää

Lehdenjakajan perustuntipalkka on neljänkympin tietämissä. Loppupalkka määräytyy jakopiirin vaikeusasteen ja ripeyden mukaan: mitä nopeammin selviytyy urakastaan, sen paremmille tuntiliksoille pääsee. Lisätienestiä tulee mainosliitteistä, ja sunnuntaina maksetaan tuplapalkka. Joistakin piireistä maksetaan kilometrikorvausta, muutoin bensarahoja saa vähän takaisin verotuksen kautta.

Vesalla on vakituisia piirejä ja tuurauksia niin paljon, että palkalla tulee toimeen. Jaanalla peruspiirejä on niin vähän, ettei niiden takia kannattaisi ajaa Järvenpäästä Korsoon, sillä tienesti menisi matkakuluihin. Jaana soittaa joka päivä Leijonajakelun konttoriin, ja saa lomituksia ja lisätöitä.

Säiden armoilla

Jakajan työ on sen verran ripeätahtista, ettei työyön jälkeen enää huvita lähteä lenkkeilemään.

– Pitäisi kyllä, sillä tässähän rasittaa vain tiettyjä lihaksia. Minulla muuttui jakelupiiri ja nyt on aiempaa vähemmän rappusissa juoksemista. Se näkyy nopeasti kunnon rapistumisena, Vesa sanoo.

Lehdenjakajia vaivaa yleensä niska- ja hartiasäryt, sillä auton ikkuna on avoinna säällä kuin säällä. Säät tahdittavatkin lehdenjakajan työtä.

– Ihaninta on vaaleina kesäöinä ja pikkupakkasten talviöissäkin on viehätyksensä. Lumisateella kaivetaan ensin auto hangesta ennenkuin lähdetään liikkeelle. Yleensä lumiaurat ajavat lehdenjakajien perässä, Jaana kertoo.

– Pahinta on, kun sataa lunta, sen päälle vettä, joka jäätyy ja vielä lisää vettä. Sellaisessa kelissä eivät pidä autonrenkaat eivätkä kengät. Työ hidastuu olennaisesti, Vesa selvittää.

Kerran talvessa hän kuulemma kaatuu, mutta mitään vakavaa ei ole sattunut.

Kiitos kahvipakettina

Yön pikkutunneilla jakajien kanssa ovat liikkeellä kapakoista kotiin pyrkivät humalaiset, jotka aiheuttavat joskus häiriötä.

– Kerran olen joutunut soittamaan poliisit paikalle, kun humalainen porukka yritti tuhota lehtilaatikkoa. Soitan lähitienoilla liikkuvalle Vesalle, jos jossakin rappukäytävässä on epäilyttävää rähinää, enkä tohdi mennä sisään, Jaana sanoo, mutta ei yleensä pelkää yön pimeinä tunteina.

Jaanan ja Vesan mielestä lehdenjakajiin suhtaudutaan yleensä asiallisesti. Vastaan ei tule juuri muita kuin taksikuskeja, humalaisia, aamuyöllä koiran ulkoiluttajia ja vuoron loppupäässä alkaa liikkua varhaisia töihin lähtijöitä.

– Harvoin jakajan työtä kiitellään. Tosin joulun alla monet muistavat meitä kahvipaketilla tai muulla lahjalla. Niitäkin on, jotka valittavat heti, jos lehti ei ole viideltä laatikossa. Useimmiten lehden myöhästyminen ei ole jakajasta kiinni, Jaana ja Vesa Helenius sanovat.

...by LEENA SERETIN /Palkkatyöläinen 4.9.2001 nro 7/01

...........................

Nii, että semmoinen tarina.

Monenlaista on tullut tehdyksi., kuten sokerijuurikkaiden harvennusta Skånessa. Autojen maalausta Göteborgissa. Rauma-Repolan ulkomaanvientiin tarkoitettujen paperikoneen osien pakkaamista.

Myyntityötä aivan ihan laidasta laitaan..,tarjouslaskentaa.., kustannusarvioita. Lahes kaikkia muuta, mutta ei haudankaivuuta.
Hautaustoimistoon kyllä kysyttiin autonkuljettajaksi., mutta silloin oli niin kiirettä taas muualla, etten ehtinyt.

Minkälaisia "Firabelihommia" Teillä muilla on tullut tehdyksi elämänne poluilla ?

[Canardian]

Mä oon sekä palkkatyöläinen että yksityisyrittäjä, ja yksityiseen eläkekassaankin maksan.
Monet isot johtajat ovat jopa useamman firmojen johdossa.
Jos joskus sattuisi niin että sais omasta firmasta niin paljon rahaa, ettei tarvis enää ikinä käydä töissä, se olis mun unelma
Ehkä kävisin silti vielä töissä, jos on semmosia hommia jota kukaan muu ei osaa, tai sitten maksaisi liikaa hankkia osaavia työntekijöitä.

[AveLazio]

Hienoa, värikästä kuvausta lehdenjakajan työstä, Postman!

Minä olin juniorina töissä kaljatehtaalla pinoamassa kaljakoreja trukinlavoille. Sit olin suuren sanomalehden tsupparina. Sit mielisairaanhoitajana. Välillä jakelin mainospostia postiluukkuihin. Pätkätöitä kaikki.

Sitten lähdin sotimaan. Kahdessa armeijassa ehdin olla. Sit haavoituin pahasti. Pätkätöitä nuokin.

Sitten nykyuralleni yliopistoon.

Montaa sitä ehtii eläessään tehdä, jos niin sattuu menemään!