Ilo silmille ja korville

[risto]

.
Kesämökillä on suuri ilonaihe tervapääskyt. Niihin ei väsy.

Vanhat munivat parit tulevat toukokuun lopussa. Ne pitävät aika matalaa profiilia. Käyvät syömässä, hautovat ja suojelevat poikasiaan.

Juhannuksen jälkeen ilmaantuu nuorten lintujen parvia jotka etsivät psäkoloa ensi kesäksi.
Ne kieppuvat  pesäpönttöjen ympärillä, kopsauttelevat pöntön seiniä, onko ketään kotona. Pesän omistajat syöksyvät pesiinsä, kurkkivat lentoaukosta ja kirkuvat : HÄIPYKÄÄ, TÄMÄ ON VARATTU!

Kirkumista piisaa päivästä toiseen. Kun pihassa kävelee, pääskyä suhahtaa pään tasalla milloin mistäkin suunnasta.

Kun poikasia ruokitaan kesäkuun puolivälistä elokuun puoliväliin, pääskyt kokoontuvat ennen nukkumaan menoa tontin päälle kisailemaan. Kun yli 30 pääskyä leijuu ja syöksyy ilmassa milloin mitenkin, siinä on katselemista. Välillä ne kokoontuvat yhdeksi kirkuvaksi laivueeksi, joka etenee kuin juhlasaatue. Sitten se taas repeään huimiksi syöksyiksi.

Elokuun 15 taivas sitten hiljenee. Ensin täysikasvuiset poikaset kolisevat pöntössä ja treenaavat lentolihaksiaan ja sitten parin päivän aikana pöntöt tyhjenevät..

[Tiistai]

Vau, selvästi luonnonystävä tässä! 
Ihmettelen, miksi ne juuri Rrrapen (kolmella ärrällä) tontista tykkäävät? Ei kai se niin tavallinen lintu ole, kuin vaikka varis, joka on kaikkialla rääkymässä?

Pari kevättä taaksepäin kerran aamulla petasin sänkyä ja ulkona oli uskomaton viserrys ikkunan takana. Oli tavallaan taustamusiikkia enkä oikeastaan lintuja ajattele. Mutta jonkin ajan kuluttua oivalsin, miksi se oli niin ihanaa! Se oli kotoista, MUUTTOlintuparvi oli lepäämässä puissa, joita on istutettu liiankin tiheään (pitää kastella, isoja puita). Sitä kesti muutaman päivän ja sitten loppui. Vaikka lintuja tietenkin on silti..