Millainen olisi oma Flash Mob s

[Amanda]

No johan minä kirjoitin, etten tarvitse selityksiä. Juuri niiden edellisten viestien perusteella kirjoitin viestini.. THL:n oma flash mob. Sitähän tämän ketjun piti olla.

Sieltä ylilentäjän perspektiivistä se voi tuolta näyttää.

[risto]

.
THL:n profiilissa selväjärkisyys on kaukana, jos välttämättä hän haluaa sen tietää.
Mitä järkeä on käydä Outomaassa 10 200 kertaa? Et käy vessassakaan niin usein.

[risto]

THL:n oma flash mob. .

Niin että nyt kaikki päivän rutiinista poikkeaminen on flash moppia.

    Flash mob – Wikipedia


Flash mob on tapahtuma, jossa joukko ihmisiä kerääntyy julkiselle paikalle ja tekee ennaltasovittuna ajankohtana jotain odottamatonta.

Ainoa mikä tulee mieleen Teiskon maisemissa on pantasuden metsästys.

.

.

[THL tiedottaa]

Ainoa mikä tulee mieleen Teiskon maisemissa on pantasuden metsästys.

Tämä viimeisin (pari, kolme viikkoa sitten) ammuttu oli pantakarhu. Tuossa ihan likellähän se ammuttiin.
Kyseessä ei ollut metsästys, vaan metsästysRIKOS.

Olin tuossa viikko sitten hiihtovaelluksella kolmisen päivää ja yövyin erämaassa laavuvaatteen alla sekä hieman pohjoiseen että hiukan etelään tuosta ampumapaikasta eli sen karhun pesästä.

[risto]

.
Olisi muuten mutta ei täytä kriteerejä "yllätys yleisellä paikalla".
Nämä helsinkiläiset eivät käytä laavua.

[THL tiedottaa]

Rukkasjärven reissu


Olin jo kulkenna pari päivää kohti Rukkasjärveä. Perässäni vedin sellaista miltei kaksimetristä ahkiota, oli siinä evästä viikoksi pariksi, kuivattua poroa, siankylkeä ja nuotiopannu kahvinkeittoon.

Sukset, sellaiset kolmimetriset puuhalot suihkivat hangessa ja kulku oli muutoinkin mukavata. Viheltelin siinä ajankulukseni Bachin Adaziota ja välistä Largoa. Sitten vaihdoin tyyliä, kun lähdin laskettelemaan sieltä vaaran laelta alas: katsoin pertsikan parhaaksi. Mäen alla törmäsin sellaiseen isoon lumikasaan ja meno tyrehtyi siihen niin, että itse olin kasan toisella puolen alamaessä, ahkio toisella puolen kasaa ylämäessä.

"Kuka siellä?" murahti joku.

"Minä tässä", vastasin.

"Kuka ihmeen minä? Mistä päin olet kotoisin?" kuului nyt jo edellistä kiukkuisempi möreä ääni.

"Luironmäestä minä, matkalla Rukkasjärvelle", vastasin.

"Miksi ihmeessä sinun pitää kulkea juuri tästä minun pesäpaikkani kohdalta?" kysyttiin siitä miltei altani.

"Anteeksi, anteeksi, enhän minä voinut tietää, että tässä joku voisi viettää talveaan", sanoin.

"No, eihän tälle nyt enää mitään voi, kun kerran minut jo herätit. Kuule, nyt tehdään näin. Otat minut kyytiin ja viet minut uuteen paikkaan, eihän tässä enää voi nukkua, kun tuolla lailla rikoit minun pesäni", herätetty murahti.

"Ei, en minä jaksa sinua kuljettaa. Minulla on ahkio jo muutoinkin täynnään evästä", kauhistelin.

"No, sepä hyvä. Nälkähän tässä on jo tullutkin", ilahtui herätetty.

Samassa lumikasasta tuli ulos iso karhu, joka heti alkoi penkoa ahkiotani. Se mätti suuhunsa kaiken, minkä syötäväksi katsoi kelpaavan. Kohta ahkio olikin miltei tyhjä, nokipannua se ei sentään syönyt.

"Hohhoijaa, nyt sitten mennään eteenpäin!" se sanoi ja pisti itsensä makuulle ahkiooni.