Oktopussin Syysnumero 8

[Amanda]

Poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton underground-julkaisu


                                           

                                 
          SYKSY

Tyyntä myrskyn edellä
iloa ja lohtua lähellä
Kirkas etäisyys esillä
tumma syvyys käsillä

Yllä rinteen punakeltaisen
alla putoavien lehtien
Päällä hämyisien metsien
sivussa raivattujen kylien

Muodostaa tajunnan
hakee olomuodon uusiutuvan
Yllä pulppuavan tajuttoman
löytää maaperän tuoksuvan

Kautta pimeyden hälyn
ohi myöhäisen syksyn

          ~S~

          Näky


  Mielen valtaa onton tyhjyyden näky
  eikä kuvaa voi terävöittää usvaisena syysyönä
  hellästi halaavan meren sylissä

  Kaupungin kelmeyskään ei väiky vastarannan kuvajaisena
  meren aaltojen rikottua kalvon
  joka heijastaisi kuvan kauneudesta

  Kauneudesta, josta ei voi edes uneksia
  silti aurinko nousee uskollisena kuin koira
  ja valaisee lohdutonta näkyä

  Auringon valo ei valitse kohteitaan
  sen säteet tavoittavat kaiken
  piittaamatta  vastustuksesta
   
  Valo kumpuaa ehtymättömästä lähteestä
  kertoo ajan olemuksen harhasta
  ja kummastelee kuvitellun näyn absurdiutta

  -reedik-


          Kauneudesta

Ja runoilija sanoi: Puhu meille Kauneudesta.
Ja hän vastasi:

Mistä te voitte hakea kauneutta ja miten voitte löytää sitä ellei kauneus itse ole polkunanne ja oppaananne?
Ja kuinka voisitte puhua kauneudesta ellei juuri kauneus kutoisi omaa puhettanne.

Murheinen ja loukkaantunut sanoo: "Kauneus on ystävällinen ja lempeä."
Kauneus kulkee keskellänne ikään kuin nuori äiti puoleksi ujostellen omaa ihanuuttaan.
Kiihkoilija sanoo: "Ei, kauneus on valtaa ja pelkoa."
"Niin kuin myrsky vapisuttaa se maata jalkojemme alla ja taivasta päittemme päällä.

Väsynyt ja uupunut sanoo: "Kauneus on hiljaista kuiskintaa. Se puhuu sielussamme."
Hänen äänensä tuo meidän hiljaisuuteemme ikään kuin heikkoa valoa, joka värisee peläten varjoa."
Rauhaton sanoo: "Me olemme kuulleet hänen äänensä vuoristossa."
"Ja hänen äänensä kuljetti mukanaan kavioitten kapsetta ja siipien suhinaa ja leijonan karjuntaa."

Yöllä kaupungin vartijat sanovat: "Kauneus nousee idästä aamun koitteessa."
Ja keskipäivän aikana työtätekevät ja vaeltajat puhuvat: "Me olemme nähneet kauneuden kumartuvan maan puoleen auringonlaskun ikkunoista."

Lumen saartama sanoo talvella:
"Kauneus tulee keväällä hypellen kukkuloilla."
Ja kesän helteessä elonkorjaajat sanovat: "Me olemme nähneet kauneuden tanssivan syksyn lehtien mukana ja me näimme lunta hänen kutreillaan."

Kaiken tämän olette sanoneet kauneudesta.
Mutta kuitenkaan ette puhu siitä vaan täyttymättömistä toiveistanne.

Kauneus ei ole halu vaan haltioituminen.
Se ei ole janoava suu eikä tyhjä, ojennettu käsi.
Vaan ennemmin leimuava sydän ja riemuitseva sielu.

Se ei ole kuva, jonka te haluaisitte nähdä tai laulu, jonka tahtoisitte kuulla. Vaan ikään kuin kuva, jonka näette, vaikka suljette silmänne tai laulu, jonka kuulette, vaikka tukkisitte korvanne.
Se ei ole mahla uurteisessa kaarnassa eikä siipi, joka on kiinnitettynä kynteen.

Vaan ikään kuin puutarha, joka aina kukkii ja enkelijoukko, joka ikuisesti liitelee.
Orphalesen kansa, kauneus on elämää, kun elämä riisuu hunnun pois pyhiltä kasvoiltaan.

Mutta te olette elämä ja te olette myös huntu.
Mutta te olette ikuisuus ja te olette peili.

- Kahlil Gibran (Profeetta)



          Retki, I osa

Missä mun reppuni on... ai, niin, mä myin sen pois viime keväänä rahapulassani. Milläs mä nyt sitten pärjään, mihis mä laitan kaikki kamat, makuupussin, eväät, keittimen – kaikki!

Idea ei ensinkään ollu mun. Pari kaveria tätä ehdotti viime talvena jo, kun oltiin viihteellä. Väittivät, etten pystyisi, ei olisi muka munaa lähtee niitten messiin kovalle vaellukselle. Pitivät ihan rapakuntosena. Siis mua!

No, mähän suutuin ja huusin toiselle, että äitis on, et uskalla, saatana!, ja toisen kanssa löin vetoo, että se varmana siälä sit pyytäis armoo ennen ku mä.

Toinen niistä sano, että mennään sit tarpeeks helppoon paikkaan, ihan vaan mun takia, ja ehdotti Karhunkierrosta, ku se on kuulemma 'sellanen naisten lenkki'. Miks noin mamisjuttuun, hei!, heitin niille, etteks te uskalla lähtee miesten maastoon, täh!

Sit kummiski päätettiin lähtee sinne Karhunkierrokselle. Se kun on paljon lähempänä ku joku Kilpisjärvi, perkele. Menee paljon vähemmän hynääki. Jää enemmän rahaa sit humputteluun.

Nyt sitten oltais tekemässä lähtöö. Mut ku se reppu puuttuu. Voisko tossa viiskytluvun jenkkikassissa... ei, ei siihen ees mahdu. Heh, muistan, miten koulussa laitettiin luistimet tohon alaosaan ja kirjat ja muut tohon ylös. Tolla kassilla oli kiva monottaa pienempiään. Sai hyvän vauhdin ja mäjähti makeesti. No, ei sentäs päähän kannattu tähdätä, olis vielä henki lähteny.

Hei, kuule, ku mä oon tässä lähdössä tonne Lappiin, tai ei kai se ihan Lappia oo, mut kuiteski pohjoseen, niin onks sulla se rinkka vielä... Aha, no, voisit sä lainata sitä mulle ny seuraavaks viikoks... no, hyvä, mä tuun ihan kohta hakee, kitooos! Täähän oli helpompaa ku mä luulinkaan. Eikä se pyytäny ees yhtään rahaa siitä.

Pari tuntia myöhemmin mä olin jo asemalla helvetin iso rinkka pakattuna. Muita ei näkyny viälä missään. Emmä kyllä lippuja osta, ennenkuin ne kaveritkin ilmestyy, viitti yksin mihkään lähtee.

No, mitä jätkät, muijatko noin viivytti... jaa, että saunassa piti viälä käyrä. Mitä se nyt hyärytti, heti kuiteski hiotaan kun kamat selässä lähretään liikkeelle. Onks kellään karttaa... jaa, ettäkö olis noin, että niinku olis merkattu koko reitti... no, sit vaan liput ja junaan siitä.

Kaverit näky olevan ihan sipissä, nukku koko helvetin matkan. Mä luin jotain ihme kirjaa, joka oli kai vahingossa jääny siihen penkin selkänojan verkkoon. Emmä siitä paljo mitään ymmärtäny ku se oli enklantia, mutta sen verran kyllä, että päitä tippu niin pirusti ja myrkkyä keiteltiin. Humoristinen nimi oli kirjottajallakin, ihan kumma, joku ravistettava keihäs tai jotain sellasta, siis jos sitä yritti suamentaa.

Me lähettiin jostain ihme Ristikalliosta sit sille polulle. Ensteks oli monta kilsaa sellasia pitkospuita, ihan rupes jo puuruttaa jalkapohjia, oli ne sen verran kovia lankkuja. Sit tuli sellasta polkua, aika leveetäki ja oli se kyllä sen verran poljettua, että kaikki juuret ja kivet oli noussu helvetin korkeelle. Oli muuten aikas kinkkistä kuljettavaa.

Onko tätä pitkäkin matka... jaa, ettei mitään havaintoo... tässähän perkele menee saatana jalat ihan sököks... älä itte aina valita ja äitis on... häh, mun on jo kuallu, saatana.

Ensimmäinen autiotupa tuli sit siinä vastaan ja kaverit olis jääny heti sit siihen nukkuun yäks. Mitä vittua, minkälaisten kanssa mä oon oikeen lähteny liikenteeseen... jumalauta!, me mennään viälä monta kilsaa tänään... on niitä muitakin hyvännäkösiä paikkoja täälä... mistäkö tiärän... tottakai on, mä oon kuullu moneltakin täälä kulkeneelta.

Lährettiin siitä sitten meneen taas. Marinaa kyllä kuulu, jätin vähän niitä jälkeen, ettei olis tarvinnu koko ajan sitä kuunnella. Jotain ne huuteli, ettei niitä saa jättää, kun ne voi eksyä. Siis mitä! Eksyä? Täälähän ei voi eksyä. Polku on siis niin helvetin levee ja merkattu koko ajan punasilla ja sinisillä pompuloilla joka helvetin puuhun. Mihin täälä vois eksyä, täh!

Tultiin toiselle kämpälle. Jumalauta, että oli meinaan hiano paikka! Helvetinmoinen koski meni ihan nurkalta. Oli siinä putouski. Siitä sit lähti melkein pihasta se riippusilta... Hei, tulkaa ny vaan, ei se putoo... mitä te oikein siälä mamoilette... no, tottakai se huajuu ja notkuu, se kuuluu asiaan. Ohan siinä noi köyret, pitäkää niistä kiini. Meinaatteko muka kääntyä takas? No, jäärään sit tähän yäks ja katotaan josko aamulla uskallatte.

- Se


          Lähetystyötä


Olen kreikkalainen nainen ja asun nykyisin syntymämaassani. Asuin monta vuotta Suomessa ja olin avioliitossa suomalaisen miehen kanssa. Meillä on yhteinen lapsikin, 12-vuotias tytär. Suomi on kaunis maa, mutta märät, pitkät ja pimeät syksyt olivat ahdistavia. Lumiset valkeat talvet vielä menettelivät ja erityisesti Suomen kesäinen luonto puhutteli sisintäni. Suomalainen mieheni oli tyypillinen suomalainen mies: melkoisen juro, hiljainen, kiltti ja lähti lääkäriin vasta jalat edellä. Siellä hänen kuolinsyykseen todettiin kivessyöpä, jonka muuntuneet solut olivat sitten levinneet muuallekin kehoon.

Asustelemme tyttäreni kanssa Thessalonikin lähellä vanhemmiltani perityllä kotitilalla, jossa kasvatamme oliivipuita ja viiniköynnöksiä. Meillä on myös kaksi aasia ja kolmisenkymmentä vuohta, joiden maidosta teemme feta-juustoa ihan myytäväksi asti.

Olimme äskettäin tyttäreni kanssa lypsämässä laitumella vuohia, kun pihaamme pysähtyi vieras auto. Autosta purkautui kolme siisti pukeutunutta nuorta miestä ja kaksi sievää nuorta naista. He suuntasivat kulkunsa meidän suuntaamme ja tummiin pukuihin pukeutuneet miehet hikoilivat silmin nähden paahtavassa auringonpaisteessa.

"Yassou", tervehti yksi nuorista miehistä meitä . "Onko teillä hetki aikaa?"
-Eihän meillä täällä Kreikassa juuri muuta olekaan. Lypsämme vuohia ja voimme samalla kuunnella mitä teillä on sydämellänne.
-Jeesus on kuollut teidänkin syntienne sovituksen tähden.
-Vai niin, mutta minä luulen, että minun täytyy kyllä sovittaa omat syntini ihan itse.
-Raamattu puhuu toisin.
-Niin puhuu. Minä olen eronnut kreikkalaiskatolisesta kirkostakin, enkä perusta Raamatun, varsinkaan Vanhan Testamentin, koston- ja verenhimoista Jumalaanne kuvaavista ihmisten kirjoittamista kertomuksista.
-Mutta Raamattuhan on Jumalan sanaa.
-Jos näin on, niin voitte pitää Jahvenne ihan itsellänne.
-Oletteko kuullut Jeesuksesta?
-Kukapa ei olisi kuullut? Mikä helvetti sen teidän lahkonne käsityksen tekee ainoaksi oikeaksi. Maailmassa on tuhansia eri uskontoja ja lahkoja  ja niistä useimmat väittävät olevansa oikeassa. Miettikää vähän mitä puhutte lapsenkin kuullen.

Nyt jehovantodistajatytötkin alkoivat hikoilla. Liekö johtunut paahtavasta Välimeren auringosta vai minun heidän uskoaan kohtaan tuntemastani vastenmielisyydestä ja vastustuksesta? Kun  minua yritettiin jatkuvasti lyödä Raamatun sanalla päähän, niin päätin ärsyttää heitä tahallani. Lähetystyöntekijät alkoivat joutua lähetystyön kohteiksi.

-Tiedättekö, että teidän Jeesuksenne lainasi kehonsa kolmeksi viimeiseksi vuodeksi Kristukselle, joka ei ollut koskaan aikaisemmin elänyt ihmiskehossa? Hän kärsi Jeesuksen kehossa ristinkuoleman, eikä teidän uskontonne pysty selittämään, mitä kaikkea tuo kuolema merkitsi. Eikö teitä yhtään ihmetytä, miksi Jumala surmautti Raamatun mukaan oman poikansa? Jokainen vastaa ihan itse omista teoistaan. Siksi tekin olette syntyneet tänne uudestaan. Olette täällä oppimassa ja  keventämässä edellisten elämienne aiheuttamaa painolastia. Eikö teistä tunnu hullulta, että hyvä Jumala kostaa isien pahat teot jopa kolmanteen ja neljänteen polveen saakka? Te olette itse noita isiä ja olette vasta kehityksenne alkutaipaleella. Siksi näkemyksenne ovat vielä kehittymättömiä ja ahdasmielisiä.

-Mutta Raamatussa ei puhuta mitään tuollaista
-Ei puhutakaan, sillä kaikki Raamatun lauseet ovat vajavaisten ihmisten kirjoittamia, eikä noita lauseita pidä uskoa ja ottaa kirjaimellisesti.
-Vuohet on lypsetty, sanoi tyttäreni selvällä suomen kielellä
-Oletteko te suomalaisia? hämmästeli vaalea nuorukainen
-Emme oikeastaan, vastasin suomeksi, mutta olemme asuneet Suomessa vuosikausia.

Aloin vähitellen lauhtua ja kehotin nuoria kiipeämään läheisen karun vuoren laelle ja menemään miettimään oman uskonsa suhdetta muiden uskoihin.  Siellä on pieni puhtaanvalkoinen luostari, jonka puutarhasta avautui henkeäsalpaavan kaunis näkymä kirkkaansiniselle Välimerelle. Tuossa luostarissa ei ollut munkkeja ollut enää vuosikymmeniin, mutta se oli hyvin säilynyt ja hoidettu ja siellä oli myös arvokkaita ikoneja, joita kukaan ei ollut ajatellutkaan ottaa mukaansa. Suomalainen nuori mies antoi minulle lähtiessään Vartiotornin ja Sotahuudon. Tyttäreni haki jokaiselle  kunnon kimpaleen feta-juustoa sillä suolaa he tulisivat tarvitsemaan nyt jo hikoiltuaan, eikä hien virtaaminen lakkaisi vuorelle paahtavassa helteessä kavutessa.Otin jehovantodistajien lehdet vastaan siksi, että nuo nuoret olivat vielä elämäntaipaleensa alussa ja suhteellisen viattomia. En aikonut niitä lukea, vaikken ollut pitkään aikaan suomalaisia lehtiä lukenutkaan. Niillä oli hyvä sytyttää juustopadan alle tuli.

- Reedik



Vaaran hetkiä vieraassa maassa

Olin USA:ssa kongressimatkalla siviiliammattini vuoksi (=kielitieteilijä). Seurueessani oli hiukan vanhempi pariskunta, jotka olivat luonteeltaan impivaaralaisen herkkäuskoisia. Niitä piti vahtia koko ajan. Koko ajan...

   Kiersimme USAa. Tulimme sitten Philadelphiaan esitelmöimään. Tultuamme sinne menimme heti mahtavaa Delawarejokea katsomaan. Olimme ainoat turistit rannalla. Huomasin heti, että taaksemme alkoi muodostua ketju yrmyilmeisistä mustista pojista. Sanoin tämän seuralaisilleni. He hihittelivät ja halusivat vielä katsella vuolasta jokea. Meillä oli kaikki tavarat mukana. Lopulta sanoin seurueelleni asian niin kovasti, että hekin pelästyivät. Sitten mentiin. Mustat päästivät. Minä otin kyllä war face -ilmeeni varoiksi päälle...

   Philadelphiaa sanotaan USA:n tylsimmäksi kaupungiksi. Se on. Koko keskusta pimenee klo 17:n jälkeen. Uskomatonta.

   Sitten vielä  New York Cityyn seuraavana päivänä. Tulimme junalla. Asema syvällä  kellarikerroksessa. Raahustimme ylös. Kannoin vanhusten tavaroita. Pääsimme ulos asemalta. Hotelli oli 200 metrin päässä. Vanhukset halusivat silti taksin. Taksijono oli valtava – siinä oli jopa palkattuja ohjaajia paikalla, ettei homma ihan hajoa käsiin. Sitten tuli kovin uhka, jonka siviilissä olen milloinkaan kohdannut.

   Paikalle tupsahti tosi miellyttävä ja pirteä musta poika. Kysyi, haluammeko taksin. Sanoin, että "joo" (tää puhuttiin kaikki kyllä amerikaks eikä suomeks..). No hän vinkkas nurkan taa. Että siel on taksi. Tiesin, että pimeä taksi, mutta aloin kyllästyä vanhusten matkatavaroihin. Sanoin, et "joo". Mutta juuri silloin huomasin tämän kivan mustan vilkaisevan aseman ovelle ja hymy tuli sen kasvoille. Katsoin heti katseen suuntaan. Siinä ovella värjötteli yksi pieni narkkari, joka virnisteli yhtä leveästi takaisin "taksikuskille". Silloin tajusin. Meidät ryöstetään. Tapetaan? Vanhukset olivat IHAN pihalla tapahtumista.

   Nyt alkoi tahtojen taistelu, minä vs. ryöstäjä. Sanoin verukkeeksi, että  "emme voi ohittaa taksijonoa". Hän teki viimeisen virheen, kun sanoi, että "nuo aseman taksit menevät vain lentokentille". Höpöhöpö. Ja vanhukset vaan rupattelevat takanani joutavia.... Ryöstäjä tarttuu laukkuihin. Nyt olen varma, että tappeluksi menee. Saatana! 

   En anna laukkuja. Tuijotamme toisiamme silmiin tiiviisti kuin homopari. Käännyn vaivihkaa kylki siihen päin. Ettei potkaise minua munille. Itse olen varautunut tekemään just sen tälle kivalle pojalle. Tuijotettin. Se luovutti ja juoksi kulman taa. En mennyt perään.

   Vanhukset eivät olleet huomanneet mitään.

   Valitse matkaseurasi tarkoin.

AVE!



             Tiedätkö yhtään mitään?

1.
Tässä menneenä keväänä Lübeckin Mariankirkossa nähtiin erään hiipparin harppovan urkuparvelle. Ja kohta kuultiin seuraava omituisesti, mutta kuitenkin tunnistettavasti soitettu kappale:

Kappale 1

Montako sinfoniaa tuon kappaleen säveltäjä teki kaikkiaan? Voit tarkentaa vastaustasi halutessasi kertomalla, jäikö joku sinfonioista mahdollisesti jostain syystä kesken. Niin, voit myös viheltää kustakin sinfoniasta pätkän.

2.
Kesällä tuo kirkossa hämminkiä aiheuttanut kaveri murtautui EMI:n studioon Hollannissa. Tästähän oli juttua Suomenkin lehdistössä, etenkin Alibi kirjoitti siitä asiantuntevasti laajassa artikkelisarjassaan.
Tuon murron tuloksena syntyi tällainen pätkä:

Kappale 2

Mitä musiikin lajia tuo kappale edustaa? Jos mielestäsi useaa, voit nimetä monta eri tyylisuuntaa, lajia tai genreä. Edelleen, kuten ensimmäisessäkin tehtävässä, viheltäminen tämän kappaleen tahdissa on sallittua, suorastaan välttämätöntä.

3.
Eikö mitä! Kaveri, näin huhutaan, oli kuulemma nähty jo aiemmin eräässä elokuvassa. Tai, täytyy tarkentaa, että ei sitä elokuvateattereissa nähty, mutta hän jätti sormenjälkensä tähän kyseiseen elokuvaan, joten katsojat kuulivat tällaisen:

Kappale 3

Minkä elokuvan musiikki on kyseessä? Tuo puhaltimien esiinmarssi kuullaan aivan elokuvan alussa. Voit kertoa elokuvan, ah, niin romanttisista!, päähenkilöistä ja muutakin elokuvaan liittyvää, jos haluat. Vinkkinä mainittakoon, että elokuvasta esitettiin myös televisiossa sarjamuotoinen versio. Muista viheltää!

- Se


          Kettulasta

Siinä hän nyt sitten tuhisee.. pikkuiseni Ketunpoika. Niin pienenä ja haavoittuvana, viattomuudessaan vain parin päivän ikäisenä.

Kun tätä jälkikasvua on Kettujen perheeseen siunaantunut, olen tehnyt kaikista tuoreista perheenjäsenistä saman huomion: he ovat niin nuoria mutta silti näyttävät omaavan vanhuksen viisautta. Mikä se viisaus on ja mistä se tulee? Katoaako se palatakseen joskus uudestaan, unohtuuko vain, vai katoaako lopullisesti? Onkohan tuolla merkitystä vaikkapa elämän tarkoitusta mietittäessä? Ovatko vastaukset ja viisaus meidän mukanamme jo syntymästä, ja säilyisivätkö ne jos "isot" ihmiset vaalisivat niitä viisauksia meidän eväiksemme?
Vai onko ne vastaukset tarkoituskin kadottaa?

Ketunpojalla on siniset silmät. Näin niistä tänään pienen häivähdyksen päivänvalossa, kun pojan pupillit olivat hieman supistuneet. Varmaan silmänsä jäävätkin sinisiksi, siitä kertoo sukupolvien perimä. Herra Kettukin voisi jäädä miettimään, jos poikansa yllättäen osoittautuisikin ruskeasilmäiseksi! Herra Kettu kuvasi nuorimmaista näin: "Kyllä siinä jotakin tuttua on.."

Poika on jäntevä. Hänestä näyttäisi tulevan varsin toimelias perheenpää sitten aikanaan, suuri metsästäjä, jonka perheessä tuskin nälkää nähdään. Ehkä hänkin vielä jatkaa Kettujen sukua, kasvattaa Ketunpoikia ja Kettutyttöjä, pitää laumaansa koossa ja tekee tehtävänsä tässä maailmassa. Ainakin minä hiljalleen mummoutuvana ja suvunjatkamiskyvyn menettävänä toivon niin. Toivon, että saisin kuitenkin vielä ennen elämäni auringonlaskua hoivata omien jälkeläisteni jälkeläisiä.

Korvani kallistuu koko ajan Ketunpojista nuorimman puoleen. Hän kutsuu minua, vaikka ei sano mitään. Pääni kääntyy suuntaansa ja katse seuraa hänen untaan.
Ensimmäisen yön pojan syntymän jälkeen valvoin kokonaan. Katselin häntä ja vain hymyilin. Haistelin hänen tuoksuaan, pyyhin nenälläni hänen untuvaista poskeaan, kuuntelin hänen hiljaista hengitystään yölampun loisteessa ja vuodatin onnenpisaroita. Puolentoista vuorokauden yhtäjaksoisen valvomisen jälkeen nukuin ensimmäisen kerran. Kokonaista 15 minuuttia! Heräsin varmistaakseni, että lapsosella on kaikki hyvin. Sitten ihastelin. Ja valvoin. Ja joskus paljon myöhemmin nukahdin tunniksi. Viime yönä Ketturouvan väsymys oli jo niin maksimaalista, että nukuin yön läpeensä heräten vain kahdesti ruokkimaan pörröpäisen Ketunpojan. Tänään päivällä nukahdimme yhteiseen lämpöön pariksi tunniksi, ja herätessäni pikkuinen vain katseli minua nappisilmillään hyvin intensiivisesti. Hyvin viisaasti. Hyvin pitkään.

-   mrsFox
       

 

OKTOPUSSI ONNITTELEE!

         
        Hammastaudin loihturuno

Selin tuulehen makasi, Kohti päivän koittioa;
Tuuli nosti turkin helman, Panu paitoa kohotti, Teki tuuli tiineheksi, Ahava avulliseksi, Panu miehuolliseksi, Päivän koite kohtuseksi;
Tuost' on tullut turpiaksi, Tuosta paksuksi paneusi. Kantoi kuuta kaksi, kolme, Kaksi, kolme, kolme, neljä, Kolme, neljä, viisi kuuta, Viisi kuuta, kuusi kuuta, Ja kantoi yhdeksän kuuta, Kantoi kohtua kovoa, Vatsan täyttä vaikeata.
Yhdeksättä loppuessa, Kymmenettä alkaessa Pantihin panun kipua, Hiien tulta tuikattihin, Pilatukset piinattihin, Pahan valta vaivattihin.
Teki poikoa yhdeksän Yhdestä vatsan väestä Yhdellä alakivellä. Nimitteli poikiansa: Yhden rieksi rivasi, Niit' on pannut pakkaseksi, Niitä tuiskuksi tohosi.
Oi, on sinua riisi rietta, Riisi rietta riivattuna, Kärätty kekälehistä, Pantu haavan pakkuloista, Sysipuista synnytetty, Tehty tervajuurikoista, Honkaloksista hotaistu.
Mist' on tullut luinen lukki, Luinen lukki, tuonen hakki, Hakki harvahampainen, Isoton, emoton lapsi, Suuton, päätön, persietön, Lihan syöjä, luun puria, Jäsenien järskyttäjä; Veren uutena vetäjä, Lihan syöjä lämpösenä?
Ota lukki leukaluusi, Tuone hakki hampahasi Syömästä, kaluamasta, Puremasta, järskämästä, Hammasta hajottamasta, Leukaluita luistamasta, Pääsasuja kaivamasta!
Tuonne mä sinua käsken, Tuonne keitoa kehotan Nurmelle mesinukalle, Oravaksi hongan oksiin, Kärpäksi kiven kolohon. Tuonne mä sinua käsken, Tuonne keitoa kehotan: Joen suita, järven päitä, Ahvenen mahan alate Turjan mustahan merehen Merikampalon sisähän, Maksahan merimatehen, Merihau'in hartioihin, Suolehen lohen punasen, Hau'in suolen soilukkahan, Koömantehen koukerohon, Puremasta, järskämästä, Hammasta hajottamasta, Leukaluita luistamasta, Pääasuja kaivamasta. Isoton, emoton lapsi, Suuton, päätön, persietön, Ite ilmaton sikiö.

(Suomalainen kansanruno, Suomussalmi, 1872-74)



Rakkausruno

Jos mun tuttuni tulisi,
ennen nähtyni näkyisi,
sille kättä kääppäjäisin,
vaikka ois käärme kämmenpäässä;
sille suuta suikkajaisin,
vaikka ois suu suden veressä;
sille kaulahan kapuisin,
vaikka ois kalma kaulaluilla;
vielä vierehen menisin,
vaikka ois vierus verta täynnä.

(Suomalainen kansanruno,  talletettu Suomesta 1700-luvun lopulla.
Hempeiltiin sitä ennenkin!)



          Hiljainen henkäys

Kantapaikassani hiljaisessa nurkkauksessa, kiinnitin jälleen huomiotani sisään pyrkiviin ihmisiin, joita käveli sisään tasaisena vanana. Kaikille heille oli yhteistä janon tunne kurkussaan - se oli sammutettava sosiaalisen vuorovaikutuksen siivittämänä. Katselin syrjäsilmällä lasini takaa tiskille virtaavaa väkeä, joten ihmettelin sen paljoutta, vaikka oli arkipäivä ja kellonaika melko varhainen.

Epäilykseni heräsivät jälleen kerran, niinkuin se on tehnyt jo lukuisia kertoja aiemminkin, kun olen seurannut sivusta tapahtumia ulkopuolisen ominaisuudessa - muukalaisena kaiken keskellä. Näin pälyileviä katseita ja tiukkoja ilmeitä, joista ilmiselvästi osa keskittyi pöytään, jossa yksinään istuin. Olin jo aikaa myöten tottunut näihin silmäyksiin, mutta aina ne saivat minussa aikaan puistatuksen tunteita.

Nytkin tuntui siltä, ettei saanut olla täälläkään rauhassa, vaan piti piiloutua loosin uumeniin, kuin rikollinen karkumatkallaan. Vaistosin jälleen, miten ihmiset ilmeisen selvästi juomahuuruissaankin tarkkailivat minua ja tekemisiäni, miltei suurennuslasien kanssa. Olinpaikkaani tai henkilöllisyyttäni on ennenkin yritetty urkkia selville keinolla millä hyvänsä. Mutta olen aina ollut muutaman askeleen edellä, jostain syystä juuri pettämättömän taktiikkani ja pitkälle hiotun hämäystekniikkani ansiosta.

Tiesin vanhastaan, että joku taas yritti jostain nurkan tai kulman takaa jäljittää minua, sekä kytätä jokaista liikettäni ja askeltani. Mutta he erehtyivät ja pettyivät tälläkin kertaa. He eivät saaneet minusta selkoa, eivätkä löytäneet minua sieltä missä kulloinkin olin. Ei vaikka etsisivät koirien ja jäljittäjien avulla - sillä olin oppinut käytännön kokemusten kautta, miten heidät harhautetaan ja eksytetään toisille poluille.

Juuri kun joku oli pääsemässä jyvälle aikeistani, olin jo kadonnut kuin savuna ilmaan, jättämättä merkkiäkään ympäristööni. Minua olikin yksinkertaisesti mahdoton jäljittää; joten sen saivat todeta jälleen kerran kantapaikkani ihmismassat, jotka suunnittelivat ehkä nyt juuri tällä hetkellä jotakin salakavalaa pääni menoksi. Sillä aikaa olin jo kuitenkin haihtunut muihin svääreihin & kuvioihin, joten tälläkin kertaa anonymiteettini pysyi salassa näiltä katalilta urkkijoilta.

                                   -Ässä-



          Ajatuksia Aatamista ja Eevasta


Medioissa muutama päivä sitten olleen uutisen inspiroimana aloin mietiskelemään Eevan ja Aatamin tarinaa. Koulunsa käyneen ja muutenkin omaa järkeään käyttävän on vaikea uskoa sana sanalta Raamatun ja Koraanin  luomistarinaa, molemmathan perustuvat Lähi-Idän kulttuurien perimätietoon.  Onko maailma syntynyt niin, kuin sitä kaikille ensiluokkalaisille uskonnontunnilla kerrotaan?  Ottaen huomioon, että useimmat aikuiset kuitenkin pitävät itseään ainakin jossain määrin uskovaisina tässä on oltava vakava omantunnon dilemma.

Mooseksen 1. Kirjan mukaan Aatami luotiin maan tomusta ja pian sen jälkeen Eeva hänen kylkiluustaan. Kylkiluusta?! Koraanin mukaan kaikki elämä sai alkunsa vedestä ja:   "Hän loi ihmisen maan tomusta kuin saviastian. " Mainintaa kylkiluusta ei löydy Koraanista. Eikä syntiinlankeemusta ja kielletystä puusta syomistä lueta Eevan syyksi vaan molemmat olivat yhtä syyllisiä.

26 Ja Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat". 27 Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. 28 Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet".


Kertausta: Alkuun ei ollut mitään. Pitkien ajanjaksojen aikana muodostui universumi. Maapallolla aikanaan ensimmäinen elävä solu syntyi vedessä, mitä ilman ei ainakaan meidän tuntemamme elämä ole mahdollista.  Sieltä elävät oliot vähitellen ryömivät maalle ja lajit alkoivat kehittymään.  Kilpailu ravinnosta suosi aivojen kehitystä ja lopulta ilmestyi myös ihmistä muistuttavia lajeja. 

Koska elämä kehittyi yhdestä tai harvoista sukupuolettomista soluista, niin aikojen kuluessa myös ihmistä edeltäville lajeille kehittyi sukupuoli, syntyi  "Eeva Aatamin kylkiluusta". Aatami oli alkuun sukupuoleton!  Mielenkiintoinen seikka on se, että Koraanissa ensimmäinen olento, joka luotiin vedestä, on sukupuoleton arabiankielinen sana (Koraanin kieli).

Viimeisimmät Etiopiassa löytyneet fossiilit todistavat erehdyttävästi ihmistä muistuttavasta suoraselkäisestä "eläimestä", joka on siivittänyt mielikuvitusta.

                                              Ardi 

Vähän lyhyemmät käsivarret ja pienempi ukkovarvas, vähemmän kehon karvaisuutta ja Eevahan siinä on! Eevan kauneudesta ei ole mainintaa Mooseksen kirjassa. Jos Ardi ei ollut suora esiäiti nykyihmiselle, niin tutkijoiden mukaan ainakin hyvin läheinen ja samannäköinen sukulainen.

Lähi-Idän perimatiedosta peräisin oleva luomiskertomus kertoo Aatamista ja Eevasta paratiisissa, jotka kiellosta huolimatta söivät Hyvän ja Pahan Tiedon Puusta. He lankesivat syntiin,  huomasivat alastomuutensa ja heidät karkoitettiin paratiisista. Siitä lähtien elanto oli hankittava "hiki otsalla"  ja Eevan on synnytettävä jälkeläisensä kovilla kivuilla rangaistukseksi Aatamin viettelemisestä. Koraanissa kyllä Eevaa ei syytetä syntiinlankeemuksesta, koska paratiisin käärme vietteli heidät.
 
Arabian kielessä, joka on läheistä sukua heprealle (semiittiset kielet, kuten myös aramea - Jeesuksen äidinkieli),  päivä voi tarkoittaa myös pitkää ajanjaksoa. Siis luomiskertomuksen 7 päivää voivatkin tarkoittaa 7 hyvin pitkää ajanjaksoa, kun  universumi muodostui ja elämä maapallolla kehittyi.  Ihminen ollessaan vielä ylläolevassa kuvassa olevan olennon näköinen ei huomannut alastomuuttaan ja luonto huolehti jokapäiväisestä leivästä.  Paratiisin sijainti sijoitetaan nykyään itäiseen Afrikkaan, missä oli silloinkin lämmin ilmasto. Siitä todistaa myös noilla alueilla löytynyt raakaöljy.

Kun ihmisen esi-isät vaelsivat Paratiisiksi kutsumastamme paikasta kauemmaksi kylmempään ilmastoon sopeutuminen ja kamppailu ravinnosta vaati yhä enemmän älykkyyttä, mistä seurasi aivojen kasvu. Kun ihminen alkoi pukeutumaan turkiksiin pysyäkseen lämpimänä perimätieto kryptasi sen "huomasi alastomuutensa"  -aforismiksi ja ravinnon hankkimisen perheelle Raamatun sanoin vaivalloiseksi "hiki otsalla" raatamiseksi.  Maanviljelystä, karjanpitoa ja alkeellista käsityötä alettiin hiljalleen harjoittamaan. 

Raamatussa mainitut Eevan rangaistuksesi tarkoitetut synnytyskivut johtuvat ihmisen pystysuorasta asennosta. Nelijalkaiset pyöräyttävät jälkeläisensä tuokiossa paljoa puhkimatta. Kun esi-vanhempamme alkoivat evoluution myötä käymään suoraselkäisempinä  anatomia kehittyi kestämään 9 kk raskauden ilman keskenmenon vaaraa. Synnytyskanavahan on suoraan alaspäin uhoten maan vetovoimaa,  toisin kuin nelijalkaisilla. 

Olenkin tämän kirjoitettuani vankasti sitä mieltä, että pitkä historia pitäisi kirjoittaa uudelleen! Kunhan tuhisen itsekseni.
 
-  Tiistai -



         Jeremy Spencer
Fleetwood Macin kolmoskitaristi ja omalaatuinen ääni
Toimittaja: EsaJii



Suositeltavia albumeja joilla Spenceriin voi tutustua:

1968 Peter Green's Fleetwood Mac
1968 Mr. Wonderful
1969 Blues Jam in Chicago
1969 Then Play On (Spencer ei mukana)
Spencer teki 2000-luvulla come backin ja levytti pari levyä tavallista bluesia norjalaisen bändin kanssa. Tulokset olivat yllättävän hyviä.

Kokoelma: The Original Fleetwood Mac

1970 Kiln House
Live at the BBC (60-luvun lopussa)

Olin Suomessa vuosien '68 ja '69 aikana, kun Fleetwood Mac kuume oli korkeimmillaan. Bändit halusivat soittaa Albatrossia ja Jig Saw Puzzle Bluesia. En päässyt heitä näkemään Helsingissä, mutta muistona on Suosikin juliste jossa bändi poseeraa suurkirkon edessä.

Vasta vuosia bändin levyjä kuunneltuani selvisi miksi siinä piti olla kolme kitaristia. Sencer ei nimittäin juuri soitellut, jossei ollut itse laulamassa, korkeintaan soitti pianoa joskus Greenin laulaessa. Tarvittiin Danny Kirwan Peter Greenin tueksi. Myös levyillä oli sama työnjako. Vaikka Spencer soitta slidea Albatrossin videossa, se oli vain lip sync tapahtuma, he eivät soittaneet videossa. Green taas soitti Spencerin raidoilla joskus, ja soitti mm. banjoa tämän soololevyllä. Mistään riidasta ei tainnut olla kysymys.

Esiintyjänä Spencer oli värikäs Elmore James, Elvis ja Buddy Holly imitoija. Koomillisia tilanteita sattui Chicagon levyllä, jossa Spencer laulaa jenkkienglantia, mutta selostaa mustille ukkeleille soitettavan Can't Hold Out (lausuen sen "kaant hould aut"). Spencer laitti huumorin musiikkiin, sillä puhuessa juttu ei lavalla oikein sujunut. Fleetwood Macin sivuilla (http://www.fleetwoodmac.net/penguin/jeremy.htm) kuvataan Jeremyn touhuja alapäähuumorin sävyttämänä. Varmasti helpotti Greeniä, että ei tarvinnut koko showta yksin vetää. Kun Spencer otti jonkun biisin soittaakseen, siinä oli sellainen tunne, ettei Greeniä erikoisemmin tarvita. Moni blues on melko hyvin esitetty, vaikkapa Love That Woman ja omatkin bluesit toimivat siinä aitojen vierellä. Mies ja kitara ja rytmiä, ei siinä muuta tarvittu.

Säveltäjänä Spencer tyytyi tuttuihin kuvioihin ja osa vaikuttaa kovasti harmittomalta 50-luvun rockilta, Jenny Leet ja Lindat ja Surfing Girlit. Mean Blues on hauska blues parodia, mutta Don't Go, Please Stay on todella saavutus valkoiselle bluesin esittäjälle. Noita on valitettavsti vain Lp:llä, mutta muutama on otettu Live at the BBC kokoelmalle. Bändin Man of The Worldin b-puolella on Jeremyn alter ego, Earl Vince, esittämässä Somebody'd Gonna Get Their Head Kicked In Tonight rockarin jossa on taas Elvis-muminaa.

Then Play On albumi oli osaksi bluesia, osaksi uutta suuntaa hakeva levy, varsin hyvä Greenille ja Kirwanille. Spencerin kovin perinteinen tyyli ei kai sopinut albumille, ja niin hän ei ole mukana kuin kuvassa.

Green sekosi ja jätti bändin. Kirwanin ja Spencerin oli koottava yhdessä Kiln House albumi. Spencer on mukana puolessa raidoista, ja bändillä oli aika hyvä yhteinen henki. Basisti McVien vaimo Christine oli astumassa mukaan touhuun. On lännen hupailuja (Blood On The Floor) ja Kirwanin balladeja ja instrumentaali. Muutaman raidan saa kuulla BBC kokoelmassa, eikä tämä ole niin kovin tärkeä teos, jossei kaikkea halua.

Spencerin tekeleissä on muutamia aivan sekopäisiä juttuja kuten Man of Action tai If I Could Swim The Mountain, mutta eivät ne menoa kovin hidastuttaneet.

Kun bändi muutti USA:han ja alkoi läpimurtoaan AOR-alalla (Kirwan jaksoi mukana pari albumia), Spencer katosi melkein heti jeesusfriikkien matkaan. Siellä Children of God-ryhmässä hän levytti pari Lp:tä aikoina jolloin Christian Rock ei ollut vielä rahasampo. Ne olivat lähinnä Kiln House tyylin jatketta. Mies on edelleen jotenkin kosketusksissa musiikkiin, ja raportteja konserteista Intaissa on ilmestynyt (http://jeremyspencer.com/). Asuu jossain Eteläamerikassa suurperheensä päänä. Kannattaa kuunnella Preachin' raidat BBC kokolemalla, jossa lauletaan baptisti-pastoriksi tulemisesta.

Spencer teki 2000-luvulla come backin ja levytti pari levyä tavallista bluesia norjalaisen bändin kanssa. Tulokset olivat yllättävän hyviä.

Sooloalbumin selostus:

http://www.allmusic.com/cg/amg.dll?p=amg&uid=UIDCASS80311111914192927&sql=Asy3m96oo3ep8

BBC Live raidat
1. Rattlesnake Shake (Green) - 7:39
2. Sandy Mary (Green) - 5:00
3. Believe My Time Ain't Long (Johnson) - 3:00
4. Although the Sun Is Shining (Kirwan) - 2:31
5. Only You (Kirwan) - 2:51
6. You Never Know What Your Missing (Spencer) - 2:52
7. Oh Well (Green) - 2:26
8. Can't Believe You Wanna Leave (Price) - 3:25
9. Jenny Lee (Spencer) - 2:19
10. Heavenly - 2:37
11. When Will I Be Loved? (Everly) - 2:13
12. When I See My Baby (Kirwan) - 2:11
13. Buddy's Song (Holly) - 2:09
14. Honey Hush (Turner) - 3:08
15. Preachin' - 3:05
16. Jumping at Shadows (Bennett) - 3:35
17. Preachin' Blues - 1:59
18. Need Your Love So Bad (Little Willie John) - 3:48
19. Long Grey Mare (Green) - 2:53
20. Sweet Home Chicago (Johnson) - 3:10
21. Baby Please Set a Date (James/Sehorn) - 2:59
22. Blues With a Feeling (Little Walter) - 2:56
23. Stop Messin' Round (Adams/Green) - 2:17
24. Tallahassee Lassie (Crewe/Picariello/Slay) - 3:24
25. Hang on to a Dream (Hardin) - 2:56
26. Linda (Spencer) - 2:03
27. Mean Mistreatin' Mama (Carr) - 4:03
28. World Keep on Turning (Green) - 2:39
29. I Can't Hold Out (James) - 2:27
30. Early Morning Come (Kirwan) - 2:29
31. Albatross (Green) - 2:48
32. Looking for Somebody (Green) - 2:40
33. A Fool No More (Green) - 3:40
34. Got to Move (James/Sehorn) - 2:57
35. Like Crying Like Dying (Kirwan) - 2:33
36. Man of the World (Green) - 2:49

-   Bongaaja


          Elämä maksaa

Räntäsateessa pysäkillä värjötellen odotan bussia, joka on taas myöhässä niinkuin tavallisesti. Liukkaat talvikelit ovat hidastaneet liikennettä, mutta jaksan odottaa vaikka kylmä pureutuukin väistämättä ihon alle. Katselen ajatuksissani ohikiitäviä autoja ja ihmisvilinää, kaikilla tuntuu olevan kiire jonnekin. En jaksa olla ihmettelemättä tätä hektisyyttä, sen luomia illuusioita, joita nämä todellisuuden sirpaleet muodostavat.

Edessäni teinitytöt kikattavat kuin yhdestä suusta, halailevat toisiaan, kuin lupauksena jälleennäkemisen toivossa. Kunpa joku rutistaisi minuakin, kylmästä hytisevää olentoa, joka hakee ja kerää vain lämpöä ympäriltään. Vastakkaisen kadun suojatietä vipottaa nuori nainen - tekee balettimaisen liikkeen, takajalka ojossa; huudahtaen samalla amerikanenglantilaisella nuotilla kuuluvaan ääneen: "Yes"! tai jotain muuta yhtä ihanaa & vapautunutta sanahelinää. Se kosketti sisintäni jollain ihmeellisellä tavalla. Kuin taivaan lintu, tämä liihottelija katosi ihmispaljouteen jättäen taas tutun tyhjän tunteen ilmoille.

Tavaratalon oviaukosta kulkee kiireisiä ihmispoloja, matkalla jonnekin. Toiset jäävät viereeni seisomaan ja odottamaan bussia, jotta pääsisivät ahtautumaan lämpimään ilmastoituun sisätilaa, jatkaen edelleen taivallustaan päämääräänsä. Juuri silloin tavaratalon oviaukosta lipuu ohitseni nuori tyttö, joka pudottaa mennessään kolikon lumiselle katukiveykselle, jatkaen vain huomaamatta menoaan.

Herään ajatuksistani säpsähtäen - poimin euron kolikon maasta, kiikutan sen juoksujalkaa tytölle, joka kiittää minua selvästi hämillisen näköisenä. Pysäkillä ihmislauma hymyilee huvittuneina, ulkomaalainen mieshenkilö osoittaa sormellaan lumenpeittämään katuun sanomatta sanaakaan. Lumen seasta kuultaa kirkkaana viiden sentin kolikko; orpona & hylättynä lumimassan alla, kiireisten kenkien painaessa sitä yhä syvemmälle kovaan lumeen.

Katselen kolikkoa, sekä ihmisten reaktioita, kumpaakin yhdessä & erikseen. Kukaan ei tuntunut välittävän siitä, vaan kulkivat välinpitämättömästi ohi; katsettakaan uhraamatta tälle mitättömälle pikkurahalle, joka oli vain viaton & harmiton välikappale suuremmalle tarkoitukselle; Eli miksi me täällä tallaamme, kuljemme omaa pientä oravanpyöräämme vauhtisokeuden huumassa.

Emmekö enää uskalla hypätä karusellista pois, jos päätä alkaa huimata, tai meno tuntua liian hurjalta. Näitä jäin pohtimaan, astuessani viimein bussin uumeniin. Katselin huuruisesta ikkunasta, vieläkö kolikko lojui maassa samassa paikassa jonne se oli pudonnut. En nähnyt sitä, mutta seuraavalta pysäkiltä nousi autoon samainen tyttö joka sen oli pudottanut. Vilkaisin hänen väsyneitä & huolestuneita ilmeitään. Ne kertoivat kaiken olennaisen siitä, että elämä voi olla yhtä rahan perässä juoksemista, sen ansaitsemista. Minulle tuo käsite oli kuitenkin vieras, joten tunsin edelleen olevani ulkopuolinen kaiken tämän hullunmyllyn seassa.

                                           -Ässä-


          Älykkyystesti! 

Pomo kutsui kolme pätevintä alaista (oikeasti viisaita ja älykkäitä) luokseen. Lupasi valita sijaisen itselleen siitä joka osaisi vastata seuraavaan.

"Teille jokaiselle piirrän pisteen, mustan tai valkoisen, otsaan. Peilejä tai merkkejä yms. ette saa käyttää apuna. Kysyn kaksi kysymystä. Se joka osaa niiden perusteella päätellä minkä värinen piste omassa otsassa on tulee valituksi."

Pomo piirsi pisteen otsiin.
1. Kysymys: kuka näkee vähintään yhden valkoisen pisteen nostakoon vasemman kätensä ylös.
Kaikki nostivat käden.

2. Kysymys: kuka tietää minkä värinen piste on omassa otsassa?
Meni muutama minuutti ja yksi alainen nosti kätensä.

Minkä värinen piste oli ja millä perusteilla alainen tiesi sen?


          Lunta tulvillaan

Marraskuu 20. klo 17.00
Lunta satta. Lumi o sit kaunist. Luanto tule kaunii valkoseks ja miäli
piristyy, ku ei ol enä niim pimiää. Mää tei vaimol ja itelleni kuuma
rommitoti ja me istutti ikkuna ääre kattoma hiutaleitte leijumist maaha.
Tosi kaunist.

Marraskuu 21.
Mää heräsi ja kattosi akkunast ulos. Koko maisemam peitti uusi puhtavalkone
lumi. Hiano näky. Jokasel puul ja penssal o valkone kaapu. Mää tei talven
ensmäiset lumityät ja nauti joka kolallisest. Mää kolasi sekä piha et
jalkakäytävä. Myähemmi päiväl teknise virasto aura auras tiä ja tyäns lume
porti ette. Kuljettaja naureskel mul ja vilkutti.

Määki vilkuti hänel ja kolasi porti erusta taas auki.

Marraskuu 22.
Viime yän sato vaja 15 sentti lunt ja pakkast o pari astet.

Pihakoivuist katkes muutama oksa lumem painost. Mää tei lumityä ja taas ku
mää sai tyäv valmiks, tul aura-auto. Lumi ol täl kertta ruskanharmat.

Marraskuu 23.
Sää lauhtus, lumi suli sohjoks, ja se jäätys liukkaks, ku pakkane taas
laski. Kaatusin perssellen jalkkäytäväl. 22 euro poliklinikkamaksu, mut
onneks mittä ei ollu poikki. Sääennustus lupas lissä lunt.

Marraskuu 24.
Yhä kylmä. Mää myi vaimo auto ja osti maasturi, et hää päässe töihi.

Auto liukus kuitenki päi kairet ja oikkia etukulma men aika pahaste kassa.
Viime yän sato reilu 15 sentti lunta. Molemma auto ova iha sualas ja kuras.
Tiaros lumitöit tänämpä. Se ******* aura ajo meijä ohitte kaks kertta.

Marraskuu 25.
10 astet pakkast. Lissä tota perhana lunt. Pihal ei ol yhtä puut tai
pensast, mikä ei olsis vahinkoittunu. Sähkö ol poikki melkke koko yä.

Mää yriti pittä talo lämpimänä kynttilöil ja pensalämmittimel, joka kylläki
roiskas hiuka yli, syttys tule ja ol poltta koko talo. Mää sai onneks matol
tukahrutettu liäki, mut mää sai ite toise aste palovammoi kässisän ja
silmäripse ja kulmakarva palova. Auto karkas käsist matkal poliklinikal ja
hajosi lunastuskuntto.

Marraskuu 26.
Tota v**** valkost paska tule koko aja. Kaik p***** vaatte pitäsis
olla pääl, jos halu käyrä postlaatikol. Jos mää saa kässisän sen v****n
k-pää, mikä aja tota aura-auto, niin mää revi silt syräme rinnast. Se o
varma kulmantaka kytikses ja orotta, ku mää saa jalkakäytävä puhtaks! Sähkö
ova viäl pois. Vesijohto jäätys ja näyttä silt, ettei katto kestä lume
paino.

Marraskuu 27.
P*****, 12 sentti uut v*** lunt ja v*** ränttä ja v*** jäät, ja
herra yksin tiättä mitä paska sitä taivast viime yän tul. Mää yriti ossu
aura-auto kuljettaja jäähakul, mut see pääs pakko. Vaimo jätti mun. Tepsi o
liigas vikan. Auto ei lähre käyntti. Mää luule, et must o tulos lumisokkia.
Emmää pysty liikuttama varppaitan. En ol nähny aurinkko montte viikko.
Ennusteis luvata lissä lunt. Viima tekke ilma purevaks.

*******, mää muuta Espanjaa. V***aa nii *******ste! ******* lumi ja koko talvi!!!

- kirjoittaja tuntematon



                    H U U M O R I A

-Hyvä neiti, joka kerta kun hymyilette minulle, minun tekisi mieleni kutsua teidät kylään.
-Valitettavasti ette ole lainkaan minun tyyppiäni.
- Ei sillä ole merkitystä, olen hammaslääkäri.




Mitä Aurajoki sisältää?

20% Muistoi, haikioi
12% Ravintolapaatei eli juottaloi
10% Muistoi, ilosi
10% Kaipaust
7% Polkupyärä raatoi
5% Puronnei kännyköi
5% Save
4% Tyhji pulloi, rikotui
3% Sian sonta
3% Sekalaisi roski
3% Räkäkirsui
2% Kortonkei
2% Muit kaloi
2% Tyhji pulloi, ehji
2% Föri, 1 kpl
1% Sininen Krokodil 70g, mun
1% Sininen Krokodil 40g, mun
1% Venäläinen lentopommi 200 kilo, suurari
1% Pois heitetyi vihki- ja kihlasormuksi
1% Mäkisen mopo, Tunturi Pappa -68
1% Hukkunei pultsarei
1% Melontaliivei, Sata-Dragon
1% Virolainen konsultti, säkki, painoi
1% Lohi
Hiuka vettä

Lähde: kirja Uutissi Turust



Koiranelämää

1. Kun ihmiset ovat kylvettäneet sinut, ÄLÄ ANNA HEIDÄN KUIVATA SINUA PYYHKEELLÄ! Sen sijaan juokse heidän vuoteeseensa ja kuivaa itsesi lakanoihin. Tämä on erityisen hyvä jos on juuri ihmisten nukkumaanmenoaika.

2. Käyttäydy kuin tuomittu rikollinen. Kun ihmiset tulevat kotiin, käännä korvasi taaksepäin, laita pää tassujen väliin, leuka alas ja käyttäydy kuin olisit tehnyt jotain todella pahaa. Sitten katso ihmisiä, kun he raivoissaan etsivät talosta vahinkoja, joita he ajattelevat sinun aiheuttaneen. (HUOM: Tämä toimii vain silloin, kun et varmasti ole tehnyt mitään väärää.)

3. Anna ihmisten opettaa sinulle aivan uusia temppuja. Opettele ne täydellisesti. Kun ihmiset yrittävät näyttää niitä jollekulle toiselle, tuijota ilmeettömästi ihmiseen. Teeskentele kuin sinulla ei olisi harmainta aavistustakaan, mistä he oikein puhuvat.

4. Tee ihmisestäsi kärsivällinen. Kun menet ulos "pissalle", haistele ympäriinsä koko pihaa kun ihminen odottaa. Näyttele, kuin se paikka, jonka olet valinnut pissaamiseen, on ylivoimaisesti paras mahdollinen päätös ja maailman paras kohtalo.

5. Vedä ihmisten huomio puoleesi. Kun menet ulos kävelylle, pidä kiirettä näkyvimmin, kun menet kakille. Tee asiasi rauhassa ja pidä huolta, että kaikki katsovat. Tämä toimii erittäin hyvin, kun ihmiset ovat unohtaneet ottaa muovipussin mukaansa.

6. Kun olet ulkona kävelyllä, vuorottain yski ja ole kuin tukehtuisit joka kerta, kun vieras ihminen kävelee ohi.

7. Tee omat sääntösi. Älä aina vie keppiä takaisin, kun leikit noutoa ihmisten kanssa. Anna heidän mennä ja noutaa se ajoittain.

8. Piiloudu ihmisiltäsi. Kun ihmiset tulevat kotiin älä tervehdi heitä ovella. Sen sijaan piiloudu heiltä ja anna heidän ajatella, että sinulle on tapahtunut jotain kauheaa. (Älä näyttäydy ennenkuin ainakin yksi ihminen on pakokauhun vallassa ja pillahtamaisillaan itkuun).

9. Kun ihmiset kutsuvat sinua takaisin, ota lungisti. Kävele mahdollisimman hitaasti takaisin ovelle.

10. Herää aamulla kaksikymmentä minuuttia ennen herätyskellon soittoa ja vaadi ihmisiä viemään sinut ulos aamupissille. Mene mahdollisimman pian takaisin ja mene nukkumaan. (Ihmiset voivat harvoin mennä takaisin nukkumaan käytyään ulkona, tämä tekee heistä hulluja!)





25 tapaa hauskuuttaa itseään hississä

1. Kun hississä on lisäksesi vain yksi toinen henkilö, koputa häntä olkapäälle ja teeskentele, ettet se ollut sinä.
2. Paina nappuloita ja teeskentele, että saat niistä sähköiskun. Hymyile ja aloita alusta.
3. Kysy saisitko painaa nappuloita muiden puolesta, mutta paina vääriä nappuloita.
4. Soita kännykällä Psykologien Kuumalle Linjalle ja kysy heiltä, tietävätkö he missä kerroksessa olet.
5. Pidä ovia auki ja sano odottavasi ystävääsi. Hetken kuluttua päästä ovet ja sano: Terve Yrjö, millainen sinun päiväsi on ollut?
6. Ota kamera mukaasi ja ota kuvia muista hississäolijoista.
7. Siirrä työpöytäsi hissiin ja aina kun joku tulee sisään, kysy heiltä onko heillä aika varattuna.
8. Aseta lattialle pelimatto ja kysy ihmisiltä haluttaisiko heitä pelata.
9. Laita hissin nurkkaan pahvilaatikko ja joka kerta, kun joku tulee sisään, kysy heitä kuulevatko he jonkun tikittävän.
10. Teeskentele olevasi lentoemäntä/stuertti ja kertaa pelastustoimet ja -reitit matkustajien kanssa.
11. Kysy muilta: "Tunsitteko tuon?"
12. Seiso lähellä jotakuta ja nuuhki häntä.
13. Metsästä näkymättömiä kärpäsiä.
14. Kun ovet sulkeutuvat sano toisille: "Tilanne ok, ei paniikkia. Ne avautuvat kyllä."
15. Sano ihmisille, että näet heidän auransa.
16. Huuda: "Halitaan" ja sitten tee niin.
17. Virnistele tuskallisesti samalla kun lyöt otsaasi ja huudat: "Suu kiinni...kaikki, suu kiinni."
18. Läväytä salkkusi tai kassisi auki ja kurkkaa sisälle kysyen: "Onko teillä tarpeeksi ilmaa siellä?"
19. Seiso hiljaa ja liikkumatta nurkassa, kasvot seinään päin jäämättä pois hissistä.
20. Tuijota tiiviisti toista matkustajaa hetken ja huuda kauhuissasi: "Sinä olet yksi NIISTÄ!" ja peräänny hitaasti.
21. Käytä käsinukkea puhutellessasi muita matkustajia.
22. Kuuntele hissin seiniä stetoskoopillasi.
23. Päästele räjähdysääniä aina kun joku painaa nappulaa.
24. Piirrä kalkkiviivoilla pieni ruutu lattiaan ja julista muille matkustajille: "Tämä on minun henkilökohtainen tilani!"
25. Tuijota muita matkustajia virnistellen ja sano: "Minulla on uudet sukat."





Virtaset vauvakuumeessa

Virtaset olivat jo vuosien ajan yrittäneet saada lasta, kuitenkaan onnistumatta, joten he päättivät käyttää siitosisääsaadakseen perheensä alulle. Sinä päivänä kun siitosisän piti saapua, herra Virtanen suuteli vaimoaan ja sanoi:

- Minä lähden nyt, sen miehen pitäisi olla täällä pian.

Puoli tuntia myöhemmin ovelta ovelle kiertelevä vauvavalokuvaaja soitti ovikelloa toiveenaan tehdä kaupat.

- Hyvää huomenta, rouvaseni. Te ette tunne minua, mutta olen tullut...
- Ei tarvitse kertoa, olenkin jo odottanut teitä, rouva Virtanen keskeytti.
- Niinkö?" valokuvaaja kysyi. - No hyvä, sillä olen erikoistunut lapsiin.
- Sitähän me mieheni kanssa toivoimmekin. Olkaa hyvä ja tulkaa peremmälle. No niin, mistä aloitetaan? rouva Virtanen kysyi punastellen.
- Jättäkää kaikki minun huolekseni, valokuvaaja sanoi.
- Yleensä yritän pari kertaa kylpyammeessa, kerran sohvalla ja ehkä pari kertaa sängylläkin. Joskus olohuoneen lattialla on myös kivaa, siellä voi todella levittäytyä
- Kylpyammessa, olohuoneen lattialla?! ihmetteli rouva Virtanen - No ei ihmekään ettei Matilla ja minulla ole onnistunut
- Noh, rouva, ei kukaan meistä voi onnistua joka kerta. Mutta jos yritämme useista eri asennoista ja minä laukaisen kuudesta tai setsemästä kulmasta, niin uskon, että tulos miellyttää teitä.
- Toivottavasti tämä hoituu nopeasti, nielaisi rouva Virtanen.
- Rouva hyvä, minun työskentelytottumuksellani miehen täytyy saada työskennellä rauhassa. Olisi hienoa päästä sisään ja ulos viidessä minuutissa, mutta olen varma että te pettyisitte siihen.
- Niinpä tietenkin, rouva Virtanen myönteli.

Valokuvaaja avasi salkkunsa ja otti esille valokuvia vauvoista.

- Tämä tehtiin linja-auton päällä Helsingin keskustassa.
- Ei kai! rouva Virtanen ihmetteli.
- Ja nämä kaksoset onnistuivat hyvin ottaen huomioon että heidän äitinsä kanssa oli erittäin vaikea työskennellä.
Valokuvaaja ojensi rouva Virtaselle kuvan.
- Hän oli vaikea...? rouva Virtanen kysyi varovasti.
- Niin ikävä kyllä. Loppujen lopuksi jouduin viemään hänet Korkeasaareen saadakseni homman hoidettua kunnolla. Ihmisiä parveili ympärillämme nähdäkseen paremmin.
- Siis muut ihmiset näkivät?! rouva Virtanen kysyi silmät täynnä ällistystä.
- Kyllä vain. Yli kolme tuntia siihen meni. Äiti valitti ja huusi koko ajan. Saatoin hädin tuskin keskittyä. Sitten alkoi jo hämärtää ja aloin räiskiä nopeammin.
- No niin, jos te olette valmis niin otan vain kolmijalkani esille, jotta pääsemme hommiin.
- Kolmijalan? rouva Virtanen kysyi jo erittäin huolestuneena.
- Niin, rouva. Laitan vehkeeni sen päälle. Se on niin liian painava pidellä kun alan toimimaan. Rouva? Rouva?....Hyvä Luoja, hän pyörtyi!

Valoa syksyyn sekä hyvää mieltä kaikille,

joulun alla tapaamme!

Kiltteys on Hyve  

Klikkaa kuvaa!