Tämän päivän mietteet

[Muisto Keijo Kullervo]

Nyt kun on myrskysää, muistuu mieleeni entisen matematiikan opettajan, Matti Strengelin, opettava kertomus sähkölinjoista:
Voimalinjojen kohdalla oli maaharjanne ja - jossakin Joutsenossa tai Imatralla - ja pojat päättivät kokeilla sitä, että kuka kusee pisimmälle sähkölinjakaapelien yli...
No yksi onnistui ja kuoli silmänräpäyksessä.
Mitä tästä saa oppia?
Ainakin sen, että opettavat kertomukset koulussa ovat tehokkaita oppilaille.

Muisto Keijo Kullervo

[Kopek]

En ole lukenut Muisto Keiho Kullervon blogia, joten en tiedä, mitä kaikkea hän on siellä kirjoittanut. Joka tapauksessa, ellei sellaista ole jo tehty, MKK:n ja meidän jokaisen kannattaisi kirjoittaa jonkinlaiset muistelmat tai elämänkerta. Onhan MKK elänyt mielenkiintoisena aikana. Lapsuus on mennyt sodanjälkeisinä vuosina, koulunkäynti on ajoittunut ilmeisesti enimmäkseen 1950-luvulle. Työelämän kokemusta on alkanut kertyä 1960-luvulla ellei pienessä määrin jo edellisen vuosikymmenen lopulla. Tuo on ollut mielenkiintoista aikaa, jonka kuvailemisesta ja muistelemisesta saisi tekstiä kertymään vaikka kuinka paljon.

Olen monta kertaa miettinyt sitä, miten valtavan paljon maailma muuttui parinkymmenen vuoden aikana 1950-luvun alusta lähtien. Maailma tietysti muuttuu aina, mutta onko koskaan niin moni asia muuttunut niin lyhyenä aikana niin paljon.

Musiikissa koettiin vallankumouksellinen muutos. Nuorisomuoti ja nuorisokulttuuri, joita ei ennen ollut kunnolla edes ollut, ilmestyivät ja muokkautuivat täysin. Tavallinen arkinen ympäristömmekin muuttui. Tuli uusia materiaaleja. Muotoilu kehittyi. Elintaso kohosi. Politiikassa puhalsivat muutoksen tuulet. Opiskelijat politisoituivat ja osallistuivat mielenosoituksiin. Rauhanliike vahvistui. Tekniikka otti suuria harppauksia eteenpäin. Tulivat värielokuvat, väritelevisio, kotistereot, mukana kuljetettavat kasettinauhurit, monitoimiset Stereo-autoradiot, nopeat pikaveneet, etelänmatkat jne. Ituja näistä asioista tietysti oli olemassa jo aikaisemmin, mutta lopulliseen kukkaansa ne puhkesivat edellä mainittujen parinkymmenen vuoden aikana.

Myös matkailu koki mullistuksen. Nopeat suihkukoneet yleistyivät, Jumbo-Jet otettiin käyttöön, yliäänikone Concorde teki ensimmäiset lentonsa. Maailma ikään kuin kutistui, kun kaikkialle pääsi nopeammin, ja televisio toi maailman asiat olohuoneisiimme.

Muutoksen näkyvin osoitus olivat tietysti avaruuslennot. Alle kahdentoista vuoden kuluttua siitä, kun ensimmäinen avaruusalus Sputnikin nousi kiertoradalleen, amerikkalaiset astronautit kävelivät jo kuun pinnalla. Edistys ja nopeus avaruuden valloittamisessa tuntui uskomattomalta. Vuonna 1968 ilmestynyt elokuva Avaruusseikkailu 2001 tuntui monien katselijoiden mielestä täysin realistiselta ennustukselta siitä, miltä avaruusmatkailu oikeasti näyttäisi vuonna 2001.

Kun liian riehakkaasti juhlitaan, seuraa paluu maan pinnalle. Näin kävi myös vuosien 1950-1970 suuren muutoksen jälkeen. Tuli öljykriisi. Avaruusohjelmat hyytyivät. Marsia ei valloitettukaan 1980-luvulla, eikä vuoden 2001 avaruusseikkailusta tullut totta. Kuulennotkin lopetettiin ja yliäänimatkustaminen loppui.

Muutosta on tapahtunut myöhemminkin, ja tiedonvälityksen alalla tapahtunut muutos viimeisten parinkymmen vuoden aikana alkeellisista kännyköistä älypuhelimiin voi hyvinkin olla jotain, mitä tulevaisuudessa muistellaan suurena harppauksena. Kun on keskellä tapahtumien pyörrettä, kokonaisuutta on vaikea nähdä. Muutoksen suuruuden tai pienuuden näkee vasta kauempaa.

Tahdoin tällä vain sanoa, että jos on elänyt aktiiviset nuoruus- ja aikuisuusvuotensa "suuren muutoksen" vuosikymmeninä, tuosta ajasta kannattaa kirjoittaa jotain omakohtaista myös jälkipolvien luettavaksi.

[Muisto Keijo Kullervo]

Kiitoksia viestistäsi, mutta...

Katsopa Kotisivuani (Avattaren vieressä pikku pallonen klikkaa sitä ja olet Kotisivullani)?

Siinä on koko elämänkertani kirjoitettuna...

Muisto Keijo Kullervo

[Poison]

Tahdoin tällä vain sanoa, että jos on elänyt aktiiviset nuoruus- ja aikuisuusvuotensa "suuren muutoksen" vuosikymmeninä, tuosta ajasta kannattaa kirjoittaa jotain omakohtaista myös jälkipolvien luettavaksi.

Nuoruusvuosista on aina joskus tullut puhuttua jälkikasvun kanssa, jos on sattunut sopimaan puheena olevaan. Aktiivisesti en ole ryhtynyt mitään erikseen kertomaan, koska en osaa pitää elämääni mitenkään kovin merkittävänä tapahtumaketjuna. On kyllä myönnettävä, että aika railakkaita nuoruusvuosia on tullut vietettyä ja niistä jos on tullut jotain mainittua, niin silmät pyöreinä ovat (aikuiset)lapset ihmetelleet, ehkä jopa ihastelleetkin silloista rohkeuttani.

Yksi heistä kiitteli, miten mukava on kuulla noita sattumuksia, kun jostain syystä on vaikea kuvitella, että oma vanhempi on myös ollut "villi nuori". Kerran sitten kysyin, että pitäisikö minun kirjoittaa muistelmani heille perinnöksi ja kertoa myös ne asiat, joista nyt en välitä puhua. Vastaus oli "Ehdottomasti ei, viet salaisuutesi hautaan mukanasi". Hiukan ihmettelin tuota, mutta perusteluna oli, että muistelmat herättäisivät vain kysymyksiä, jotka jäävät ilman vastausta ja sellaisina jäädä ahdistamaan.

Jätän siis suosiolla muistelmat kirjoittamatta ja avaan mennyttä mailmaa jälkipolville vain suusanallisesti kuten tähänkin asti - sopivina annoksina enemmin tyrkyttämättä.

[Esmerkix]

Tahdoin tällä vain sanoa, että jos on elänyt aktiiviset nuoruus- ja aikuisuusvuotensa "suuren muutoksen" vuosikymmeninä, tuosta ajasta kannattaa kirjoittaa jotain omakohtaista myös jälkipolvien luettavaksi.

Nuoruusvuosista on aina joskus tullut puhuttua jälkikasvun kanssa, jos on sattunut sopimaan puheena olevaan. Aktiivisesti en ole ryhtynyt mitään erikseen kertomaan, koska en osaa pitää elämääni mitenkään kovin merkittävänä tapahtumaketjuna. On kyllä myönnettävä, että aika railakkaita nuoruusvuosia on tullut vietettyä ja niistä jos on tullut jotain mainittua, niin silmät pyöreinä ovat (aikuiset)lapset ihmetelleet, ehkä jopa ihastelleetkin silloista rohkeuttani.

Yksi heistä kiitteli, miten mukava on kuulla noita sattumuksia, kun jostain syystä on vaikea kuvitella, että oma vanhempi on myös ollut "villi nuori". Kerran sitten kysyin, että pitäisikö minun kirjoittaa muistelmani heille perinnöksi ja kertoa myös ne asiat, joista nyt en välitä puhua. Vastaus oli "Ehdottomasti ei, viet salaisuutesi hautaan mukanasi". Hiukan ihmettelin tuota, mutta perusteluna oli, että muistelmat herättäisivät vain kysymyksiä, jotka jäävät ilman vastausta ja sellaisina jäädä ahdistamaan.

Jätän siis suosiolla muistelmat kirjoittamatta ja avaan mennyttä mailmaa jälkipolville vain suusanallisesti kuten tähänkin asti - sopivina annoksina enemmin tyrkyttämättä.

Mielestäni muistelmat kannattaa kirjoittaa, sillä sitten kun esivanhempi on jo poistunut täältä maailmasta, jälkipolvet alkavat kiinnostua kaikesta siitä, mitä he mahdollisesti ovat menettäneet/kadottaneet poismenon johdosta. Huomasin tämän äitini kuoleman jälkeen. Minulla olisi ollut yhtä mittaa kysyttävää, mutta enää en voinut kysyä.

[Amanda]

Tuossa on kyllä paljon totuutta. Mutta sitten kun ajattelen isääni, joka ei koskaan, ikinä, minun läsnäollessani puhunut sodasta, ja vasta vähän ennen kuolemaansa oli niukkasanaisesti jotain vastaillut siskoilleni, niin ehkei kaikkea tarvitsekaan tietää.

Jokunen vuotta sitten en edes tiennyt hänen olleen molemmissa sodissa tarkka-ampujana eturintamalla.  Parasta pitää rakas ihminen muistoissaan sellaisena kuin hänet tunsi.

Hän olisi 2017 täyttänyt 100 vuotta.

[Esmerkix]

Sota-ajan kokemukset ovat aivan eri asia. Sotilailla oli vaitiolovelvollisuus. Heidän oli pakko tehdä sellaisia asioita, jotka olisivat törkeitä rikoksia normaalissa siviilielämässä. Puolisoni isäkin osallistui molempiin sotiin. siis talvi- ja jatkosotaan, eikä hän kertonut sieltä koskaan mitään. Hän sanoi vain, ettei niistä voi puhua. Kaikki eivät kestäneet sitä painetta, mitä heidän tekonsa jälkeen päin aiheuttivat ja monet poistuivat oman käden kautta. Tapoja on monia... Jos suomen suot kaivettaisiin ylös, niin sieltäkin monia salaperäisiä katoamisia nousisi esiin. Nyt noiden 1900-luvun sotien muistelut alkavat olla pian ohi, sillä elossa ei juuri ketään ainakaan sisällissotaan osallistuneista ole. Tosin - siihenhän osallistui tai joutui osallistumaan - aivan pieniäkin lapsia.

[Suti]

Tiistaille tiedoksi
https://kantapaikka.net

[Amanda]

Kiitti! Onko tämä ihan uusi foorumi, ja mahtaako tämä jäsen Herra olla Juha?

Joka tapauksessa näyttää olevan ent. jatkumolaisia kirjoittelemassa.

[Suti]

Ihan uusi foorumi, Herra on nimimerkillä Big Data Lenny esiintyvä.
Juhasta ei siellä ole havaintoa.

Ihan kaikkia Jatkumolaisia ei ole eikä kaikkia toivottavasti tule esiintymään.